Noniin! Olen pohtinut ihmisen elämää monelta kantilta.
Ja tässä nyt tulee yksi tällainen kantti. Mitä ihmettä
tarkoitan?
Me ihmiset elämme usein tulevaisuudessa, emme nykyisyydessä.
Me suunnittelemme, mitä teemme ensi viikolla ja ensi kesänä,
ensi vuonna ja eläkepäivillämme. Mutta emme elä tätä päivää?
Kukaan meistä ei tiedä, onko meillä huomista päivää tai ensi
vuotta tai eläkepäiviä.
Mutta me kokoamme tavaraa, ja kun aika meistä jättää,
omaiset kokoavat kaiken säkkeihin ja laatikkoihin ja vievät
tavaramme kierrätykseen. Onko turvamme tavarassa,
ja mitä se kaikki maksaa meille? Kuinka paljon tulee tehdä työtä,
jotta voi hankkia kaiken, mitä omaisemme meidän jälkeen
kohtelevat roskana ja romuna.
Olen myös kirjoittanut sivustolleni aiheesta "Ei tahdo tietää".
Kaikki ihmiset eivät todellakaan tahdo tietää, mikä elämässä
on tärkeää ja mille kannattaa aikaansa antaa. Tämä on havaittu
jo tälläkin palstalla, mutta myös arkielämämme keskellä ihmisten
parissa. Näitä asioita olisi hyvä pohtia ja miettiä elämää syvemmin.
No, tämä ei ole kovin hyvin loppuun mietitty, ennen kuin se
on tänne präntätty mutta en voinut olla kommentoimatta
ja panematta tätä linkkiä videosta tähän. Kantsii kattoo!
Me pruukaamme sanoa, että lasten suusta se tottuus kuuluu.
Mutta tässä puhuu vanha mies ajattelemisen arvoisia sanoja.
https://www.youtube.com/watch?v=c2gBJHdeYZA
Mvh J - K
Ja tässä nyt tulee yksi tällainen kantti. Mitä ihmettä
tarkoitan?
Me ihmiset elämme usein tulevaisuudessa, emme nykyisyydessä.
Me suunnittelemme, mitä teemme ensi viikolla ja ensi kesänä,
ensi vuonna ja eläkepäivillämme. Mutta emme elä tätä päivää?
Kukaan meistä ei tiedä, onko meillä huomista päivää tai ensi
vuotta tai eläkepäiviä.
Mutta me kokoamme tavaraa, ja kun aika meistä jättää,
omaiset kokoavat kaiken säkkeihin ja laatikkoihin ja vievät
tavaramme kierrätykseen. Onko turvamme tavarassa,
ja mitä se kaikki maksaa meille? Kuinka paljon tulee tehdä työtä,
jotta voi hankkia kaiken, mitä omaisemme meidän jälkeen
kohtelevat roskana ja romuna.
Olen myös kirjoittanut sivustolleni aiheesta "Ei tahdo tietää".
Kaikki ihmiset eivät todellakaan tahdo tietää, mikä elämässä
on tärkeää ja mille kannattaa aikaansa antaa. Tämä on havaittu
jo tälläkin palstalla, mutta myös arkielämämme keskellä ihmisten
parissa. Näitä asioita olisi hyvä pohtia ja miettiä elämää syvemmin.
No, tämä ei ole kovin hyvin loppuun mietitty, ennen kuin se
on tänne präntätty mutta en voinut olla kommentoimatta
ja panematta tätä linkkiä videosta tähän. Kantsii kattoo!
Me pruukaamme sanoa, että lasten suusta se tottuus kuuluu.
Mutta tässä puhuu vanha mies ajattelemisen arvoisia sanoja.
https://www.youtube.com/watch?v=c2gBJHdeYZA
Mvh J - K
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskossa ei ole mitään pahaa kunhan se on rehellistä…. Esim. Sinä lupasit pojalleni terveyden kun hän oli sikaflunssassa ja lapsi.
Tajusin että julistat omia unelmiesi jumalasta totuutena. Tajusin vain sen, ettei sinuun voi luottaa.
Tauti parani, tottakai ei siihen lapset kuolleetkaan.
Rakkaus.se pisti mut huolestumaan ja pelkäämään jopa sitä jumalaa jonka väitetään parantavan kaikki sairaat. Se on selvä valhe.
Tai menehän lähimpään sairaalaan valhelupaustesi kanssa! Vaikka kuinka rukoilet mitään ei tapahdu! Älä enää lupaile!
Tämä aihe nyt päällimmäisenä mielessä koska olen kovassa talviflunssassa.
Mutta kuten sanoin usko on hyvä kunhan se on rehellistä.
Minun flunssa paheni kun saarnaaja rukoili puolestani. Kenenkään en ole nähnyt paranevan.
Ottiko tuo rahaa siitä, että "rukoili"?
Kiukutti kovasti kun videossa ei ole suomenkielistä tekstitystä. Ruotsin kielen taidot ovat jo unohtaneet. Olisi ollut tosi kiinnostavaa tietää, mistä kaikesta elämään liittyvästä kyseinen henkilö kertoo. Miksi usein ei juurikaan ole nois videoissa you tubes suomenkieltä yhtenä vaihtoehtona?
Ja kuka tuo puhuja on? Tätäkään ei kerrota. Kaikki hämärää.
"Usko vaan!"
Tekstityksen saa sieltä oikeasta alakulman nappuloista.
Voit valita suomen kielen sieltä kun osaat näpsäyttää
oikeaa painiketta. Lycka till!
Hän alottaa kertomalla että hän on 92 - vuotias ja että hän on
haudannut sen heikon ihmisen joka alistui toisten ihmisten
vaikutuksille ja mielipiteille ja ojentautui niiden mukaan. Nyt hän
uskaltaa sanoa, mitä hän ajattelee välittämättä siitä, mitä ihmiset
sanovat. Hän sanoo, ettei hänellä ole mitään menetettävää
ja siksi uskaltaa olla nyt prutaalin rehellinen.
Hän jatkaa toteamalla, että te luulette, että teillä on aikaa ja että
tulee aina uusi aamu ja uusi päivä ja että tämä toistuu loputtomiin.
Hän toteaa, että se on suuri erehdys. Hän sanoo, että suurin osa
teistä ei ole edes alkanut käyttämään päiviään siihen, mikä todella
merkitsee jotakin, on siis tärkeää.
Hän kertoo mm. veljestään jolla oli hyvä työ ja hän suunnitteli paljon,
mitä hän tulee hankkimaan ja tekemään tulevaisuudessa. Mutta sitten
hän sai aivoverenvuodon ja kuoli, eikä mikään hänen suunnitelmansa
toteutunut. Hän kertoo kuinka hänen työpaikka unohti hänet pian.
Toinen otti hänen työnsä ja istui hänen tuolilleen. Työmaa jatkoi nyt ilman
hänen veljeään. Ja hän sanoo, että te teette samoin.
Hän ottaa esille sen, kuinka me ihmiset suunnittelemme tekevämme asioita
tulevaisuudessa ja unohdamme elää tätä hetkeä ja toteuttaa asioita nyt.
Hän sanoo, että te sanotte, että elämä alkaa myöhemmin. Alan elää sitten
kun talo on maksettu, matkustan kun lapset ovat aikuistuneet, soitan isälle
kun on sopivampi aika, jne, jne ... Hänen mukaansa koskaan ei ole parempi
aika tehdä näitä asioita. Elämämme putoilee pois sormiemme välistä
sillä aikaa kun me istumme ja suunnittelemme (epävarmaa) tulevaisuuttamme.
Hän kehottaa elämään nyt eikä tulevaisuudessa.
Sitten hän puhuu siitä, kuinka me ihmiset kokoamme tarvaraa
jotka sitten jälkeemme jäävät omaisemme heittävät kaatopaikalle.
ts. kierrätykseen. Hänen kantansa on, että monet näistä asioista
ovat turhuutta eikä niillä ole todellista arvoa. Meidän jälkemme
ja tavaramme unohdetaan kohta lähtömme jälkeen. Toinen ottaa
paikkamme työpaikallamme ja työpaikka unohtaa meidät
hautajaisten jälkeen muutamassa viikossa eikä arvosta meitä
pätkän vertaa.
Niin että tämmöstä.
Mvh J - K
Hän kertoo muistojaan. Yksi tapaus, joka on jäänyt hänen mieleensä
on kun hän kerran kauan sitten auttoi kovalla pakkalsella nuorta
miestä vaihtamaan renkaan. Hän kertoo kuinka poika oli niin kiitollinen,
että hän itki. Hän ajattelee sitä vieläkin. Tämä oli hänelle tärkeä
ja merkittävä tapaus.
Sitten hän sanoo, että te (me) pelkäätte tehdä asioita koska
ihmiset voivat loukkaantua eivätkä pidä siitä mitä teemme.
Pelkäätte esimerkiksi aloittaa yritystoimintaa koska naapuri
voi olla kateellinen. Te ette uskalla sanoa, mitä ajattelette koska
se voisi olla kiusallista kahvipöydässä. Lopettakaa!!!.
Eläkää omaa elämäänne eikä toisten versiota siitä.
Toinen neuvo; tehkää kaikki niin kuin se olisi viimeinen kerta.
Eräänä päivän otatte poikaanne kädestä viimeisen kerran.
Ette tiedä mikä päivä se on. Eräää päivänä juotte aamukahvin
viimeisen kerran. Eräänä päivänä näette lumisateen viimeisen
kerran. Ja kun teillä on tämä tietoisuus, te juotte kahvinne
hitaammin. Te halaatte (lastanne) kovemmin.
Lopuksi hän kehottaa heräämään tästä nukutuksesta, jossa
elämme ja elämään tätä päivää. Me tulemme kaikki kuolemaan.
Mutta suurin osa teistä ei elä; te siirrätte asioita tulevaisuuteen,
te suunnittelette, ja sitten tulee loppu.
Tässä oli nyt vähän suomennoksia miehen jutustelusta
tuossa videossa.
Mvh J - K
Se on elämän filosofiaa eikä sillä siksi ole merkitystä kuka puhuu.