Kävelin metsässä ja näin n. 8 metriä korkean puuston ja se on saadun tiedon mukaan n. 15 vuotta vanhaa metsää, joka kuulemani mukaan on hiilinielu.
Jatkoin matkaani, kunnes tulin kuusimetsään, isojen puiden keskelle. Sen iäksi sain vastauksen, että ikä oli n. 80-90 vuotta.
Kumpi näistä metsistä on tehokkaampi HIILINIELU?
Jatkoin matkaani, kunnes tulin kuusimetsään, isojen puiden keskelle. Sen iäksi sain vastauksen, että ikä oli n. 80-90 vuotta.
Kumpi näistä metsistä on tehokkaampi HIILINIELU?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikään ei niele hiiltä . Kasvit tarvitsevat CO 2 yhteyttämiseen.
Niin, onks toi co2 jotakin ainetta, onko se lannoitetta?
Tiedemiehet sitten käyttävät väärää termiä,kun puhuvat hiilinielusta,ja että Suomen metsät ovat hiilinieluja.
Kasvit tarvitsevat olemiseensa hiilidioksidia.
Merkittävin ilmakehän kaasuista on
vesihöyry.
Turha kysymys! Ei tuohon vastausta tältä palstalta saa.
Se on sellainen "tumma syväkurkku".
Luonnon ystävä Embo käveli rauhallisesti metsäpolkua pitkin. Hän nautti jokaisesta askeleesta, hengitti syvään raikasta metsän ilmaa ja kuunteli lintujen laulua. Yhtäkkiä hänen edessään kohosi noin kahdeksan metriä korkea puusto, joka näytti majesteettiselta ja vahvalta. Embo tiesi perimätiedon mukaan, että tämä metsä oli noin viisitoista vuotta vanhaa. Hän ajatteli mielessään, että tämä nuorehko metsä toimi varmasti hiilinieluna, imien hiilidioksidia ilmasta ja auttaen näin maapalloa pysymään elinkelpoisena.
Embo jatkoi matkaansa syvemmälle metsään, kunnes saapui kuusimetsään. Täällä puut olivat valtavia, vanhoja ja jykeviä, ikää niillä oli noin 80–90 vuotta. Puiden keskellä vallitsi rauhallinen, melkein pyhä tunnelma. Embo kulki varoen, ihaillen luonnon suurta voimaa ja ikiaikaista viisautta.
Silloin hänen katseensa kiinnittyi puiden takana häämöttävään mustaan hahmoon, joka liikkui hitaasti ja varovaisesti. Se näytti elävältä, mutta samalla uhkaavalta. Embo tunsi kylmän väreen kulkevan selkäänsä pitkin. Hän lähestyi varovasti ja huomasi, että kyseessä oli hiilinielu – mutta ei mikään tavallinen. Tämä hiilinielu imi kaiken vastaan tulevan kuin syväkurkku, joka nielee kaiken ympäriltään.
Yhtäkkiä hiilinielu nielaisi parrakkaan ornitologin, joka oli juuri tutkinut metsän lintuja. Embo ei epäröinyt hetkeäkään. Hän keräsi rohkeutensa ja ryntäsi pelastamaan ornitologia. Hän käytti älyään ja nopeuttaan, onnistuen lopulta vapauttamaan miehen hiilinielun otteesta.
Pelastettu ornitologi kiitti Emboa syvästi, ja heidän välilleen syttyi nopeasti tulinen rakkaus. Yhdessä he jatkoivat matkaa metsän siimekseen, sitoutuneina suojelemaan ja kunnioittamaan luontoa – hiilinieluja ja kaikkea elävää, joka teki maailmasta kauniin ja elinkelpoisen paikan.