On se hellyyttävää seurata, kun joku excel-insinööri sönköttää netissä: ”Laskeppa kuule oman työn arvo niille puille, ei se kannata!” Siinä vaiheessa huomaa, että kapasiteetti riittää juuri ja juuri sähköpörssin sovelluksen tuijottamiseen, mutta todellisuus on jäänyt jonnekin kehä kolmosen sisäpuolelle.
Teidän "oman työn arvonne" kuluu ilmeisesti siihen, että kuljette tienvierustoja kävelysauvojen kanssa kuin vähäjärkiset ämmät keräämässä askelia ranteeseen. Minä taas teen mieluummin 10 mottia puuta. Siinä missä te maksatte kuntosalijäsenyydestä, että pääsette nostelemaan rautaa ikkunattomssa kellarissa, minä haen omasta metsästä laatukoivua. Mettäkärryllä kun ne noutaa, niin siinä ei kauaa mene – ja liikunta tulee siinä sivussa ilman trikoita ja sykemittareita.
Prosessi on selkeä: pätkin metrin mittaiseksi, halkaisen suoraan pinoon ja pressu päälle. Seuraavana vuonna ne ovat valmiita muuttumaan puhtaaksi säästöksi.
Samaan aikaan kun te kyttääte kauhuissanne sähköpörssin 60 sentin piikkejä ja säädätte lämpöpumppunne hätätilaan, minä lappaan 4000 kilon leivinuuniin pari pesällistä. Uuni on tietenkin rakennettu keskelle taloa, kuten järkevät ihmiset tekevät. Se säteilylämpö pitää pirtin 24–25 asteessa seuraavaan päivään asti ilman, että sähkömittari edes värähtää.
Siinä vaiheessa kun sisällä tarkennee kulkea munasillaan ja elävä tuli loimuaa uunissa, verokarhua ketuttaa niin, että se pureskelee kynsiään. Minä nimittäin harrastan täysin laillista verosuunnittelua: jokainen kantamani puukoppa on noin 9 euroa pois valtion ALV- ja sähköverokirstusta.
Jatkakaa te vaan niiden sauvojenne kanssa suhailua ja sähkölaskun odottelua. Minä menen takaisin latoon – siellä on nimittäin pinoittain euroja odottamassa uuniin pääsyä.
Teidän "oman työn arvonne" kuluu ilmeisesti siihen, että kuljette tienvierustoja kävelysauvojen kanssa kuin vähäjärkiset ämmät keräämässä askelia ranteeseen. Minä taas teen mieluummin 10 mottia puuta. Siinä missä te maksatte kuntosalijäsenyydestä, että pääsette nostelemaan rautaa ikkunattomssa kellarissa, minä haen omasta metsästä laatukoivua. Mettäkärryllä kun ne noutaa, niin siinä ei kauaa mene – ja liikunta tulee siinä sivussa ilman trikoita ja sykemittareita.
Prosessi on selkeä: pätkin metrin mittaiseksi, halkaisen suoraan pinoon ja pressu päälle. Seuraavana vuonna ne ovat valmiita muuttumaan puhtaaksi säästöksi.
Samaan aikaan kun te kyttääte kauhuissanne sähköpörssin 60 sentin piikkejä ja säädätte lämpöpumppunne hätätilaan, minä lappaan 4000 kilon leivinuuniin pari pesällistä. Uuni on tietenkin rakennettu keskelle taloa, kuten järkevät ihmiset tekevät. Se säteilylämpö pitää pirtin 24–25 asteessa seuraavaan päivään asti ilman, että sähkömittari edes värähtää.
Siinä vaiheessa kun sisällä tarkennee kulkea munasillaan ja elävä tuli loimuaa uunissa, verokarhua ketuttaa niin, että se pureskelee kynsiään. Minä nimittäin harrastan täysin laillista verosuunnittelua: jokainen kantamani puukoppa on noin 9 euroa pois valtion ALV- ja sähköverokirstusta.
Jatkakaa te vaan niiden sauvojenne kanssa suhailua ja sähkölaskun odottelua. Minä menen takaisin latoon – siellä on nimittäin pinoittain euroja odottamassa uuniin pääsyä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.