Tänään on kerrottavana erinomaisia energiauutisia. Valtio kasvattaa omistustaan strategisesti merkittävässä kantaverkkoyhtiö Fingridistä. Osakkeiden kauppahinta on yli 400 miljoonaa euroa.
Kriittinen infra on pidettävä omissa käsissä, ja kantaverkko jos mikä on kriittistä infraa.
Sähköjärjestelmän toimintavarmuus on osa kansallista turvallisuutta. Sen on toimittava kaikissa olosuhteissa. Tämä järjestely vahvistaa valtion omistajaohjausta strategisesti merkittävässä yhtiössä ja tukee pitkäjänteistä varautumista.
Tänään julkistettu on hyvin erilainen kuin jotkut aiempien vuosien kaupat. Muistellaanpa:
Vuonna 2013 Fortum ilmoittaa myyvänsä sähkönjakelutoimintansa ulkomaisille suursijoittajille. Rahtunen jää Suomeen. Äläkkä syntyy, ihan ansaitusti. Silloinen hallitus yrittää tyynnytellä kansalaisia vakuuttelemalla, ettei hallitus ollut aloitteellinen, ja ettei sähköverkon omistamisella ole valtiolle kriittistä merkitystä. Hallitus korostaa, että kauppa oli Fortumin oma asia, eikä valtion pidä puuttua asiaan.
Omistajaohjausministeri Pekka Haavisto siunaa kaupat ja vakuuttelee julkisuudessa, ettei uusi omistaja voi vapaasti hinnoitella sähkönsiirtoa.
Myöhempinä vuosina suomalaiset saavatkin sitten ihmetellä sähkön siirtohintojen rajuja korotuksia ja Carunan aggressiivista verosuunnittelua.
On vaikeaa uskoa, miten uskomattoman lyhytnäköistä ja leväperäistä toimintaa on Suomessa nähty.
Kerrataan jatkoaskelet myös: Ensin poliitikot sallivat Fortumin kauppaavan suomalaisten sähkönsiirron kanadalaiselle eläkerahastolle ja australialaiselle finanssitalolle. Fortum kuittaa kaupasta 2,55 miljardia. Sitten lähdetään Saksaan shoppailemaan ja ostamaan Uniperia. Varmaan ajatus ostohetkellä näytti hyvältä, mutta muuttuu hetken päästä painajaiseksi.
Tuttu kuvio: myydään varma, "tylsä" suomalainen liiketoiminta pois ja lähdetään pelaamaan rulettia maailmalle. Kaikki tietävät tarinan. Marin juhlii Ruisrockissa, Tuppurainen neuvottelee Saksassa. Ja huonosti käy, Uniper kaatuu syliin.
Ei näin. Meidän on kerta kaikkiaan lakattava ampumasta itseämme jatkuvasti jalkaan.
Käännetään suuntaa. Pidetään huolta Suomesta. Uskotaan tähän maahan. Pidetään kiinni siitä, mikä on välttämätöntä ja tärkeää.
Lopetetaan pelaaminen suomalaisten omaisuudella.
Kriittinen infra on pidettävä omissa käsissä, ja kantaverkko jos mikä on kriittistä infraa.
Sähköjärjestelmän toimintavarmuus on osa kansallista turvallisuutta. Sen on toimittava kaikissa olosuhteissa. Tämä järjestely vahvistaa valtion omistajaohjausta strategisesti merkittävässä yhtiössä ja tukee pitkäjänteistä varautumista.
Tänään julkistettu on hyvin erilainen kuin jotkut aiempien vuosien kaupat. Muistellaanpa:
Vuonna 2013 Fortum ilmoittaa myyvänsä sähkönjakelutoimintansa ulkomaisille suursijoittajille. Rahtunen jää Suomeen. Äläkkä syntyy, ihan ansaitusti. Silloinen hallitus yrittää tyynnytellä kansalaisia vakuuttelemalla, ettei hallitus ollut aloitteellinen, ja ettei sähköverkon omistamisella ole valtiolle kriittistä merkitystä. Hallitus korostaa, että kauppa oli Fortumin oma asia, eikä valtion pidä puuttua asiaan.
Omistajaohjausministeri Pekka Haavisto siunaa kaupat ja vakuuttelee julkisuudessa, ettei uusi omistaja voi vapaasti hinnoitella sähkönsiirtoa.
Myöhempinä vuosina suomalaiset saavatkin sitten ihmetellä sähkön siirtohintojen rajuja korotuksia ja Carunan aggressiivista verosuunnittelua.
On vaikeaa uskoa, miten uskomattoman lyhytnäköistä ja leväperäistä toimintaa on Suomessa nähty.
Kerrataan jatkoaskelet myös: Ensin poliitikot sallivat Fortumin kauppaavan suomalaisten sähkönsiirron kanadalaiselle eläkerahastolle ja australialaiselle finanssitalolle. Fortum kuittaa kaupasta 2,55 miljardia. Sitten lähdetään Saksaan shoppailemaan ja ostamaan Uniperia. Varmaan ajatus ostohetkellä näytti hyvältä, mutta muuttuu hetken päästä painajaiseksi.
Tuttu kuvio: myydään varma, "tylsä" suomalainen liiketoiminta pois ja lähdetään pelaamaan rulettia maailmalle. Kaikki tietävät tarinan. Marin juhlii Ruisrockissa, Tuppurainen neuvottelee Saksassa. Ja huonosti käy, Uniper kaatuu syliin.
Ei näin. Meidän on kerta kaikkiaan lakattava ampumasta itseämme jatkuvasti jalkaan.
Käännetään suuntaa. Pidetään huolta Suomesta. Uskotaan tähän maahan. Pidetään kiinni siitä, mikä on välttämätöntä ja tärkeää.
Lopetetaan pelaaminen suomalaisten omaisuudella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kotimainen turvetuotanto myös palautettava takaisin. Varmasti on tälläkin hetkellä kysyntää enemmän kuin tarjontaa.
Ja pohjavesiä ei saa myydä sijoittajille, nehän varmasti on jo lahjomassa poliitikkoja, vesi on arvokkaampaa kuin kulta jossain päin maailmaa.
Eikös joku yrittäjä jo myykin pullotettua vettä arabimaihin?
En uskokaan, etteikö Suomen energiantuottoa myytäisi ulkomaisille ostajille. Kun tämä maamme lama syvenee vielä ja konkurrssi lähenee, niin kaikki on myynnissä. Kaikki valtion firmat.