Kun Yhdysvallat vihjailee talouskepeillä ja Grönlanti nousee geopoliittiseksi kiistakapulaksi, Suomi ottaa lusikan kauniisti käteen ja perääntyy vaivihkaa. Grönlantiin suunnitellusta sotaharjoituksesta vetäytyminen, johon Tanska oli pyytänyt mukaan vastapainoksi Yhdysvaltojen alueellisille haaveille, kertoo enemmän kuin viralliset selitykset uskaltavat sanoa.
Presidentti Stubbin toteamus, että ”Naton piirissä valmistellaan Arctic Sentry -harjoitusta, ja jää nähtäväksi, meneekö Suomi siihen mukaan”, on diplomatian kieltä, joka Suomessa tunnetaan hyvin. Se tarkoittaa käytännössä ei. Suomettumisen aikakausi piti olla historiaa, mutta refleksi elää yhä: vältellään ärsyttämästä suurta liittolaista, vaikka kyse olisi liittolaisten keskinäisestä solidaarisuudesta ja arktisen alueen turvallisuudesta.
Jos Nato-jäsenyys tarkoittaa sitä, että Suomi vaikenee ja vetäytyy aina, kun Washington rykäisee, on syytä kysyä, mitä uutta rohkeutta jäsenyys meille toi. Arktinen alue ei pysy vakaana varovaisuudella ja rivien välistä puhumisella. Suurvallat ymmärtävät vain tekoja – ja nyt Suomi valitsi olla tekemättä.
Presidentti Stubbin toteamus, että ”Naton piirissä valmistellaan Arctic Sentry -harjoitusta, ja jää nähtäväksi, meneekö Suomi siihen mukaan”, on diplomatian kieltä, joka Suomessa tunnetaan hyvin. Se tarkoittaa käytännössä ei. Suomettumisen aikakausi piti olla historiaa, mutta refleksi elää yhä: vältellään ärsyttämästä suurta liittolaista, vaikka kyse olisi liittolaisten keskinäisestä solidaarisuudesta ja arktisen alueen turvallisuudesta.
Jos Nato-jäsenyys tarkoittaa sitä, että Suomi vaikenee ja vetäytyy aina, kun Washington rykäisee, on syytä kysyä, mitä uutta rohkeutta jäsenyys meille toi. Arktinen alue ei pysy vakaana varovaisuudella ja rivien välistä puhumisella. Suurvallat ymmärtävät vain tekoja – ja nyt Suomi valitsi olla tekemättä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tullimiehen on oltava kunnollinen.
AP:n oikeasti kannattaisi jättää johtopäätösten tekeminen sellaisille, jotka asioista jotain ymmärtävät
Suomettuminen nyky-Suomessa näkyy tilanteissa, joissa päätöksiä tai kannanottoja pehmennetään suurvallan mahdollisia reaktioita ennakoiden.
Tämä ilmenee itsesensuurina ennen painetta, diplomaattisena kielenkäyttönä, joka tarkoittaa käytännössä ei, liittolaisten solidaarisuuden varovaisena annosteluna sekä taloudellisten seurausten ylikorostamisena.
Lisäksi aloitekyky herkissä kysymyksissä on usein vähäistä ja julkikuva pyritään pitämään ristiriidattomana, vaikka se vaatisi selkeitä linjauksia.
Refleksi on historiallisesti toistuva: päätöksiä peilataan ensin siihen, mitä suurvalta saattaisi ajatella, eikä siihen, mikä olisi itse pidetty oikeana tai hyödyllisenä.
Ennen oltiin rähmällään Neuvostoliittoon, nyt Jenkkeihin