Millaisia kokemuksia sinulla on rukouksesta ja erityisesti Jumalan vaikutuksesta niiden takana? Minulla on kokemus, kuinka merkittävästi Jumala on vastannut rukoukseen. Lisäksi on kaksi todistusta, kuinka Jumala itse vaikutti rukouksissa.
En ollut uskossa suorittaessaan asevelvollisuutta, mutta siskoni rukoili puolestani tämän asepalveluksen suhteen. Kun hän sen jälkeen paljasti sen, että oli rukoillut, niin tämä loksautti palaset paikalleen. Uskoin Jumalan todella vastanneen. Armeijassa oli pari uskovaa, jotka myöskin todistivat. Minulle merkityksellistä oli se, että he olivat selvästi erilaisia. Toinen oli päällisin puolin ihan kuin muutkin ja palveli aseellisena. Toinen palveli aseettomana ja poikkesi muutenkin joukosta esim. hakemalla omaa rauhaa. Minun oli hyvä nähdä tässä vaiheessa, että on erilaisia uskovia. Palveluksensa loppuajan sain olla kotikaupunkini esikunnassa ja sen helpommalla tuskin voi armeijasta selvitä. Käytännössä joka toinen ilta ja yö vapaa ja joka toinen päivä iltaisin päivystää yksin esikunnassa. Joka toinen viikonloppu vapaa ja muina viikonloppuina vain käydä muutaman kerran tai pari. Ruokailut oli ravintolassa. Kaksi ihmistä meitä näihin oloihin valittiin. Tämä toinen oli jo vanhempi ihminen ja perheellinenkin. Minun valintani oli yllätys siinäkin mielessä, että tätä ennen olin ollut luvatta poissa.
Ennen uskoontuloa tein itsemurhayritykseni, kun kotona oli vaikea elää isäpuoleni takia. Myöhemmin raamattupiirissä uskova sivuhuomautuksena totesi, että oli rukoillut puolestani. Olimme silloin samalla työnantajalla, mutta eri tehtävissä ja osastoilla. Emme tunteneet edes silloin toisiamme. Tämä rukous osui ajallisesti vaikeaan ajanjaksoon ja itsemurhayritykseeni. Näistä asioista en ollut puhunut raamattupiirissä, joten tämä rukoilija ei ollut tietoinen, kuinka merkittävän asian hän sivulauseessa paljasti.
Uskossa ollessani eräänä iltana ovikellon soi. Luokseni tuli tuntematon henkilö. Hänellä oli huoli alkoholiongelmallisesta miehestä, joka oli uskon asioista kiinnostunut ja käynyt kokouksissakin. Tämä luokseni tullut pyysi, että kävisin tapaamassa kyseistä miestä. Lupasin mennä, mutta ehdotin, että pidämme rukoushetken tämän miehen puolesta. Kuitenkin näihin aikoihin kyseinen mies kuoli tulipalossa. Miten Jumala kykeni tämän rukoushetken aikatauluttamaan näin kohdalleen, sitä minä ihmettelen. Päällisin puolin katsottuna Jumala tai me rukoilijat epäonnistuimme, mutta uskon toisenlaiseen lopputulokseen. Uskon Jumala taistelleet tämän miehen luokseen. Ja Raamatun mukaan Jeesus oli läsnä tässä rukoushetkessä ja hän kyllä osaa rukoilla oikein.
En ollut uskossa suorittaessaan asevelvollisuutta, mutta siskoni rukoili puolestani tämän asepalveluksen suhteen. Kun hän sen jälkeen paljasti sen, että oli rukoillut, niin tämä loksautti palaset paikalleen. Uskoin Jumalan todella vastanneen. Armeijassa oli pari uskovaa, jotka myöskin todistivat. Minulle merkityksellistä oli se, että he olivat selvästi erilaisia. Toinen oli päällisin puolin ihan kuin muutkin ja palveli aseellisena. Toinen palveli aseettomana ja poikkesi muutenkin joukosta esim. hakemalla omaa rauhaa. Minun oli hyvä nähdä tässä vaiheessa, että on erilaisia uskovia. Palveluksensa loppuajan sain olla kotikaupunkini esikunnassa ja sen helpommalla tuskin voi armeijasta selvitä. Käytännössä joka toinen ilta ja yö vapaa ja joka toinen päivä iltaisin päivystää yksin esikunnassa. Joka toinen viikonloppu vapaa ja muina viikonloppuina vain käydä muutaman kerran tai pari. Ruokailut oli ravintolassa. Kaksi ihmistä meitä näihin oloihin valittiin. Tämä toinen oli jo vanhempi ihminen ja perheellinenkin. Minun valintani oli yllätys siinäkin mielessä, että tätä ennen olin ollut luvatta poissa.
Ennen uskoontuloa tein itsemurhayritykseni, kun kotona oli vaikea elää isäpuoleni takia. Myöhemmin raamattupiirissä uskova sivuhuomautuksena totesi, että oli rukoillut puolestani. Olimme silloin samalla työnantajalla, mutta eri tehtävissä ja osastoilla. Emme tunteneet edes silloin toisiamme. Tämä rukous osui ajallisesti vaikeaan ajanjaksoon ja itsemurhayritykseeni. Näistä asioista en ollut puhunut raamattupiirissä, joten tämä rukoilija ei ollut tietoinen, kuinka merkittävän asian hän sivulauseessa paljasti.
Uskossa ollessani eräänä iltana ovikellon soi. Luokseni tuli tuntematon henkilö. Hänellä oli huoli alkoholiongelmallisesta miehestä, joka oli uskon asioista kiinnostunut ja käynyt kokouksissakin. Tämä luokseni tullut pyysi, että kävisin tapaamassa kyseistä miestä. Lupasin mennä, mutta ehdotin, että pidämme rukoushetken tämän miehen puolesta. Kuitenkin näihin aikoihin kyseinen mies kuoli tulipalossa. Miten Jumala kykeni tämän rukoushetken aikatauluttamaan näin kohdalleen, sitä minä ihmettelen. Päällisin puolin katsottuna Jumala tai me rukoilijat epäonnistuimme, mutta uskon toisenlaiseen lopputulokseen. Uskon Jumala taistelleet tämän miehen luokseen. Ja Raamatun mukaan Jeesus oli läsnä tässä rukoushetkessä ja hän kyllä osaa rukoilla oikein.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oliko pitkäkin uni?
Miksikähän jonkun pitää tulla ivailemaan, kun aloittaja kertoo kokemiaan asioita?
Kiitos aloittaja kertomuksestasi!