Kuinka moni yrittäjä tosiasiassa saa tulonsa julkisista rahoista?
Julkisista menoista puhuttaessa katse kohdistuu yleensä sosiaaliturvaan ja "tukien varassa eläviin". Paljon harvemmin puhutaan siitä, että valtaosa suomalaisesta yrityskentästä – rakennusliikkeistä konsulttitaloihin, energijäteistä yksityisiin terveysfirmoihin – pyörii verovarojen turvin. Tämä ei ole marginaali-ilmiö, vaan rakenteellinen totuus: julkinen sektori ei ole pelkästään menojen lähde, vaan yksityisten yritysten suurin ja tärkein asiakas. Kysymys kuuluu, miksi tästä vaietaan.
Edellisessä kirjoituksessa käsittelin sitä, kuinka terveydenhuollon jättifirmat, kuten Mehiläinen ja Attendo, pyörittävät liiketoimintaansa pitkälti verovarojen turvin. Kyse ei ole mistään marginaalisesta ilmiöstä, vaan rakenteesta, joka ulottuu läpi koko suomalaisen yhteiskunnan. Kun seuraavan kerran kuulet jonkun puhuvan "tukien varassa elävistä", kannattaa muistaa, että tämä joukko on paljon suurempi ja varakkaampi kuin yksikään sosiaaliturvan varassa elävä.
Otetaan esimerkiksi media. Suomalainen mediakenttä on tunnetusti keskittynyt ja poikkeuksellisen kapea. Mutta mistä nämä suuret talot, kuten Sanoma ja Alma Media, oikeasti saavat tulonsa? Ilman kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion ostamia tiedotus-, konsultointi- ja viestintäpalveluita moni niistä tekisi vuodesta toiseen tappiota. Julkinen sektori maksaa samoista palveluista moninkertaisesti sen, mitä yksityinen sektori maksaa. Tämä ei ole markkinataloutta, tämä on rakenteellinen tuki, joka pitää pystyssä kokonaisen toimialan.
Tästä päästäänkin suoraan seuraavaan alaan: konsultti- ja asiantuntijapalvelut. Kiertelepä minkä tahansa ministeriön, hyvinvointialueen tai suuren kaupungin käytävillä ja kysy, kuka siellä oikeasti tekee työn. Yhä useammin vastaus on "ulkopuolinen konsultti". Yhteiskunta on ulkoistanut valtavan määrän asiantuntemustaan, ja tämä tietotaito maksaa. Ja kukas sen maksaa? Veronmaksaja. Kun julkinen sektori maksaa konsultille 1500 euroa päivässä tuodakseen "tehokkuutta", se on suoraa rahavirtaa yksityisille yrityksille ja heidän omistajilleen. Usein nämä samat konsultit istuvat seuraavaksi toisella puolella pöytää suunnittelemassa seuraavaa hankintaa.
Entä rakennus- ja infra-ala? Tämä on klassikko. Tiet, sillat, sairaalat, koulut – ne kaikki rakennetaan julkisilla rahoilla. Urakoita ei jaeta hyväntekeväisyytenä, vaan ne kilpailutetaan ja voittajalle maksetaan. Rakennusliikkeiden tilauskannat ja tulokset ovat suoraan verrannollisia siihen, kuinka paljon valtiolla ja kunnilla on investointihaluja ja -rahaa. Sama koskee energiayhtiöitä, jotka saavat mittavia tukia esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantoon, tai teollisuuden suuryrityksiä, joiden sähkölaskua subventoidaan.
Yritystukien osalta luvut ovat suorastaan käsittämättömiä.
Suomessa maksettiin vuonna 2024 yritystukia 1,1 miljardia euroa. Tämä summa on täysin samaa luokkaa kuin monet sosiaaliturvan leikkauskohteet, mutta siitä ei puhuta missään. Vielä merkittävämpää on, että alle 70 yritystä sai yli puolet näistä tuista. Kyse ei siis ole pienistä startupeista tai innovatiivisista kasvuyrityksistä. Tuki valuu suuryrityksille, jotka monessa tapauksessa jakavat samalla mittavia osinkoja omistajilleen. Viking Line sai yli 20 miljoonaa euroa suoria yritystukia ja maksoi samana vuonna 17 miljoonaa euroa osinkoja. Vermon Ravirata sai yli 6 miljoonaa. Onko tämä mielestäsi "investointi Suomen kilpailukykyyn"?
Tämä kaikki on täysin laillista. Se on rakenteisiin kirjoitettua. Yritykset voivat perustellusti sanoa, että he toimivat markkinaehdoisesti, osallistuvat kilpailutuksiin ja noudattavat sääntöjä. Ongelma ei ole yksittäisissä yrityksissä, vaan järjestelmässä, joka sallii ja jopa kannustaa tähän. Kun katsomme julkisia menoja, emme saa katsoa vain niitä, jotka saavat tukea selviytyäkseen arjesta. Meidän on katsottava myös niitä, jotka saavat tukea tehdäkseen voittoa.
Onko tämä sitten sosialismia? Ei tietenkään. Sosialismissa tuotantovälineet ovat yhteisomistuksessa. Tässä ne ovat yksityisessä omistuksessa, mutta riskit ja kustannukset on sosialisoitu. Kun menee hyvin, voitot kotiutetaan omistajille. Kun menee huonosti, julkinen valta astuu kuvaan joko suorana tukena, takauksina tai ostopalveluina. Tämä on voiton yksityistämistä ja tappioiden yhteiskunnallistamista parhaimmillaan.
Joten, kun seuraavan kerran kuulet keskustelua "paisuneesta julkisesta sektorista" ja "tukien varassa elävistä", voit kysyä: tarkoitetaanko tällä niitä, jotka saavat toimeentulotukea, vai niitä yrityksiä, joiden koko liiketoimintamalli perustuu julkisiin hankintoihin ja yritystukiin? Keskustelun rehellisyys nimittäin edellyttäisi, että katsomme peiliin ja myönnämme: me kaikki elämme julkisista rahoista – toiset suoraan, toiset yritystensä kautta.
Lopuksi voidaankin kysyä: miksi oikeisto meuhkaa jatkuvasti paisuneesta julkisesta sektorista, kun ilman sitä suuri osa heidän ihailemistaan "sankariyrittäjistä" ja "Suomen pystyssä pitäjistä" olisi käytännössä ol
Julkisista menoista puhuttaessa katse kohdistuu yleensä sosiaaliturvaan ja "tukien varassa eläviin". Paljon harvemmin puhutaan siitä, että valtaosa suomalaisesta yrityskentästä – rakennusliikkeistä konsulttitaloihin, energijäteistä yksityisiin terveysfirmoihin – pyörii verovarojen turvin. Tämä ei ole marginaali-ilmiö, vaan rakenteellinen totuus: julkinen sektori ei ole pelkästään menojen lähde, vaan yksityisten yritysten suurin ja tärkein asiakas. Kysymys kuuluu, miksi tästä vaietaan.
Edellisessä kirjoituksessa käsittelin sitä, kuinka terveydenhuollon jättifirmat, kuten Mehiläinen ja Attendo, pyörittävät liiketoimintaansa pitkälti verovarojen turvin. Kyse ei ole mistään marginaalisesta ilmiöstä, vaan rakenteesta, joka ulottuu läpi koko suomalaisen yhteiskunnan. Kun seuraavan kerran kuulet jonkun puhuvan "tukien varassa elävistä", kannattaa muistaa, että tämä joukko on paljon suurempi ja varakkaampi kuin yksikään sosiaaliturvan varassa elävä.
Otetaan esimerkiksi media. Suomalainen mediakenttä on tunnetusti keskittynyt ja poikkeuksellisen kapea. Mutta mistä nämä suuret talot, kuten Sanoma ja Alma Media, oikeasti saavat tulonsa? Ilman kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion ostamia tiedotus-, konsultointi- ja viestintäpalveluita moni niistä tekisi vuodesta toiseen tappiota. Julkinen sektori maksaa samoista palveluista moninkertaisesti sen, mitä yksityinen sektori maksaa. Tämä ei ole markkinataloutta, tämä on rakenteellinen tuki, joka pitää pystyssä kokonaisen toimialan.
Tästä päästäänkin suoraan seuraavaan alaan: konsultti- ja asiantuntijapalvelut. Kiertelepä minkä tahansa ministeriön, hyvinvointialueen tai suuren kaupungin käytävillä ja kysy, kuka siellä oikeasti tekee työn. Yhä useammin vastaus on "ulkopuolinen konsultti". Yhteiskunta on ulkoistanut valtavan määrän asiantuntemustaan, ja tämä tietotaito maksaa. Ja kukas sen maksaa? Veronmaksaja. Kun julkinen sektori maksaa konsultille 1500 euroa päivässä tuodakseen "tehokkuutta", se on suoraa rahavirtaa yksityisille yrityksille ja heidän omistajilleen. Usein nämä samat konsultit istuvat seuraavaksi toisella puolella pöytää suunnittelemassa seuraavaa hankintaa.
Entä rakennus- ja infra-ala? Tämä on klassikko. Tiet, sillat, sairaalat, koulut – ne kaikki rakennetaan julkisilla rahoilla. Urakoita ei jaeta hyväntekeväisyytenä, vaan ne kilpailutetaan ja voittajalle maksetaan. Rakennusliikkeiden tilauskannat ja tulokset ovat suoraan verrannollisia siihen, kuinka paljon valtiolla ja kunnilla on investointihaluja ja -rahaa. Sama koskee energiayhtiöitä, jotka saavat mittavia tukia esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantoon, tai teollisuuden suuryrityksiä, joiden sähkölaskua subventoidaan.
Yritystukien osalta luvut ovat suorastaan käsittämättömiä.
Suomessa maksettiin vuonna 2024 yritystukia 1,1 miljardia euroa. Tämä summa on täysin samaa luokkaa kuin monet sosiaaliturvan leikkauskohteet, mutta siitä ei puhuta missään. Vielä merkittävämpää on, että alle 70 yritystä sai yli puolet näistä tuista. Kyse ei siis ole pienistä startupeista tai innovatiivisista kasvuyrityksistä. Tuki valuu suuryrityksille, jotka monessa tapauksessa jakavat samalla mittavia osinkoja omistajilleen. Viking Line sai yli 20 miljoonaa euroa suoria yritystukia ja maksoi samana vuonna 17 miljoonaa euroa osinkoja. Vermon Ravirata sai yli 6 miljoonaa. Onko tämä mielestäsi "investointi Suomen kilpailukykyyn"?
Tämä kaikki on täysin laillista. Se on rakenteisiin kirjoitettua. Yritykset voivat perustellusti sanoa, että he toimivat markkinaehdoisesti, osallistuvat kilpailutuksiin ja noudattavat sääntöjä. Ongelma ei ole yksittäisissä yrityksissä, vaan järjestelmässä, joka sallii ja jopa kannustaa tähän. Kun katsomme julkisia menoja, emme saa katsoa vain niitä, jotka saavat tukea selviytyäkseen arjesta. Meidän on katsottava myös niitä, jotka saavat tukea tehdäkseen voittoa.
Onko tämä sitten sosialismia? Ei tietenkään. Sosialismissa tuotantovälineet ovat yhteisomistuksessa. Tässä ne ovat yksityisessä omistuksessa, mutta riskit ja kustannukset on sosialisoitu. Kun menee hyvin, voitot kotiutetaan omistajille. Kun menee huonosti, julkinen valta astuu kuvaan joko suorana tukena, takauksina tai ostopalveluina. Tämä on voiton yksityistämistä ja tappioiden yhteiskunnallistamista parhaimmillaan.
Joten, kun seuraavan kerran kuulet keskustelua "paisuneesta julkisesta sektorista" ja "tukien varassa elävistä", voit kysyä: tarkoitetaanko tällä niitä, jotka saavat toimeentulotukea, vai niitä yrityksiä, joiden koko liiketoimintamalli perustuu julkisiin hankintoihin ja yritystukiin? Keskustelun rehellisyys nimittäin edellyttäisi, että katsomme peiliin ja myönnämme: me kaikki elämme julkisista rahoista – toiset suoraan, toiset yritystensä kautta.
Lopuksi voidaankin kysyä: miksi oikeisto meuhkaa jatkuvasti paisuneesta julkisesta sektorista, kun ilman sitä suuri osa heidän ihailemistaan "sankariyrittäjistä" ja "Suomen pystyssä pitäjistä" olisi käytännössä ol
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika heviä asiaa kirjoitit, mutta vaikea on väittää vastaakaan.
Kaikista loisista halveksittavin on kuitenkin yrittäjä tai yritys joka toimii verovaroin kustannetulla alalla, mutta välttelee itse verojen maksamista laillisesti tai laittomasti. Lopputulos on sama - veroloinen.
Sosisaalitukien saaja on moraalisesti paljon tuota korkeammalla tasolla, sosiaalitukien käyttäjän saamat rahat palaa yleensä nopeasti kiertoon, ne eivät päädy ulkomaantileille eikä ulkomaanmatkoihin. Ne palaa äkkiä takaisin verottajalle ja uuteen kiertoon.
Tässä kirjoittajalle realismia Suomen julkisen talouden ja talouden tilasta !?
Alla esitettävät tilasto-otokset eivät valitettavasti ole säännöllisesti julkaistuja Suomalaisessa mediassa, joten ihmiset eivät niistä tiedä !?
Niistä näkyy, että julkiset menot ovat maailman korkeimmat ja varallisuus Länsimaiden matalin, joten Suomen talous on halvaantuneessa tilassa !?
Suomen julkinen velka on nyt tasoa 250 miljardia Euroa joka kasvaa vuosittain ja on peräisin ulkomailta !?
Näillä luvuilla Suomi ei voi jatkaa ja kun Sote ja terveydenhoito edustavat julkisista menoista noin puolet, niin on aivan varmaa, että niiden rahoitusrakennetta on muutettava pelkästään verotukseen perustuvasta osittain yksityisiin vakuutuksiin perustuvaksi !!
Julkisen talouden menot suhteessa BKT:hen
Esimerkkejä !
Suomi 57%
Itävalta 55%
Ruotsi 50%
Saksa 49%
Norja 49%
Tanska 47%
Islanti 46%
UK 44%
USA 39%
Sveitsi 32%
Tässä tietoa varallisuudesta !
Mitä tulee varallisuustilastoihin, niin Suomi on länsimaiden peränpitäjiä, koska julkisen talouden menot ovat ja ovat olleet vuosia liian korkeita !
Keskimääräinen varallisuus aikuista kohti eri maissa ! USA Dollari
Listan yläpäässä olevat valtiot/yhteiskunnat omaavat kyvyn ja motivaation tehdä sijoituksia ja investointeja !
1 Liechtenstein $758,637
2 Monaco $727,311
3 Switzerland $696,604
4 Luxembourg $657,564
5 United States $579,051
6 Bermuda $569,232
7 Hong Kong $552,930
8 Australia $550,110
9 New Zealand $472,153
10 Iceland $467,795
11 Cayman Islands $436,749
12 Denmark $426,494
13 Canada $409,297
14 Netherlands $400,828
15 Sweden $381,968
16 Belgium $381,114
17 Singapore $358,204
18 Norway $334,432
19 France $322,074
20 United Kingdom $309,375
21 Taiwan $297,864
22 Israel $273,417
23 Germany $256,985
24 Greenland $251,499
25 Ireland $251,337
26 Austria $250,125
27 Japan $245,238
28 South Korea $237,644
29 Italy $231,323
30 British Virgin Islands $228,342
31 Spain $222,888
32 Qatar $188,106
33 San Marino $186,804
34 Finland $186,208
Suomalainen kateus