mä haluaisin tietää miksi helluntalaisia on niin moneen lähtöön.yksi juo,yksi ei hyväksy sitä,yksi meikkaa,toinen ei hyväksy sitä,yksi tanssii ja toisen mielestä se on syntiä!!
tää on käsittämätöntä että te noudatatte raamattua toiset väärin toiset oikein,mutta silti ootte niin uskomassa niin uskomassa...kaikki muka helluntailaisia...menossa taivaaseen!
teillä näyttää sitäpaitsi olevan tärkeämpää ne kaikki "kivat" tanssiesitykset "hyvät" bändit...ei nuoretkaa mee sinne uskon takia vaan sen musiikin ym. säälittävää toi teidän touhu,sanon minä :) mut ei siin...pitäkää kivaa temppelil
tää on käsittämätöntä että te noudatatte raamattua toiset väärin toiset oikein,mutta silti ootte niin uskomassa niin uskomassa...kaikki muka helluntailaisia...menossa taivaaseen!
teillä näyttää sitäpaitsi olevan tärkeämpää ne kaikki "kivat" tanssiesitykset "hyvät" bändit...ei nuoretkaa mee sinne uskon takia vaan sen musiikin ym. säälittävää toi teidän touhu,sanon minä :) mut ei siin...pitäkää kivaa temppelil
Vastaukset 5
Vanhimmat
rauhan sieluun. siellä on vaan kossua ja tussua...
..ne on aika hulluja jos luulee että pääsee taivaasee ku liikkuu ihme eriseurois
kysymykseen. mä en ole hellari enkä tiedä millaista "menoa" teidän porukoissa on? mun omat kokemukset on kuitenkin joistakin sunnuntaikokouksista hyviä. enemmästä en tiedä.
tämmösellä palstalla vois olla muutama "asiansa osaava" helluntailainen vastaamassa asiallisiin kysymyksiin.
Olen samaa mieltä kanssasi, että asiallisuus täytyis kuulua jokaisen vastaajan kirjoituksiin, mutta kun niitä on sellaisia lapsia jotka ei osaa vielä ymmärtää mikä on asiallista ja mika asiatonta. Niiden pitää vielä kasvaa ja jätetään ne kasvamaan ja opettelemaan käyttäytymistä omaan arvoonsa.
Minusta tuohon asiaan jota tässä on kysytty ja noteerattu on olemassa ainakin yksi vastaus.
Tämän maailman aika on niin kaukana elävän Jumalan tarkoituksista, ettei enää tahdo löytyä oikeata ja eläävää uskoa maanpäältä.
Kaikkein tärkeintä on kuunnella sydäntä ja kallistaa korvansa kuulemaan Jumalan ääntä tässä maailman sekasotkuissa joita uskonnon nimissä pyöritellään. Joku voi sanoa että sydänkin voi valehdella. niin voi mutta se sydän ei joka on totisella sydämmellä asiasta kiinnostunut ja avoin Jumalan edessä. Sillä siellä kerran me ollaan kaikki Jumalan edessä nyt ja kerran viimeisellä tuomiolla. Jollekkin se on vapauttava jollekkin hyvin ahdistava ja tuhoisa.
Jotka tekevät toisin, mutta elävät kuin irtolaisina Jumalasta ovat varmasti tietoisia miten heidän perimmäisesti ajateltuna asiat on.
Siunausta sinulle.
Jeesus on ainoa tie taivaaseen. Ei mikään seurakunta tai kirkko pelasta, ainoastaan Jeesus.
Kun ihminen tulee uskoon, ottaa vastaan Jumalan armon Jeesuksen ristintyön kautta, hän alkaa kasvaa uskovaisena Jeesuksen seurassa. Alussa niinkuin pieni lapsikin, hän opettelee elämään uskovaisena. Ihmisiä tulee niin paljon eri lähtökohdista, toiset ovat saaneet kasvaa rakkaudellisessa ilmapiirissä, toiset ovat joutuneet kokemaan vihaa lapsuudesta asti. Monilla on pahat arvet tai vielä vuotavat haavat sydämessään. Näillä ihmisillä menee joskus kauemmin kohdata Jumala rakastavana isänä.
Monet asiat, joita tein uskoontulon alussa, olen Raamattua lukiessani huomannut, että minä en enää tahdo tehdä. Mutta minä en voi kylläkään vaatia, että muut tekisivät niinkuin minäkin. Esimerkiksi itse en meikkaa, mutta en kylläkään tuomitse niitä, jotka meikkaavat. Alkoholin juomiseen suhtaudun negatiivisesti, koska olen nähnyt sukulaisissani, miten paljon se on aiheuttanut ongelmia ihmissuhteissa.
Mar 12:29-31 Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
Noita Jeesuksen sanoja haluaisin totella, perustuen kuitenkin Jumalan sanan totuuteen. Rakkaus ei tee lähimmäiselleen pahaa, olen joskus ajatellut, mutta sitten olen tavannut joitakin henkilöitä, jotka eivät eroita mitä on hyvän ja pahan tekemisen ero. Itsellänikin on ollut monia vinoutumia, joita Jeesukselle olen saanut viedä, että Hän on voinut niitä muuttaa.
Kirjoitan usein rakkaudesta, koska en sitä ole pystynyt kokemaan ennen uskoontuloa. Uskoontulonkin jälkeen on kestänyt aika kauan, että olen pystynyt ottamaan Jumalan rakkauden vastaan. Mutta onneksi Jumala ymmärtää meidän rikkinäisyytemme ja ohjaa meitä uskontiellä. Monesti itsekin olen kompastunut ja nähnyt oman raadollisuuteni, mutta sitten kokenut, että Jumala rakastaa tällaistakin ihmistä, koska olen ottanut Jeesuksen vastaan elämääni ja tahdon elää Hänelle.
Minä en mene taivaaaseen sentähden, että olen helluntailainen, vaan sentähden, että Jeesus kantoi minun kaikki syntini ristillä, että minulla olisi iankaikkinen elämä. Niinkauan, kun Jeesus asuu minun sydämessäni, tiedän, että olen menossa Hänen luokseen. Mutta, jos Hänet hylkään, en Hänen luokseen mene, vaikka olisinkin helluntailainen.
Anteeksi, nyt minun ajatukseni ovat sekaisia. Kävin eilen tätini luona ja hän kertoi isäni ja hänen lapsuudesta. Se auttoi ymmärtämään monia asioita, mitä isäni teki johtuen siitä rakkaudettomasta ja vihan ilmapiirissä, missä hän kasvoi. Ihmettelin usein, miksi hän pakeni, kun äitini sai raivarin. Nyt ymmärrän sen, se pieni poika, joka pakeni isäänsä, kun oma isä meinasi tappaa hänet, edelleen pakeni, kun vaimo uhkasi häntä. Isäni ei päässyt eheytymään pelostaan, että hän olisi voinut kohdata vaimonsa vihanpuuskat, vaan hän pakeni. Ajattelin aamullakin, kuinka paljon täällä onkaan sisäisesti kipeitä ihmisiä, niitä pieniä lapsia, me vapisemme, emmekä uskalla näyttää, kuinka paljon meihin sattuu.
Kun sisäisesti kipeä ihminen löytää Jeesuksen elämäänsä, voi kestää kauankin aikaa, että hän löytää Jumalan rakkauden, joka alkaa häntä kasvattaa Jeesuksen tuntemisessa. Onneksi Jumalalla on aikaa ja Hän ei alkamaansa työtä kesken jätä. Siihen minä luotan, koska näen itseni niin puutteelisena ja sisäisesti rikkinäisenä, paljon pahaa tehneenä. Ja kuitenkin haluaisin rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä niinkuin itseä. Niin usein epäonnistuen, mutta kuitenkin haluten eheytyä niin, että voisi kohdata toisen ihminen ilman pelkoa.
Anteeksi, ajatukseni alkoivat taas rönsyilemään.