Haluaisitko olla psykiatri?

En haluaisi olla psykiatri mistään hinnasta (tosin ikäkin jo laittaa vastaan).
Ja kun ajattelee, miten huonosti osa nuorista nykyään voi henkisesti, niin ei siinä taida paljon psykiatrian ala kiinnostaa, jos on itsellä paha olla.
Vaikeaa hoitaa muita, jos tarvitsee itsekin hoitoa/apua.
Onneksi sentään on vielä ihmisiä, joita kiinnostaa myös psykiatrian ala.
Ajattelisin kyllä, että palkan pitäisi olla riittävä, raskasta työtä kun on, henkisesti.

Joskus aikanaan mietinkin, että olisinko voinut auttaa kanssaihmisiäni jollain psykiatrian opinnoilla, mutta aika nopeasti totesin, että ei maksa vaivaa että jaksaisin lähteä nollista opiskelemaan, eikä se "pieni" palkkakaan toiminut motivaattorina.

Tiedetty on psykiatri pula 30 vuotta . Ex psyks sairaanhoitajana tiedän sen .

Ehkäpä psykiatria on liian ankara.
Se leimaa mieleltään terveet mielisairaudeksi.
Tuottaa hirvittävää tuskaa ihmisille
Syöpä potilaita viruu mielisairaaloissa froidilaisuuden pakko tuputuksessa.
Miksi he ei ymmärrä, se on erittäin raaka, kova teoria,
Josta puuuttuu laupeus ja ovat sokeita omille teorioilleen.
Valta, joka heillä on sama kuin KGB lla
Kateellinen tekee huoli ilmoituksen
Kateuden kohde riistetään kotoaan pakko hoitoo, jossa pelon ilmapiiri on kouriin tuntuva.
En juuri näe eroa totaali kommunismin ja totaali psykiatrian välillä, kuin gurun nimi on toisella freud toisella marx, molemmat ovat kauhuvaltiaita ja uskollisia guruilleen.
Kumpikaan ei näytå välittävän tippaakaan kuinka paljon kärsimystä molempien mielivalta aiheuttaa.
Eikä heitä kiinnosta objektiivinen tarkastelu omien toimiensa suhteen.
Heiltä puuttuu ymmärrys siitä, ei herkät ihmiset kestä niin rajuja raakoja toimia heidän ns auttamisensa on.
Traumojen teko tehdas,
Ei ihkistä auteta raakaa voiman ja vallan näyttämisellä, johon psykiatrian opukset kanjustavat "auttamisena"
Puittuu ymärrys siitä, että se ei opeta auttamaan

Sillä auttaja ei leimaa, syytä,
Psykiatriaa ei voi opettaa kukaan, eikä se pysty oppimaan potilaiden kokemuksista, koska se ei kuuntele niitä.
Se on omahyväisyyteensä käpertynyt raaka ja erittäin ankara teoria.
Ankara kuin totaali kommunismi

Pyövelin paikkakin on halutumpi.

Hyviä psykiatreja ei voi olla, koska lääkärien pitää noudattaa lääkäriliiton käypä hoito -suosituksia, muuten tulee lähtö.

Psykiatria on lääketieteen aloista epäilyttävien. Sitä on pidetty niin epätieteellisenä, arkaluontoisena kuin vailla asianmukaista tieteellistä perustaa olevana.

Psykiatrian profession maine ei kestä lähempää tarkastelua. Useimmat potilaakseen sopivat alkavat olla jo perillä sitä vastaan esitetystä kritiikistä. Psykiatria on menettänyt sädekehänsä suuren yleisön silmissä. Epätotuuksien kielensä paljastettu, sillä ole olemassa testejä, jotka vahvistaisivat mielenterveysongelmien olevan "sairauksia". On psykiatreja, jotka ovat törkeän epärehellisiä ja huolimattomia kertoessaan potilailleen, että heidän ongelmansa ovat yhtä kuin lääketieteellinen sairaus tai seurausta aivojen hallitsemattomasta kemiallisesta epätasapainosta, vaikka ei ole olemassa fyysisiä tai tieteellisiä testejä, jotka vahvistaisivat, että käyttäytyminen ja tunteet ovat fyysisiä sairauksia tai että ne johtuvat epätasapainossa olevista kemikaaleista.

Elämisen problematiikka ei ratkea tämän ammattikunnan premissien pohjalta. Potilaaksi päätynyt huomaa ajautuneensa äkkiä ojasta allikkoon tullessaan lääkkein hoidelluksi lopullisesti päiväjärjestyksestä. Psykiatrian perustavanlaatuisin periaate on, että käytännössä kaikki merkittävät ajattelun, tuntemisen ja/tai käyttäytymisen ongelmat ovat sairauksia , joita on tutkittava ja hoidettava lääketieteellisestä näkökulmasta. Tämä on mielivaltainen oletus. Läheltä psykiatrian uhriksi joutunutta seurannut ei koskaan ikinä puhu tämän puoskaroinnin puolesta.

Psykiatria on stigmatisoinut itse itsensä patologisoimalla potilaidensa normaalia vaihtelua elämän moninaisiin ongelmiin reagoinnissa. Ongelmiin joiden syyt voivat olla rakenteellisia eivätkä yksilöstä kiinni. Ihmisissä ei ole entisenlaista auktoriteettiuskoa, miten kaikkia löyhin perustein lääketieteen ympärillä pyöriviä ammatinharjoittajia pidettiin Jumalasta seuraavina. Palturipuheet jäävät helpommin vaille kuulijakuntaa.

Psykiatria kumisee tyhjyyttään. Sen sisäpiiriin vähänkin vihkiytymään ehtinyt tietää vallan hyvin diagnoosien sepitteellisyyden, ja vie kyseisen ammatin mielen harjoittajaltaan jo ennen siihen valmistumista. Psykiatrin tointa ei voi harjoittaa vilpittömin mielin.

Kemiallinen pään säätö kiehtoo kai sitten vain pientä osaa lääketieteelle omistautuneista. Varmasti omanlaisensa persoonallisuus näkee tässä valoisia puolia. Jonkinlaista puuttumista ihmisyyteen itseensä. Scifiäkin muistuttavaa. Psykoaktiivisia lääkkeitä kuitenkin käytetään enemmän kuin koskaan. Niiden myöntäminen alkaa olla läpihuutojuttu. Eikä vaadi suurtakaan psykiatrikuntaa tullakseen jaetuksi laajalle, tämä neurokemiallinen sopeutuminen vallitseviin oloihin. Psykiatrialla on lääketieteen alana tämä ainutlaatuinen etunsa että voi keksiä sairauksia ja lieventää näiden sairauksien kriteerejä enemmän tai vähemmän mielensä mukaan. Psykiatrialla on siis kasvupotentiaalilla. Toisin kuin muilla lääketieteen erikoisaloilla sillä ei ole luonnollisia rajoja. Diagnostisen verkkonsa voi heittää yhä laajemmin kunnes jokaisella on diagnoosi.