verestä asiaa

Vanhassa testamentissa "veren karttaminen" tarkoitti sitä, että syötäväksi valmistettavasta eläimestä piti laskea veri pois teurastuksen yhteydessä. Tällä ei ollut mitään tekemistä veren lääketieteellisen käytön kieltämisen kanssa.

Vartiotornin logiikka lähtee väärille urille jo siinä, että vereen suhtaudutaan ikään kuin myrkkyyn, jota ei saisi missään tilanteessa syödä tai "ottaa elimistöön", kuten järjestö asiaa laajentaa. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä. Itsestään kuollutta eläintä sai syödä rangaistuksetta ja tällöinhän eläin syödään verineen. Itsestään kuollutta tuskin syötiin muuten kuin parempien vaihtoehtojen puutteessa, mutta sitä koskeva ohje osoittaa, että ihmisen ravitseminen oli tärkeämpää kuin veren karttaminen, jos nämä kaksi joutuivat vastakkain. Jos itsestään kuollutta eläintä söi verineen, tarvitsi vain puhdistautua ja asia oli sillä selvä. Normaalitilanteessa veri piti kuitenkin teurastuksen yhteydessä laskea pois ja tällöin voitiin sekä saada ravinto että karttaa verta.

Uudessa testamentissa taas apostolien ohje liittyi juutalaisten omantunnon kunnioittamiseen tilanteessa, jossa juutalais- ja pakanakristityt olivat läheisissä tekemisissä keskenään, varsinkin jos kokoonnuttiin synagogaan. Juutalais- ja pakanakristittyjä koskevat kysymyksenasettelut eivät ole nykyään enää ajankohtaisia. Vanhan testamentin ruokasäädökset eivät sinäsä koske kristittyjä muuten kuin siltä osin, että toisten omatunto tulee pyrkiä ottamaan huomioon. "Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos."

Verta kannattaa syödä jo senkin takia, että se kehittää mukavasti Peräilmaa.
Ja lisäksi: vt mooses kehottaa kansaa syömään verilättyjä ja hernevellijä, koska hänelle jeesus oli palavista kumiteräsaappaista käsin huudellut Horebin vuorella Hernevelli- ja veriruokaresptejä.