Nisu on ajanut kunnan perikatoon .

Avoin kysymys Nisulle

Ähtäri on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ja kuntalaiset ovat aidosti huolissaan kotikaupunkinsa tulevaisuudesta. Siksi pidän erittäin ongelmallisena, jos paikallinen kansanedustaja on neuvonut asukkaita siirtämään kirjojaan pois Ähtäristä vuoden lopussa ja takaisin vuoden vaihteessa.

Tällainen toiminta, mikäli sitä on todella esitetty, heikentäisi suoraan Ähtärin valtionosuuksia ja voisi vauhdittaa kuntaliitosta vastoin monien asukkaiden tahtoa. Se näyttäisi enemmän poliittiselta taktikoinnilta kuin vastuulliselta edunvalvonnalta.

Vain pakon edessä otetaan ähtäriläiset taakaksi.

https://yle.fi/a/74-20208040

Nisu on kotikuntansa ikuinen varjohahmo – mies, jolle kriittisyydestä on tullut elämäntapa ja identiteetti. Kahdenkymmenen vuoden ajan hän on päivystänyt kuin epävirallinen tarkkailija, aina valppaana löytämään virheen, puutteen tai typeryyden jokaisesta päätöksestä. Missään ei ole onnistuttu, mitään ei ole tehty oikein, eikä mikään ole riittävän hyvää hänen mittapuullaan.
Nisun erikoistaito on jälkiviisaus: hän on aina tiennyt paremmin jo vuosia sitten. Kun hanke epäonnistuu, hän ei yllätä – hän vahvistaa omaa oikeassa olemistaan. Kun hanke onnistuu, hän vähättelee sitä tai löytää sivuseikan, joka todistaa muiden ymmärtämättömyyden. Hänen maailmassaan vastuu virheistä on aina muilla, eikä hän koskaan astu rakentajan rooliin – vain tuomarin.
Paikallinen keskustelu on hänelle näyttämö, ei yhteinen pöytä. Erimielisyys ei synnytä väittelyä, vaan pilkkaa. Nisu keksii ihmisistä ivallisia lempinimiä ja käyttää niitä kuin lyömäaseita: henkilökohtaisia, vähätteleviä ja tarkoituksella ärsyttäviä. Näin hän ei vain arvostele mielipiteitä, vaan pyrkii nolamaan niiden esittäjät.
Lopulta Nisusta on tullut paradoksi. Hän väittää rakastavansa kotikuntaansa, mutta hänen rakkautensa ilmenee lähinnä jatkuvana tyytymättömyytenä. Hän ei ole paha ihminen – hän on ihminen, joka on rakentanut koko minuutensa vastarinnan, valituksen ja jälkiviisauden varaan.