Kiinnostaako luostarikilvoitus

Juu kiinnostaisi. Olisi hienoa, jos ei tarvitsisi enää ikinä tyrkyttää itseään millekään ns. työnantajalle (ns., koska ei niiltä mitään heru), vaan igumenia päättäisi, mitä teen. Päivän ohjelma olisi valmiina, ei tarvitsisi päättää sitä itse, eikä paljon muutakaan. Tykkäisin myös yhdessä ruokailusta, vielä kun lienee niin, ettei siinä suuremmin tarvitse seurustella. Ja olisi sekin mukavaa, ettei tarvitse pelätä että kuolisin yksin kotiini ja raato löytyy sitten kun naapurit ihmettelee, mikä täällä haisee.

En minä mikään erityisen hurskas ole, mutta kyllä varmaan ihan mieluusti lukisin iltasella itsekseni sopivaa harrasta kirjallisuutta. Ehkä ne ainaiset palvelukset voisivat joskus kyllästyttää, mutta kaipa ne kestäisi. Seksiä ei tee mieli ja rahaa ei ole, eli köyhyys ja siveys jo olisivat järjestyksessä.

Ja mikä sitten estää, no eihän sinne noin vain omalla päätöksellä mennä, saatan olla liian vanhakin jo, ja sitten se että tiedän kuitenkin olevani muutamalle ihmiselle tärkeä täällä ns. maailmassa, ja tuntuu että minulla on heitä kohtaan velvollisuuksia.

Joskus lueskelin ajatuksia, että ihmistä ei ole luotu elämään yksin, vaan kasvatamme toisiamme ja siksi pitäisi olla yhdessä. Joko avioitua mielellään nuorena, tai sitten mennä luostariin. Ei tämä tällainen itsekseen sinkkuna eläminen ole ihan oikein eikä ihmiselle tarkoitettua. No eri asia sitten jotkut erämaan erakot ja pyhittäjät, mutta sillä tasolla en ole. Jonkinmoinen mummokommuuni pitäis kyllä olla.

Nuorena halusin perheellistyä, en kuitenkaan löytänyt kumppania. Rippi-isä sanoi, että ei minusta olisi avioon. Pian sen jälkeen hän sanoi, ettei minusta ole luostariinkaan. Siirryin sitten lintujen kirjoihin. Kirkon opetuksen mukaan on vain kaksi tietä pelastukseen, toinen avioliitto ja toinen luostari. Minulta pamautettiin molemmat ovet kiinni. Ei tämäkään ole ollut itse asiassa hullumpaa elämää. Monien asiat ovat paljon huonommin.

Jo Luther tajusi ettei luostarisysteemissä ole mitään järkeä. Hän petti munkkilupauksen nunnan kanssa.

Vaikka saattoi olla jossain väärässä, niin siinä oli täysin oikeassa.

Ja jos jo Luther tajusi sen että koko luostariajatus on mätä omena ja häneltä kuitenkin jäi paljon asioita tajuamatta tai tajusi ne aivan väärin, niin siinä asiassa on silloin syytä uskoa Lutheria eikä edes unissaan kuvitella että menee johonkin luostariin hölmöilemään.

Jos vaikka Luther olisi ollut kaikissa muissa asioissa väärässä, niin siinä hän oli oikeassa, että luostarilaitos on mätä, oikea katolaisuuden mätäpaise ja teki aivan oikein kun otti luostarista nunnan vaimokseen ja petti totaallisesti munkkilupauksen.

Ja jos Lutheria ei usko siinä asiassa, niin silloin on kaikessa eksyneempi kuin mitä hän koskaan voi olla.

Ja nyt kun tiedämme katolisten luostareiden historiaa mitä siellä on tapahtunut, niin voimme todeta Lutherin olleen täysin oikeassa. Hän teki täysin oikein, kun sanoutui siitä siitä, rikkoi munkkilupauksen ja houkutteli nunnankin luopumaan.

Tässä asiassa Luther ei voinnut olla yhtään oikeammassa kuin mitä oli.

Olin vuosia sitten talkoolaisena luostarissa. Olipa puistattava kokemus: eriarvoista kohtelua, nuoleskelua ja alistamista. Näytti siltä, että nöyryyttä kasvatettiin nöyryyttämällä.

Nöyryyttäminen taitaa tosin olla laajemminkin käytössä ortodoksien kasvatusmenelmissä.

Eikä se buddhalaiset munkit jää pekkaa pahemmaksi, sillä Kiinnassa ja muualla on paljastunut miten köyhyyslupauksen tehneet munkit ovat keränneet korruptioilla miljoonaomaisuuden.

Munkit ovat pyörineet ilotaloissa ja heillä on ollut aviottomia lapsia.

Uskovan onkin tarkoitettu elävän normaalin elämän keskellä, tekevän työtä käsillään ja osoittaen siten sen miten Jumalan Pyhä Henki voimistaa ihmisen kaikien puolin eikä tee hänestä vain outoa hörhöä.