"Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla".

Sananlaskut 1:1-33 FB38
[1] Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, [2] viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, [3] taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, [4] mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille. [5] Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta [6] ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. [7] Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. [8] Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, [9] sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. [10] Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. [11] Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi; [12] nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; [13] me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; [14] heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" — [15] älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. [16] Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. [17] Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. — Mutta turhaan: [18] omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä. [19] Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen. [20] Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; [21] meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: [22] Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? [23] Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. [24] Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, [25] vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, [26] niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; [27] kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. [28] Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. [29] Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa [30] eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, [31] saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. [32] Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. [33] Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.

https://bible.com/bible/365/pro.1.1-33.FB38