Yhteinen katsomusopetus kaikille

Jälleensyntymisoppia ja karman lakia pitäisi myös opettaa ihmisille
♥️

Ortodoksinen kirkko Suomessa on nykyisenlaisella ja tasoisella uskonnonopetuksella uloskirjannut itsensä suomalaisesta yhteiskunnasta, sen kehityksestä ja jopa olemassaolosta. Siksi Suomen koululaitos ei tarvitse omaa ortodoksista uskonnonopetusta vaan demokratian, tasa-arvon ja yhteenkuuluvuuden nimissä katsomusainetta, joka palvelee kaikkia.

Ortodoksinen uskontokasvatus kuuluu kodeille ja seurakunnille.

Seuraava askel tästä eteenpäin on kirkon verotusoikeuden menettäminen sekä lopullinen kirkon ja valtion ero ranskalaiseen tapaan.

Ortodoksista kirkkoa ja sen kulttuuria tarvitaan, mutta vastaus ihmisen elämän suuriin kysymyksiin ja ongelmiin on aina edelleen ihminen itse.

Eettinen itsensä ylittäminen ja tasapainoisen elämän löytäminen on edelleenkin kaikille ahdas portti. Mutta ahtaudessahan elinvoimakin ylenee.

On nähtävissä, että kirkon maallistuminen jatkuu ja terve kristillisyys vähenee. Parhaiten se näkyy armon käsityksessä.

Aiemmin armon alla olivat kaikki ja se tarkoitti sellaista anteeksiantoa, joka lupasi ikuisen elämän niille, jotka tunnustivat isien uskoa. Nyt armosta on muodostunut anteeksianto vain niille, jotka ovat heikkoja, etsijöitä ja jopa fundamentalisteja.

Siitä kertoo kirkon jäsenluvuissa parhaiten vuodelta 2025 1400 kirkkoon liittynyttä ja 900 kirkosta eronnutta sekä heikoiten 170 kastettua ja 900 tuonilmaisiin siirtynyttä.

Kannattaisiko ajattelevan ihmisen siirtyä uuteen ihmisyyden edistysuskoon, itsekurin ohjaamaan vapauteen? Jokaisen on itse vastattava vapaan elämän edellytyksistä, vaalittava terveyttään ja hyvinvointiaan sekä tehtävä mielekästä työtä. Tarvitaanko tähän kirkon jäsenyyttä?

Ainut varma asia maailmassa on muutos. Tässä muutoksessa kannattaa olla mukana. Uuden yhteiskunnallisen hyvän ratkaisun tai päätöksen vieminen läpi erilaisissa rakenteissa ja instituutioissa vie tutkimuksen mukaan noin 10 vuotta kunnes se saavuttaa hyväksynnän ja toimii sille tarkoitetulla tavalla. Näin tulee tapahtumaan myös uuden kasvatusoppiaineen kohdalla.

Kannattaa olla aktiivisesti mukana muutoksessa alusta saakka.

Muutos on myös helppo perustella yhteiskunnallisilla tunnusluvuilla, jotka liittyvät muutokseen kristillisyydessä ja yleensä uskonnollisuudessa Suomessa.

Kun vielä 1999 jopa 47 prosenttia suomalaisista kertoi uskovansa kristinuskon Jumalaan, vuonna 2024 vastaava luku oli enää 19 prosentttia. Muutos etenee nopeimmin nuorissa sukupolvissa. Kun vuonna 2006 Suomen Nuorisobarometrissa 41 prosenttia nuorista piti itseään uskonnollisena, uusimmassa kyselyssä vuodelta 2023 luku oli vain 23 prosenttia.

Uskonnollisuuden vähenemisessä ei ole kyse pelkästään ajattelun vaan myös käyttäytymisen muutoksesta. Erityisesti rukoileminen ja kirkossa käyminen ovat vähentyneet selvästi. Vain 7 prosenttia suomalaisista käy nykyisin kirkossa vähintään kerran kuukaudessa.

Hengellisyyttä suomalaisissa on edelleen, mutta se on suuntautunut aivan muualle. Monet suomalaiset puhuvat nykyään mielummin henkisyydestä ja etsinnästä kuin uskonnollisuudesta. Uskonnoista on tulossa maallistumisen myötä ihmisten kaltaisia ja omien arvojen mukaisia.

Tähän kehityskulkuun sopii hyvin uusi katsomusoppiaine, jossa on mukana myös pieni ripaus ortodoksisuutta, järkeen perustuva tieteellinen maailmankuva, historian tuntemus, eettinen tietoisuus ja jokaisen oma ajattelu.