Elätkö nyt vai ensi vuonna?

Minun flunssa paheni kun saarnaaja rukoili puolestani. Kenenkään en ole nähnyt paranevan.

Ottiko tuo rahaa siitä, että "rukoili"?

Ja kuka tuo puhuja on? Tätäkään ei kerrota. Kaikki hämärää.

"Usko vaan!"

Tekstityksen saa sieltä oikeasta alakulman nappuloista.
Voit valita suomen kielen sieltä kun osaat näpsäyttää
oikeaa painiketta. Lycka till!

Hän alottaa kertomalla että hän on 92 - vuotias ja että hän on
haudannut sen heikon ihmisen joka alistui toisten ihmisten
vaikutuksille ja mielipiteille ja ojentautui niiden mukaan. Nyt hän
uskaltaa sanoa, mitä hän ajattelee välittämättä siitä, mitä ihmiset
sanovat. Hän sanoo, ettei hänellä ole mitään menetettävää
ja siksi uskaltaa olla nyt prutaalin rehellinen.

Hän jatkaa toteamalla, että te luulette, että teillä on aikaa ja että
tulee aina uusi aamu ja uusi päivä ja että tämä toistuu loputtomiin.
Hän toteaa, että se on suuri erehdys. Hän sanoo, että suurin osa
teistä ei ole edes alkanut käyttämään päiviään siihen, mikä todella
merkitsee jotakin, on siis tärkeää.

Hän kertoo mm. veljestään jolla oli hyvä työ ja hän suunnitteli paljon,
mitä hän tulee hankkimaan ja tekemään tulevaisuudessa. Mutta sitten
hän sai aivoverenvuodon ja kuoli, eikä mikään hänen suunnitelmansa
toteutunut. Hän kertoo kuinka hänen työpaikka unohti hänet pian.
Toinen otti hänen työnsä ja istui hänen tuolilleen. Työmaa jatkoi nyt ilman
hänen veljeään. Ja hän sanoo, että te teette samoin.

Hän ottaa esille sen, kuinka me ihmiset suunnittelemme tekevämme asioita
tulevaisuudessa ja unohdamme elää tätä hetkeä ja toteuttaa asioita nyt.
Hän sanoo, että te sanotte, että elämä alkaa myöhemmin. Alan elää sitten
kun talo on maksettu, matkustan kun lapset ovat aikuistuneet, soitan isälle
kun on sopivampi aika, jne, jne ... Hänen mukaansa koskaan ei ole parempi
aika tehdä näitä asioita. Elämämme putoilee pois sormiemme välistä
sillä aikaa kun me istumme ja suunnittelemme (epävarmaa) tulevaisuuttamme.
Hän kehottaa elämään nyt eikä tulevaisuudessa.

Sitten hän puhuu siitä, kuinka me ihmiset kokoamme tarvaraa
jotka sitten jälkeemme jäävät omaisemme heittävät kaatopaikalle.
ts. kierrätykseen. Hänen kantansa on, että monet näistä asioista
ovat turhuutta eikä niillä ole todellista arvoa. Meidän jälkemme
ja tavaramme unohdetaan kohta lähtömme jälkeen. Toinen ottaa
paikkamme työpaikallamme ja työpaikka unohtaa meidät
hautajaisten jälkeen muutamassa viikossa eikä arvosta meitä
pätkän vertaa.

Niin että tämmöstä.

Mvh J - K

Anonyymi00006 kirjoitti:

Hän alottaa kertomalla että hän on 92 - vuotias ja että hän on
haudannut sen heikon ihmisen joka alistui toisten ihmisten
vaikutuksille ja mielipiteille ja ojentautui niiden mukaan. Nyt hän
uskaltaa sanoa, mitä hän ajattelee välittämättä siitä, mitä ihmiset
sanovat. Hän sanoo, ettei hänellä ole mitään menetettävää
ja siksi uskaltaa olla nyt prutaalin rehellinen.

Hän jatkaa toteamalla, että te luulette, että teillä on aikaa ja että
tulee aina uusi aamu ja uusi päivä ja että tämä toistuu loputtomiin.
Hän toteaa, että se on suuri erehdys. Hän sanoo, että suurin osa
teistä ei ole edes alkanut käyttämään päiviään siihen, mikä todella
merkitsee jotakin, on siis tärkeää.

Hän kertoo mm. veljestään jolla oli hyvä työ ja hän suunnitteli paljon,
mitä hän tulee hankkimaan ja tekemään tulevaisuudessa. Mutta sitten
hän sai aivoverenvuodon ja kuoli, eikä mikään hänen suunnitelmansa
toteutunut. Hän kertoo kuinka hänen työpaikka unohti hänet pian.
Toinen otti hänen työnsä ja istui hänen tuolilleen. Työmaa jatkoi nyt ilman
hänen veljeään. Ja hän sanoo, että te teette samoin.

Hän ottaa esille sen, kuinka me ihmiset suunnittelemme tekevämme asioita
tulevaisuudessa ja unohdamme elää tätä hetkeä ja toteuttaa asioita nyt.
Hän sanoo, että te sanotte, että elämä alkaa myöhemmin. Alan elää sitten
kun talo on maksettu, matkustan kun lapset ovat aikuistuneet, soitan isälle
kun on sopivampi aika, jne, jne ... Hänen mukaansa koskaan ei ole parempi
aika tehdä näitä asioita. Elämämme putoilee pois sormiemme välistä
sillä aikaa kun me istumme ja suunnittelemme (epävarmaa) tulevaisuuttamme.
Hän kehottaa elämään nyt eikä tulevaisuudessa.

Sitten hän puhuu siitä, kuinka me ihmiset kokoamme tarvaraa
jotka sitten jälkeemme jäävät omaisemme heittävät kaatopaikalle.
ts. kierrätykseen. Hänen kantansa on, että monet näistä asioista
ovat turhuutta eikä niillä ole todellista arvoa. Meidän jälkemme
ja tavaramme unohdetaan kohta lähtömme jälkeen. Toinen ottaa
paikkamme työpaikallamme ja työpaikka unohtaa meidät
hautajaisten jälkeen muutamassa viikossa eikä arvosta meitä
pätkän vertaa.

Niin että tämmöstä.

Mvh J - K

Lue lisää

Hän kertoo muistojaan. Yksi tapaus, joka on jäänyt hänen mieleensä
on kun hän kerran kauan sitten auttoi kovalla pakkalsella nuorta
miestä vaihtamaan renkaan. Hän kertoo kuinka poika oli niin kiitollinen,
että hän itki. Hän ajattelee sitä vieläkin. Tämä oli hänelle tärkeä
ja merkittävä tapaus.

Sitten hän sanoo, että te (me) pelkäätte tehdä asioita koska
ihmiset voivat loukkaantua eivätkä pidä siitä mitä teemme.
Pelkäätte esimerkiksi aloittaa yritystoimintaa koska naapuri
voi olla kateellinen. Te ette uskalla sanoa, mitä ajattelette koska
se voisi olla kiusallista kahvipöydässä. Lopettakaa!!!.
Eläkää omaa elämäänne eikä toisten versiota siitä.

Toinen neuvo; tehkää kaikki niin kuin se olisi viimeinen kerta.
Eräänä päivän otatte poikaanne kädestä viimeisen kerran.
Ette tiedä mikä päivä se on. Eräää päivänä juotte aamukahvin
viimeisen kerran. Eräänä päivänä näette lumisateen viimeisen
kerran. Ja kun teillä on tämä tietoisuus, te juotte kahvinne
hitaammin. Te halaatte (lastanne) kovemmin.

Lopuksi hän kehottaa heräämään tästä nukutuksesta, jossa
elämme ja elämään tätä päivää. Me tulemme kaikki kuolemaan.
Mutta suurin osa teistä ei elä; te siirrätte asioita tulevaisuuteen,
te suunnittelette, ja sitten tulee loppu.

Tässä oli nyt vähän suomennoksia miehen jutustelusta
tuossa videossa.

Mvh J - K

Anonyymi00004 kirjoitti:

Ja kuka tuo puhuja on? Tätäkään ei kerrota. Kaikki hämärää.

"Usko vaan!"

Se on elämän filosofiaa eikä sillä siksi ole merkitystä kuka puhuu.