Tilanne on tää: meillä kotona kaikki on ihan täysiä ateisteja. Mutta jotenkin mua kiinnostais kokeilla uskomista. En mitenkään hardcore, vaan silleen testimielessä. Vähän niinku demo-versio uskonnosta.
Ongelma: jumalia on ihan sikana.
Allah, Krishna, Odin, Jahve, Jeesus… ja nää on keskenään todella eri viballa. Oon tutustunu niihin lähinnä sarjakuvien, kirjojen ja random popkulttuurin kautta, joten pahoittelut jos menee mutkat suoriksi.
Krishna vaikuttaa chilliltä: tanssii, soittaa huilua ja sanoo että elämä on vähän niinku kosminen jamisessio. Plussaa hyvä meininki, miinusta se että pitäis ehkä opetella filosofiaa enemmän kuin TikTok jaksaa.
Odin taas on sellanen: yks silmä, korpit olalla, jatkuva sota-mode. Vähän pelottava mutta rehellinen. Jos uskot Odiniin, niin ainakin tiedät että elämä on rankkaa ja sit kuollaan. Ei ylläreitä.
Allah tuntuu tosi vakavalta ja johdonmukaiselta. Yksi jumala, selkeät säännöt, ei liikaa säätöä. Arvostan, mutta pelkään että oon liian sählä siihen, unohdan jotain tärkeää ja sit on heti huono omatunto.
Jahve vaikuttaa vanhan liiton pomolta. Paljon sääntöjä, paljon tunnetta, välillä vähän dramaattinen. Respect, mutta ehkä liian intensiivinen mulle tässä elämäntilanteessa.
Ja sit Jeesus. Rehellisesti: aika sympaattinen tyyppi. Hengaa outojen kanssa, puhuu rakkaudesta, anteeksiannosta ja siitä että älä ole mulkku muille. Kuulostaa perus hyvältä ohjeelta elämään. Miinus se, että fanikunta on välillä… no, sanotaanko äänekäs.
Eli kysymys kuuluu:
mihin jumalaan kannattais kokeilla uskoa, jos tulee ateistikodista, on vähän pihalla mutta vilpittömästi utelias? Onko ok kokeilla useempaa, vai onko se hengellistä sekakäyttöä?
Kaikki neuvot, kokemukset ja lempeät roastit tervetulleita 😇✌️
Ongelma: jumalia on ihan sikana.
Allah, Krishna, Odin, Jahve, Jeesus… ja nää on keskenään todella eri viballa. Oon tutustunu niihin lähinnä sarjakuvien, kirjojen ja random popkulttuurin kautta, joten pahoittelut jos menee mutkat suoriksi.
Krishna vaikuttaa chilliltä: tanssii, soittaa huilua ja sanoo että elämä on vähän niinku kosminen jamisessio. Plussaa hyvä meininki, miinusta se että pitäis ehkä opetella filosofiaa enemmän kuin TikTok jaksaa.
Odin taas on sellanen: yks silmä, korpit olalla, jatkuva sota-mode. Vähän pelottava mutta rehellinen. Jos uskot Odiniin, niin ainakin tiedät että elämä on rankkaa ja sit kuollaan. Ei ylläreitä.
Allah tuntuu tosi vakavalta ja johdonmukaiselta. Yksi jumala, selkeät säännöt, ei liikaa säätöä. Arvostan, mutta pelkään että oon liian sählä siihen, unohdan jotain tärkeää ja sit on heti huono omatunto.
Jahve vaikuttaa vanhan liiton pomolta. Paljon sääntöjä, paljon tunnetta, välillä vähän dramaattinen. Respect, mutta ehkä liian intensiivinen mulle tässä elämäntilanteessa.
Ja sit Jeesus. Rehellisesti: aika sympaattinen tyyppi. Hengaa outojen kanssa, puhuu rakkaudesta, anteeksiannosta ja siitä että älä ole mulkku muille. Kuulostaa perus hyvältä ohjeelta elämään. Miinus se, että fanikunta on välillä… no, sanotaanko äänekäs.
Eli kysymys kuuluu:
mihin jumalaan kannattais kokeilla uskoa, jos tulee ateistikodista, on vähän pihalla mutta vilpittömästi utelias? Onko ok kokeilla useempaa, vai onko se hengellistä sekakäyttöä?
Kaikki neuvot, kokemukset ja lempeät roastit tervetulleita 😇✌️
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lähesty rukouksessa Jeesusta. Hän antaa iankaikkisen elämän.
Ei noita kiinnosta iankaikkinen elämä kun eivät saa tilinväliäkään pidettyä elämäänsä järkevissä puitteissa.
Eriasteinen rilluminen heitä kiinnostaa ja sitä ylläpidetään ihan koko perheen voimin.
Medioista voi lukea loput.
Kokeile deismiä ja etsi Korkeampaa voimaa. 20 % uskoo siihen, mutta eivät meuhkaa asiasta. Voima ei vaadi palvontaa osakseen ja antaa ihmisten olla rauhassa puuttumatta heidän elämiinsä.