Miksi ammattikoululainen syrjäytyy eikä menesty elämässä?

Se on sellaista aikamme ajattelematonta propakandaa, valtio näyttää paremmalta topten vertailuissa kun on paljon korkea koulutettuja. Niin sitä lukiota ja korkeakouluja mainostetaan ihmisille varsinkin nuorille, ja ammattikoulua pelotellaan. Mutta ei mietitä sitä, että korkeakoulutetuille ei aina ole töitä edes sen verran, että pääsisi ulos korkea koulusta, sitten pitää kumminkin monnen lähteä ammatti kouluun tai alkaa iki työttömäksi ja siitä ammatikouluun.

Korkeakouluista tilastot sanoo et, jotain 90 valmistuvista työlistuu, ja ammattikoulusta valmistuvista vain jotain 75%. Mutta tilastoja kaunistetaan sillä ett, ei korkea koulusta edes voi valmistua jollei saa harjoittelu paikkaa, ja harjoitelu paikaan tarvii suhteita joilla sitten, saa sen työn sitten kun valmistuukin, eli korkeakoulussa jää helposti motiin opiskelujensa kanssa.

Paras tie ei hyvin yhteiskuntaan järjestäytyneelle, eli sellaiselle jolla ei ole vanhempien ja ystävien kautta suhteita jolla saa työpaikan, olisi ammattikoulu, jossa koulu tarjoaa työpaikan, ja sitten työ ja sitten korkeakoulut. Ei tämä nykyinen jossa hän käy lukiossa, se ei auta yhtään työpaikan saamisessa sitten korkeakoulua varten. Ehkä ennemmin on ajateltu että lukiossa saa suhteita kaupunkin kylän kermaan, mutta, näen että ammatikoulussa anettu harjoittelu on parempi ja siittä saa selvän merkinnän CVhen. Eikä tarvitse yrittää ylittää jotenkin vaikeasti HR:ää.

Minusta valtion ei pitäisi välitää onnelisuus listoista ja kuinka kova on suomen kilpailukyky, vaan oikeasti toimiva yhteiskunta pitäisi olla se lähtökohta eikä kansainväliset vertailut.

Jos ajattelee omaa amisluokkaa niin osalla on oma rakennusfirma, yhdestä tuli pappi ja osasta tuli insinöörejä ja loput sitten palkkatyössä. Reilusta 20 oppilaasta vain kaksi on sellaisia joille ei työ maistu ja luulen että näitä työnvieroksujia tulee yliopistostakin. Kukaan ei tietääkseni vedä huumeita vaan ovat kunnollisia sivistyneitä ihmisiä.

Tekijämiehet taitaa olla enemmän sitä ikäpolvea, jolla oli vielä paremmat mahdollisuudet menestyä. Tosin nykyinen lama, konkurssit ja työttömyys koettelee yhtälailla duunaria kuin akateemistakin porukkaa.

Eihän amis oli ikuisesti sidottu siihen ammattiin, mihin on valmistun ut.
Monet lukevat toisen ja kolmannen ammatin ja joku niistä tärppää.
Ihan hyvin ovat olleet työelämän syrjässä kiinni ja ansaitsevat kohtuudella.

Ainahan osasta porukkaa tulee niitä peräkammarin poikia.
Mullakin oli useita sellaisia kansakoulukavereita. Jäivät sinne kotinurkille
kuppelehtimaan eivätkä koskaan viettäneet 50-vuotispäiviä syystä että
olivat jo mullan alla elämäntapojensa vuoksi. Lienee omia valintoja.
Kaikki jotka älysivät lähteä kotikylästä olivat sitten kiinni jonkin ammatin
syrjässä ja ansaitsivat elantonsa ihan mukavasti tai ainakin kohtuudella.

Mun tutun poika kävi ammattikoulun. Sähköasentajaksi ja sitten inttiin.
Opetus oli kuulemma surkeaa. Opettaja antoi jonkun kirjan , joka piti lukea kotona loppuviikolla ja tehdä siitä essee. Paljon oli luppoaikaa. Poika kertoi, että työharjoittelussa kävi vaihtamassa hautausmaalle kaikki lamput. Siinä se taito kertyy kai?

Intin jälkeen sanoi,ettei uskalla sähkärin töitä hakea kun ei ole varma että osaa.
Rupes autokuskiks.

Olen sitä mieltä että putkimiehiä, ilmastoasentajia, rakentajia, maalareita jne konemiehiä tarvitaan kyllä ja palkkaakin saa hyvin.

Se, että ammattikoulussa ei ole riittävästi opettajia tai päteviä opettajia ja määrärahoista tingitään, ei ole nuorten vika.
Ja on myös totta, että kun on oppivelvollisuus, sinne tulee myös oppilaita joita mikään ei kiinnosta!

Työttömiä on koulutetuissakin. Kun ei ole paikkoja.