Mitä Isä tekee, kun Jeesus on ristillä?”… "Poika ei voi tehdä mitään itsestään, vaan ainoastaan sen, mitä Hän näkee Isän tekevän, sillä mitä Isä tekee, sen Poika myös tekee” (Joh. 5:19). Risti ei ollut sooloesitys. Jumala oli Kristuksessa sovittamassa koko kosmosta itsensä kanssa.
Isä ei hylännyt Poikaa. Meidän Isämme ei hylkää. Risti ei ole juridinen velanmaksu Jumalalle, joka ei muuten voisi rakastaa meitä. Se on rakkauden parantava teko: ihmiskunnan pelastaminen, ihmiskunnan, joka oli syöksymässä synnin ja kuoleman olemattomuuteen.
Meillä on syntinen käsitys synnistä. Synti ei ole ensisijaisesti oikeudellinen ongelma, josta meidät pitäisi pelastaa tuomari-Jumalan edessö. Synti on sairaus, josta Jeesus pelastaa ja parantaa – Hän ei pelasta meitä Jumalan rangaistukselta vaan Jumalalle – Jumalalle, jonka ainoa ja koko olemus on rakkaus.
”Oikeudenmukaisuus” ei ole Jumalan pimeä puoli, jota pitäisi tyynnytellä. Jumala ei sairasta kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänen oikeudenmukaisuutensa on hänen armoaan (Jes. 30:18, Sak. 7:9). Hänen oikeudenmukaisuutensa ei ole kostoa (takaisinmaksua). Se on eheyttävää, kaiken kohdalleen asettavaa, koko ihmiskunnan parantavaa.
Jumala on tosiaankin epäitsekäs, huomaavainen ja turvallinen Jumala. Ainoastaan tämä totuus voi eheyttää sydämemme ja mielemme, jotka ovat täynnä pelkoa, häpeää, ahdistusta ja turvattomuutta. Isällä on aina ollut vain meidän paras etumme mielessään, ja niin on aina oleva. Hän on kärsivällisyys.
Pyhä Henki herättää meitä juuri nyt siitä turhuudesta, joka liittyy uskonnolliseen ajatteluun, jossa olemme heijastaneet omaa särkyneisyyttämme ja väkivaltaamme Jumala-kuvaamme. Jeesus vapauttaa meidät tästä vihaisesta ja paheksuvasta harhakuvasta Isäänsä koskien. Hän jopa samastuu ristillä meidän langenneeseen hylätyksi tulemisen kokemukseemme astumalla meidän inhimilliseen sokeuteemme Jumalan rakkauden edessä.
Isä ei ole kertaakaan kääntynyt sinusta pois, vaikka olisitkin pelon ja harhan vallassa juossut Hänestä pakoon. Jeesus ei yrittänyt houkutella Abbaansa rakastamaan meitä. Missään kohdassa Paavali ei sano, että Jeesus kuoli sovittaakseen Jumalan meidän kanssamme. Jumala ei koskaan mennyt mihinkään. Sen sijaan Jeesus kuoli sovittaakseen meidät takaisin Jumalan yhteyteen. Me olimme ne, jotka pyörivät harhassa. Pakenimme Jumalaa, joka on itse olemassaolomme perusta.
Valitettavasti tämä erossa olemisen harha on vahvistunut myrkyllisten uskonnollisten kuvien kautta: etäinen, vihainen Jumala. Jumalan ainoa viha kohdistuu itse syntisairauteen, joka tuhoaa Hänen lapsiaan… siksi Hän on ”antanut koko jumalallisen olemuksensa pantiksi meidän pelastuksestamme” (Barth).
Pelastus ei ole jokin lippu helvetistä pois. Se on ennen kaikkea palaamista osallisuuteen kolmiyhteisen Jumalan elämästä. ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” … samassa psalmissa, jota Jeesus lainaa, sanotaan:
”Sillä hän ei halveksinut eikä inhonnut kurjan kärsimystä, ei kätkenyt kasvojaan häneltä, vaan kuuli hänen avunhuutonsa” (Ps. 22:25).
Kyse ei ole vain siitä, että Jeesus samastuu meidän langenneeseen ”Jumala on hylännyt minut” -harhaamme. Isä haluaa meidän tietävän, että Hän ymmärtää kipumme ja kohtaa meidät keskellä tuota harhaa… ”Jumalani, Jumalani…” eivät ole vain Kristuksen sanoja, vaan ”minä puhun täsmälleen sen, minkä Isä on käskenyt minun sanoa” (Joh. 12:50).
- JC -
Isä ei hylännyt Poikaa. Meidän Isämme ei hylkää. Risti ei ole juridinen velanmaksu Jumalalle, joka ei muuten voisi rakastaa meitä. Se on rakkauden parantava teko: ihmiskunnan pelastaminen, ihmiskunnan, joka oli syöksymässä synnin ja kuoleman olemattomuuteen.
Meillä on syntinen käsitys synnistä. Synti ei ole ensisijaisesti oikeudellinen ongelma, josta meidät pitäisi pelastaa tuomari-Jumalan edessö. Synti on sairaus, josta Jeesus pelastaa ja parantaa – Hän ei pelasta meitä Jumalan rangaistukselta vaan Jumalalle – Jumalalle, jonka ainoa ja koko olemus on rakkaus.
”Oikeudenmukaisuus” ei ole Jumalan pimeä puoli, jota pitäisi tyynnytellä. Jumala ei sairasta kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänen oikeudenmukaisuutensa on hänen armoaan (Jes. 30:18, Sak. 7:9). Hänen oikeudenmukaisuutensa ei ole kostoa (takaisinmaksua). Se on eheyttävää, kaiken kohdalleen asettavaa, koko ihmiskunnan parantavaa.
Jumala on tosiaankin epäitsekäs, huomaavainen ja turvallinen Jumala. Ainoastaan tämä totuus voi eheyttää sydämemme ja mielemme, jotka ovat täynnä pelkoa, häpeää, ahdistusta ja turvattomuutta. Isällä on aina ollut vain meidän paras etumme mielessään, ja niin on aina oleva. Hän on kärsivällisyys.
Pyhä Henki herättää meitä juuri nyt siitä turhuudesta, joka liittyy uskonnolliseen ajatteluun, jossa olemme heijastaneet omaa särkyneisyyttämme ja väkivaltaamme Jumala-kuvaamme. Jeesus vapauttaa meidät tästä vihaisesta ja paheksuvasta harhakuvasta Isäänsä koskien. Hän jopa samastuu ristillä meidän langenneeseen hylätyksi tulemisen kokemukseemme astumalla meidän inhimilliseen sokeuteemme Jumalan rakkauden edessä.
Isä ei ole kertaakaan kääntynyt sinusta pois, vaikka olisitkin pelon ja harhan vallassa juossut Hänestä pakoon. Jeesus ei yrittänyt houkutella Abbaansa rakastamaan meitä. Missään kohdassa Paavali ei sano, että Jeesus kuoli sovittaakseen Jumalan meidän kanssamme. Jumala ei koskaan mennyt mihinkään. Sen sijaan Jeesus kuoli sovittaakseen meidät takaisin Jumalan yhteyteen. Me olimme ne, jotka pyörivät harhassa. Pakenimme Jumalaa, joka on itse olemassaolomme perusta.
Valitettavasti tämä erossa olemisen harha on vahvistunut myrkyllisten uskonnollisten kuvien kautta: etäinen, vihainen Jumala. Jumalan ainoa viha kohdistuu itse syntisairauteen, joka tuhoaa Hänen lapsiaan… siksi Hän on ”antanut koko jumalallisen olemuksensa pantiksi meidän pelastuksestamme” (Barth).
Pelastus ei ole jokin lippu helvetistä pois. Se on ennen kaikkea palaamista osallisuuteen kolmiyhteisen Jumalan elämästä. ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” … samassa psalmissa, jota Jeesus lainaa, sanotaan:
”Sillä hän ei halveksinut eikä inhonnut kurjan kärsimystä, ei kätkenyt kasvojaan häneltä, vaan kuuli hänen avunhuutonsa” (Ps. 22:25).
Kyse ei ole vain siitä, että Jeesus samastuu meidän langenneeseen ”Jumala on hylännyt minut” -harhaamme. Isä haluaa meidän tietävän, että Hän ymmärtää kipumme ja kohtaa meidät keskellä tuota harhaa… ”Jumalani, Jumalani…” eivät ole vain Kristuksen sanoja, vaan ”minä puhun täsmälleen sen, minkä Isä on käskenyt minun sanoa” (Joh. 12:50).
- JC -
Vastaukset 7
Vanhimmat
- SIKSI - että meidän ei tarvitse kärsiä - SDP:n - KIIMA-Miehiä - !
Hakutulos
sovitus:ut:x
1. 1.Joh. 2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
Isä ja Poika olivat yhtä koko ristiinnaulitsemisen ajan, niin ristillä nkuin taivaassa. Ihmiskunta ei ollut ristin tapahtumassa niinkään passiivisena hyötyjänä kuin draaman pääosallisena toimijana. Lyhyesti sanoen: ihminen rankaisi Jumalaa siitä, että Hän on Jumala ja hyvä, eikä suinkaan Isä rankaissut Poikaa siitä, että tämä kantoi meidän syntimme. Mitä tulee ’uhriin’, me täysin omasta aloitteestamme asetimme Jumalan rumalle uhrialttarille – sen sijaan että Poika olisi tarjonnut itsensä uhriksi Jumalan käskystä. Mitä tulee ’sijaiskärsimykseen’, Jumala todellakin asetti itsensä syntipukiksi tappavalle väkivallallemme, jotta me lopulta oppisimme luottamaan Häneen elämämme suhteen. Ristiinnaulitsemisen järkyttävyys ei ole siinä, mitä Jumala on tehnyt, vaan siinä, että me olemme tappaneet Hänet, olemme osallistuneet jumalanmurhaan (dei-cide), ja Hän päätti olla tekemättä asialle mitään – paitsi antaa anteeksi.
- RF -
Risti ei ole Jumalan teko meidän hyväksemme; se on ihmiskunnan teko Jumalan tuhoamiseksi. Tietysti Jumala tiesi, että ihmiseksi tuleminen ja ihmiskunnan opettaminen Jumalan valtakunnan arvoista ja tavoista johtaisi väistämättä jumalanmurhaan. Jumala tiesi, että me tappaisimme Hänet jo paljon ennen kuin me tiesimme. Se saa sen näyttämään siltä kuin Hän olisi orkestroinut sen. Ei, Pietari tekee sen selväksi helluntaisaarnassaan. Jumalalle risti ei ollut välttämätön paha, vaan väistämätön paha. Voisi sanoa, että Jumalasta olisi ollut ihanaa, jos olisimme kuunnelleet Häntä/Hänen Poikaansa, ja Hän oli järkyttynyt, kun emme tehneet niin.
1Tim.2:5-6 Sillä yksi on Jumala, ja yksi välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jesus. Joka itsensä kaikkein edestä lunastuksen hinnaksi on antanut, että senkaltaista piti ajallansa saarnattaman. Biblia (1776) Gal.3:20.
Hyi saatana!
No, jos raamatun teksti pitää osapuilleen paikkansa, niin ei roomalaiset tainneet hänelle paljon vaihtoehtoja jättää!
Eipä tua mittään tehnynnä.
Sillä kun on Stalinin moraali. Sekin tapatti poikansa ihan turhan päiten, oman narsisminsa vuoksi.