Minkälaisia kokemuksia teillä on erilaisista lääkehoidoista alkoholiriippuvuuden hoidossa? Kiinnostaisi erityisesti kuulla kokemuksianne akamprosaatista (kauppanimi Campral). Ilmeisesti juuri akamprosaatti on vähemmän käytetty hoitomuoto.
Itse onnistuin vuosia sitten naltreksonin tuella pääsemään merkittävissä määrin eroon alkoholin käytöstä. Päivittäinen käyttö loppui kuin seinään. Käytin jonkin verran alkoholia satunnaisesti ja välissä oli raittiutta useampia kuukausia.
Riippuvuus uusiutui myöhemmin vaikeampana, johtuen elämän vastoinkäymisistä, joita en osannut selvästä päästä käsitellä ja sietää. Kokeilin silloin antabusta, joka piti toki raittiina. Antabus ei lopulta sopinut, koska se ei vaikuta aivokemiaan siten, että alkoa ei tekisi mieli. Pelkkä myrkytysreaktion pelkääminen lopulta haihtui ja päädyin lopulta siihen pisteeseen, että antabus jäi ottamatta.
Akamprosaatin pitäisi juurikin laimentaa juomishimoja ja tätä tekisi mieli kokeilla.
Juominen ei anna enää mitään mielihyvää, sen sijaan entistä kurjemman olon. Tyhmät aivoni silti ajavat minut alkoholin pariin aina silloin tällöin. Siinä se riippuvuuden pirullisuus juuri onkin. Haluan silti edelleen eroon juomisesta enemmän kuin koskaan.
Kertokaa siis kokemuksianne siis lääkkeellisestä hoidosta. Kiitos!
Itse onnistuin vuosia sitten naltreksonin tuella pääsemään merkittävissä määrin eroon alkoholin käytöstä. Päivittäinen käyttö loppui kuin seinään. Käytin jonkin verran alkoholia satunnaisesti ja välissä oli raittiutta useampia kuukausia.
Riippuvuus uusiutui myöhemmin vaikeampana, johtuen elämän vastoinkäymisistä, joita en osannut selvästä päästä käsitellä ja sietää. Kokeilin silloin antabusta, joka piti toki raittiina. Antabus ei lopulta sopinut, koska se ei vaikuta aivokemiaan siten, että alkoa ei tekisi mieli. Pelkkä myrkytysreaktion pelkääminen lopulta haihtui ja päädyin lopulta siihen pisteeseen, että antabus jäi ottamatta.
Akamprosaatin pitäisi juurikin laimentaa juomishimoja ja tätä tekisi mieli kokeilla.
Juominen ei anna enää mitään mielihyvää, sen sijaan entistä kurjemman olon. Tyhmät aivoni silti ajavat minut alkoholin pariin aina silloin tällöin. Siinä se riippuvuuden pirullisuus juuri onkin. Haluan silti edelleen eroon juomisesta enemmän kuin koskaan.
Kertokaa siis kokemuksianne siis lääkkeellisestä hoidosta. Kiitos!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Campral kiinnostaisi myös, hieman epäselvää kuinka helposti sitä suomessa voi saada. Antabuksen kanssa sama juttu että kun tarpeeksi himottaa, jättää sen pois ja juo..
Sain Campral reseptin ja nyt odotan, että apteekki tekee lääkkeestä tilauksen. Aika vaikeaksi on tehty tämän lääkkeen saaminen. Ulkomaisissa foorumeissa tätä lääkettä on kehuttu.
- Aloittaja
Kumpi on parempi vaihtoehto kahdesta seuraavasta. Tuskallinen kuolema alkoholismiin vai AA.
AA on jaarittelua ja se ei toimi kaikilla!
Ei se AA toimikaan kaikilla, jokaiselle on omat keinonsa, olemme yksilöitä.
Itse käytin yli 30 vuotta sitten Antabusta jonkin aikaa, mutta otin sen kanssa alkoholia. Ihmettelin, kun ei tullut minkäänlaista reaktiota, kun kaverini käytti lääkettä samaan aikaan, eikä hän ottanut kuin pari olutta, hän sai voimakkaan reaktion.
Olin kokeillut AA:n, A-klinikan, katkaisuhoidot, pitemmät päihdehoidot, psykiatriset sairaalat. Piti käydä elämässä liian alhaalla, että heräsin tajuamaan haluavani elämältä vielä jotain parempaakin.
Itsestänihän se oli kiinni, itse minun täytyi alkaa järjestämään asioita, alkaa ottamaan vastuuta elämästäni, jättää alkoholi, jne. Apua oli onneksi saatavilla, kuten on edelleenkin kaikille, jotka tosissaan haluavat lopettaa esim. alkoholin käytön. Mutta paljon on itsestä kiinni, kukaan muu ei toisen suuntaa, eikä toista ihmistä pysty muuttamaan.
Kauan kauan sitten, kun kärsin pahasta alkoholiongelmasta, alkoi psyykekin hajota, ja lääkkeeksi tuli neuroleptejä, masennuslääkkeitä, rauhoittavia, ja jos vaikka mitä.
Nehän laittoivat yhdessä alkoholin kanssa käytettynä psyykeä koko ajan enemmän sekaisin.
Mentyäni psykiatrian puolelle uudestaan ja uudestaan, sairauteni oli kuulemma vain pahentunut, lääkityksiä vaihdeltiin ja annosmääriä nostettiin.
Pahimpina aikoina meni yhdeksästä kymmeneen erilaista psyykenlääkettä samaan aikaan.
Se oli ilmeisesti sen ajan alkoholismin hoitoa lääkkeillä. Hengissä onneksi selvisin.
Ihmetellä täytyy, miksi eduskunta sallii alkoholin myymisen ja valmistamisen, koska se on vaarallinen aine ihmisille ja aiheuttaa sairauksia kuten riippuvuus ym. Terveysongelmat. Kaikki tämä toiminta yhteiskunnassa johtuu rahasta ja tuo valtion kassaan lisää verorahoja. Ihmisten hädän ja heikkouden takia. Kunnon hoitoa ei anneta ajoissa, ennen kuin viinan käyttö on vienyt ihmisen hengen. Kaikki tämä toiminta johtuu ihmisten sallivasta asenteesta, eikä haluta nähdä ihmisten hätää ja ahdistusta. Monelle tämä elämä täällä on maanpäällinen helvetti. En tiedä varmaksi, onko ns.uskovaisilla alkoholiongelmia. Suomessa ei tosiaan välitetä sairauksien hoidosta ajoissa eikä anneta henkistä tukea silloin, kun ihminen menee pyytämään apua lääkärin luo.
Campral erityislupaa edellyttävä lääkevalmiste.
Campral hoito aloitetaan kun alkoholin juominen on lopetettu. Hoito aloitetaan heti alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen, kun potilas on jo raittiina. Campralin (akamprosaatti) ja alkoholin samanaikainen käyttö ei aiheuta hengenvaarallisia yhteisvaikutuksia, kuten esimerkiksi Antabus. Alkoholin juominen kuitenkin kumoaa Campralin terapeuttisen vaikutuksen, sillä lääke on tarkoitettu tukemaan ja ylläpitämään raittiutta. Jos retkahdat juomaan, lääkkeen teho heikkenee ja riski uusiutumiseen kasvaa.
Jos te juotte niin eihän tosta lääkkeestä ole hyötyä.
Rikkaissa länsimaissa on satoja miljoonia liikaa juovia ihmisiä, joilla kaikilla on yhteinen halu vähentää juomista. Ja kun juomisen vähentäminen ei onnistu, niin he lopulta ovat valmiit jopa lopettamaan juomisen.
Jos tähän saumaan joku lääketehdas keksisi toimivan lääkkeen, olisi siinä oitis kyse miljardi-bisneksestä. Mutta kun ei!
Niin ikävää kuin se onkin, ei alkoholismin hoitoon ole olemassa lääkettä.
Ei ole olemassa sitä lääkekehittelijää, joka olisi kehittänyt tästä miljardibisneksen.
Nyt on viikko Campral-kuuria takana. Periaatteessa turhan aikaista arvioida lääkettä vielä, mutta vaikuttaa silti hyvältä. Ihan kuin taika-iskusta, jo muutaman päivän jälkeen lääkkeen aloituksesta, alkoholin himo katosi käytännössä kokonaan.
Toisinaan on tullut ajatuksia, että "voisin juoda". Ajatukset kestävät pari sekuntia ja ihan kuin aivoissa olisi jokin jarru. Ajatus vain katoaa, koska huomaan, että ei ole halua juoda alkoholia.
Kuin ihmeen kaupalla, en ole myöskään saanut mitään havaittavia sivuvaikutuksiakaan. Alku vaikuttaa ainakin siis todella hyvältä. Kummallista, että tämä lääke on Suomessa edelleen niin pimennossa...?
-Aloittaja
30 vuotta kannabista ja kroonisen alkkiksen poika. Maksa-arvot viiterajoissa, ei koskaan krapulaa, ei muuta ongelmaa kuin laki ym.
Ei toiminut kyllä itsellä yhtään. Kannabiksesta tuleva olo muistuttaa jossain määrin ehkä jotain pahaa krapulaa sen ahdistuksen, harhaluulojen sun muiden vuoksi. Vaikka krapula on sinällään joskus ihan mielenkiintoinenkin tila niin en tajua miks sen ottais ilman sitä edellisen päivän humalaa.
Ei kai laki ole ongelma kun vasta sitten, jos jäät kiinni ?
Meinaatko etten olisi noiden vuosikymmenten aikana monesti jäänytkin? Ei sillä että se missään tuntuisi, mutta että 20 euroa gramma hinnat.
Sä ootkin ilmeisesti juova alkoholisti. Ei ole pää kunnossa.
Luuletko siis, jos kannabis laillistettaisiin, että se olisi sitten edullisempaa ? En oikein usko sellaiseen.
Laillistamisessa olisi toki se hyvä puoli, että siitäkin menisi sitten veroa, kuten muistakin laillisista ostoksista menee.
Ja saattaisi laillistaminen vähentää myös rikollisuutta, salakuljetusta, ja myyntiä, vaikka tuskin sillä isoa vaikutusta olisi siihenkään. Muitakin huumeita on niin paljon liikkeellä.
Eiks toi nalktrekso oo aika ikävä maksalle? Itsestä kyllä tuntuis tyhmältä lopettaa alkoholi terveyteen vedoten, ja sitten kiskoa lääkettä joka tuhoaa maksaa ihan samalla tavalla ellei pahemmin. Ehkä jollekin itsetuhoiselle putkikännääjälle toi saattais toimia, siis sellaiselle joka kun yhden ottaa niin on neljän viikon päästä taas psykoosissa katkolla.
Tavallaan en usko mihinkään lääkehoitoon. Ellei sitten alkoholismi vaikka johdu masennuksesta tai adhd:stä tai mistälie ja se saadaan korjattua jollain lääkkeellä niin että syy juomiselle katoaa.
Ei ole mitään erityiskeinoja saada juomista loppumaan, se lähtee ihan ihmisestä itsestään, ja hänen halustaan raitistua.
Jotkut toki saattavat saada esim. lääkkeestä vaikkapa henkistä tukea halulleen raitistua, raitistumiseen, ja voivat jopa onnistua.
Jos ihminen haluaa juoda, niin hän juo, vaikka mitä kokeiltaisiin.
"Juominen ei anna enää mitään mielihyvää, sen sijaan entistä kurjemman olon."
Tuskin se näin menee. Jotain kiksejä sinä siitä juomisesta saat, et sinä sitä muuten tekisi. Ellet sitten ole puhtaasti masokisti tai vihaa itseäsi jotenkin todella paljon, no ehkä siinäkin olis jonkinlaisen itsetutkiskelun paikka ennemmin kuin uskoa jonkun taikapillerin korjaavan kaiken
Se riippuvuus. Aivot vaatii viinaa, kroppa ei toimi ilman. Mielihyvä on siinä vaiheessa jo kauan mennyttä. Toimii ei-alkkiksille. Niille jotka juo viikonloput ja saa Avominne-klinikalta pitkähkön raittiuden. Krooninen alkkis tai tuurijuoppo taas sitten, ne nyt vain kuolee.
"Ammatti-alkoholisti" ei kyllä nauti juomisesta, se on faktaa.
Riippuvuus aiheuttaa tarpeen, ei halu.
No eihän se siinä tapauksessa kurjempaa oloa tehnyt? Jos kroppa vaati sitä toimiakseen. Eli olo parani viinanjuonnilla ainakin hetkellisesti.
Kaikki lähtis rehellisyydestä itseä kohtaan. Tuollaiset suuret valheet tuntuu tosin liittyvän usein aa-mielentilaan
Se kurjempi olo voi olla psyykkinen olo. Jos alkoholin juonti tekee muka hyvää kropalle, ei se tee sitä kuitenkaan pääkopalle.
Juovan alkoholistin jutut voi olla hulluja mutta raitistuneen jutuissa ei ole mitään järkeä
"Tuskin se näin menee. Jotain kiksejä sinä siitä juomisesta saat, et sinä sitä muuten tekisi."
Olet ihan hakoteillä riippuvuuden syvimmästä olemuksesta. Aivot ja vieroitusoireet ns. "pakottavat" juomaan, koska muuten olo on aivan infernaalisen hirveä. Ei siinä vaiheessa enää mitään kiksejä saa, mutta juomalla pystyy palauttamaan olonsa siedettäväksi ja aktivoida toimintakykynsä. Tilanne on siinä vaiheessa toivottoman surullinen ja siitä on kiksit kaukana.
Olet aivan oikeassa. Mutta pohjalta on ainoastaan yksi suunta, ja se on ylöspäin.
Alkoholismistakin pystyy selviämään, se ei ole mahdotonta.
Pitkä ja rankka tie, vaatii tahtoa, toivoa, tukea, jaksamista, ym. mutta mahdollista.
Lääkehoidoista on hyötyä sen verran, että hyvin pian olet sekakäyttäjä, eli alkoholisti ja lääkeriippuvainen, sekä vakituinen asiakas lääkärin vastaanotolla.
Noin juuri minullekin kävi.
Liian nuorena kyllä jo alkoi alkoholi maistua. Siitä seurasi häpeää, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkihäiriötä, ahdistusta, ym.
Sain alkuun rauhoittavia, bentsoja, lääkäriltä paniikkihäiriöön ja jännitykseen.
Alkoholin käyttö jatkui, lisääntyi jatkuvasti, myös kannabis oli jo jonkin aikaa ollut kuvioissa mukana.
Sitten tulikin jo ensimmäinen psykoosi, ja ensimmäinen osastojakso. Olin ollut psykoosissa ja minut oli viety sairaalaan. Itselläni ei ole siitä mitään muistikuvaa.
Osastolta lähdin uusien lääkitysten saattelemana kotiin. Lääkitys lisääntyi useammalla pillerilaadulla, tuli neuroleptit ja mielialalääkkeet.
Elämä, alkoholin ja kannabiksen käyttö jatkui, runsas lääkitys rinnalla koko ajan. Se oli sekakäyttöä, tietoisesti, ehkä pienin osin tiedostamatta.
Päämääränäni oli vain saada itseni mahdollisimman sekaisin.
Alkoi olla useita peräkkäisiä osastojaksoja, lääkkeiden vaihtoja ja lisäyksiä.
Elämä meni koko ajan enemmän ja enemmän alamäkeä.
Sitä kesti vuosikausia, kunnes tuli päätepiste, mutta ei siitä sen enempää.
Elämäntilanne aiheutti sen, että oli pakko panostaa itseeni ja hoitoon, tavoitteena saada itseni parempaan kuntoon/vointiin.
Lopulta se onnistuikin, vaikka matka oli pitkä, raskas, vaativa, jne.
Lopputulos on tietenkin tärkein. Ja olihan se matkakin kokemus itsessään.
Jos olisin ammattilainen, en ihan herkästi alkaisi hoitamaan alkoholistia psyykenlääkkeillä, siinä on aina riskit olemassa.
Tosiasiahan on se että länsimaissa on satoja miljoonia alkoholiriippuvaisia eli alkoholisteja. Suurin osa heistä käy päivittäin työssä ja he yrittävät elää normaalia elämää, jota alkoholi kuitenkin ohjailee.
Heillä olisi varaa käyttää miljardeja dollareita/euroja lääkkeeseen mikä veisi heiltä juomahimon pois. Mutta kun sellaista lääkettä ei ole olemassa.
Kaikki maailman johtavat lääkefirmat yrittävät tosissaan kehittää toimivan lääkkeen alkoholismiin, sillä sellainen lääke olisi välittömästi miljardibisnes.
Mutta sellaista lääkettä ei ole kukaan onnistunut kehittämään.
Erilaisia rahastusvirityksiä kyllä myydään, mutta ei toimivaa lääkettä.