Olla yksin. On lapsi, joka aikuinen. On muutama harrastus. Mutta välillä iskee ja lujaa. Yksinäisyys. Haluaisin elämänkumppanin, rauhallisen miehen. Toivossa voi elää, joskus vaikeaa
Musertavaa
Anonyymi-ap
9240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä kun sinulla on muutama harrastus.
Elä sure, yksinäisyys iskee meihin kaikkiin, jotka tällä palstalla heilumme.
Yksinäisyys on omaa voimaa ja itsenäisyyttä, mahdollisuus vahvistua.
Kun iskee liian kovaa, niin voi mennä vaikka käymään kaupassa ja kokea, että siellä liikkuu muitakin yksinäisiä, ei oo kaikki lapsiperheitä.
Älä rakenna elämääsi miehen varaan. Jos on vaikeaa ilman miestä, vielä vaikeampaa on miehen kanssa.
Samaa mieltä!
Pian saat ruveta sairaanhoitajaksi miehelle.
Elä reippaasti vaan, kun yksinäisyys yllättää, niin yllätä se takaisin!
Uusi viikko, uudet otteet!
No se yksinäisyys aina välillä tuntuu lohduttomalta Mutta en itse ole edes ajatellut että mies tulisi elämään vuosien yksinoloa jälkeen . En voisi edes kuvitella millaista se olisi . Mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan .
Lastenlapset jotka ovat aikuisia käyvät usein katsomassa Ja muutamat ystävät myös.
Aina sitä jotain keksii kun yksinäisyys alkaa painostamaan .
Ennemmin olisi minun kohdallani kiva asianosaisille löytäisin toisen yksinäisen naisen vaikka kävely kumppaniksi kun se yksin käveleminen ei ole kivaa .maisen kanssa on helpompi jutella kaikesta maan ja taivaan välillä joten puhumista riittäisi .
En minäkään huonoa huolisi, mieluummin yksin. Jos tulisi sielun kumppani, niin voisin kyllä.
Asun ulkomailla ja täällä on harvassa suomalaiset ystävät. On ollut pakko opetella sietämään yksinäisyyttä. On lapset ja lapsenlapset täällä, joten Suomeen en enää muuttaisi.
Joidenkin vanhojen koulukavereiden kanssa olen vielä sähköpostiyhteydessä, ihan mukavaa.
Kyllä se on vanhempana tosi huono löytää edes sitä ulkoiluystävää jos ei ihan lähipiiristä löydy. Itsekin jo vuosikausia yksin käynyt kävelylenkeillä kun ei ketään kiinnosta. Sama on matkojen suhteen. Tulee vaan kalliimmaksi yksin matkustaa ja kun en mihinkään ulkomaille Tallinnaa kauemmas halua niin ketään ei kiinnosta. t. mummo 70v melkein keskeltä maata.
Elämänkumppanin kanssa saatat kokea entistäkin suurempaa yksinäisyyttä.
Ajatteleminen on oikein hyvä harrastus eikä tarvitse mennä trendien mukana mitä muut minusta ajattelevat. Harrastuksena voi pitää ihan mitä tahansa itseään kiinnostavaa toimintaa, eikä ulkopuolisten tarvitse sitä huomata juuri lainkaan. Ainahan ne toiveet eivät elämässä toteudu, eikä kokematta jääneet asiat millään tavalla elämää huononna ja itse asiassa ne pyrkimykset onnellisuuteen voivat viedä asioita huonompaan suuntaan, jos aina janotaan parempia kokemuksia niin nykyinen tilanne saattaa tuntua riittämättömältä, vaikka asiat olisi kaikkiaan ihan hyvin, että ei se onni etsimällä löydy vaan oman itsensä hyväksymällä.