Kirkossa käydään keskustelua milloin erota seurakunnasta? Uskovaiset miettivät tätä asiaa kanssakäymisissään useastikin. Ennen naispappeuspäätöstä moni sanoi: "sitten kun naispappeus hyväksytään, minä lähden!"
-suurin osa kuitenkin jäi! Suurin osa niistäkin jotka väittivät lähtevänsä!
Nyt kuulee monen sanovan: "sitten kun homopappeus hyväksytään, sitten minä lähden!"
-nyrkkiä kyödään tuimana pöytään, milloin minkäkin yksittäisen synnin ollessa puheen aiheena. sama ilmiö on myös helluntaiseurakunnissa meneillään. Moni lupaa lähteä "sitten kun..." ja kuitenkin suurin osa pysyy paikoillaan, joskin purnaten hiljaisuudessa... -onkohan se tämä suomalainen peruskiltteys, vai eikö uskalletakaan lunastaa sanojansa joita tuli joskus sanotuksi kiivauden mukana tuomalla rohkeudella? Ehkäpä haluttiinkin vain hankkia "jämäkän raamattu-uskovan" mainetta pitämällä mahdollisimman kovaa meteliä "sitten kun" -lähdöstä... -mene ja tiedä!
Mikä sitten voisi olla TODELLINEN syy lähteä ulos lapsuudenseurakunnastaan, olipa se sitten helluntaiseurakunta tai kirkko?
-Yksittäiset synnit joita seurakuntalaiset tekevät tai mahdollisesti hyväksyvät, eivät mielestäni ole päteviä syitä! Miksikö?
Siksi, että koskaan maan päällä ei tule löytymään uskovaisten joukkoa jossa vaelluksen synnit eivät olisi monin tavoin mukana! Jos ystävä lankeaa tai jos mielestäsi seurakunnan vanhimmisto ei ole tarpeeksi "rakkaudellinen" sinua kohtaan tai se hyväksyy jonkun reppanan uudelleen avioitumisen tms. -nämä eivät ole syitä joiden takia tulee lähteä ulos! ne ovat vain inhimillisiä vaelluksen vikoja joita meissä kaikissa on!
Meidän olisi siis syytä itsekunkin tarkkailla, ettemme turhaa VIKOILISI ja valvoisi toisten synneissä koska itsessämme pitäisi olla riittävästi tekemistä kenelle tahansa! Ollaan myös kiitolliset että meillä on vanhimmistot, kirkkoneuvostot yms. koska asiat voisivat olla paljon pahemminkin, kuten esim. entisessä Albaniassa tai pohjois.koreassa jossa kristillisyys on kielletty.
Älkäämme tapalko ja vikoilko myöskään turhista asioista kuten raamatunkäännöksistä, sillä moni ns. suljetuissa maissa elävistä eivät eläessään saa käsiinsä MINKÄÄNLAISTA käännöstä vaikka haluaisivatkin! Eikö ole nurinkurista että me täällä vikoilemme ja purnaamme kuin pikkulapset tällaisista asioista?
Meillä on kaikki asiat suunnilleen hyvin, kunhan vain valvomme omaa tilaamme! Vikoilu ja toisten kyttääminen ei ole kristityn mielen mukaista, ei ainakaan issään tapauksessa hyväksyttävää!
Arvioida saa ja kyseenalaistaa saa! Niin pitääkin tehdä! Jos jokin opetus ei tunnu oikealta, tulee mennä vaikka kysymään sitä saarnaajalta/papilta ja sanoa että minusta tässä meni vikaan, mutta tässäkin pitäisi muistaa nöyrä ja rakastava asenne lähimmäistä kohtaan! Ei kukaan halua että itselle tullaan paukuttamaan vihaisesti ja kaikkien kuullen asiat päin naamaa. Ainahan on mahdollisuus että olet itsekin erehtynyt!
Voi myös olla mahdollista ettö olet oikeassa jossakin opillisessa saiassa ja silloin tulee pitää siitä kiinni ja pysyä Raamatun yksinkertaisessa ilmoituksessa.
Tästä pääsenkin aiheeseen:
Jos seurakunnan OPPI ei ole Raamatun mukaista, varsinkin tärkeimmässä asiassa eli vanhurskauttamis-opissa (ihminen tulee uskon kautta autuaaksi Kristuksen tähden, armosta!) ja jos poikkeaminen on vakava ja jos olet arvioinut asian oikein, etkä tee hätäisiä päätelmiä vaan olet tarkoin ja pitkään harkittuasi asiaa tullut siihen tulokseen sekä rukoillen pyytänyt Jumalalta johdatusta, -ollen 100% vakuuttunut siitä että oppi seurakunnalla on väärä ja Kristukseb armoa vastustava, -silloin on syytä lähetä ulos tuosta seurakuntayhteydestä! Mutta sinun tulee olla opillisesti 100% varma ja kyetä myös perustelemaan päätöksesi itsellesi sekä Jumalan edessä hyvällä omallatunnolla!
Tämä voisi vapauttaa paljon energiavaroja turhasta vikoilusta oikeaan Evankeliumin työhön. (siis parhaassa tapauksessa!)
-suurin osa kuitenkin jäi! Suurin osa niistäkin jotka väittivät lähtevänsä!
Nyt kuulee monen sanovan: "sitten kun homopappeus hyväksytään, sitten minä lähden!"
-nyrkkiä kyödään tuimana pöytään, milloin minkäkin yksittäisen synnin ollessa puheen aiheena. sama ilmiö on myös helluntaiseurakunnissa meneillään. Moni lupaa lähteä "sitten kun..." ja kuitenkin suurin osa pysyy paikoillaan, joskin purnaten hiljaisuudessa... -onkohan se tämä suomalainen peruskiltteys, vai eikö uskalletakaan lunastaa sanojansa joita tuli joskus sanotuksi kiivauden mukana tuomalla rohkeudella? Ehkäpä haluttiinkin vain hankkia "jämäkän raamattu-uskovan" mainetta pitämällä mahdollisimman kovaa meteliä "sitten kun" -lähdöstä... -mene ja tiedä!
Mikä sitten voisi olla TODELLINEN syy lähteä ulos lapsuudenseurakunnastaan, olipa se sitten helluntaiseurakunta tai kirkko?
-Yksittäiset synnit joita seurakuntalaiset tekevät tai mahdollisesti hyväksyvät, eivät mielestäni ole päteviä syitä! Miksikö?
Siksi, että koskaan maan päällä ei tule löytymään uskovaisten joukkoa jossa vaelluksen synnit eivät olisi monin tavoin mukana! Jos ystävä lankeaa tai jos mielestäsi seurakunnan vanhimmisto ei ole tarpeeksi "rakkaudellinen" sinua kohtaan tai se hyväksyy jonkun reppanan uudelleen avioitumisen tms. -nämä eivät ole syitä joiden takia tulee lähteä ulos! ne ovat vain inhimillisiä vaelluksen vikoja joita meissä kaikissa on!
Meidän olisi siis syytä itsekunkin tarkkailla, ettemme turhaa VIKOILISI ja valvoisi toisten synneissä koska itsessämme pitäisi olla riittävästi tekemistä kenelle tahansa! Ollaan myös kiitolliset että meillä on vanhimmistot, kirkkoneuvostot yms. koska asiat voisivat olla paljon pahemminkin, kuten esim. entisessä Albaniassa tai pohjois.koreassa jossa kristillisyys on kielletty.
Älkäämme tapalko ja vikoilko myöskään turhista asioista kuten raamatunkäännöksistä, sillä moni ns. suljetuissa maissa elävistä eivät eläessään saa käsiinsä MINKÄÄNLAISTA käännöstä vaikka haluaisivatkin! Eikö ole nurinkurista että me täällä vikoilemme ja purnaamme kuin pikkulapset tällaisista asioista?
Meillä on kaikki asiat suunnilleen hyvin, kunhan vain valvomme omaa tilaamme! Vikoilu ja toisten kyttääminen ei ole kristityn mielen mukaista, ei ainakaan issään tapauksessa hyväksyttävää!
Arvioida saa ja kyseenalaistaa saa! Niin pitääkin tehdä! Jos jokin opetus ei tunnu oikealta, tulee mennä vaikka kysymään sitä saarnaajalta/papilta ja sanoa että minusta tässä meni vikaan, mutta tässäkin pitäisi muistaa nöyrä ja rakastava asenne lähimmäistä kohtaan! Ei kukaan halua että itselle tullaan paukuttamaan vihaisesti ja kaikkien kuullen asiat päin naamaa. Ainahan on mahdollisuus että olet itsekin erehtynyt!
Voi myös olla mahdollista ettö olet oikeassa jossakin opillisessa saiassa ja silloin tulee pitää siitä kiinni ja pysyä Raamatun yksinkertaisessa ilmoituksessa.
Tästä pääsenkin aiheeseen:
Jos seurakunnan OPPI ei ole Raamatun mukaista, varsinkin tärkeimmässä asiassa eli vanhurskauttamis-opissa (ihminen tulee uskon kautta autuaaksi Kristuksen tähden, armosta!) ja jos poikkeaminen on vakava ja jos olet arvioinut asian oikein, etkä tee hätäisiä päätelmiä vaan olet tarkoin ja pitkään harkittuasi asiaa tullut siihen tulokseen sekä rukoillen pyytänyt Jumalalta johdatusta, -ollen 100% vakuuttunut siitä että oppi seurakunnalla on väärä ja Kristukseb armoa vastustava, -silloin on syytä lähetä ulos tuosta seurakuntayhteydestä! Mutta sinun tulee olla opillisesti 100% varma ja kyetä myös perustelemaan päätöksesi itsellesi sekä Jumalan edessä hyvällä omallatunnolla!
Tämä voisi vapauttaa paljon energiavaroja turhasta vikoilusta oikeaan Evankeliumin työhön. (siis parhaassa tapauksessa!)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirkko ei ole se raamatussa esitety pyhien seurakunta.
1 Kor. 14.
Tietenkin heti! Se käy kaiken lisäksi helposti netissä :)
http://www.eroakirkosta.fi/
Tervetuloa ajattelemaan omilla aivoillasi :) Ja nämä lahkothan kannattaa unohtaa samantien :)
Kirkossa ja muissakin krist. yhteisössä on homopappeja ja on ollut ennenkin.
Kirjoitit asiaa.
Olen itse painiskellut tuon asian kanssa vuoden verran. Haluan olla asiasta varma ja olen paljon rukoillut asian puolesta.
Vanhurskauttamisoppi on tärkeä, mistä kirjoititkin. Mutta asian tekee vaikeaksi se, että kysyttäessä seurakunnan paimenilta, sanotaan uskomme perustuvan oikeaan vanhurskauttamisoppiin, Jeesuksen täytettyyn työhön. Mutta samalla nostetaan profeetallisiksi ohjeiksi raamatun ulkopuolelta vanhurkautumista omista töistä ja lain pitämisestä. Ja kaiken lisäksi sanotaan, että tuohon profeettaan ei ole pakko uskoa ja silti voi kuulua seurakuntaan.
Tarkoitus ei ole provosoida, olen tosissani. Nämä on vaikeita päätöksiä. Ja mitä tarkoittaa kutsu lähteä ulos Babyloniasta...ettemme joutuisi kärsimään sen synneistä?
Kirjoitit näin:
"Mutta samalla nostetaan profeetallisiksi ohjeiksi raamatun ulkopuolelta vanhurkautumista omista töistä ja lain pitämisestä."
-Niin... tuskinpa löytyy yhtäkään seurakuntaa, tai seurakunnan paimenta joka kysyttäessä ei vastaisi että juuri heidän vanhurskauttamisoppinsa on oikea ja raamatullinen. Tämä on hyvä pitää mielessä!
Sensijaan on syytä tarkastella, miten käytännössä asiat ovat; onko seurakunnan tilaisuuksissa annettava opetus sellaista että se sitoo lain töihin vai päästääkö vapaaksi Kristuksen tähden, uskon kautta? Jos Jumalan sanan rinnalle nostetaan muitakin auktoriteetteja, kuten esim. "profeettojen ilmoituksia", on tilanne mielestäni vakava ja surullinen. Varsinkin jos näiden "profeettojen" sanoma sitoo ja ohjaa lain töihin, hankkimaan mielisuosiota Jumalan edessä omilla töillä. Juuri OPETUS jota seurakunnassa annetaan, paljastaa asiain todellisen tilan. Yksittäisten seurakuntalaisten mielipiteet ja/tai synnit eivät ole muun seurakunnan uskoa väärään ohjaavia, opetus sensijaan on mitä suurimmassa määrin.
Itse olen ollut mukana seurakunnassa jossa Raamatun ulkopuoliset ilmoitukset (erilaiset "profeetat") saivat nousta Raamatun ilmoituksen rinnalle ja opetus oli lakihenkistä, pyhitystöiden kautta etsittiin Jumalan armoa. Siihen kuului erilaisia "antautumisia", "ratkaisuja", "uhrautumisia", "uhraamista", "palavuutta" sekä kaikenlaista ahkeroimista pyhityksen töissä ja opetuksessa näihin SIDOTTIIN Jumalan armoa ja siunauksia, niin että ilman näiden töiden tekemistä olet vain jonkinlainen b-luokan kristitty. Jätin kys. seurakunnan jo melkein 10 vuotta sitten ja olen ollut onnellinen ja tyytyväinen ratkaisuuni.
Luther ja luterilainen oppi on nostettu Raamatun eteen. Ihmiset eivät näe oikeaa vanhurskauttamisoppia "kirkkoisien" kuten esim. lutherin oppien tähden. Nuo ihmisopit ovat totuuden edessä, peittämässä valoa ihmisiltä.
Raamatun vanhurskauttamaisoppi on oikeaa. Siihen tulee jokaisen tunnustautua. Sen lisäksi emme tarvitse ihmisoppeja.
Mikä on Raamatun oppi ko. asiasta?
: "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi USKON KAUTTA HÄNEN VEREENSÄ..."
Roomal. 3:23-26.
Jumalan vanhurskauden saavat lahjaksi kaikki, jotka ottavat vastaan Jeesuksen ja Hänen ristinsä veren ansion, Golgatan sijaisuhrin. (Joh. 1:12).
Miten tämä tapahtuu? -
"... Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa..." ( 2 Kor. 5:19-21). "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi" (2 Kor. 6:1).
Jos joku pitäytyy luterilaiseen vanhurskauttamisoppiin, joka julistaa armoa ilman parannusta ja tietoista ratkaisua Jeesuksen puoleen, niin sellainen on irti Raamatun ilmoittamasta lahjavanhurskaudesta.
Tässäkin asiassa on olemassa kaksi tietä:
Ihmisten keksimä oppi,
Raamatun opetus.
_______________________
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.." Markus 16:16.
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Apt. 2:38.
_________________________________________