Kartsan sovinto veri puhdistaa

Kuulkaat nyt tästäkin julistuxesta, joka KARTSAN nimellä kerskuu ja omaa VERTAAN korottaa, niinkuin olisi se suurempi kuin kaikki uhrikaritsat ja puhistuxet kautta aikain.

Sanotaan: Kartsan sovinto veri puhdistaa; mutta minä kysyn, onko KARTSA nyt noussut alttarille ja tullut ylimmäisexi PAPPIEXI, että hänen VERENSÄ muka pesee pois sen, minkä omat tekonsa ovat sotkeneet?

Ja vielä lausutte: vaikka syntini ovat veri ruskeat, ne tulevat lunta VAIKEAMMIKSI; oi kuinka ihmeellinen oppi, että ruskea muuttuu ei valkeaxi vaan yhä VAIKEAMMAXI, ikäänkuin puhdistus olisi sotkemista ja armo tahraamista.

Käskette ottamaan vastaan armon ja tekemään laupeuden töitä, jotta SIUNAUXET karttuisivat kuin korko pankissa; ja niin armo tehdään kaupaxi ja hyvyys vaihetavaraxi, että HYVÄT TEOT olisivat kuin kuitti taivaan kassassa.

Sanotte vielä: Herra huomaa hyvät tekosi ja palkitsee sinut jo tässä ajassa ja tilassa; mutta katso, kuinka nopeasti muuttuu laupeus ansioluetteloxi ja nöyryys itsensä KOROTUXEXI.

Sillä jos ihminen tekee hyvää saadakseen PALKAN, niin eikö hän silloin palvele omaa VATSAA ja mainettansa, eikä sitä, jota huulillansa tunnustaa?

Ja jos KARTSA itse nostetaan sovinnon lähtehexi, niin pian on jokainen nimensä haltia julistava itsensä puhdistajaxi, ja maailma täyttyy pienistä pelastajista, jotka pesevät toisiansa samealla vedellä.

Sentähden koetelkaa sananne, ettette VAIKEUTA sitä, minkä sanotte keventävänne; ja katsokaa, ettette tee armosta ansiota ettekä puhdistuxesta uutta TAHRAA.

Nöyrimmästi,
KARTSA, YLIN PUHISTUXEN JOHTAJA