Päiväkodin johtaja kehuu päiväkotia, mutta osoittaa silti sormella poliitikkojen ja kantasuomalaisten suuntaan. Mielipiteemme monikulttuurisista asuinalueista, kouluista ja päiväkodeista on kuulemma liian tiukka. Miksiköhän? kysyy perussuomalaisten kansanedustaja Jenna Simula.
suomen uutiset
suomen uutiset
Vastaukset 6
Vanhimmat
Espoolainen kaupunginvaltuutettu Habiba Ali valitteli yhdeksän vuotta sitten miten Espoon keskustan kirjastossa Entressessä on rasimia. Kirjastovirkailijat olivat tuolloin pyytäneet mölyäviä somalilapsia olemaan hiljempää.
Ali suuttui tästä niin, että kanteli kirjaston johdolle tällaisesta kauhistuttavasta rasismista. Kirjastossa ei vielä tuolloin oltu opittu kotoutumisen sääntöjä, vaan röyhkeästi kirjaston johtaja kiisti rasisteerausepäilyt ja kertoi, että henkilökunta oli vain pyytänyt lapsukaisia olemaan hiljempää.
Otetaan välikatsaus Ruotsiin, jonka Suomi on ottanut ansiokkaasti kiinni monikulttuurisuusasioissa.
Rinkebyn kirjasto on aika ajoin suljettu, koska edes vartijat eivät ole saaneet tilaa sellaiseksi, millaiseksi pohjoismaalaiset kirjaston käsittävät. Kolmansista maista tulleet sotaa, vainoa ja kidutusta pakenevat nuoret pitävät kirjastoa jonkinlaisena yleisenä möly- ja hengailupaikkana, jonne voi tulla mm. syömään eväitä. Kun eväitä syödään, heitellään leikkisästi ranskanperunoita ympäriinsä ja pitsalaatikot jätetään pöytiin henkilökunnan siivottavaksi.
Samanlaisia sulkemisia tapahtuu jokaisessa ruotsalaisessa kaupungissa. Kirjat käsitetään sotapakolaisten keskuudessa jonkinlaisiksi heittoesineiksi – ei kirjoiksi, joita luetaan. Kirjoilla voi heitellä henkilökuntaa tai muita kävijöitä, jotka hiljaisuudellaan aiheuttavat särön sotapakolaisten mölyyn.
Kirjastoja suljetaan järjestyshäiriöiden takia. Yökerho voidaan sulkea järjestyshäiriöiden takia, mutta kirjasto.
Kilttejä kirjastotätejä on vainottu heidän poistuessa työpaikaltaan. Sotapakolaiset ovat kokeneet pyynnön käyttäytyä hiljaisesti nöyryyttävänä, ja tästä seuraa henkilökunnan vainoaminen. Itse kävin aiemmin Kistan kirjastossa, mutta lopetin sen käytön, koska en voi sietää käytöstä, johon kuuluu:
kirjastoon tullaan syömään omia eväitä,
kirjaston tiloja käytetään yleiseen hengailuun ja kännykällä kuunnellaan musiikkia muista välittämättä,
tiloissa puhutaan kymmenen hengen jengeissä isoon ääneen,
kirjaston vessassa käydään runkkaamassa ja pesemässä kikkeleitä,
kirjaston sohvilla nukutaan tai vetkutetaan kikkeliä.
Sekä:
Kirjaston kristillisiin tai muita uskontoja käsitteleviin kirjoihin kirjoitellaan Muhammediin viittaavia tekstejä tai kirjat viskotaan roskiin.
Nykyaika Espoossa
Paljon on virrannut vettä Espoonjoessa tuosta Habiba Alin yhdeksän vuoden takaisesta valituksesta. Nimittäin nykyään espoolaisissa kirjastoissa on otettu vastaan monikulttuurisuus ja mm. Sellon kirjastossa on sallittu seuraavanlaiset toimet:
-siakas voi kuunnella musiikkia puhelimen kaiuttimesta (ketä muka haittaa jos vähän kuuntelee?),
-asiakas voi puhua kaiutinpuhelua (ketä muka haittaa lyhyt kaiutinpuhelu, jos haittaa voi mennä muualle, eikä ole pakko kuunnella)
-asiakas voi tulla kirjaston tiloihin syöpäisemään McDonaldsista ostetut eväät (ketä muka haittaa jos syö nälkäänsä?)
-asiakkaat voivat kokoontua 10 hengen ryppäisiin huutamaan, mölyämään, kirkumaan ja kuuntelemaan puhelimella musiikkia (ketä muka haittaa jos ihmiset seurustelevat keskenään?).
Eli kun vielä 2017 ei ollut soveliasta mölistä kirjastossa, niin nykyään se on sallittua. Näin se aika menee eteenpäin.
Onkohan koskaan oikein kunnolla kysytty, että miksi islamilaisesta maailmasta tulevalle tunnustukselliselle muslimille myönnetään turvapaikka ei-islamilaisesta maasta?
Ramadan-kalenterin toisesta luukusta nousee ilmiö, joka on yleiseurooppalainen harha, poisl ukien joitakin Itä-Euroopan maita. Miksi, oi miksi, islamilaisesta maailmasta tuleva tunnustuksellinen muslimi tarvitsisi turvapaikkaa ei-islamilaisesta vääräuskoisten maasta?
Mitä henkilö tarkasti ottaen pakenee, jos hän Eurooppaan saapuessaan jatkaa samanlaista elämää kuin kotimaassaan? Eli tunnustaa islamia, käy moskeijassa ja pukeutuu huiviin? Miksi hän ei voinut jatkaa tätä samaa elämää kotimaassaan?
Kun henkilö, joka pakenee islamilaisesta maasta islamia, hän riisuu länteen saavuttuaan islamiin liittyvät vaatekappaleensa ja kuvaannollisesti ravistelee islamin harteiltaan. Mutta muslimi, joka saapuu länteen ja jatkaa muslimielämää, monesti jyrkentyy uskossaan. Tosiaan, mitä hän pakenee? Ei tunnustuksellisen sunnimuslin tai shiiamuslimin tarvitse paeta omilta seuduiltaan yhtään mihinkään.
Lännessä on syntynyt vain myytti, että sotapakolaisina saapuvat muslimit ovat jotakin mukamas uhreja, ja tarvitsisivat turvapaikkaa Euroopasta. Se on länsimaalainen tuhannen ja yhden yön satu. Muslimilla uhrina islamilaisessa maailmassa ei ole sitten kerta kaikkiaan mitään perää. Miksi saudit eivät haeskele turvapaikkaa ympäri maailmaa, vaikka se on maana ihan samanlainen kuin Irak, Afganistan tai mikä tahansa islamilainen valtio? Ainoa ero tietenkin se, että saudeilla on rahaa, kun taas joku naapurivaltio Jemen on köyhä kuin kirkonrotta.
Näin ollen tunnustukselliset muslimit pitäisi laittaa pakkopalautuskoneeseen ensimmäisenä, viettämään ramadaniaan kotimaahansa.
Suomessa toimii sellainen muslimijärjestö kuin Nuorten Muslimien Foorumi. Se järjesti loppuvuodesta gaalan, jossa ilmoitettiin avoimesti kaipuusta ummahiin.
Ummah on arabiankielinen sana ja tarkoittaa islamin yhteydessä maailmanlaajuista muslimiyhteisöä. Ummah sisältää ajatuksen ikään kuin yhdestä kokonaisesta ruumiista, jossa jos yksi osa kärsii, niin koko ruumis tuntee kivun. Ummah ja kalifaatti kulkevat käsikädessä; ummah on siis tämä maailmanlaajuinen islamilainen yhteisö ja kalifaatti sen islamilaista hallintomuotoa tai valtiota.
Näiden alaisuuteen tullaan saattamaan myös vääräuskoiset, joko hyvällä tai pahalla. Kannattaa tosiaan huomata se, että aina kun muslimit puhuvat laajentumisesta; ummahista ja kalifaatista, se tietää itkua ja ja hammasten kiristystä vääräuskoisille. Meidän aikamme tuntee tällaisen esimerkiksi isiksenä.
Loppuvuodesta pidettiin NMF:n gaala, jossa musliminuoria pyrittiin voimaannuttamaan. Siellä puhujana oli jonkinlaiseksi musliminuorten esikuvaksi korotettu nigeriaano Aisha Muhammed. Hän opiskelee ”sairaanhoitajaksi”, mutta naisen tehtävä Suomessa on edistää islamin etenemistä. Hän on vähän kuin uusturkulainen senegaliaano Paco Diop. Aishah ajaa islamia kuitenkin suoraviivaisesti, kertoen mm. että suomalaiset yksinkertaisesti tarvitsevat muslimeja. Sopii kysyä, että miksi tällekin muslimille on annettu turvapaikka.
NMF saa myös valtionapurahaa ainakin sellaiset 10 000 euroa ja sitä rahoittaa myös Turun, Helsingin ja Oulun kaupungit.
Järkyttävää
Donald Trump on ehdottanut kattavaa kieltoa muslimien maahantulolle Yhdysvaltoihin, herättäen henkiin ajatuksen aiemmalta vaalikierroksilta.
Tiukat maahantulorajoitukset ovat välttämättömiä kansallisen turvallisuuden ja uhkien ennaltaehkäisyn kannalta.
Maahanmuuttopolitiikka kietoutuu usein turvallisuuskysymyksiin ja kansalaisvapauksiin.
Laajempi keskustelu ulottuu maahanmuuttoa pidemmälle ja tarkastelee sitä, miten valtio määrittelee periaatteensa, tasapainottaa turvallisuuden ja yksilön oikeudet. Harvat poliittiset ehdotukset saavat yhtä paljon kansainvälistä huomiota.