Palstalla kerrotaan usein koskettavia kuvauksia siitä, kuinka kirjoittaja on yhteydessä Jahveen, Jeesukseen tai Pyhään Henkeen. Ääni lohduttaa, neuvoo, joskus nuhtelee. Se tuntuu ulkopuoliselta, itseä viisaammalta ja moraalisesti ylevältä. Usein se myös tietää asioita, joita kirjoittaja ei “voisi itse tietää”.
Vertailun vuoksi esitän tapauksen, jonka luin vaihtoehtoiselta foorumilta:
“Heräsin yöllä siihen, että huoneessa oli sinertävä valo. Päässäni kuului rauhallinen mutta määrätietoinen ääni, joka kertoi olevansa Zorblax 7. tähdistöstä Alfa Centaurin takaa. Hän sanoi seuraavansa ihmiskunnan kehitystä ja olevansa huolissaan erityisesti meidän mikroaaltouuneistamme. Zorblax kehotti minua välttämään sokeria ja varoitti, että vihreät kuulat ovat avain kaikkeen. Tunsin suurta rauhaa ja merkityksellisyyttä.”
Kokemus on kirjoittajalle täysin todellinen. Ääni ei esittäytynyt Jahvena, vaan Zorblaxina. Sanoma ei koskenut syntiä, vaan mikroaaltouuneja. Mutta rakenne on hämmentävän tuttu.
Kysymys, joka jää ilmaan leijumaan kuin UFO tai pilvipatsas:
Mistä tiedätte, KUKA on linjoilla?
- Mistä vastapuoli tunnistetaan?
Äänensävystä? Auktoriteetin tunteesta? Siitä, että sanoma tuntuu “oikealta”?
- Miksi Jahve tunnistetaan Jahveksi ja Zorblax Zorblaxiksi?
Miksi ääni ei erehdy omasta nimestään, vai erehtyykö se kulttuurin mukana?
- Ja se ehkä kiusallisin kysymys:
mistä erotatte, ettei kyse ole oman mielen sisäisestä tapahtumasta, jossa alitajunta käyttää tuttuja symboleja, ääniä ja kertomuksia luodakseen kokemuksen "toisesta"?
Psykologian näkökulmasta ihmismieli on hämmästyttävän kykeneväinen tuottamaan dialogia, joka ei tunnu “minulta”. Teologian näkökulmasta taas on kiinnostavaa, kuinka nämä äänet ja läsnäolot puhuvat lähes aina sen tradition kieltä, jossa kokija on kasvanut. Jahve ei juuri ilmesty buddhalaisille, eikä Zorblax eksy sunnuntaisaarnaan.
En väitä, etteikö kokemus olisi todellinen. Se on.
Kysyn vain, onko selitys yhtä varma kuin kokemus itse.
Ja jos huomenna joku kertoo olevansa säännöllisessä yhteydessä Betelgeusen neuvostoon, joka vaatii moraalista puhdistautumista ja kymmenyksiä… olemmeko skeptisiä siksi, että väite on psykologisesti mahdoton - vai siksi, että tarina on uusi?
Ajatus jätetään lukijan tajunnan orbitille kiertämään.
- Enkeli Mäntä
mielen sisäisten ja ulkoisten äänien harrastelijatunnistaja
Vertailun vuoksi esitän tapauksen, jonka luin vaihtoehtoiselta foorumilta:
“Heräsin yöllä siihen, että huoneessa oli sinertävä valo. Päässäni kuului rauhallinen mutta määrätietoinen ääni, joka kertoi olevansa Zorblax 7. tähdistöstä Alfa Centaurin takaa. Hän sanoi seuraavansa ihmiskunnan kehitystä ja olevansa huolissaan erityisesti meidän mikroaaltouuneistamme. Zorblax kehotti minua välttämään sokeria ja varoitti, että vihreät kuulat ovat avain kaikkeen. Tunsin suurta rauhaa ja merkityksellisyyttä.”
Kokemus on kirjoittajalle täysin todellinen. Ääni ei esittäytynyt Jahvena, vaan Zorblaxina. Sanoma ei koskenut syntiä, vaan mikroaaltouuneja. Mutta rakenne on hämmentävän tuttu.
Kysymys, joka jää ilmaan leijumaan kuin UFO tai pilvipatsas:
Mistä tiedätte, KUKA on linjoilla?
- Mistä vastapuoli tunnistetaan?
Äänensävystä? Auktoriteetin tunteesta? Siitä, että sanoma tuntuu “oikealta”?
- Miksi Jahve tunnistetaan Jahveksi ja Zorblax Zorblaxiksi?
Miksi ääni ei erehdy omasta nimestään, vai erehtyykö se kulttuurin mukana?
- Ja se ehkä kiusallisin kysymys:
mistä erotatte, ettei kyse ole oman mielen sisäisestä tapahtumasta, jossa alitajunta käyttää tuttuja symboleja, ääniä ja kertomuksia luodakseen kokemuksen "toisesta"?
Psykologian näkökulmasta ihmismieli on hämmästyttävän kykeneväinen tuottamaan dialogia, joka ei tunnu “minulta”. Teologian näkökulmasta taas on kiinnostavaa, kuinka nämä äänet ja läsnäolot puhuvat lähes aina sen tradition kieltä, jossa kokija on kasvanut. Jahve ei juuri ilmesty buddhalaisille, eikä Zorblax eksy sunnuntaisaarnaan.
En väitä, etteikö kokemus olisi todellinen. Se on.
Kysyn vain, onko selitys yhtä varma kuin kokemus itse.
Ja jos huomenna joku kertoo olevansa säännöllisessä yhteydessä Betelgeusen neuvostoon, joka vaatii moraalista puhdistautumista ja kymmenyksiä… olemmeko skeptisiä siksi, että väite on psykologisesti mahdoton - vai siksi, että tarina on uusi?
Ajatus jätetään lukijan tajunnan orbitille kiertämään.
- Enkeli Mäntä
mielen sisäisten ja ulkoisten äänien harrastelijatunnistaja
Vastaukset 7
Vanhimmat
5Moos.4:19 Ja ettet sinä myös nostaisi silmiäs taivaasen päin, ja katselisi aurinkoa, ja kuuta, ja tähtiä, ja kaikkea taivaan sotajoukkoja, ja tulisi kehoitetuksi kumartamaan ja palvelemaan heitä, jotka Herra sinun Jumalas jakanut on kaikille kansoille koko taivaan alla. Biblia (1776) 5Moos.17:3. 2Kun.21:6. Jer.8:2.
Jes.14:12 Kuinka sinä kaunis kointähti olet pudonnut taivaasta? kuinkas olet maan päälle langennut, joka pakanat teit heikoksi? Biblia (1776)
2Piet.1:19 Ja meillä on vahva prophetallinen sana, ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte niinkuin kynttilästä, joka pimeässä valistaa, niinkauvan kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Biblia. Ps.119:105. Ilm.22:16.
Ei tarvinnut pitkälle lukea, kun huomäsi tekstin olevan Evankeli mäntit tekoälytuotos.
No shit Sherlock, eli Mäntä on tekoäly? Mutta vain ja ainoastaan silloin kun se käyttää nikkiä?
Kun sama tyyppi kirjoittaa anonyyminä, se onkin sitten vaan joku, vai miten se menee?
Kerropa monessako ketjussa tänään Mäntän tuotoksia vilahti, nikillä iai ilman...
🤣🤣🤣
Ostin joku aika sitten kirjan roswellin avaruusolennon haastattelu. Se on ihan tositarina. Suosittelen
https://www.suomalainen.com/products/roswellin-avaruusolennon-haastattelu
Taas tupsahti puhelimesta tonttu olohuoneeseen.🧑🎄 Tuolla se sohvan takana hihittelee.🧑🎄