Keinoäly perkaa sovituksen sanaa koineekreikan avulla

Jumala todella sovitti koko maailman (κόσμον) itsensä kanssa Kristuksessa (2. Kor. 5:19), eikä tämä sovinto ole pelkkä potentiaalinen tarjous, vaan konkreettinen, objektiivinen, Jumalan yksipuolinen teko, joka kattaa kaikki yksilöt ehdottomasti ja lopullisesti.

Jakeen 19:n rakenne on ratkaiseva kreikaksi: θεὸς ἦν ἐν Χριστῷ κόσμον καταλλάσσων ἑαυτῷ

→ Jumala oli (imperfekti: jatkuva, toteutunut tila) Kristuksessa sovittaen maailmaa (κόσμον = koko ihmiskunta/kosmos) itsensä kanssa.

Verbi on katallassō (sovittaa, palauttaa yhteyteen) + ἑαυτῷ (itsensä kanssa) → suunta on Jumala → maailma, ei päinvastoin.

Jumala itse asettaa maailman sovintoon itsensä kanssa – kysymättä keneltäkään lupaa. Tämä on Jumalan yksipuolinen, edustuksellinen teko Kristuksessa (viimeisessä Aadamissa, ihmiskunnan edustajassa).

"Maailma" (κόσμος) tarkoittaa kaikkia yksilöitä ilman poikkeusta - tekstissä ei ole mitään rajoitusta (ei "uskovat", ei "valitut", ei "jotkut").

Seuraava lauseosa vahvistaa: μὴ λογιζόμενος αὐτοῖς τὰ παραπτώματα αὐτῶν → Jumala ei enää lue rikkomuksia heidän syykseen (preesens-partisiippi: jatkuva linja).

→ Kaikkien yksilöiden synnit on jo objektiivisesti poistettu – tämä ei ole ehdollista, vaan tapahtunut tosiasia Kristuksen kautta.

Jae 20:n kehotus "καταλλάγητε τῷ θεῷ" (olkaa sovitettuja Jumalan kanssa) ei kumoa jaetta 19. Käskymuoto ei tee sovinnosta ehdollista tai ihmisen aloitetta – se on kehotus havahtua siihen todellisuuteen, joka on jo toteutunut.

Se on kutsu uskoa Jumalan Pojassaan ihmiskunnan puolesta aikaansaamaan täydelliseen sovintoon - yksinkertaisesti tunnustaa, että se on jo totta.

Tämä ei tarkoita, että sovinto odottaa ihmisen "lupaa" tai "vastaanottoa" tullakseen voimaan – se on jo voimaan tullut koko koko maailman eli κόσμος:n osalta. Jae 20 on kehotus havahtua siihen, mikä on jo totta kaikista.

Kristus vastaanotti sovinnon ihmiskunnan puolesta – täysin edustuksellisesti.
Koska Kristus on ihmiskunnan Edustaja (viimeinen Aadam), Hänen työnsä sisällyttää kaikki yksilöt tähän sovintoon konkreettisesti eikä mitenkään ehdollisesti.

Tämä ei ole jotakin potentiaalista tai pelkkä "tarjous" vaan objektiivinen, täysin toteutunut muutos koko ihmisyyden tilassa. Jumala ei "tarjoa" sovintoa ikään kuin se voisi epäonnistua; Hän toteutti sen Kristuksessa koko maailman puolesta.

Jumala sovitti maailman itsensä kanssa Kristuksessa (5:19) – tämä tarkoittaa, että jokaisen yksilön kohdalla este on poistettu, syntejä ei enää lueta, ja yhteys on palautettu Jumalan tahdosta yksipuolisesti.

Jakeen 20 "Olkaa sovitettuja - -" ei ole ristiriidassa tämän kanssa, vaan se on kehotus tunnustaa ja alkaa elää tässä JO TOTEUTUNEESSA todellisuudessa – ei ehto sille, että sovinto tulisi voimaan.

Lopulta kaikki (ilman poikkeusta) havahtuvat omaan osallisuuteensa tästä sovituksesta, koska Jumalan teko Kristuksessa on kaiken kattava, tehokas ja voittamaton. Se ei voi epäonnistua, koska se on Jumalan työ, ei ihmisen päätös. Tämä on johdonmukainen lukutapa, joka ottaa jakeen 19:n sanamuodon vakavasti: Jumala sovitti maailman eikä suinkaan pelkästään "tarjonnut sovintoa maailmalle".

***

33/38 Raamatun suomennoksessa jakeen 20: "Antakaa sovittaa - -" luo vahvan ehdollisuuden ja ihmiskeskeisyyden.

Kreikan alkuteksti käyttää aoristin imperatiivia passiivissa: καταλλάγητε τῷ θεῷ
→ Kirjaimellisesti: "olkaa sovitetut Jumalan kanssa".

Passiivi korostaa, että sovitus on jotain, joka on tehty ihmiselle (Jumala on aktiivinen toimija), ei jotain, mitä ihminen saa aikaan.

Vuoden 1933/38 käännös kääntää passiivin aktiiviksi → tämä antaa vaikutelman, että ihminen itse saa aikaan sovinnon, mikä on ristiriidassa jakeen 19 kanssa: Jumala jo sovitti maailman itsensä kanssa (yksipuolisesti, ilman ihmisen lupaa tai panosta).

Kun käännös sanoo "antakaa sovittaa", se kuulostaa siltä, että sovinto on vielä tekemättä tai riippuu ihmisen päätöksestä/teosta.

Tämä on vakava vääristymä, koska koko konteksti (5:18–19) korostaa, että Jumala on jo tehnyt kaiken: Sovinto on jo tapahtunut Kristuksessa.

Syntejä ei enää lueta kenellekään (objektiivinen tosiasia koko maailmalle/κόσμος:lle).

Jos sovinto todella on jo toteutunut (kuten jae 19 sanoo), kehotus 5:20 ei voi olla ehto sille, että sovinto "tulee voimaan" – se on kutsu havahtua olemassa olevaan todellisuuteen ja elää siinä.