Hyvästi roistojen paratiisi!
Sodan alussa mies uhkui taistelutahtoa. Vähitellen mieli muuttui. Nyt sotakarkuri kertoo, miksi Ukrainan puolesta ei kannata uhrata henkeään.
Minua kai voi yrittää pitää sotakarkurina. En niin välitä. Vapautin itseni masentavasta maasta. Erosin armeijasta!
Kun miehiä alettiin jahdata armeijaan noin vuosi sitten kesällä, tein päätökseni. En halunnut joutua rintamalle. Olin menettänyt uskoni Ukrainaan.
Kaikki se potaska.
Sanottiin, että voisimme työntää venäläiset takaisin rajan yli. Että voisimme muka voittaa.
Kukaan ei ollut valmis pohtimaan sitä, mitä voitto tarkoittaisi. Samaa naiiviutta oli myös eurooppalaisten maiden johdossa.
Nyt käynnissä olevat rauhanneuvottelut ovat osoitus siitä, että mitään voittoa ei ole näköpiirissä. Tämä olisi pitänyt ymmärtää jo syksyllä 2023 epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen.
Ymmärrän kyllä, että propagandaa on syötettävä, kun ihmisten halutaan kuolevan maansa puolesta.
Hermostuin, kun myös ystäväni alkoivat suoltaa samaa huttua.
Ikään kuin Ukraina olisi maana jotenkin yhtenäinen. Ikään kuin se, että puhuin venäjää tai olin kotoisin miehitetyltä alueelta Donetskista, olisi tehnyt minusta vähemmän ukrainalaisen.
Tuntui, ettei minulla ollut enää paikkaa kotimaassani.
https://www.hs.fi/maailma/art-2000011666656.html
Sodan alussa mies uhkui taistelutahtoa. Vähitellen mieli muuttui. Nyt sotakarkuri kertoo, miksi Ukrainan puolesta ei kannata uhrata henkeään.
Minua kai voi yrittää pitää sotakarkurina. En niin välitä. Vapautin itseni masentavasta maasta. Erosin armeijasta!
Kun miehiä alettiin jahdata armeijaan noin vuosi sitten kesällä, tein päätökseni. En halunnut joutua rintamalle. Olin menettänyt uskoni Ukrainaan.
Kaikki se potaska.
Sanottiin, että voisimme työntää venäläiset takaisin rajan yli. Että voisimme muka voittaa.
Kukaan ei ollut valmis pohtimaan sitä, mitä voitto tarkoittaisi. Samaa naiiviutta oli myös eurooppalaisten maiden johdossa.
Nyt käynnissä olevat rauhanneuvottelut ovat osoitus siitä, että mitään voittoa ei ole näköpiirissä. Tämä olisi pitänyt ymmärtää jo syksyllä 2023 epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen.
Ymmärrän kyllä, että propagandaa on syötettävä, kun ihmisten halutaan kuolevan maansa puolesta.
Hermostuin, kun myös ystäväni alkoivat suoltaa samaa huttua.
Ikään kuin Ukraina olisi maana jotenkin yhtenäinen. Ikään kuin se, että puhuin venäjää tai olin kotoisin miehitetyltä alueelta Donetskista, olisi tehnyt minusta vähemmän ukrainalaisen.
Tuntui, ettei minulla ollut enää paikkaa kotimaassani.
https://www.hs.fi/maailma/art-2000011666656.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Venäläiset erikoisjoukot eivät valita
https://www.verkkouutiset.fi/a/raihnainen-63-vuotias-avautuu-vladimir-putinille-tallaiset-erikoisjoukot-sinulla-on/#9de9c097
Itsellä samat fiilikset Nato-suomen pufuftufvoimia kohtaan. Paskasti johdettu, leikkikalu armeija.
Hiihtää täydessä varustuksessa varusmiehiä avantoon, todistaakseen että typeryys on uus-isänmaallisuutta.
Ei ole pufuftamifen arvoinen maa, jos järki on noin kateissa. Myykää Trumpille?