Karman laki - Newtonin kolmas laki MORAALISELLA TASOLLA. EI VAIN IDÄSSÄ

MUTTA SILTI:

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Anonyymi00002 kirjoitti:

MUTTA SILTI:

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Mercy Over Justice


English:

When Śrila Guru Mahārāj heard the Vedic aphorism (Manusmṛti: 4.138), “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam: that one should always speak the truth…”, he said, “All right, that. Yes.” “…and one should speak the truth in a pleasing way.” “Yes.” And it said, “But one shouldn’t speak an unpleasant truth.” And Guru Mahārāj, because he’s very candid and honest, always, about his position, he will say innocently, openly, “That didn’t sit well in my heart. I’m thinking, ‘No. You should speak the truth, whatever the consequences are; even if it’s unpleasant.’” But here, it’s Veda; it’s divine sound; Śabda-brahma has come down and said, “Don’t speak an unpalatable truth.” Why? But he doesn’t have an immediate answer. But because he’s so devoted and dedicated to these things, he’s also willing to wait. That, we have to learn, also. Later his consideration became, ‘Beauty over power’; ‘Heart over intellect’; ‘Mercy over justice’; ‘Substance over form’. ‘Mercy over justice’.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00003 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Mercy Over Justice


English:

When Śrila Guru Mahārāj heard the Vedic aphorism (Manusmṛti: 4.138), “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam: that one should always speak the truth…”, he said, “All right, that. Yes.” “…and one should speak the truth in a pleasing way.” “Yes.” And it said, “But one shouldn’t speak an unpleasant truth.” And Guru Mahārāj, because he’s very candid and honest, always, about his position, he will say innocently, openly, “That didn’t sit well in my heart. I’m thinking, ‘No. You should speak the truth, whatever the consequences are; even if it’s unpleasant.’” But here, it’s Veda; it’s divine sound; Śabda-brahma has come down and said, “Don’t speak an unpalatable truth.” Why? But he doesn’t have an immediate answer. But because he’s so devoted and dedicated to these things, he’s also willing to wait. That, we have to learn, also. Later his consideration became, ‘Beauty over power’; ‘Heart over intellect’; ‘Mercy over justice’; ‘Substance over form’. ‘Mercy over justice’.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

Anonyymi00004 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

Lue lisää

Sua Divina Graça Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj recebeu sua primeira iniciação em 1971 e a segunda em 1972 de A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupad. Em maio de 1982 recebeu a iniciação de sannyas de Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami. Desde então vem servindo ao Sri Chaitanya Saraswat Math. Considera-se um protegido ocidental de Srila Sridhar Maharaj, e viaja o mundo representando a linha ontológica de Srila Sridhar Maharaj, sob a tutela de Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj. É considerado um Acharya detentor da filosofia do SCSMath, editou e publicou importantes obras de Srila Sridhar Maharaj tais como: A Busca por Sri Krsna: A Realidade, o Belo, Sri Guru e Sua Graça, O Vulcão Dourado do Amor Divino, A Busca Amorosa pelo Servo Perdido, Evolução Subjetiva da Consciência, Os Guardiões da Devoção.


https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/guardioes-e-mestres/acharya-board-conselho-de-acharyas/srila-bhakti-sudhir-goswami-maharaj/

Anonyymi00005 kirjoitti:

Sua Divina Graça Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj recebeu sua primeira iniciação em 1971 e a segunda em 1972 de A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupad. Em maio de 1982 recebeu a iniciação de sannyas de Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami. Desde então vem servindo ao Sri Chaitanya Saraswat Math. Considera-se um protegido ocidental de Srila Sridhar Maharaj, e viaja o mundo representando a linha ontológica de Srila Sridhar Maharaj, sob a tutela de Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj. É considerado um Acharya detentor da filosofia do SCSMath, editou e publicou importantes obras de Srila Sridhar Maharaj tais como: A Busca por Sri Krsna: A Realidade, o Belo, Sri Guru e Sua Graça, O Vulcão Dourado do Amor Divino, A Busca Amorosa pelo Servo Perdido, Evolução Subjetiva da Consciência, Os Guardiões da Devoção.


https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/guardioes-e-mestres/acharya-board-conselho-de-acharyas/srila-bhakti-sudhir-goswami-maharaj/

Lue lisää

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/guardioes-e-mestres/acharya-board-conselho-de-acharyas/srila-bhakti-sudhir-goswami-maharaj/


Hänen jumalallinen armonsa Śrīla Bhakti Sudhīr Goswami Mahārāj sai ensimmäisen vihkimyksensä vuonna 1971 ja toisen vuonna 1972 A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadalta. Toukokuussa 1982 hän vastaanotti sannyāsa-vihkimyksen Śrīla Bhakti Raksak Śrīdhar Dev-Goswamīltä.

Siitä lähtien hän on palvellut Sri Chaitanya Saraswat Mathia. Hän pitää itseään Śrīla Śrīdhar Mahārājin länsimaisena suojattina ja matkustaa ympäri maailmaa edustaen Śrīla Śrīdhar Mahārājin ontologista linjaa Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswamī Mahārājin ohjauksessa.

Häntä pidetään SCSMathin filosofian acharyana (opettajana). Hän on toimittanut ja julkaissut useita tärkeitä Śrīla Śrīdhar Mahārājin teoksia, kuten: Sri Krishnan etsintä: Todellisuus ja kauneus, Sri Guru ja hänen armonsa, Jumalallisen rakkauden kultainen tulivuori, Rakkaudellinen etsintä kadonneen palvelijan puolesta, Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio sekä Omistautumisen vartijat.

Anonyymi00006 kirjoitti:

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/guardioes-e-mestres/acharya-board-conselho-de-acharyas/srila-bhakti-sudhir-goswami-maharaj/


Hänen jumalallinen armonsa Śrīla Bhakti Sudhīr Goswami Mahārāj sai ensimmäisen vihkimyksensä vuonna 1971 ja toisen vuonna 1972 A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadalta. Toukokuussa 1982 hän vastaanotti sannyāsa-vihkimyksen Śrīla Bhakti Raksak Śrīdhar Dev-Goswamīltä.

Siitä lähtien hän on palvellut Sri Chaitanya Saraswat Mathia. Hän pitää itseään Śrīla Śrīdhar Mahārājin länsimaisena suojattina ja matkustaa ympäri maailmaa edustaen Śrīla Śrīdhar Mahārājin ontologista linjaa Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswamī Mahārājin ohjauksessa.

Häntä pidetään SCSMathin filosofian acharyana (opettajana). Hän on toimittanut ja julkaissut useita tärkeitä Śrīla Śrīdhar Mahārājin teoksia, kuten: Sri Krishnan etsintä: Todellisuus ja kauneus, Sri Guru ja hänen armonsa, Jumalallisen rakkauden kultainen tulivuori, Rakkaudellinen etsintä kadonneen palvelijan puolesta, Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio sekä Omistautumisen vartijat.

Lue lisää

Näin ollen moraalisen kausaliteetin periaate – oli sitä tarkasteltu karman lakina, Kultaisena sääntönä tai yleisenä eettisenä vastavuoroisuutena – näyttäytyy kulttuurisesti ja historiallisesti laajalle levinneenä ilmiönä. Tarkasteltiinpa ihmisen toimintaa luonnontieteellisen analogian, kuten Newtonin lait, uskonnollisen karman käsitteen tai eettisen vastavuoroisuuden näkökulmasta, johtopäätös on periaatteellisella tasolla samansuuntainen: teoilla on seurauksensa, jotka kytkeytyvät tekijäänsä.

Ajatus moraalisesta syy–seuraussuhteesta – eli siitä, että ihmisen teot palautuvat tavalla tai toisella hänen omaksi kohtalokseen – esiintyy laajasti eri kulttuureissa traditioissa, EI VAN IDÄSSÄ, VAAN MYÖS LÄNNESSÄ, POHJOISESSA JNE.

Vaikka käsitettä karma käytetään systemaattisesti erityisesti IDÄSSÄ, vastaavanlainen eettinen periaate tunnetaan myös monissa muissa uskonnollis-filosofisissa järjestelmissä.


Pohjoisessa Euroopassa muinaisnorjalainen uskonto heijasti vastaavaa käsitystä kohtalon ja tekojen yhteydestä. Saagoissa väärinteot johtavat usein väistämättömiin seurauksiin, jotka koskevat niin yksilöä kuin sukua.

Myös saamelaiset perinteisessä maailmankuvassa korostuu tasapainon ajatus luonnon, yhteisön ja yksilön välillä: epätasapaino tai rikkomus synnyttää seurauksia.

Lisäksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen, kuten Pima-kansan, sananlaskuperinne ilmaisee käsityksen siitä, että toiseen kohdistettu vääryys kohdistuu viime kädessä tekijään itseensä. Samankaltaisia ajatuksia esiintyy myös monissa afrikkalaisissa perinteissä, joissa yhteisöllinen moraali rakentuu vastavuoroisuuden ja seurausten varaan.

Myös saamelaiset perinteisessä maailmankuvassa korostuu tasapainon ajatus luonnon, yhteisön ja yksilön välillä: epätasapaino tai rikkomus synnyttää seurauksia.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Näin ollen moraalisen kausaliteetin periaate – oli sitä tarkasteltu karman lakina, Kultaisena sääntönä tai yleisenä eettisenä vastavuoroisuutena – näyttäytyy kulttuurisesti ja historiallisesti laajalle levinneenä ilmiönä. Tarkasteltiinpa ihmisen toimintaa luonnontieteellisen analogian, kuten Newtonin lait, uskonnollisen karman käsitteen tai eettisen vastavuoroisuuden näkökulmasta, johtopäätös on periaatteellisella tasolla samansuuntainen: teoilla on seurauksensa, jotka kytkeytyvät tekijäänsä.

Ajatus moraalisesta syy–seuraussuhteesta – eli siitä, että ihmisen teot palautuvat tavalla tai toisella hänen omaksi kohtalokseen – esiintyy laajasti eri kulttuureissa traditioissa, EI VAN IDÄSSÄ, VAAN MYÖS LÄNNESSÄ, POHJOISESSA JNE.

Vaikka käsitettä karma käytetään systemaattisesti erityisesti IDÄSSÄ, vastaavanlainen eettinen periaate tunnetaan myös monissa muissa uskonnollis-filosofisissa järjestelmissä.


Pohjoisessa Euroopassa muinaisnorjalainen uskonto heijasti vastaavaa käsitystä kohtalon ja tekojen yhteydestä. Saagoissa väärinteot johtavat usein väistämättömiin seurauksiin, jotka koskevat niin yksilöä kuin sukua.

Myös saamelaiset perinteisessä maailmankuvassa korostuu tasapainon ajatus luonnon, yhteisön ja yksilön välillä: epätasapaino tai rikkomus synnyttää seurauksia.

Lisäksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen, kuten Pima-kansan, sananlaskuperinne ilmaisee käsityksen siitä, että toiseen kohdistettu vääryys kohdistuu viime kädessä tekijään itseensä. Samankaltaisia ajatuksia esiintyy myös monissa afrikkalaisissa perinteissä, joissa yhteisöllinen moraali rakentuu vastavuoroisuuden ja seurausten varaan.

Myös saamelaiset perinteisessä maailmankuvassa korostuu tasapainon ajatus luonnon, yhteisön ja yksilön välillä: epätasapaino tai rikkomus synnyttää seurauksia.

Lue lisää

Karma-laki on ollut tunnettu jo miljoonia vuosia.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Karma-laki on ollut tunnettu jo miljoonia vuosia.

IHMISKUNTA EI OLE VAIN 6000 VUOTTA VANHA.

Anonyymi00009 kirjoitti:

IHMISKUNTA EI OLE VAIN 6000 VUOTTA VANHA.

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhanisia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhanisia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Lue lisää

Vuosituhanisia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Vuosituhanisia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

Lue lisää

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Lue lisää

https://mallstuffs.com/Blogs/BlogImages/Hinduism-greatness-quotes-by-gamous-philosophers-and-scientists0.png

Anonyymi00013 kirjoitti:

https://mallstuffs.com/Blogs/BlogImages/Hinduism-greatness-quotes-by-gamous-philosophers-and-scientists0.png

Lue lisää

https://www.pgurus.com/6-famous-international-physicists-who-were-influenced-by-hindu-dharma/

6 kuuluisaa kansainvälistä fyysikkoa, joihin hindudharma vaikutti

Anonyymi00014 kirjoitti:

https://www.pgurus.com/6-famous-international-physicists-who-were-influenced-by-hindu-dharma/

6 kuuluisaa kansainvälistä fyysikkoa, joihin hindudharma vaikutti

Lue lisää

“We owe a lot to the Indians, who taught us how to count, without which no worthwhile scientific discovery could have been made.”
― Albert Einstein



”Olemme paljon velkaa intialaisille, jotka opettivat meidät laskemaan, ja ilman heitä ei olisi voitu tehdä mitään merkittävää tieteellistä löytöä.”
- Albert Einstein

Anonyymi00015 kirjoitti:

“We owe a lot to the Indians, who taught us how to count, without which no worthwhile scientific discovery could have been made.”
― Albert Einstein



”Olemme paljon velkaa intialaisille, jotka opettivat meidät laskemaan, ja ilman heitä ei olisi voitu tehdä mitään merkittävää tieteellistä löytöä.”
- Albert Einstein

Lue lisää

VEDA TEKSTEISSÄ:

Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.


Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.


... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.


Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:

Anonyymi00016 kirjoitti:

VEDA TEKSTEISSÄ:

Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.


Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.


... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.


Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:

Lue lisää

Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:


Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.


Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:


Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.


Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.

Lue lisää

https://miupress.org/product/veda-and-the-dna/
Vedat ja DNA

Tässä kirjassa kuvataan DNA:n rakenne ja toiminta, fysiologian perusta, ja siinä on tarkat viittaukset Vedan ja Veda-kirjallisuuden 40 osa-alueeseen.

Tässä kirjassa kuvataan DNA:n rakenne ja toiminta, fysiologian perusta, ja siinä viitataan tarkoin Vedan ja Veda-kirjallisuuden 40 osa-alueeseen. DNA tuntee koko Vedan ja Veda-kirjallisuuden, ja tämän tiedon pohjalta se luo koko fysiologian, joka on kopio Vedasta ja Veda-kirjallisuudesta.

Anonyymi00018 kirjoitti:

https://miupress.org/product/veda-and-the-dna/
Vedat ja DNA

Tässä kirjassa kuvataan DNA:n rakenne ja toiminta, fysiologian perusta, ja siinä on tarkat viittaukset Vedan ja Veda-kirjallisuuden 40 osa-alueeseen.

Tässä kirjassa kuvataan DNA:n rakenne ja toiminta, fysiologian perusta, ja siinä viitataan tarkoin Vedan ja Veda-kirjallisuuden 40 osa-alueeseen. DNA tuntee koko Vedan ja Veda-kirjallisuuden, ja tämän tiedon pohjalta se luo koko fysiologian, joka on kopio Vedasta ja Veda-kirjallisuudesta.

Lue lisää

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Anonyymi00019 kirjoitti:

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.


https://www.thehinduportal.com/2013/08/quantum-physics-came-from-vedas.html
Quantum Physics Came From Vedas

How does Quantum Physics work? You may ask.
In this article, we discuss a very brief simplified history of Quantum Mechanics and will quote what the founding fathers of this branch of science had to say about it.

We are not interested in new age mumbo-jumbo. We are interested in understanding what is real and what is false. This is why we, along with all other great minds, consult the Vedic texts.

https://uplift.love/did-quantum-physics-come-from-the-vedas/

Since scientists like Schrödinger did not possess a direct knowledge of Sanskrit to discern first-hand what the Vedic texts actually were saying, they were forced to read various translations of these great books of wisdom, such as the Upanishads. There are persons like Robert Oppenheimer who learned Sanskrit in 1933 and read the Bhagavad-gita in the original, citing it later as one of the most influential books to shape his philosophy of life: “The Vedas are the greatest privilege of this century.”

Anonyymi00020 kirjoitti:

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.


https://www.thehinduportal.com/2013/08/quantum-physics-came-from-vedas.html
Quantum Physics Came From Vedas

How does Quantum Physics work? You may ask.
In this article, we discuss a very brief simplified history of Quantum Mechanics and will quote what the founding fathers of this branch of science had to say about it.

We are not interested in new age mumbo-jumbo. We are interested in understanding what is real and what is false. This is why we, along with all other great minds, consult the Vedic texts.

https://uplift.love/did-quantum-physics-come-from-the-vedas/

Since scientists like Schrödinger did not possess a direct knowledge of Sanskrit to discern first-hand what the Vedic texts actually were saying, they were forced to read various translations of these great books of wisdom, such as the Upanishads. There are persons like Robert Oppenheimer who learned Sanskrit in 1933 and read the Bhagavad-gita in the original, citing it later as one of the most influential books to shape his philosophy of life: “The Vedas are the greatest privilege of this century.”

Lue lisää

https://www.ancient-origins.net/artifacts-ancient-writings/hindu-quantum-physics-0013945

The Search for Deep Reality: Ancient Hindu Texts and Quantum Physics



“In 1929 Heisenberg spent some time in India (…) He began to see that the recognition of relativity, interconnectedness, and impermanence as fundamental aspects of physical reality, which had been so difficult for himself and his fellow physicists, was the very basis of the Indian spiritual traditions.”

- Fritjof Capra, ‘ Uncommon Wisdom,’ Flamingo, 1989

The ancient Hindu texts known as The Vedas possess elements common to both quantum physics and the concept of Synchronicity.

Anonyymi00021 kirjoitti:

https://www.ancient-origins.net/artifacts-ancient-writings/hindu-quantum-physics-0013945

The Search for Deep Reality: Ancient Hindu Texts and Quantum Physics



“In 1929 Heisenberg spent some time in India (…) He began to see that the recognition of relativity, interconnectedness, and impermanence as fundamental aspects of physical reality, which had been so difficult for himself and his fellow physicists, was the very basis of the Indian spiritual traditions.”

- Fritjof Capra, ‘ Uncommon Wisdom,’ Flamingo, 1989

The ancient Hindu texts known as The Vedas possess elements common to both quantum physics and the concept of Synchronicity.

Lue lisää

'Moderni fysiikka - säieteoria ja hindulaiset kirjoitukset'
https://www.gatewayforindia.com/articles/physics.htm



Jotkut saattavat nauraa ja sanoa, että se on kaukaa haettua ja että nuo muinaiset ihmiset ovat saattaneet vain vahingossa mainita jonkinlaisen "säieteorian". No ennen kuin hylkäämme sen, mitä nuo "muinaiset ihmiset" sanoivat, jokaisen älykkään ihmisen kannattaisi lukea joitakin näistä muinaisista kirjoituksista opittuaan vedaista sanskritia. Sitten voitte tehdä omat johtopäätöksenne.

Anonyymi00022 kirjoitti:

'Moderni fysiikka - säieteoria ja hindulaiset kirjoitukset'
https://www.gatewayforindia.com/articles/physics.htm



Jotkut saattavat nauraa ja sanoa, että se on kaukaa haettua ja että nuo muinaiset ihmiset ovat saattaneet vain vahingossa mainita jonkinlaisen "säieteorian". No ennen kuin hylkäämme sen, mitä nuo "muinaiset ihmiset" sanoivat, jokaisen älykkään ihmisen kannattaisi lukea joitakin näistä muinaisista kirjoituksista opittuaan vedaista sanskritia. Sitten voitte tehdä omat johtopäätöksenne.

Lue lisää

Lin Yutang, kiinalainen filologi ja kirjailija, kirjoitti näin: ”Intia oli Kiinan opettaja trigonometriassa, kvadraattisissa yhtälöissä, kieliopissa, fonetiikassa...” ja niin edelleen.


Francois Voltaire väitti: ”...kaikki on tullut meille Gangan rannoilta”.
Näistä lausunnoista näemme, että monet maineikkaat intellektuellit olivat tietoisia siitä, että Vedat olivat tieteellisen ajattelun alkulähde.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Lin Yutang, kiinalainen filologi ja kirjailija, kirjoitti näin: ”Intia oli Kiinan opettaja trigonometriassa, kvadraattisissa yhtälöissä, kieliopissa, fonetiikassa...” ja niin edelleen.


Francois Voltaire väitti: ”...kaikki on tullut meille Gangan rannoilta”.
Näistä lausunnoista näemme, että monet maineikkaat intellektuellit olivat tietoisia siitä, että Vedat olivat tieteellisen ajattelun alkulähde.

Lue lisää

VEDAT JA TIEDE
Tiede ja teknologia, kuten Vedoissa on kuvattu yli 5000 vuotta sitten.

Maapallolla on tuhansia vuosia ollut mahtava sivilisaatio, jonka kehitystaso on hämmästyttävä..... Seuraavassa on joitakin tieteen ja teknologian saavutuksia, jotka on kuvattu Vedoissa yli 5000 vuotta sitten ja jotka ovat toistuneet vasta viimeisten 100-300 vuoden aikana:

- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);


Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.

Anonyymi00024 kirjoitti:

VEDAT JA TIEDE
Tiede ja teknologia, kuten Vedoissa on kuvattu yli 5000 vuotta sitten.

Maapallolla on tuhansia vuosia ollut mahtava sivilisaatio, jonka kehitystaso on hämmästyttävä..... Seuraavassa on joitakin tieteen ja teknologian saavutuksia, jotka on kuvattu Vedoissa yli 5000 vuotta sitten ja jotka ovat toistuneet vasta viimeisten 100-300 vuoden aikana:

- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);


Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.

Lue lisää

Ja silti:

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Jumala ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Ja silti:

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Jumala ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Jumala ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Jumala ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Lue lisää

Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Lue lisää

Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Teksti on filosofisesti johdonmukainen Gaudiya-vaišnavismin kanssa ja tuo esiin kolme keskeistä ajatusta:


Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Jumala ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Teksti on filosofisesti johdonmukainen Gaudiya-vaišnavismin kanssa ja tuo esiin kolme keskeistä ajatusta:


Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Jumala ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.

Lue lisää

Pelkoon perustuva moraali estäisi rakkauden ja todellisen vapaan tahdon.



Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko → välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Pelkoon perustuva moraali estäisi rakkauden ja todellisen vapaan tahdon.



Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko → välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Lue lisää

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

Gaudiya-vaišnavismissa:

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Krishna ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

Gaudiya-vaišnavismissa:

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Krishna ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.

Lue lisää

Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).
Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).
Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.

Lue lisää

Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
se ei pakota,
vaan ohjaa kohti oivallusta,
ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Anonyymi00033 kirjoitti:

Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
se ei pakota,
vaan ohjaa kohti oivallusta,
ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Lue lisää

Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Anonyymi00034 kirjoitti:

Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Pelko ja rakkaus eivät voi olla samanaikaisesti toiminnan perimmäinen motiivi.
Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
• hänen toimintansa ei ole rakkautta,
• vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
• eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Karman laki ei Gaudiya-vaišnavismin mukaan ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.


Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Krishnan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

luotu rakkaudelliseen suhteeseen (rasa) Jumalan kanssa.

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko → välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa, jonka ydin on vapaa rakastava vastaus Krishnaan, ei pakotettu käytös.



Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta Gaudiya-vaišnavismissa keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Gaudiya-vaišnavismi tekee selvän eron:

dharma eli sääntöihin perustuva oikeamielisyys

bhakti eli rakkaudellinen suhde

Pelko:



voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta,

mutta ei sisäistä antautumista (śaraṇāgati).

Anonyymi00035 kirjoitti:

Pelko ja rakkaus eivät voi olla samanaikaisesti toiminnan perimmäinen motiivi.
Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
• hänen toimintansa ei ole rakkautta,
• vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
• eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Karman laki ei Gaudiya-vaišnavismin mukaan ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.


Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Krishnan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

luotu rakkaudelliseen suhteeseen (rasa) Jumalan kanssa.

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko → välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa, jonka ydin on vapaa rakastava vastaus Krishnaan, ei pakotettu käytös.



Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta Gaudiya-vaišnavismissa keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Gaudiya-vaišnavismi tekee selvän eron:

dharma eli sääntöihin perustuva oikeamielisyys

bhakti eli rakkaudellinen suhde

Pelko:



voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta,

mutta ei sisäistä antautumista (śaraṇāgati).

Lue lisää

Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



Siksi Jumala ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



Siksi Jumala ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.

Lue lisää

Siksi Jumala ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Anonyymi00037 kirjoitti:

Siksi Jumala ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Lue lisää

Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

ja suhde olisi epäaito.



Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.




Ydin tiivistettynä Gaudiya-termein

Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus


Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

ja suhde olisi epäaito.



Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.




Ydin tiivistettynä Gaudiya-termein

Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus


Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Lue lisää

Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Gaudiya Vaishnavism opettaa, että karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana “teko ja välitön näkyvä seuraus”, koska tällainen järjestelmä poistaisi sen vapauden, joka on rakkauden edellytys. Jos jokaisesta väärästä teosta seuraisi heti rangaistus ja jokaisesta hyvästä teosta välitön palkinto, ihmiset kyllä käyttäytyisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta tai ymmärryksestä, vaan pelosta ja hyödyn tavoittelusta. Tällöin moraali olisi ehdollistumista, ei sydämen muutosta. Ihminen toimisi kuin ohjelmoitu olento, ei tietoisena, vastuullisena subjektina.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Gaudiya Vaishnavism opettaa, että karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana “teko ja välitön näkyvä seuraus”, koska tällainen järjestelmä poistaisi sen vapauden, joka on rakkauden edellytys. Jos jokaisesta väärästä teosta seuraisi heti rangaistus ja jokaisesta hyvästä teosta välitön palkinto, ihmiset kyllä käyttäytyisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta tai ymmärryksestä, vaan pelosta ja hyödyn tavoittelusta. Tällöin moraali olisi ehdollistumista, ei sydämen muutosta. Ihminen toimisi kuin ohjelmoitu olento, ei tietoisena, vastuullisena subjektina.

Lue lisää

Gaudiya-ajattelussa jīva, yksilöllinen sielu, ei ole robotti vaan oppiva ja tietoinen olento. Rakkaus, bhakti, voi syntyä vain vapaasta tahdosta. Siksi karma ei pakota hyvään välittömillä näkyvillä reaktioilla, vaan toimii ensisijaisesti tietoisuuden tasolla. Karman vaikutus ilmenee ensin mentaalisesti ja hienovaraisesti: se muokkaa mieltä, luonnetta, taipumuksia ja identiteettiä. Jokainen teko jättää saṁskāran, psyykkisen jäljen, joka synnyttää taipumuksia ja vahvistaa tiettyä “minä olen tällainen” -kokemusta. Näkyvä seuraus ei ole tärkein asia; tärkeämpää on se, millaiseksi ihminen sisäisesti muotoutuu.

Koska karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa olemuksessa – mielessä, älyssä ja egossa – ihminen voi ulkoisesti näyttää menestyvältä, mutta sisäisesti kokea levottomuutta, tyhjyyttä tai toistuvaa kärsimystä. Tämä sisäinen ristiriita on pedagoginen tila. Se pakottaa kysymään: miksi toistan tätä kaavaa? Miksi haluan jotakin, joka satuttaa minua? Juuri tämä kysymys on ratkaiseva, koska se avaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Ilman viivettä ei syntyisi tällaista pohdintaa, vaan ainoastaan kivun välttämistä.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan pelkoon perustuva moraali ei voi tuottaa rakkautta. Jos ihminen toimii rangaistuksen pelosta, palkkion toivosta tai edes vapautuksen halusta, toiminta on yhä itsekeskeistä. Bhakti alkaa vasta silloin, kun suhde Krishnaan on tärkeämpi kuin hyöty tai turva. Rakkaus ei ole vaihtokauppaa. Missä on pelko ensisijaisena motiivina, siellä ei ole puhdasta rakkautta.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Gaudiya-ajattelussa jīva, yksilöllinen sielu, ei ole robotti vaan oppiva ja tietoinen olento. Rakkaus, bhakti, voi syntyä vain vapaasta tahdosta. Siksi karma ei pakota hyvään välittömillä näkyvillä reaktioilla, vaan toimii ensisijaisesti tietoisuuden tasolla. Karman vaikutus ilmenee ensin mentaalisesti ja hienovaraisesti: se muokkaa mieltä, luonnetta, taipumuksia ja identiteettiä. Jokainen teko jättää saṁskāran, psyykkisen jäljen, joka synnyttää taipumuksia ja vahvistaa tiettyä “minä olen tällainen” -kokemusta. Näkyvä seuraus ei ole tärkein asia; tärkeämpää on se, millaiseksi ihminen sisäisesti muotoutuu.

Koska karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa olemuksessa – mielessä, älyssä ja egossa – ihminen voi ulkoisesti näyttää menestyvältä, mutta sisäisesti kokea levottomuutta, tyhjyyttä tai toistuvaa kärsimystä. Tämä sisäinen ristiriita on pedagoginen tila. Se pakottaa kysymään: miksi toistan tätä kaavaa? Miksi haluan jotakin, joka satuttaa minua? Juuri tämä kysymys on ratkaiseva, koska se avaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Ilman viivettä ei syntyisi tällaista pohdintaa, vaan ainoastaan kivun välttämistä.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan pelkoon perustuva moraali ei voi tuottaa rakkautta. Jos ihminen toimii rangaistuksen pelosta, palkkion toivosta tai edes vapautuksen halusta, toiminta on yhä itsekeskeistä. Bhakti alkaa vasta silloin, kun suhde Krishnaan on tärkeämpi kuin hyöty tai turva. Rakkaus ei ole vaihtokauppaa. Missä on pelko ensisijaisena motiivina, siellä ei ole puhdasta rakkautta.

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavismin mukaan pelkoon perustuva moraali ei voi tuottaa rakkautta. Jos ihminen toimii rangaistuksen pelosta, palkkion toivosta tai edes vapautuksen halusta, toiminta on yhä itsekeskeistä. Bhakti alkaa vasta silloin, kun suhde Krishnaan on tärkeämpi kuin hyöty tai turva. Rakkaus ei ole vaihtokauppaa. Missä on pelko ensisijaisena motiivina, siellä ei ole puhdasta rakkautta.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavismin mukaan pelkoon perustuva moraali ei voi tuottaa rakkautta. Jos ihminen toimii rangaistuksen pelosta, palkkion toivosta tai edes vapautuksen halusta, toiminta on yhä itsekeskeistä. Bhakti alkaa vasta silloin, kun suhde Krishnaan on tärkeämpi kuin hyöty tai turva. Rakkaus ei ole vaihtokauppaa. Missä on pelko ensisijaisena motiivina, siellä ei ole puhdasta rakkautta.

Lue lisää

Karma kuuluu aineelliseen järjestelmään, mutta bhakti ylittää sen.

RAKKAUS YLITTÄÄ KARMAN LAIN.


Karma sitoo tekojen ja seurausten ketjuun, kun taas bhakti voi katkaista tämän ketjun. Armo, kṛpā, voi ohittaa karmisen laskelman. Juuri siksi viivästetty karma on olennainen: se luo tilan katumukselle, muutokselle ja armon mahdollisuudelle ennen kuin seuraus kypsyy täyteen mittaansa. Mekaanisessa järjestelmässä ei olisi tilaa armolle, eikä mahdollisuutta siihen, että ihminen kääntyy vapaaehtoisesti kohti Jumalaa.

Gaudiya-teologian radikaalein väite on, että bhakti ei ainoastaan vapauta sielua, vaan sitoo Jumalan. Kun Krishna antaa puhtaan bhaktin, Hän sitoutuu vastavuoroiseen suhteeseen. Rakkauden korkeimmalla tasolla Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan vapaaehtoisesti rakkauden hallitsema. Tästä syystä puhdas bhakti ei ole “helppo lahja”. Vapautuksen Hän voi antaa ilman, että se sitoo Häntä, mutta bhakti merkitsee suhdetta, jossa Hän suostuu tulemaan rakastetuksi, jopa alisteiseksi rakkauden dynamiikassa. Se ei ole palkinto, vaan liitto.

Tässä valossa karman viive ei ole järjestelmän puute, vaan sen syvin viisaus. Se säilyttää vapauden, mahdollistaa kasvun ja tekee rakkaudesta aidon. Välitön karma poistaisi riskin, mutta samalla se poistaisi rakkauden mahdollisuuden. Gaudiya-vaišnavismin mukaan todellisuuden perusta ei ole laki eikä rangaistus, vaan suhde. Moraali ilman vapautta ei ole rakkautta. Ja rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Karma kuuluu aineelliseen järjestelmään, mutta bhakti ylittää sen.

RAKKAUS YLITTÄÄ KARMAN LAIN.


Karma sitoo tekojen ja seurausten ketjuun, kun taas bhakti voi katkaista tämän ketjun. Armo, kṛpā, voi ohittaa karmisen laskelman. Juuri siksi viivästetty karma on olennainen: se luo tilan katumukselle, muutokselle ja armon mahdollisuudelle ennen kuin seuraus kypsyy täyteen mittaansa. Mekaanisessa järjestelmässä ei olisi tilaa armolle, eikä mahdollisuutta siihen, että ihminen kääntyy vapaaehtoisesti kohti Jumalaa.

Gaudiya-teologian radikaalein väite on, että bhakti ei ainoastaan vapauta sielua, vaan sitoo Jumalan. Kun Krishna antaa puhtaan bhaktin, Hän sitoutuu vastavuoroiseen suhteeseen. Rakkauden korkeimmalla tasolla Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan vapaaehtoisesti rakkauden hallitsema. Tästä syystä puhdas bhakti ei ole “helppo lahja”. Vapautuksen Hän voi antaa ilman, että se sitoo Häntä, mutta bhakti merkitsee suhdetta, jossa Hän suostuu tulemaan rakastetuksi, jopa alisteiseksi rakkauden dynamiikassa. Se ei ole palkinto, vaan liitto.

Tässä valossa karman viive ei ole järjestelmän puute, vaan sen syvin viisaus. Se säilyttää vapauden, mahdollistaa kasvun ja tekee rakkaudesta aidon. Välitön karma poistaisi riskin, mutta samalla se poistaisi rakkauden mahdollisuuden. Gaudiya-vaišnavismin mukaan todellisuuden perusta ei ole laki eikä rangaistus, vaan suhde. Moraali ilman vapautta ei ole rakkautta. Ja rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

Karma kuuluu aineelliseen järjestelmään, mutta bhakti ylittää sen.

RAKKAUS YLITTÄÄ KARMAN LAIN.

Välitön karma poistaisi riskin, mutta samalla se poistaisi rakkauden mahdollisuuden. Gaudiya-vaišnavismin mukaan todellisuuden perusta ei ole laki eikä rangaistus, vaan suhde. Moraali ilman vapautta ei ole rakkautta. Ja rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Karma kuuluu aineelliseen järjestelmään, mutta bhakti ylittää sen.

RAKKAUS YLITTÄÄ KARMAN LAIN.

Välitön karma poistaisi riskin, mutta samalla se poistaisi rakkauden mahdollisuuden. Gaudiya-vaišnavismin mukaan todellisuuden perusta ei ole laki eikä rangaistus, vaan suhde. Moraali ilman vapautta ei ole rakkautta. Ja rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

Moraali ilman vapautta ei ole rakkautta. Ja rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Moraali ilman vapautta ei ole rakkautta. Ja rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta lainkaan.

Gaudiya Vaishnavism opettaa, että todellisuuden ydin ei ole laki vaan suhde, ei pakko vaan rakkaus. Siksi koko sen metafysiikka rakentuu yhden ratkaisevan väitteen varaan: jīva on vapaa. Ei absoluuttisen kaikkivoipa, ei täysin riippumaton, mutta todellisesti valitseva. Jīva ei ole kosminen biorobotti, joka reagoi ärsykkeisiin mekaanisesti, vaan tietoisuuskeskus, joka voi suuntautua joko kohti Jumalaa tai poispäin Hänestä. Ilman tätä suuntautumisen vapautta bhakti olisi mahdoton.

Jos toiminta perustuu pelkoon, kyse ei ole rakkaudesta. Pelko tuottaa tottelevaisuutta, mutta ei antautumista. Se tuottaa käyttäytymistä, mutta ei suhdetta. Kun ihminen toimii vain välttääkseen rangaistuksen tai saadakseen palkinnon, hänen toimintansa on edelleen itsekeskeistä. Se on hienovarainen itsesuojelun muoto. Rakkaus alkaa vasta silloin, kun motiivina ei ole oma turva tai hyöty, vaan itse suhde. Siksi Gaudiya-ajattelussa moraali ilman vapautta ei ole hyvää. Se voi olla järjestystä, mutta ei rakkautta.

Karma ymmärretään tässä traditiossa usein väärin pelkkänä karma-phalana, näkyvänä seurauksena. Todellisuudessa karma toimii syvemmällä tasolla. Sen todellinen ketju ei ole teko ja palkinto, vaan karma, saṁskāra, vāsanā, identiteetti ja uusi toiminta. Jokainen teko jättää tietoisuuteen jäljen. Tämä jälki muodostaa taipumuksen, taipumus vahvistaa tiettyä minäkuvaa, ja tämä minäkuva alkaa ohjata tulevia valintoja. Näin karma ei ensisijaisesti rankaise; se rakentaa minuuden rakennetta. Näkyvä seuraus on toissijainen. Todellinen vaikutus tapahtuu sisäisessä arkkitehtuurissa.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Gaudiya Vaishnavism opettaa, että todellisuuden ydin ei ole laki vaan suhde, ei pakko vaan rakkaus. Siksi koko sen metafysiikka rakentuu yhden ratkaisevan väitteen varaan: jīva on vapaa. Ei absoluuttisen kaikkivoipa, ei täysin riippumaton, mutta todellisesti valitseva. Jīva ei ole kosminen biorobotti, joka reagoi ärsykkeisiin mekaanisesti, vaan tietoisuuskeskus, joka voi suuntautua joko kohti Jumalaa tai poispäin Hänestä. Ilman tätä suuntautumisen vapautta bhakti olisi mahdoton.

Jos toiminta perustuu pelkoon, kyse ei ole rakkaudesta. Pelko tuottaa tottelevaisuutta, mutta ei antautumista. Se tuottaa käyttäytymistä, mutta ei suhdetta. Kun ihminen toimii vain välttääkseen rangaistuksen tai saadakseen palkinnon, hänen toimintansa on edelleen itsekeskeistä. Se on hienovarainen itsesuojelun muoto. Rakkaus alkaa vasta silloin, kun motiivina ei ole oma turva tai hyöty, vaan itse suhde. Siksi Gaudiya-ajattelussa moraali ilman vapautta ei ole hyvää. Se voi olla järjestystä, mutta ei rakkautta.

Karma ymmärretään tässä traditiossa usein väärin pelkkänä karma-phalana, näkyvänä seurauksena. Todellisuudessa karma toimii syvemmällä tasolla. Sen todellinen ketju ei ole teko ja palkinto, vaan karma, saṁskāra, vāsanā, identiteetti ja uusi toiminta. Jokainen teko jättää tietoisuuteen jäljen. Tämä jälki muodostaa taipumuksen, taipumus vahvistaa tiettyä minäkuvaa, ja tämä minäkuva alkaa ohjata tulevia valintoja. Näin karma ei ensisijaisesti rankaise; se rakentaa minuuden rakennetta. Näkyvä seuraus on toissijainen. Todellinen vaikutus tapahtuu sisäisessä arkkitehtuurissa.

Lue lisää

Siksi karma vaikuttaa ensin sūkṣma-śarīrassa, hienojakoisessa olemuksessa: mielessä, älyssä ja egossa. Fyysinen keho reagoi usein vasta myöhemmin. Ihminen voi siis ulkoisesti menestyä ja silti sisäisesti kokea toistuvaa levottomuutta, tyhjyyttä tai ristiriitaa. Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli. Se ei huuda, se kuiskaa. Se ei pakota, se kutsuu tutkimaan. Jos seuraus tulisi aina heti fyysisenä rangaistuksena, ihminen oppisi vain välttämään kipua. Hän ei koskaan kysyisi: miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa? Juuri tuo kysymys on portti bhaktiin, koska se murtaa automaattisen samaistumisen haluihin.

Guṇat, luonnon kolme perusvoimaa, peittävät jīvan todellisen luonteen. Tamas tuottaa tietämättömyyttä, rajas levottomuutta ja halua, sattva kirkkauden ja moraalisen selkeyden, mutta yhä sidonnaisuuden. Näiden vaikutuksessa jīva kokee toimintansa omakseen. Viivästetty karma mahdollistaa sen, että ihminen saa todella samaistua valintoihinsa ja kokea niiden seuraukset sisäisesti ennen kuin hän näkee kaavan. Ilman viivettä guṇat paljastuisivat heti ulkoisina rangaistuksina, eikä sisäistä oivallusta syntyisi. Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen. Se pakottaa kohtaamaan oman identiteetin, ei vain ulkoisen tilanteen.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Siksi karma vaikuttaa ensin sūkṣma-śarīrassa, hienojakoisessa olemuksessa: mielessä, älyssä ja egossa. Fyysinen keho reagoi usein vasta myöhemmin. Ihminen voi siis ulkoisesti menestyä ja silti sisäisesti kokea toistuvaa levottomuutta, tyhjyyttä tai ristiriitaa. Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli. Se ei huuda, se kuiskaa. Se ei pakota, se kutsuu tutkimaan. Jos seuraus tulisi aina heti fyysisenä rangaistuksena, ihminen oppisi vain välttämään kipua. Hän ei koskaan kysyisi: miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa? Juuri tuo kysymys on portti bhaktiin, koska se murtaa automaattisen samaistumisen haluihin.

Guṇat, luonnon kolme perusvoimaa, peittävät jīvan todellisen luonteen. Tamas tuottaa tietämättömyyttä, rajas levottomuutta ja halua, sattva kirkkauden ja moraalisen selkeyden, mutta yhä sidonnaisuuden. Näiden vaikutuksessa jīva kokee toimintansa omakseen. Viivästetty karma mahdollistaa sen, että ihminen saa todella samaistua valintoihinsa ja kokea niiden seuraukset sisäisesti ennen kuin hän näkee kaavan. Ilman viivettä guṇat paljastuisivat heti ulkoisina rangaistuksina, eikä sisäistä oivallusta syntyisi. Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen. Se pakottaa kohtaamaan oman identiteetin, ei vain ulkoisen tilanteen.

Lue lisää

Viveka, erottelukyky, syntyy vain tällaisessa tilassa. Se ei synny rangaistuksesta eikä autoritäärisestä moraalijärjestelmästä. Se syntyy, kun jīva toimii halujensa mukaan, kokee toistuvan pettymyksen, huomaa kaavan ja lopulta kysyy: miksi tämä toistuu? Tämä neljäs vaihe on ratkaiseva. Ilman sitä ei synny todellista vapautumisen tarvetta. Välitön karma tuottaisi vain syy–seuraus-ajattelua. Viivästetty karma synnyttää itsetutkiskelun.

Tämän kaiken yläpuolella on kuitenkin kṛpā, armo. Viivästys mahdollistaa armon, koska se luo tilan muutokselle ennen kuin karmiset seuraukset kypsyvät täysin. Jos järjestelmä olisi mekaaninen, armo ei voisi puuttua väliin. Gaudiya-näkemyksen mukaan armo ei ole karman vastakohta vaan sen ylittäjä. Karma kasvattaa tietoisuutta; armo vapauttaa sen.

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus. Moraali on välivaihe, ei päämäärä. Moraali ilman vapautta on pakkoa. Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä, koska silloin jīva käyttää vapauttaan erillisyyden vahvistamiseen ja kokee siitä seuraavan tyhjyyden. Bhakti syntyy vasta, kun sekä pelkoon perustuva moraali että itsekeskeinen vapaus ylitetään. Se on vapaa, mutta ei itsekäs. Se on antautumista, mutta ei pakotettua.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Viveka, erottelukyky, syntyy vain tällaisessa tilassa. Se ei synny rangaistuksesta eikä autoritäärisestä moraalijärjestelmästä. Se syntyy, kun jīva toimii halujensa mukaan, kokee toistuvan pettymyksen, huomaa kaavan ja lopulta kysyy: miksi tämä toistuu? Tämä neljäs vaihe on ratkaiseva. Ilman sitä ei synny todellista vapautumisen tarvetta. Välitön karma tuottaisi vain syy–seuraus-ajattelua. Viivästetty karma synnyttää itsetutkiskelun.

Tämän kaiken yläpuolella on kuitenkin kṛpā, armo. Viivästys mahdollistaa armon, koska se luo tilan muutokselle ennen kuin karmiset seuraukset kypsyvät täysin. Jos järjestelmä olisi mekaaninen, armo ei voisi puuttua väliin. Gaudiya-näkemyksen mukaan armo ei ole karman vastakohta vaan sen ylittäjä. Karma kasvattaa tietoisuutta; armo vapauttaa sen.

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus. Moraali on välivaihe, ei päämäärä. Moraali ilman vapautta on pakkoa. Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä, koska silloin jīva käyttää vapauttaan erillisyyden vahvistamiseen ja kokee siitä seuraavan tyhjyyden. Bhakti syntyy vasta, kun sekä pelkoon perustuva moraali että itsekeskeinen vapaus ylitetään. Se on vapaa, mutta ei itsekäs. Se on antautumista, mutta ei pakotettua.

Lue lisää

Radikaalein väite Gaudiya-teologiassa koskee itse Jumalaa. Kun Krishna antaa puhtaan bhaktin, Hän ei ainoastaan vapauta sielua; Hän sitoutuu siihen. Rakkaus tekee Äärettömästä vapaaehtoisesti alisteisen suhteelle. Jumala, joka on kaikkivaltias, suostuu tulemaan rakastetuksi, jopa sidotuksi rakkauden siteellä. Tässä mielessä puhdas bhakti on harvinainen, koska se ei ole vain lahja sielulle – se on Jumalan itsesitoutuminen.

Vapautuksen Hän voi antaa helposti, koska se ei sido Häntä vastavuoroiseen suhteeseen. Mutta bhakti merkitsee liittoa. Kun Hän antaa bhaktin, Hän antaa sielulle mahdollisuuden “valloittaa” Hänet rakkaudella. Tämä ei tarkoita Jumalan heikkoutta, vaan rakkauden ontologista ylivaltaa. Rakkaus on ainoa voima, jolle Hän suostuu alistumaan.

Siksi ydin tiivistyy näin: jīva on vapaa, eikä robotti. Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise. Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy. Pelko estää bhaktin, koska pelko tekee toiminnasta ehdollista. Viivästys mahdollistaa armon. Ja Krishnan päämäärä ei ole hallita moraalisia olentoja, vaan herättää vapaita rakastajia.

Jos toimit pelosta, se ei ole rakkautta. Se on ehdollistumista. Rakkaus alkaa vasta siellä, missä pakko päättyy.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Radikaalein väite Gaudiya-teologiassa koskee itse Jumalaa. Kun Krishna antaa puhtaan bhaktin, Hän ei ainoastaan vapauta sielua; Hän sitoutuu siihen. Rakkaus tekee Äärettömästä vapaaehtoisesti alisteisen suhteelle. Jumala, joka on kaikkivaltias, suostuu tulemaan rakastetuksi, jopa sidotuksi rakkauden siteellä. Tässä mielessä puhdas bhakti on harvinainen, koska se ei ole vain lahja sielulle – se on Jumalan itsesitoutuminen.

Vapautuksen Hän voi antaa helposti, koska se ei sido Häntä vastavuoroiseen suhteeseen. Mutta bhakti merkitsee liittoa. Kun Hän antaa bhaktin, Hän antaa sielulle mahdollisuuden “valloittaa” Hänet rakkaudella. Tämä ei tarkoita Jumalan heikkoutta, vaan rakkauden ontologista ylivaltaa. Rakkaus on ainoa voima, jolle Hän suostuu alistumaan.

Siksi ydin tiivistyy näin: jīva on vapaa, eikä robotti. Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise. Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy. Pelko estää bhaktin, koska pelko tekee toiminnasta ehdollista. Viivästys mahdollistaa armon. Ja Krishnan päämäärä ei ole hallita moraalisia olentoja, vaan herättää vapaita rakastajia.

Jos toimit pelosta, se ei ole rakkautta. Se on ehdollistumista. Rakkaus alkaa vasta siellä, missä pakko päättyy.

Lue lisää

Jos toimit pelosta, se ei ole rakkautta. Se on ehdollistumista. Rakkaus alkaa vasta siellä, missä pakko päättyy.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Jos toimit pelosta, se ei ole rakkautta. Se on ehdollistumista. Rakkaus alkaa vasta siellä, missä pakko päättyy.

https://scsmath.com/centers.html

Anonyymi00051 kirjoitti:

https://scsmath.com/centers.html

Addresses:

India | U.S.A. | Canada | Mexico | Europe | Asia | S. Pacific | S. America | Africa & Mauritius
Languages:
(SCSMath sites)

Danish | Dutch | German | Greek | Hindi | Italian | Japanese | Norwegian| Polish | Portuguese | Spanish | Swedish | Filipino | Turkish

International Dialing:

Country and City codes:
http://www.the-acr.com/codes/cntrycd.htm
Time and Time Zones:

The time now around the world:

http://timeanddate.com/worldclock/

Anonyymi00052 kirjoitti:

Addresses:

India | U.S.A. | Canada | Mexico | Europe | Asia | S. Pacific | S. America | Africa & Mauritius
Languages:
(SCSMath sites)

Danish | Dutch | German | Greek | Hindi | Italian | Japanese | Norwegian| Polish | Portuguese | Spanish | Swedish | Filipino | Turkish

International Dialing:

Country and City codes:
http://www.the-acr.com/codes/cntrycd.htm
Time and Time Zones:

The time now around the world:

http://timeanddate.com/worldclock/

Lue lisää

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain


Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.

Tekstin tulikuvailu on kaunis ja helposti sisäistettävä. Roskien polttaminen vertautuu karmojen polttamiseen: turhat siteet, pelot, epäilykset ja menneet virheet kaikki katoavat tulen lämmössä. Bhakti on tämä liekki – lempeä, mutta voimakas, kaikkia liittävien rajoitteiden tuhoava ja samalla kirkastava.


Bhakti ei vain hillitse karman vaikutuksia, se puhdistaa ja vapauttaa täysin, aivan kuin lempeä mutta kaikkivoipa tuli poistaa kaiken turhan. Aloittelevakin sydän voi syttyä tälle tulen liekille ja kokea sen puhdistavan voiman.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain

Aloittelijankin voima
Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.



KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.



“Roskat palavat, mutta bhakti on tuli – aivan kuten roskat heitetään tuliun, ne palavat pois jäljettömästi.”

Analyysi:

Rakkauden voima (bhakti) kuvataan tulena, mikä symboloi puhdistavaa, voimakasta ja kaiken muuttavaa energiaa.

Karma rinnastetaan roskiin: ne eivät ole itse rakkauden kohteita, vaan puhdistettavia vaikutuksia.

Keskeinen ajatus on, että bhakti ei vain hillitse karmallisia seurauksia, vaan poistaa ne kokonaan ja jäljettömästi.


“Vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä, karma palaa täysin bhaktin tullessa.”

Merkitys:

Bhakti ei ole riippuvainen henkisestä tasosta tai kokemuksesta.

Omistautuminen ja rakkaus sinänsä riittävät karmallisen kuorman poistamiseen.

Tämä alleviivaa bhaktin universaalia ja tasa-arvoista luonnetta: kaikki voivat hyötyä siitä, riippumatta siitä, kuinka pitkälle harjoitus on edennyt.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain


Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.

Tekstin tulikuvailu on kaunis ja helposti sisäistettävä. Roskien polttaminen vertautuu karmojen polttamiseen: turhat siteet, pelot, epäilykset ja menneet virheet kaikki katoavat tulen lämmössä. Bhakti on tämä liekki – lempeä, mutta voimakas, kaikkia liittävien rajoitteiden tuhoava ja samalla kirkastava.


Bhakti ei vain hillitse karman vaikutuksia, se puhdistaa ja vapauttaa täysin, aivan kuin lempeä mutta kaikkivoipa tuli poistaa kaiken turhan. Aloittelevakin sydän voi syttyä tälle tulen liekille ja kokea sen puhdistavan voiman.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain

Aloittelijankin voima
Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.



KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.



“Roskat palavat, mutta bhakti on tuli – aivan kuten roskat heitetään tuliun, ne palavat pois jäljettömästi.”

Analyysi:

Rakkauden voima (bhakti) kuvataan tulena, mikä symboloi puhdistavaa, voimakasta ja kaiken muuttavaa energiaa.

Karma rinnastetaan roskiin: ne eivät ole itse rakkauden kohteita, vaan puhdistettavia vaikutuksia.

Keskeinen ajatus on, että bhakti ei vain hillitse karmallisia seurauksia, vaan poistaa ne kokonaan ja jäljettömästi.


“Vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä, karma palaa täysin bhaktin tullessa.”

Merkitys:

Bhakti ei ole riippuvainen henkisestä tasosta tai kokemuksesta.

Omistautuminen ja rakkaus sinänsä riittävät karmallisen kuorman poistamiseen.

Tämä alleviivaa bhaktin universaalia ja tasa-arvoista luonnetta: kaikki voivat hyötyä siitä, riippumatta siitä, kuinka pitkälle harjoitus on edennyt.

Lue lisää

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Lue lisää

KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.

*******************

D. Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00055 kirjoitti:

KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.

*******************

D. Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.

*******************

D. Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00056 kirjoitti:

VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.

*******************

D. Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Rakkaus poistaa karman.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Rakkaus poistaa karman.

Myös transsendenttisen tiedon tuli poistaa karman.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Myös transsendenttisen tiedon tuli poistaa karman.

Bhagavad Gita 4.37


”Oi Arjuna, kuten palava tuli muuttaa polttopuut tuhkaksi, niin tiedon tuli polttaa tuhkaksi kaikki aineelliseen toimintaan liittyvät reaktiot”.

Tässä on sama asia hieman eri suomennoksessa.


”Arjuna! Kuten tuli muuttaa puun tuhkaksi, niin myös transsendenttisen tiedon liekki polttaa pois kaikki maallisen toiminnan seuraukset”.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Bhagavad Gita 4.37


”Oi Arjuna, kuten palava tuli muuttaa polttopuut tuhkaksi, niin tiedon tuli polttaa tuhkaksi kaikki aineelliseen toimintaan liittyvät reaktiot”.

Tässä on sama asia hieman eri suomennoksessa.


”Arjuna! Kuten tuli muuttaa puun tuhkaksi, niin myös transsendenttisen tiedon liekki polttaa pois kaikki maallisen toiminnan seuraukset”.

Lue lisää

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Tämä osoittaa, että rakkaus Jumalaan ei voi olla pakotettua. Todellinen rakkaus, omistautuminen ja henkinen yhteys syntyvät vain vapaasta tahdosta ja sydämen vilpittömästä liikkeestä. Jumalan leikkisyys, lempeys ja kiitollisuus ovat kutsuja, eivät käskyjä. Hän houkuttelee sielua laululla, läsnäololla ja armon vetovoimalla, mutta ovet pysyvät aina avoimina, ja valinta on sielun oma.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Tämä osoittaa, että rakkaus Jumalaan ei voi olla pakotettua. Todellinen rakkaus, omistautuminen ja henkinen yhteys syntyvät vain vapaasta tahdosta ja sydämen vilpittömästä liikkeestä. Jumalan leikkisyys, lempeys ja kiitollisuus ovat kutsuja, eivät käskyjä. Hän houkuttelee sielua laululla, läsnäololla ja armon vetovoimalla, mutta ovet pysyvät aina avoimina, ja valinta on sielun oma.

Lue lisää

Tämä tekee henkisestä elämästä aidosti vapaan ja ilon täyttämän polun: vaikka sielu eksyisi, Jumala ei koskaan tuomitse. Hän odottaa lempeästi, on valmis vastaanottamaan jokaisen sydämen liikkeen ja tekee rakkaudesta ja omistautumisesta luonnollisen ja vapaan kokemuksen.

Voimme sanoa näin: Jumala on täydellisen kunnioittava, kiitollinen ja rakastava, ja hänen suhteensa sieluun on kokonaan vapaaehtoinen. Hänen rakkaudessaan ei ole väkivaltaa, pelkoa tai pakkoa — vain kutsu, joka houkuttelee sielua syvempään yhteyteen, jos se niin tahtoo.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Tämä tekee henkisestä elämästä aidosti vapaan ja ilon täyttämän polun: vaikka sielu eksyisi, Jumala ei koskaan tuomitse. Hän odottaa lempeästi, on valmis vastaanottamaan jokaisen sydämen liikkeen ja tekee rakkaudesta ja omistautumisesta luonnollisen ja vapaan kokemuksen.

Voimme sanoa näin: Jumala on täydellisen kunnioittava, kiitollinen ja rakastava, ja hänen suhteensa sieluun on kokonaan vapaaehtoinen. Hänen rakkaudessaan ei ole väkivaltaa, pelkoa tai pakkoa — vain kutsu, joka houkuttelee sielua syvempään yhteyteen, jos se niin tahtoo.

Lue lisää

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Jumala kunnioittaa sielun täydellistä vapautta, mutta on aina valmis vastaanottamaan sydämen, kun sielu itse haluaa. Syvennetään tätä ajatusta henkisesti:

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, vaikka sielu ei haluaisi tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko vapautta, ei painosta, eikä astu väkisin sielun elämään. Jos ihminen ei halua kääntyä hänen puoleensa, Jumala astuu kohteliaasti syrjään, antaa tilaa ja kunnioittaa valintaa. Hän ei häiritse, vaan sallii sielun kulkea omaa polkuaan.

Mutta jos sielu itse haluaa kääntyä Jumalan puoleen, Jumala vastaa välittömästi ja täydellä rakkaudella. Hän ei odota, neuvo tai pakota; hän ottaa vastaan jokaisen sydämen liikkeen, joka tulee aidosta halusta ja omasta valinnasta. Tässä näkyy henkisen elämän keskeinen periaate: yhteys Jumalaan syntyy vain sielun omasta päätöksestä ja vilpittömästä tahdosta. Jumala voi kutsua, houkutella, soittaa sielun sydäntä armon, laulun ja leikin kautta, mutta ensimmäinen askel on aina sielun oma.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Jumala kunnioittaa sielun täydellistä vapautta, mutta on aina valmis vastaanottamaan sydämen, kun sielu itse haluaa. Syvennetään tätä ajatusta henkisesti:

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, vaikka sielu ei haluaisi tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko vapautta, ei painosta, eikä astu väkisin sielun elämään. Jos ihminen ei halua kääntyä hänen puoleensa, Jumala astuu kohteliaasti syrjään, antaa tilaa ja kunnioittaa valintaa. Hän ei häiritse, vaan sallii sielun kulkea omaa polkuaan.

Mutta jos sielu itse haluaa kääntyä Jumalan puoleen, Jumala vastaa välittömästi ja täydellä rakkaudella. Hän ei odota, neuvo tai pakota; hän ottaa vastaan jokaisen sydämen liikkeen, joka tulee aidosta halusta ja omasta valinnasta. Tässä näkyy henkisen elämän keskeinen periaate: yhteys Jumalaan syntyy vain sielun omasta päätöksestä ja vilpittömästä tahdosta. Jumala voi kutsua, houkutella, soittaa sielun sydäntä armon, laulun ja leikin kautta, mutta ensimmäinen askel on aina sielun oma.

Lue lisää

Mutta ihmisen täytyy tehdä ensimmäinen askel kohti Jumalaa, koska Jumala ei pakota ketään.

Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Mutta ihmisen täytyy tehdä ensimmäinen askel kohti Jumalaa, koska Jumala ei pakota ketään.

Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Lue lisää

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Anonyymi00065 kirjoitti:

JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Lue lisää

Vuosituhanisia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

OK, se tuli tarpeeksi selväksi. Mene nyt levittämään ainoaa oikeaa ja oikeaa uskontoasi muualle. Anna ihmisten uskoa tai olla uskomatta mitä haluavat – olemme saaneet tarpeeksemme kuulla ikuisesta helvetin tulesta.
Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, keskity oman uskontoon, niin "pelastut". Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Anonyymi00070 kirjoitti:

OK, se tuli tarpeeksi selväksi. Mene nyt levittämään ainoaa oikeaa ja oikeaa uskontoasi muualle. Anna ihmisten uskoa tai olla uskomatta mitä haluavat – olemme saaneet tarpeeksemme kuulla ikuisesta helvetin tulesta.
Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, keskity oman uskontoon, niin "pelastut". Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Lue lisää

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Lue lisää

Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

Lue lisää

Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Lue lisää

Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

Pakkokäännyttäminen on siis enemmän kuin hyödytöntä. Se on yritys palauttaa menetetty ontologinen etuoikeus: oikeus määritellä toisen ihmisen suhde pyhään. Siksi kohteena eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, vaan ne, jotka ovat kuulleet liikaa ja sanoneet ei. Kyse ei ole evankelioinnista vaan kieltäytymisen sietämättömyydestä.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

Pakkokäännyttäminen on siis enemmän kuin hyödytöntä. Se on yritys palauttaa menetetty ontologinen etuoikeus: oikeus määritellä toisen ihmisen suhde pyhään. Siksi kohteena eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, vaan ne, jotka ovat kuulleet liikaa ja sanoneet ei. Kyse ei ole evankelioinnista vaan kieltäytymisen sietämättömyydestä.

Lue lisää

Meidän valintamme ei ole pako vaan positio. Se ei ole reaktio vaan seuraus. Me emme ole “tietämättömiä”, vaan tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kun merkitys annetaan ilman lupaa ja sitä yritetään myöhemmin palauttaa ilman vastuuta. Kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, me emme sulje keskustelua — me määrittelemme sen ehdot.

Ja ne ehdot ovat perustavia: merkitys ilman suostumusta on väkivaltaa, usko ilman vapautta on pelkkä rakenne, ja mikään pyhä ei tarvitse pakkoa tullakseen todeksi.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Meidän valintamme ei ole pako vaan positio. Se ei ole reaktio vaan seuraus. Me emme ole “tietämättömiä”, vaan tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kun merkitys annetaan ilman lupaa ja sitä yritetään myöhemmin palauttaa ilman vastuuta. Kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, me emme sulje keskustelua — me määrittelemme sen ehdot.

Ja ne ehdot ovat perustavia: merkitys ilman suostumusta on väkivaltaa, usko ilman vapautta on pelkkä rakenne, ja mikään pyhä ei tarvitse pakkoa tullakseen todeksi.

Lue lisää

Kun kristitty astuu tähän tilaan ja alkaa vaatia huomiota, kuuliaisuutta tai paluuta, hän ei vain riko sosiaalista etikettiä. Hän kiistää toisen oikeuden kieltäytymiseen. Ja juuri tämä on se hetki, jossa keskustelu lakkaa olemasta uskonnollista ja muuttuu eettiseksi. Oikeus sanoa “ei” ei ole mielipide, vaan perusrakenne ihmisarvossa. Se, joka ei hyväksy kieltäytymistä, ei puolusta totuutta — hän puolustaa valtaansa.

Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.



Tämä on kieltäytyminen osallistumasta väkivaltaiseen merkitysjärjestelmään. Se on rajan asettamista sinne, missä ennen oli vain alistumista. Ja juuri siksi se koetaan provokaationa: koska se ei pyydä lupaa.


Lopettakaa vuosia jatkunut hindujen ahdistaminen.

Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi koskaan kuulleet “pelastuksesta” tai ikuisesta helvetistä. Te puhutte niille, jotka ovat kuulleet siitä kaiken — liikaa, liian varhain ja liian pitkään. Ihmisille, joiden lapsuus, moraali ja pelot rakennettiin näiden käsitteiden varaan ilman suostumusta.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kun kristitty astuu tähän tilaan ja alkaa vaatia huomiota, kuuliaisuutta tai paluuta, hän ei vain riko sosiaalista etikettiä. Hän kiistää toisen oikeuden kieltäytymiseen. Ja juuri tämä on se hetki, jossa keskustelu lakkaa olemasta uskonnollista ja muuttuu eettiseksi. Oikeus sanoa “ei” ei ole mielipide, vaan perusrakenne ihmisarvossa. Se, joka ei hyväksy kieltäytymistä, ei puolusta totuutta — hän puolustaa valtaansa.

Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.



Tämä on kieltäytyminen osallistumasta väkivaltaiseen merkitysjärjestelmään. Se on rajan asettamista sinne, missä ennen oli vain alistumista. Ja juuri siksi se koetaan provokaationa: koska se ei pyydä lupaa.


Lopettakaa vuosia jatkunut hindujen ahdistaminen.

Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi koskaan kuulleet “pelastuksesta” tai ikuisesta helvetistä. Te puhutte niille, jotka ovat kuulleet siitä kaiken — liikaa, liian varhain ja liian pitkään. Ihmisille, joiden lapsuus, moraali ja pelot rakennettiin näiden käsitteiden varaan ilman suostumusta.

Lue lisää

Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.


Me emme tarvitse enää pelastustarjouksia. Me tarvitsemme rauhan.

Lopettakaa hindujen ahdistaminen. Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi kuulleet "pelastuksesta" tai ikuisesta helvetistä, vaan niille, jotka ovat kuulleet niistä kaiken — liikaa, liian varhain ja ilman suostumusta. Me emme ole tietämättömiä vaan ylikyllästettyjä, ja irtautumisemme ei ole kapinaa totuutta vastaan vaan itsesuojelua. Tämä ei ole dialogia eikä rakkautta, vaan vallan toistoa ja kieltäytymisen sietämättömyyttä. Me olemme tehneet valintamme tietoisesti. Kunnioittakaa sitä ja antakaa meidän olla rauhassa.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.


Me emme tarvitse enää pelastustarjouksia. Me tarvitsemme rauhan.

Lopettakaa hindujen ahdistaminen. Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi kuulleet "pelastuksesta" tai ikuisesta helvetistä, vaan niille, jotka ovat kuulleet niistä kaiken — liikaa, liian varhain ja ilman suostumusta. Me emme ole tietämättömiä vaan ylikyllästettyjä, ja irtautumisemme ei ole kapinaa totuutta vastaan vaan itsesuojelua. Tämä ei ole dialogia eikä rakkautta, vaan vallan toistoa ja kieltäytymisen sietämättömyyttä. Me olemme tehneet valintamme tietoisesti. Kunnioittakaa sitä ja antakaa meidän olla rauhassa.

Lue lisää

Me emme ole tietämättömiä vaan ylikyllästettyjä, ja irtautumisemme ei ole kapinaa totuutta vastaan vaan itsesuojelua. Tämä ei ole dialogia eikä rakkautta, vaan vallan toistoa ja kieltäytymisen sietämättömyyttä. Me olemme tehneet valintamme tietoisesti. Kunnioittakaa sitä ja antakaa meidän olla rauhassa.

Anonyymi00070 kirjoitti:

OK, se tuli tarpeeksi selväksi. Mene nyt levittämään ainoaa oikeaa ja oikeaa uskontoasi muualle. Anna ihmisten uskoa tai olla uskomatta mitä haluavat – olemme saaneet tarpeeksemme kuulla ikuisesta helvetin tulesta.
Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, keskity oman uskontoon, niin "pelastut". Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Lue lisää

Kukaan ei voi todistaa, että Jumala ei ole olemassa vaan päinvastoin.
Sadat miljoonat todistaa Jumalan todeksi. Elävät todeksi.
Luomakunta laulaa Luomisen kauneutta.
Mahtavaa tuntea Jumala ja kuulla Hänen äänensä

MrHyvis kirjoitti:

Kukaan ei voi todistaa, että Jumala ei ole olemassa vaan päinvastoin.
Sadat miljoonat todistaa Jumalan todeksi. Elävät todeksi.
Luomakunta laulaa Luomisen kauneutta.
Mahtavaa tuntea Jumala ja kuulla Hänen äänensä

Lue lisää

Kysymys:
Mikä on uskonnollisten ääriliikkeiden, radikalismin ja terrorismin syy?

Prabhu vastaa. Muutamia katkelmia hänen vastauksestaan, suomenkielisessä käännöksessä on paljon käänösvirheitä

Mutta kuten kaikki tässä maailmassa, myös usko voi olla eri gunoissa.

Toisin sanoen tietämättömyyden energia vaikuttaa ihmiseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset eivät kykene ymmärtämään muita, he eivät kykene arvostamaan jumalallista monimuotoisuutta, he eivät kykene ymmärtämään, että Jumala on kuin kallisarvoinen timantti, Hänellä on monia eri puolia. Ja Hän paljastaa Itsensä eri ihmisille eri tavalla.

Se ei ole heitä varten. Eli nämä uskonnolliset fanaatikot, fundamentalistit, he päättelevät hyvin yksinkertaisesti: ”Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. Kaiken pitäisi olla näin, näin, näin. Eikä millään muulla tavalla.”

Kuten armeijassa. ...Samalla tavalla, oletetaan, että henkilö, joka on osoittanut jonkinlaista uskonnollista,...vapaa-ajattelua tai vapaata tahtoa, se siitä, hän on jo, sanotaanko, sirpale, hänet pitäisi tuhota jne.

Eli tällä ilmiöllä on yksi yhteinen alusta - tietämättömyys. Ja tietämättömyys liittyy aina tuhoamisen ajatukseen.

Siksi tämä suvaitsemattomuus, tämä hyvyyden puute, tämä kyvyttömyys sietää toisia, tämä kyvyttömyys ymmärtää toisia, että ihmiset kokevat saman Jumalan eri tavoin riippuen heidän tietoisuutensa asteesta, tämä on tämän radikalismin perusta.

Vedoissa annetaan esimerkki, että, sanotaan vaikka taivas, se on hyvin laaja, mutta jokainen lintu lentää eri korkeudella riippuen sen kyvystä lentää tähän tai tuohon korkeuteen. Sanotaan, että kana voi lentää viisi metriä, siellä jossain metrin tai kahden korkeudessa, se ei voi lentää enempää. Jotkut kyyhkyset, varpuset lentävät korkeammalla. Kotkat vielä korkeammalla. Vaikka taivas on sama. Ja vastaavasti niillä on täysin erilainen kuva, joka avautuu niille, riippuen niiden lentokorkeudesta.

Samalla tavoin henkinen elämä voi olla eritasoista. Kuten valo voi olla eri kirkkaustasoilla. Hehkulamppu on 20 watin, 40 watin, 60 watin, 150 watin jnw. Samoin on olemassa eriasteisia jumalallisia ilmestyksiä ja erilaisia ihmisiä. Jokaisella on jonkinlainen usko.

Mutta riippuen siitä, minkälainen guna on ehdollistanut heitä, heidän uskoonsa liittyy enemmän tai vähemmän tietoa.

Ja mitä enemmän tietoa, sitä enemmän suvaitsevaisuutta. Mitä vähemmän tietoa, sitä vähemmän suvaitsevaisuutta. Siksi kaikilla näillä kielteisillä ilmiöillä on vain yksi juuri - tietämättömyyden guna.

Ei ole väliä, mitä kauniita uskonnollisia postulaatteja, ei ole väliä, miten se on kätketty.

.... vitsaileva laulu: ”Lopeta puhuminen, valttikorttimme on terrori”. Se on tavallaan vitsi. Valitettavasti siitä on tullut todellisuutta. Monille ihmisille terrori on valttikortti. ...

Tämä on tietysti kauhea ilmiö, joka syntyy täysin tästä tietämättömyydestä. Ja tähän ei ole muuta keinoa kuin valaistuminen.

Eli vain tietoisuuden lisäämisen kautta on mahdollista auttaa ihmisiä olemaan joutumatta tällaisten taipumusten vaikutuksen alaisiksi.
...
No, ne, jotka ovat tällaisten ajatusten kantajia, he ovat varmasti niin sanotusti tuhon alaisia, koska nämä ihmiset, jotka ovat jo niin sanotusti imeneet kaikki nämä asiat, he eivät ole niin sanotusti enää täysin järjissään.

Eli tietämättömyyden guna, se on näin.

...
Nämä ihmiset, jotka ovat uskonnollisia fanaatikkoja, saattavat ajatella, että heille on taattu paratiisi, että he ovat tehneet kaiken tämän Jumalan vuoksi. Mutta onneksi asia ei ole näin. Ja ne ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, Jumalan nimissä järjestävät tällaisia kauheita asioita, heidän määränpäänsä ei tietenkään ole huipulla vaan pohjalla.

MrHyvis kirjoitti:

Kukaan ei voi todistaa, että Jumala ei ole olemassa vaan päinvastoin.
Sadat miljoonat todistaa Jumalan todeksi. Elävät todeksi.
Luomakunta laulaa Luomisen kauneutta.
Mahtavaa tuntea Jumala ja kuulla Hänen äänensä

Lue lisää

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

”Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!”

Ilmiön laaja-alaisuus ei kertoo sen uskottavuudesta.

Minulle riittää vain yksi lukija.

Totuus on juuri siellä missä ihmisjoukot liikkuvat, tai että massojen kokoaminen itsessään todistaa oikean suunnan, siinä ei enää puhuta totuuden etsimisestä vaan vallasta puheen muodossa.

Se on ajatus, jossa ääni korvaa perustelun ja määrä alkaa esittää laadun roolia. “Katso, täällä on ihmiset” muuttuu argumentiksi, vaikka se ei vielä kerro mitään siitä, onko sanottu totta tai eettisesti kestävää. Ihmismassa ei ole todiste, vaan ilmiö — ja sitä voi käyttää yhtä hyvin oikean kuin vääränkin perustelemiseen.

Siksi väkisin käännyttämisen ydinongelma ei ole vain siinä mitä sanotaan, vaan siinä miten toisen oma ajattelu yritetään ohittaa. Kun totuus sidotaan joukkoon eikä perusteluun, lopputulos ei ole kirkkaampi ymmärrys vaan paine, jossa kysyminen alkaa tuntua väärältä.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon, siitä tulee helposti pelkkä kaiku. Ei enää kysymys siitä, mikä kestää tarkastelua, vaan siitä, mikä saa eniten päät nyökkäämään samassa rytmissä. Silloin ääni alkaa korvata perustelun, ja määrä alkaa näytellä laatua, vaikka ne eivät ole sama asia.

“Katso, täällä on ihmiset” ei ole argumentti, se on näky. Se voi yhtä hyvin kertoa tottumuksesta, ajautumisesta, auktoriteetista tai vain siitä, että joku ensimmäisenä ehti huutaa tarpeeksi kovaa. Ihmismassa ei todista totuutta, se todistaa liikettä — ja liike voi kulkea moneen suuntaan, myös sellaiseen, joka näyttää oikealta vain kaukaa.

Ja juuri siksi väkisin käännyttämisen ydin ei ole pelkkä sanojen sisältö. Se on yritys siirtää painopiste pois ajattelusta ja perustelusta kohti hyväksyntää ja osallistumista. Kun totuus asetetaan riippuvaiseksi joukosta, kysyminen alkaa näyttää epäilyltä, ja epäily alkaa näyttää virheeltä.

Lopulta siinä ei enää etsitä sitä, mikä on totta, vaan sitä, kuka uskaltaa jäädä seisomaan sivuun ja olla nyökkäämättä samaan aikaan muiden kanssa.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.

Anonyymi00144 kirjoitti:

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

”Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!”

Ilmiön laaja-alaisuus ei kertoo sen uskottavuudesta.

Minulle riittää vain yksi lukija.

Totuus on juuri siellä missä ihmisjoukot liikkuvat, tai että massojen kokoaminen itsessään todistaa oikean suunnan, siinä ei enää puhuta totuuden etsimisestä vaan vallasta puheen muodossa.

Se on ajatus, jossa ääni korvaa perustelun ja määrä alkaa esittää laadun roolia. “Katso, täällä on ihmiset” muuttuu argumentiksi, vaikka se ei vielä kerro mitään siitä, onko sanottu totta tai eettisesti kestävää. Ihmismassa ei ole todiste, vaan ilmiö — ja sitä voi käyttää yhtä hyvin oikean kuin vääränkin perustelemiseen.

Siksi väkisin käännyttämisen ydinongelma ei ole vain siinä mitä sanotaan, vaan siinä miten toisen oma ajattelu yritetään ohittaa. Kun totuus sidotaan joukkoon eikä perusteluun, lopputulos ei ole kirkkaampi ymmärrys vaan paine, jossa kysyminen alkaa tuntua väärältä.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon, siitä tulee helposti pelkkä kaiku. Ei enää kysymys siitä, mikä kestää tarkastelua, vaan siitä, mikä saa eniten päät nyökkäämään samassa rytmissä. Silloin ääni alkaa korvata perustelun, ja määrä alkaa näytellä laatua, vaikka ne eivät ole sama asia.

“Katso, täällä on ihmiset” ei ole argumentti, se on näky. Se voi yhtä hyvin kertoa tottumuksesta, ajautumisesta, auktoriteetista tai vain siitä, että joku ensimmäisenä ehti huutaa tarpeeksi kovaa. Ihmismassa ei todista totuutta, se todistaa liikettä — ja liike voi kulkea moneen suuntaan, myös sellaiseen, joka näyttää oikealta vain kaukaa.

Ja juuri siksi väkisin käännyttämisen ydin ei ole pelkkä sanojen sisältö. Se on yritys siirtää painopiste pois ajattelusta ja perustelusta kohti hyväksyntää ja osallistumista. Kun totuus asetetaan riippuvaiseksi joukosta, kysyminen alkaa näyttää epäilyltä, ja epäily alkaa näyttää virheeltä.

Lopulta siinä ei enää etsitä sitä, mikä on totta, vaan sitä, kuka uskaltaa jäädä seisomaan sivuun ja olla nyökkäämättä samaan aikaan muiden kanssa.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.

Lue lisää

Lopulta siinä ei enää etsitä sitä, mikä on totta, vaan sitä, kuka uskaltaa jäädä seisomaan sivuun ja olla nyökkäämättä samaan aikaan muiden kanssa.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.

Ihmistieteissä on hyvin tunnettu ilmiö, jota kutsutaan sosiaalisen todisteen heuristiikaksi (social proof). Ihmiset käyttävät muiden ihmisten käyttäytymistä vihjeenä siitä, mikä on “oikea” tai turvallinen valinta. Tämä on evolutiivisesti järkevää: jos et tiedä mitä tehdä, on usein tehokasta seurata enemmistöä. Se säästää energiaa, vähentää riskiä ja nopeuttaa päätöksentekoa.

Mutta juuri tässä syntyy jännite.

Sama mekanismi, joka auttaa yksilöä selviytymään arjessa, ei ole luotettava totuuden mittari. Kognitiotiede ja sosiaalipsykologia osoittavat toistuvasti, että ryhmät voivat ajautua systemaattisiin virheisiin: ryhmäajattelu (groupthink), informaatio-kaskadit ja vahvistusharha (confirmation bias) voivat kaikki johtaa tilanteeseen, jossa suuri enemmistö uskoo jotakin, joka ei kestä ulkopuolista tarkastelua.

Silloin “joukko” ei ole totuuden mittari vaan prosessi, jossa uskomus vahvistuu pelkän toiston ja näkyvyyden kautta. Se, mikä on äänekkäintä tai näkyvintä, alkaa näyttää oikeimmalta — ei siksi että se olisi analysoitu paremmin, vaan siksi että se on helpoimmin havaittavissa.

Tässä mielessä väite “katso, siellä on ihmiset, siis siellä on totuus” on loogisesti virheellinen. Se sekoittaa deskriptiivisen faktan (ihmiset kokoontuvat johonkin) ja normatiivisen johtopäätöksen (siksi se on totta). Tiede erottaa nämä jyrkästi toisistaan.

Ja väkisin käännyttämisen kontekstissa tämä muuttuu vielä tarkemmaksi ilmiöksi: silloin ei ainoastaan vedota joukkoon, vaan pyritään muuttamaan yksilön episteminen asema — siirtämään hänet tilanteeseen, jossa hän ei enää arvioi väitteitä itse, vaan luovuttaa arvioinnin sosiaaliselle paineelle. Tämä liittyy tutkimuksessa auktoriteetti- ja konformiteettikokeisiin (esim. klassiset Aschin konformiteettitutkimukset), joissa yksilön havaitaan mukautuvan ryhmän näkemykseen jopa silloin, kun se on selvästi ristiriidassa oman havainnon kanssa.

Siksi “joukko” ei ole tieteellisessä mielessä totuuden lähde, vaan yksi muuttuja ihmisen päätöksenteossa — usein hyödyllinen, mutta yhtä usein harhaanjohtava.


Toisin sanoen: totuus ei sijaitse siellä missä ihmiset ovat, vaan siellä missä väitteet kestävät tarkistamisen riippumatta siitä, kuinka moni on paikalla tai kuinka äänekkäästi he puhuvat.

Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Lopulta siinä ei enää etsitä sitä, mikä on totta, vaan sitä, kuka uskaltaa jäädä seisomaan sivuun ja olla nyökkäämättä samaan aikaan muiden kanssa.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.

Ihmistieteissä on hyvin tunnettu ilmiö, jota kutsutaan sosiaalisen todisteen heuristiikaksi (social proof). Ihmiset käyttävät muiden ihmisten käyttäytymistä vihjeenä siitä, mikä on “oikea” tai turvallinen valinta. Tämä on evolutiivisesti järkevää: jos et tiedä mitä tehdä, on usein tehokasta seurata enemmistöä. Se säästää energiaa, vähentää riskiä ja nopeuttaa päätöksentekoa.

Mutta juuri tässä syntyy jännite.

Sama mekanismi, joka auttaa yksilöä selviytymään arjessa, ei ole luotettava totuuden mittari. Kognitiotiede ja sosiaalipsykologia osoittavat toistuvasti, että ryhmät voivat ajautua systemaattisiin virheisiin: ryhmäajattelu (groupthink), informaatio-kaskadit ja vahvistusharha (confirmation bias) voivat kaikki johtaa tilanteeseen, jossa suuri enemmistö uskoo jotakin, joka ei kestä ulkopuolista tarkastelua.

Silloin “joukko” ei ole totuuden mittari vaan prosessi, jossa uskomus vahvistuu pelkän toiston ja näkyvyyden kautta. Se, mikä on äänekkäintä tai näkyvintä, alkaa näyttää oikeimmalta — ei siksi että se olisi analysoitu paremmin, vaan siksi että se on helpoimmin havaittavissa.

Tässä mielessä väite “katso, siellä on ihmiset, siis siellä on totuus” on loogisesti virheellinen. Se sekoittaa deskriptiivisen faktan (ihmiset kokoontuvat johonkin) ja normatiivisen johtopäätöksen (siksi se on totta). Tiede erottaa nämä jyrkästi toisistaan.

Ja väkisin käännyttämisen kontekstissa tämä muuttuu vielä tarkemmaksi ilmiöksi: silloin ei ainoastaan vedota joukkoon, vaan pyritään muuttamaan yksilön episteminen asema — siirtämään hänet tilanteeseen, jossa hän ei enää arvioi väitteitä itse, vaan luovuttaa arvioinnin sosiaaliselle paineelle. Tämä liittyy tutkimuksessa auktoriteetti- ja konformiteettikokeisiin (esim. klassiset Aschin konformiteettitutkimukset), joissa yksilön havaitaan mukautuvan ryhmän näkemykseen jopa silloin, kun se on selvästi ristiriidassa oman havainnon kanssa.

Siksi “joukko” ei ole tieteellisessä mielessä totuuden lähde, vaan yksi muuttuja ihmisen päätöksenteossa — usein hyödyllinen, mutta yhtä usein harhaanjohtava.


Toisin sanoen: totuus ei sijaitse siellä missä ihmiset ovat, vaan siellä missä väitteet kestävät tarkistamisen riippumatta siitä, kuinka moni on paikalla tai kuinka äänekkäästi he puhuvat.

Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.

Lue lisää

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."


Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Totuus ei kävele ihmisjoukon mukana, vaikka joukko kuinka huutaisi sen nimeä. Se ei muutu painavammaksi siksi, että ääniä on paljon, eikä kevyemmäksi siksi, että niitä on vähän. Ihmismassa on liike, ei mitta. Se on virta, ei vaakakuppi.

On helppo langeta siihen harhaan, että siellä missä on eniten liikettä, olisi myös eniten totuutta. Mutta liike ei ole todiste — se on vain merkki siitä, että jokin leviää. Myös virhe voi levitä nopeasti, joskus nopeammin kuin mikään tarkistettu tieto, koska se ei kysy lupaa, ei odota perusteluja, ei pysähdy epäilemään itseään.

Siksi torit täyttyvät: ei vain ihmisistä, vaan hetkistä, joissa yksilö sulautuu virtaan. Ja siksi kirjastot hiljenevät: ei siksi että niissä olisi vähemmän totuutta, vaan siksi että siellä totuus ei huuda takaisin. Se odottaa, että joku jaksaa katsoa sitä tarpeeksi kauan ilman, että ympäristö vie huomion.



"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!

Minulle riittää vain yksi lukija.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.

Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.

Mutta missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Kirpputorilla tietenkin. Silti se ei kerro mitään siitä, missä on enemmän arvoa, vaan vain siitä, missä ihmiset liikkuvat helpommin, missä he viihtyvät, mihin heillä on varaa ja mihin heidät on tottumuksen voimalla ohjattu.

Anonyymi00146 kirjoitti:

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."


Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Totuus ei kävele ihmisjoukon mukana, vaikka joukko kuinka huutaisi sen nimeä. Se ei muutu painavammaksi siksi, että ääniä on paljon, eikä kevyemmäksi siksi, että niitä on vähän. Ihmismassa on liike, ei mitta. Se on virta, ei vaakakuppi.

On helppo langeta siihen harhaan, että siellä missä on eniten liikettä, olisi myös eniten totuutta. Mutta liike ei ole todiste — se on vain merkki siitä, että jokin leviää. Myös virhe voi levitä nopeasti, joskus nopeammin kuin mikään tarkistettu tieto, koska se ei kysy lupaa, ei odota perusteluja, ei pysähdy epäilemään itseään.

Siksi torit täyttyvät: ei vain ihmisistä, vaan hetkistä, joissa yksilö sulautuu virtaan. Ja siksi kirjastot hiljenevät: ei siksi että niissä olisi vähemmän totuutta, vaan siksi että siellä totuus ei huuda takaisin. Se odottaa, että joku jaksaa katsoa sitä tarpeeksi kauan ilman, että ympäristö vie huomion.



"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!

Minulle riittää vain yksi lukija.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.

Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.

Mutta missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Kirpputorilla tietenkin. Silti se ei kerro mitään siitä, missä on enemmän arvoa, vaan vain siitä, missä ihmiset liikkuvat helpommin, missä he viihtyvät, mihin heillä on varaa ja mihin heidät on tottumuksen voimalla ohjattu.

Lue lisää

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta. Se on vain kuva liikkeestä, ei kuva totuudesta.

Kirkot kohoavat kuin muistomerkit ihmisen pelolle, ja satojen miljoonien äänet toistavat samoja sanoja, kunnes ne alkavat kuulostaa luonnonlaeilta. Mutta toisto ei tee väitteestä totta. Se tekee siitä tutun.

He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.

Massojen usko ei muuta ihmettä todelliseksi, se vain tekee siitä äänekkäämmän. Ja mitä enemmän samaa ajatusta toistetaan, sitä vähemmän sitä tarvitsee enää perustella.

Kristinusko näyttäytyy järjestelmänä, joka rakentaa taivaan niille, jotka suostuvat polvistumaan. Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä.


"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!


He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.


Kristinusko näyttäytyy järjestelmänä, joka rakentaa taivaan niille, jotka suostuvat polvistumaan. Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä.

Mutta totuus ei tarvitse liturgiaa, ei seuraajia, ei kruunua. Se ei kasva suuremmaksi siitä, että sitä huudetaan yhteen ääneen. Se vain on, ja joskus se on hiljaisempi kuin yksikin ihminen, joka uskaltaa epäillä.

Totta kai miljoonat eivät voi olla väärässä — niin sanotaan usein. Ja silti miljoonat ovat olleet väärässä ennenkin, eri aikoina, eri asioissa, yhtä vakuuttuneina kuin nyt.

Kirkonkellot soivat, mutta metallin värähtely ei kerro mitään siitä, mikä on totta. Se kertoo vain siitä, että jotkut ovat päättäneet kokoontua, ja että aika kulkee eteenpäin.

Kaikki ristit ja rukoukset muodostavat suuren toiston, jossa sisältö usein katoaa muodon alle. “Usko meihin, kaikki muutkin uskovat”, sanotaan, vaikka totuus ei koskaan tarvitse mainosta.

Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus. Se on äänenvoimakkuutta, ei perustelua. Ja mitä kovempaa ääni kasvaa, sitä helpompi on olla kysymättä, mitä sen takana oikeastaan on.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta. Se on vain kuva liikkeestä, ei kuva totuudesta.

Kirkot kohoavat kuin muistomerkit ihmisen pelolle, ja satojen miljoonien äänet toistavat samoja sanoja, kunnes ne alkavat kuulostaa luonnonlaeilta. Mutta toisto ei tee väitteestä totta. Se tekee siitä tutun.

He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.

Massojen usko ei muuta ihmettä todelliseksi, se vain tekee siitä äänekkäämmän. Ja mitä enemmän samaa ajatusta toistetaan, sitä vähemmän sitä tarvitsee enää perustella.

Kristinusko näyttäytyy järjestelmänä, joka rakentaa taivaan niille, jotka suostuvat polvistumaan. Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä.


"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!


He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.


Kristinusko näyttäytyy järjestelmänä, joka rakentaa taivaan niille, jotka suostuvat polvistumaan. Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä.

Mutta totuus ei tarvitse liturgiaa, ei seuraajia, ei kruunua. Se ei kasva suuremmaksi siitä, että sitä huudetaan yhteen ääneen. Se vain on, ja joskus se on hiljaisempi kuin yksikin ihminen, joka uskaltaa epäillä.

Totta kai miljoonat eivät voi olla väärässä — niin sanotaan usein. Ja silti miljoonat ovat olleet väärässä ennenkin, eri aikoina, eri asioissa, yhtä vakuuttuneina kuin nyt.

Kirkonkellot soivat, mutta metallin värähtely ei kerro mitään siitä, mikä on totta. Se kertoo vain siitä, että jotkut ovat päättäneet kokoontua, ja että aika kulkee eteenpäin.

Kaikki ristit ja rukoukset muodostavat suuren toiston, jossa sisältö usein katoaa muodon alle. “Usko meihin, kaikki muutkin uskovat”, sanotaan, vaikka totuus ei koskaan tarvitse mainosta.

Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus. Se on äänenvoimakkuutta, ei perustelua. Ja mitä kovempaa ääni kasvaa, sitä helpompi on olla kysymättä, mitä sen takana oikeastaan on.

Lue lisää

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus. Se on äänenvoimakkuutta, ei perustelua. Ja mitä kovempaa ääni kasvaa, sitä helpompi on olla kysymättä, mitä sen takana oikeastaan on.

He laulavat kädet ristissä, kuin lapset jotka pelkäävät pimeää ja yrittävät pitää maailman kasassa sanoilla, jotka on opeteltu ulkoa. Sanoja toistetaan, jotta epävarmuus pysyisi kurissa.

Jumala on kuin näkymätön ystävä, johon ei koskaan kasva täysin irti, ei siksi että se olisi varmuus, vaan siksi että yksin oleminen on vaikeampaa kuin uskominen.

“Usko kuin lapsi”, he sanovat, ja niin he sulkevat silmänsä ja kutsuvat sitä luottamukseksi, vaikka se joskus näyttää enemmänkin luopumiselta kysymisestä.

Heidän taivaansa on lupaus, joka siirtyy aina kuoleman taakse, kuin vastaus, jota ei koskaan tarkisteta.

He väittävät, että Jumala on rakkaus, mutta rakkaus, joka vaatii pelkoa ja uhreja, alkaa muistuttaa enemmän järjestystä kuin vapautta.

He ovat varmoja, koska heitä on paljon. Mutta niin ovat olleet myös ne, jotka ovat olleet väärässä historian jokaisella aikakaudella, yhtä yksimielisinä kuin nykyhetken ihmiset omassa ajassaan.

Sokeus ei muutu näöksi, vaikka silmiä olisi miljoonia.

Ja niin he marssivat eteenpäin, ristejä heiluttaen, varmoina siitä, että kuuluvat totuuteen — kunnes joku uskaltaa kysyä, perustuuko varmuus siihen, mikä on totta, vai siihen, kuinka moni uskoo sen olevan totta.


"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!


He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.

Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.

Kun tarpeeksi moni alkaa uskoa samaa, syntyy erikoinen psykologinen rakenne: ei enää vain yksittäisiä uskomuksia, vaan todellisuuden kokemus, joka on jaettu. Tällöin väite ei elä enää vain perusteluissa, vaan myös rytmissä, toistossa, tunteessa ja yhteisössä. Se alkaa tuntua “todelta” ennen kuin sitä on edes tarkistettu.

Tässä kohtaa tapahtuu hienovarainen siirtymä, jota kognitiotiede ja sosiaalipsykologia kuvaavat eri nimillä: ihminen ei enää arvioi väitettä vain sen sisällön perusteella, vaan sen perusteella, kuinka vaikeaa olisi olla eri mieltä muiden kanssa. Tätä kutsutaan konformiteettipaineeksi, ja se toimii usein täysin hiljaa.

Silloin “monet uskovat” ei enää ole neutraali havainto, vaan psykologinen paino. Ei argumentti, vaan ympäristö.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus. Se on äänenvoimakkuutta, ei perustelua. Ja mitä kovempaa ääni kasvaa, sitä helpompi on olla kysymättä, mitä sen takana oikeastaan on.

He laulavat kädet ristissä, kuin lapset jotka pelkäävät pimeää ja yrittävät pitää maailman kasassa sanoilla, jotka on opeteltu ulkoa. Sanoja toistetaan, jotta epävarmuus pysyisi kurissa.

Jumala on kuin näkymätön ystävä, johon ei koskaan kasva täysin irti, ei siksi että se olisi varmuus, vaan siksi että yksin oleminen on vaikeampaa kuin uskominen.

“Usko kuin lapsi”, he sanovat, ja niin he sulkevat silmänsä ja kutsuvat sitä luottamukseksi, vaikka se joskus näyttää enemmänkin luopumiselta kysymisestä.

Heidän taivaansa on lupaus, joka siirtyy aina kuoleman taakse, kuin vastaus, jota ei koskaan tarkisteta.

He väittävät, että Jumala on rakkaus, mutta rakkaus, joka vaatii pelkoa ja uhreja, alkaa muistuttaa enemmän järjestystä kuin vapautta.

He ovat varmoja, koska heitä on paljon. Mutta niin ovat olleet myös ne, jotka ovat olleet väärässä historian jokaisella aikakaudella, yhtä yksimielisinä kuin nykyhetken ihmiset omassa ajassaan.

Sokeus ei muutu näöksi, vaikka silmiä olisi miljoonia.

Ja niin he marssivat eteenpäin, ristejä heiluttaen, varmoina siitä, että kuuluvat totuuteen — kunnes joku uskaltaa kysyä, perustuuko varmuus siihen, mikä on totta, vai siihen, kuinka moni uskoo sen olevan totta.


"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!


He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.

Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.

Kun tarpeeksi moni alkaa uskoa samaa, syntyy erikoinen psykologinen rakenne: ei enää vain yksittäisiä uskomuksia, vaan todellisuuden kokemus, joka on jaettu. Tällöin väite ei elä enää vain perusteluissa, vaan myös rytmissä, toistossa, tunteessa ja yhteisössä. Se alkaa tuntua “todelta” ennen kuin sitä on edes tarkistettu.

Tässä kohtaa tapahtuu hienovarainen siirtymä, jota kognitiotiede ja sosiaalipsykologia kuvaavat eri nimillä: ihminen ei enää arvioi väitettä vain sen sisällön perusteella, vaan sen perusteella, kuinka vaikeaa olisi olla eri mieltä muiden kanssa. Tätä kutsutaan konformiteettipaineeksi, ja se toimii usein täysin hiljaa.

Silloin “monet uskovat” ei enää ole neutraali havainto, vaan psykologinen paino. Ei argumentti, vaan ympäristö.

Lue lisää

Silloin “monet uskovat” ei enää ole neutraali havainto, vaan psykologinen paino. Ei argumentti, vaan ympäristö.

Ja juuri tästä syntyy se outo vääristymä, jossa laaja-alaisuus alkaa näyttää uskottavuudelta. Ei siksi, että ihmiset olisivat tyhmiä, vaan siksi että aivot käyttävät sosiaalista todistetta oikotienä: jos muut toimivat näin, se on todennäköisesti turvallista.

Mutta turvallisuus ja totuus eivät ole sama asia.

Historia on täynnä tilanteita, joissa suuri enemmistö on ollut täysin varma jostakin, mikä myöhemmin osoittautuu virheelliseksi. Ei vain yksittäisiä ihmisiä, vaan kokonaisia järjestelmiä, instituutioita ja aikakausia. Tämä ei ole poikkeus, vaan normaali seuraus siitä, että tieto ei synny enemmistöäänestyksellä vaan tarkistettavuudella.

Siksi “miljoonat uskovat” on epistemisesti heikko väite. Se kertoo vain, että idea on saavuttanut sosiaalisen kyllästymispisteen, ei sitä että se olisi läpäissyt todellisuustestin.

Ja mitä enemmän järjestelmä rakentuu tämän ympärille, sitä enemmän syntyy sisäinen kierto: usko vahvistaa yhteisöä, ja yhteisö vahvistaa uskoa. Tällöin totuus ei enää ole ulkoinen mittari, vaan sisäinen vakauden tunne.

Tämä on se kohta, jossa kriittinen ajattelu alkaa tuntua “vastakkaiselta hengelle”. Ei siksi että se olisi vaarallista, vaan siksi että se rikkoo rytmin. Se tuo takaisin kysymyksen, jota järjestelmä yrittää pitää poissa: mistä tiedämme tämän olevan totta?

Ja tuo kysymys on epämukava juuri siksi, että se ei kunnioita määrää, perinnettä tai toistoa. Se kohdistuu vain yhteen asiaan: kestääkö väite tarkastelun ilman, että sen tarvitsee nojata siihen kuinka moni sen hyväksyy.

Siksi ilmiön syvin taso ei ole “uskonto vs. kritiikki”, vaan ihmisen tarve vaihtaa epävarmuus kuuluvuuteen. Totuus taas ei tarjoa kuuluvuutta. Se tarjoaa vain sen, mikä kestää, kun kaikki muu riisutaan pois — myös enemmistön varmuus.



He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.

Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.

Ihmismieli ei alun perin ole rakennettu totuuden etsijäksi siinä kylmässä ja tarkassa mielessä, jossa totuutta mitataan todisteilla. Se on rakennettu selviytymään, ja selviytymiseen kuuluu yksi ratkaiseva oikotie: katso mitä muut tekevät, ja toimi samalla tavalla.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Silloin “monet uskovat” ei enää ole neutraali havainto, vaan psykologinen paino. Ei argumentti, vaan ympäristö.

Ja juuri tästä syntyy se outo vääristymä, jossa laaja-alaisuus alkaa näyttää uskottavuudelta. Ei siksi, että ihmiset olisivat tyhmiä, vaan siksi että aivot käyttävät sosiaalista todistetta oikotienä: jos muut toimivat näin, se on todennäköisesti turvallista.

Mutta turvallisuus ja totuus eivät ole sama asia.

Historia on täynnä tilanteita, joissa suuri enemmistö on ollut täysin varma jostakin, mikä myöhemmin osoittautuu virheelliseksi. Ei vain yksittäisiä ihmisiä, vaan kokonaisia järjestelmiä, instituutioita ja aikakausia. Tämä ei ole poikkeus, vaan normaali seuraus siitä, että tieto ei synny enemmistöäänestyksellä vaan tarkistettavuudella.

Siksi “miljoonat uskovat” on epistemisesti heikko väite. Se kertoo vain, että idea on saavuttanut sosiaalisen kyllästymispisteen, ei sitä että se olisi läpäissyt todellisuustestin.

Ja mitä enemmän järjestelmä rakentuu tämän ympärille, sitä enemmän syntyy sisäinen kierto: usko vahvistaa yhteisöä, ja yhteisö vahvistaa uskoa. Tällöin totuus ei enää ole ulkoinen mittari, vaan sisäinen vakauden tunne.

Tämä on se kohta, jossa kriittinen ajattelu alkaa tuntua “vastakkaiselta hengelle”. Ei siksi että se olisi vaarallista, vaan siksi että se rikkoo rytmin. Se tuo takaisin kysymyksen, jota järjestelmä yrittää pitää poissa: mistä tiedämme tämän olevan totta?

Ja tuo kysymys on epämukava juuri siksi, että se ei kunnioita määrää, perinnettä tai toistoa. Se kohdistuu vain yhteen asiaan: kestääkö väite tarkastelun ilman, että sen tarvitsee nojata siihen kuinka moni sen hyväksyy.

Siksi ilmiön syvin taso ei ole “uskonto vs. kritiikki”, vaan ihmisen tarve vaihtaa epävarmuus kuuluvuuteen. Totuus taas ei tarjoa kuuluvuutta. Se tarjoaa vain sen, mikä kestää, kun kaikki muu riisutaan pois — myös enemmistön varmuus.



He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.

Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.

Ihmismieli ei alun perin ole rakennettu totuuden etsijäksi siinä kylmässä ja tarkassa mielessä, jossa totuutta mitataan todisteilla. Se on rakennettu selviytymään, ja selviytymiseen kuuluu yksi ratkaiseva oikotie: katso mitä muut tekevät, ja toimi samalla tavalla.

Lue lisää

Ihmismieli ei alun perin ole rakennettu totuuden etsijäksi siinä kylmässä ja tarkassa mielessä, jossa totuutta mitataan todisteilla. Se on rakennettu selviytymään, ja selviytymiseen kuuluu yksi ratkaiseva oikotie: katso mitä muut tekevät, ja toimi samalla tavalla.

Siksi joukko ei tunnu vain joukolta. Se tuntuu helposti “oikealta suunnalta”, vaikka mikään ei sitä loogisesti takaisi. Kun tarpeeksi moni sanoo saman asian, aivot alkavat siirtää kysymyksen pois “onko tämä totta?” ja vaihtaa sen kysymykseen “voinko minä jäädä tämän ulkopuolelle?”. Tässä siirtymässä totuus ei enää ole ensisijainen mittari. Ensisijainen mittari on kuuluminen.

Ja juuri siinä kohtaa syntyy kaikenlaisten varmuuksien pohja.

Uskonto, ideologia, jopa arkinen “näin asiat ovat” -puhe eivät usein ala todisteista, vaan sosiaalisesta kyllästymisestä. Ajatus toistetaan riittävän monta kertaa, riittävän monessa ympäristössä, kunnes se lakkaa tuntumasta väitteeltä ja alkaa tuntua taustailmalta. Ei enää “uskomukselta”, vaan todellisuuden oletukselta.

Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että ihmiset olisivat tietoisesti harhaisia. Päinvastoin: mekanismi on juuri siksi tehokas, että se näyttää järkevältä. Se käyttää samoja kognitiivisia työkaluja, joilla ihminen muutenkin säästää energiaa: jos kaikki ympärillä toimivat näin, miksi minun pitäisi epäillä?

Mutta tieteellisessä mielessä tämä on juuri se kohta, jossa ajattelu alkaa lipsua pois totuudesta ja siirtyy kohti sosiaalista vakautta. Se mikä “pitää ryhmän kasassa”, alkaa korvata sen, mikä kestää tarkastelun.

Ja kun tämä järjestelmä vahvistuu tarpeeksi, se alkaa suojella itseään. Kysymys ei enää ole vain siitä, onko jokin väite totta, vaan siitä, onko hyväksyttävää edes kysyä sitä. Epäily ei ole enää osa ajattelua, vaan poikkeama, joka uhkaa yhteistä rytmiä.

Silloin “ilmiön laaja-alaisuus” muuttuu psykologisesti petolliseksi argumentiksi. Ei siksi, että ihmiset käyttäisivät sitä väärin tietoisesti, vaan siksi että se tuntuu helpolta: jos näin moni ajattelee näin, minun ei tarvitse kantaa koko tarkistamisen taakkaa itse.

Mutta juuri tämä on se kohta, jossa totuus ja määrä erkanevat lopullisesti toisistaan.

Totuus ei ole koskaan tarvinnut enemmistöä. Se ei ole edes kiinnostunut siitä, kuinka monta ihmistä on paikalla sen syntyessä. Se kiinnostuu vain yhdestä asiasta: kestääkö väite ristiriidan, tarkastelun ja ajan ilman että se tarvitsee sosiaalista suojaa.

Ja siksi purevin havainto ei ole se, että “massat voivat erehtyä”. Se on paljon kylmempi: massat eivät yleensä edes toimi totuuden kielellä, vaan varmuuden kielellä. Ja varmuus on usein vain hyvin organisoitua epävarmuuden unohtamista.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Ihmismieli ei alun perin ole rakennettu totuuden etsijäksi siinä kylmässä ja tarkassa mielessä, jossa totuutta mitataan todisteilla. Se on rakennettu selviytymään, ja selviytymiseen kuuluu yksi ratkaiseva oikotie: katso mitä muut tekevät, ja toimi samalla tavalla.

Siksi joukko ei tunnu vain joukolta. Se tuntuu helposti “oikealta suunnalta”, vaikka mikään ei sitä loogisesti takaisi. Kun tarpeeksi moni sanoo saman asian, aivot alkavat siirtää kysymyksen pois “onko tämä totta?” ja vaihtaa sen kysymykseen “voinko minä jäädä tämän ulkopuolelle?”. Tässä siirtymässä totuus ei enää ole ensisijainen mittari. Ensisijainen mittari on kuuluminen.

Ja juuri siinä kohtaa syntyy kaikenlaisten varmuuksien pohja.

Uskonto, ideologia, jopa arkinen “näin asiat ovat” -puhe eivät usein ala todisteista, vaan sosiaalisesta kyllästymisestä. Ajatus toistetaan riittävän monta kertaa, riittävän monessa ympäristössä, kunnes se lakkaa tuntumasta väitteeltä ja alkaa tuntua taustailmalta. Ei enää “uskomukselta”, vaan todellisuuden oletukselta.

Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että ihmiset olisivat tietoisesti harhaisia. Päinvastoin: mekanismi on juuri siksi tehokas, että se näyttää järkevältä. Se käyttää samoja kognitiivisia työkaluja, joilla ihminen muutenkin säästää energiaa: jos kaikki ympärillä toimivat näin, miksi minun pitäisi epäillä?

Mutta tieteellisessä mielessä tämä on juuri se kohta, jossa ajattelu alkaa lipsua pois totuudesta ja siirtyy kohti sosiaalista vakautta. Se mikä “pitää ryhmän kasassa”, alkaa korvata sen, mikä kestää tarkastelun.

Ja kun tämä järjestelmä vahvistuu tarpeeksi, se alkaa suojella itseään. Kysymys ei enää ole vain siitä, onko jokin väite totta, vaan siitä, onko hyväksyttävää edes kysyä sitä. Epäily ei ole enää osa ajattelua, vaan poikkeama, joka uhkaa yhteistä rytmiä.

Silloin “ilmiön laaja-alaisuus” muuttuu psykologisesti petolliseksi argumentiksi. Ei siksi, että ihmiset käyttäisivät sitä väärin tietoisesti, vaan siksi että se tuntuu helpolta: jos näin moni ajattelee näin, minun ei tarvitse kantaa koko tarkistamisen taakkaa itse.

Mutta juuri tämä on se kohta, jossa totuus ja määrä erkanevat lopullisesti toisistaan.

Totuus ei ole koskaan tarvinnut enemmistöä. Se ei ole edes kiinnostunut siitä, kuinka monta ihmistä on paikalla sen syntyessä. Se kiinnostuu vain yhdestä asiasta: kestääkö väite ristiriidan, tarkastelun ja ajan ilman että se tarvitsee sosiaalista suojaa.

Ja siksi purevin havainto ei ole se, että “massat voivat erehtyä”. Se on paljon kylmempi: massat eivät yleensä edes toimi totuuden kielellä, vaan varmuuden kielellä. Ja varmuus on usein vain hyvin organisoitua epävarmuuden unohtamista.

Lue lisää

Ja siksi purevin havainto ei ole se, että “massat voivat erehtyä”. Se on paljon kylmempi: massat eivät yleensä edes toimi totuuden kielellä, vaan varmuuden kielellä. Ja varmuus on usein vain hyvin organisoitua epävarmuuden unohtamista.

Nauti siis täsä ajatuksestasi!

Joten silloin tällöin voit vilkuttaa meille sinne alas helvettiin sieltä ylhäältä "paratiisista".

B.S.Swami, fyysikko:


Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.


Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.


Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa Itsensä kaikille.

Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Anonyymi00083 kirjoitti:

B.S.Swami, fyysikko:


Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.


Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.


Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa Itsensä kaikille.

Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Lue lisää

Mutta heti kun sekoitetaan toisiin uskontoihin kuuluvia, jotka ovat dogmaattisia näkemyksissään, syntyy ongelmia. Syynä on se, että tällaisissa ihmisissä ei ole tilaa ajatusten moninaisuudelle. He ajattelevat, että Jumalan silmissä kukaan muu ei ole pelastunut. He ajattelevat, että heidän on "pelastettava" kaikki TEKEMÄLLÄ KAIKISTA MUISTA SAMANLAISIA KUIN HE.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Mutta heti kun sekoitetaan toisiin uskontoihin kuuluvia, jotka ovat dogmaattisia näkemyksissään, syntyy ongelmia. Syynä on se, että tällaisissa ihmisissä ei ole tilaa ajatusten moninaisuudelle. He ajattelevat, että Jumalan silmissä kukaan muu ei ole pelastunut. He ajattelevat, että heidän on "pelastettava" kaikki TEKEMÄLLÄ KAIKISTA MUISTA SAMANLAISIA KUIN HE.

Lue lisää

Ja se tapahtuu PAKKOKÄÄNNYTTÄMÄLLÄ KAIKKI MUUT OMIIN DOGMAATTISIIN USKOMUKSIINSA. Siten he eivät anna mitään uskoa tai ymmärrystä millekään muulle uskonnolle KUIN OMALLA USKONNOLLEEN.

Maailma voisi olla rauhallinen paikka, jos eri ryhmät eivät jatkuvasti yrittäisi HALLITA ja käännyttää MUITA ihmisiä. Tästä syystä on niin PALJON VUOSIA VUODATETTU VERTA, TEURASTETTU, KIDUTETTU, JOTTA KAIKKI MUUTA SAATAISIIN PAKOTETTUA NOUDATTAMAAN VAIN YHTÄ USKONTOA.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Ja se tapahtuu PAKKOKÄÄNNYTTÄMÄLLÄ KAIKKI MUUT OMIIN DOGMAATTISIIN USKOMUKSIINSA. Siten he eivät anna mitään uskoa tai ymmärrystä millekään muulle uskonnolle KUIN OMALLA USKONNOLLEEN.

Maailma voisi olla rauhallinen paikka, jos eri ryhmät eivät jatkuvasti yrittäisi HALLITA ja käännyttää MUITA ihmisiä. Tästä syystä on niin PALJON VUOSIA VUODATETTU VERTA, TEURASTETTU, KIDUTETTU, JOTTA KAIKKI MUUTA SAATAISIIN PAKOTETTUA NOUDATTAMAAN VAIN YHTÄ USKONTOA.

Lue lisää

Tällaiset uskonnot aiheuttavat sen, ETTEIVÄT NE YHDISTY JUMALAN KANSSA, VAAN OVAT EROSSA JUMALASTA, koska ne eivät tarjoa tietä nähdä kaikkien olentojen henkistä luonnetta ja jumaluutta.

Tällaiset uskonnot luovat itse asiassa epäsuhtaa ihmisen ja Jumalan välille, koska ne PAKOTTAVAT seuraajansa keskittymään PINNALLISIIN eroihin sen sijaan, että keskittyisivät syvempään yhtenäisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Tällaiset uskonnot aiheuttavat sen, ETTEIVÄT NE YHDISTY JUMALAN KANSSA, VAAN OVAT EROSSA JUMALASTA, koska ne eivät tarjoa tietä nähdä kaikkien olentojen henkistä luonnetta ja jumaluutta.

Tällaiset uskonnot luovat itse asiassa epäsuhtaa ihmisen ja Jumalan välille, koska ne PAKOTTAVAT seuraajansa keskittymään PINNALLISIIN eroihin sen sijaan, että keskittyisivät syvempään yhtenäisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen.

Lue lisää

Uskonnon ja minkä tahansa henkisen prosessin tarkoituksena on auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Jumalaan ja mikä on hänen tarkoituksensa maailmankaikkeudessa. Jos ihminen todella yrittää edistyä tällä tavalla, mitä järkeä on osallistua pyhään sotaan tai kuolla marttyyriksi jonkin toisen uskonnon puolesta TAISTELLEN TOISTA USKONTO VASTAAN? Tämä ei ole minkään henkisen polun tarkoitus. Tämän vuoksi Veda-kirjallisuudessa ei juurikaan keskustella MUIDEN USKONTOJEN HALVENTAMISESTA eikä niin sanottuja "VÄÄRIÄ JUMALIA" vastaan käydä kampanjaa, kuten jäykemmissä tai DOGMAATTISISSA USKONNOISSA.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Uskonnon ja minkä tahansa henkisen prosessin tarkoituksena on auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Jumalaan ja mikä on hänen tarkoituksensa maailmankaikkeudessa. Jos ihminen todella yrittää edistyä tällä tavalla, mitä järkeä on osallistua pyhään sotaan tai kuolla marttyyriksi jonkin toisen uskonnon puolesta TAISTELLEN TOISTA USKONTO VASTAAN? Tämä ei ole minkään henkisen polun tarkoitus. Tämän vuoksi Veda-kirjallisuudessa ei juurikaan keskustella MUIDEN USKONTOJEN HALVENTAMISESTA eikä niin sanottuja "VÄÄRIÄ JUMALIA" vastaan käydä kampanjaa, kuten jäykemmissä tai DOGMAATTISISSA USKONNOISSA.

Lue lisää

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista.

Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista.

Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin.

Lue lisää

MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Anonyymi00089 kirjoitti:

MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.


Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.


Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Lue lisää

Uskonto voi olla hyväkin ilmiö, kunhan se ei ole kenellekään häiriöksi. Uskonnon oheisvaikutuksena on kuitenkin ääriliikkeet, fanaattisuus, jopa aggressiivinen ja hyökkäävä kiihkomielisyys. Uskonnollinen kiihkoilu on maailman kauhein asia.

Mikään maailmassa ei ole pahempaa kuin oman uskonnon tyrkyttäminen muille, joka on painostavaa ja jopa vaarallistaa. Valitettavasti sitä on paljon, erityisesti kristinuskossa. Sen voi huomata erityisesti idän keskustelupalstoilla. Tällainen käytös ei ole luonnollista, se ei ole edes inhimillistä käytöstä. Tällä tavoin uskonnosta tulee maailman vaarallisin ilmiö.

Tällainen ääri-ilmiö ei ole vaarallinen vain kiihkoilijalle itselleen vaan myös hänen ympärillään oleville ihmisille. Ja se on suorastaan patologista.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Uskonto voi olla hyväkin ilmiö, kunhan se ei ole kenellekään häiriöksi. Uskonnon oheisvaikutuksena on kuitenkin ääriliikkeet, fanaattisuus, jopa aggressiivinen ja hyökkäävä kiihkomielisyys. Uskonnollinen kiihkoilu on maailman kauhein asia.

Mikään maailmassa ei ole pahempaa kuin oman uskonnon tyrkyttäminen muille, joka on painostavaa ja jopa vaarallistaa. Valitettavasti sitä on paljon, erityisesti kristinuskossa. Sen voi huomata erityisesti idän keskustelupalstoilla. Tällainen käytös ei ole luonnollista, se ei ole edes inhimillistä käytöstä. Tällä tavoin uskonnosta tulee maailman vaarallisin ilmiö.

Tällainen ääri-ilmiö ei ole vaarallinen vain kiihkoilijalle itselleen vaan myös hänen ympärillään oleville ihmisille. Ja se on suorastaan patologista.

Lue lisää

Mustavalkoinen ajattelu ulottuu erilaisiin ilmiöihin Mihin tahansa ehdotukseen - esimerkiksi - juoda yrttejä tai käyttää jotakin tehokasta kansanlääkintämenetelmää, fanaatikot julistavat, että se on noituutta ja että se on paholaisesta. Hän julistaa myös muut lääketieteen edustajat paholaisen palvelijoiksi.


Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa.

Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.

”Ehdottoman totuuden kantaja” ja ”kadotettujen pelastaja” ..

Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, oppikirjaesimerkki psykoterrorista ja zombifiointiin liittyvästä painostuksesta.

Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö minäkin voisi omaksua heidän uskonsa, ja voisinko välttyä ikuiselta helvetiltä ja voisiko maailmanloppu olla minulle menestys?". Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko eivät sovi yhteen.


Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa. Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.

Se, että tämä ”totuus” on sellainen vain fanaatikoille, ei yleensä nolota heitä, koska he tuntevat itsensä ”absoluuttisen totuuden” kantajiksi, joiden velvollisuus on tuoda se kaikille.

Fanaatikkojen huomio kiinnittyy jatkuvasti ympärillä oleviin. Sen sijaan, että he työskentelisivät oman huonon käytöksensä parissa, he kuvittelevat olevansa ”eksyneiden pelastajia”

He moittivat jatkuvasti ympärillään olevia, lukevat moraalia ja vaativat heitä täyttämään uskontonsa määräykset.

He eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että toiset eivät ehkä yksinkertaisesti välitä heidän uskonnostaan.

Ei ole yllättävää, että fanaatikot saavat usein luonnollisen vastareaktion ei-uskovilta tai muissa uskonnoissa olevilta ja heidät yksinkertaisesti pannaan paikoilleen ja pyydetään ”pysymään omilla teillään poissa toisten ihmisten elämästä”.

FANAATTISTEN PAKKOKÄÄNNYTYKSIEN MOTTO:

Jos ette halua, me pakotamme teidät uskomaan "oikealla" tavalla ja "oikeaan" jumalaan.

Vastauksena ihmisten torjuntaan fanaatikot vakuuttuvat vielä enemmän hänen ”kurjasta” tilastaan ja väittävät, että hän on [mukamas] pahojen henkien riivaama, koska hän ei halua kuulla ”totuuden sanaa”.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Mustavalkoinen ajattelu ulottuu erilaisiin ilmiöihin Mihin tahansa ehdotukseen - esimerkiksi - juoda yrttejä tai käyttää jotakin tehokasta kansanlääkintämenetelmää, fanaatikot julistavat, että se on noituutta ja että se on paholaisesta. Hän julistaa myös muut lääketieteen edustajat paholaisen palvelijoiksi.


Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa.

Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.

”Ehdottoman totuuden kantaja” ja ”kadotettujen pelastaja” ..

Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, oppikirjaesimerkki psykoterrorista ja zombifiointiin liittyvästä painostuksesta.

Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö minäkin voisi omaksua heidän uskonsa, ja voisinko välttyä ikuiselta helvetiltä ja voisiko maailmanloppu olla minulle menestys?". Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko eivät sovi yhteen.


Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa. Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.

Se, että tämä ”totuus” on sellainen vain fanaatikoille, ei yleensä nolota heitä, koska he tuntevat itsensä ”absoluuttisen totuuden” kantajiksi, joiden velvollisuus on tuoda se kaikille.

Fanaatikkojen huomio kiinnittyy jatkuvasti ympärillä oleviin. Sen sijaan, että he työskentelisivät oman huonon käytöksensä parissa, he kuvittelevat olevansa ”eksyneiden pelastajia”

He moittivat jatkuvasti ympärillään olevia, lukevat moraalia ja vaativat heitä täyttämään uskontonsa määräykset.

He eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että toiset eivät ehkä yksinkertaisesti välitä heidän uskonnostaan.

Ei ole yllättävää, että fanaatikot saavat usein luonnollisen vastareaktion ei-uskovilta tai muissa uskonnoissa olevilta ja heidät yksinkertaisesti pannaan paikoilleen ja pyydetään ”pysymään omilla teillään poissa toisten ihmisten elämästä”.

FANAATTISTEN PAKKOKÄÄNNYTYKSIEN MOTTO:

Jos ette halua, me pakotamme teidät uskomaan "oikealla" tavalla ja "oikeaan" jumalaan.

Vastauksena ihmisten torjuntaan fanaatikot vakuuttuvat vielä enemmän hänen ”kurjasta” tilastaan ja väittävät, että hän on [mukamas] pahojen henkien riivaama, koska hän ei halua kuulla ”totuuden sanaa”.

Lue lisää

Fanaatikot pelkäävät kovasti noituutta. He saattavat jatkuvasti ajatella, että muut yrittävät loitsia heitä tai heihin kohdistuu pahoja henkiä.

Miksi ihmisestä tulee uskonnollinen fanaatikko?

Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa - usein huonon itsetunnon vuoksi. Tällaiset ihmiset ovat enemmistönä ihmisiä, jotka ovat kokeneet syviä traumoja, jotka ovat heikentäneet heidän uskoaan itseensä.

Kun tällainen henkilö alkaa tunnustaa jotakin uskontoa, vaikka hän on itse vielä neofytti, hän alkaa heti opettaa muita.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Fanaatikot pelkäävät kovasti noituutta. He saattavat jatkuvasti ajatella, että muut yrittävät loitsia heitä tai heihin kohdistuu pahoja henkiä.

Miksi ihmisestä tulee uskonnollinen fanaatikko?

Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa - usein huonon itsetunnon vuoksi. Tällaiset ihmiset ovat enemmistönä ihmisiä, jotka ovat kokeneet syviä traumoja, jotka ovat heikentäneet heidän uskoaan itseensä.

Kun tällainen henkilö alkaa tunnustaa jotakin uskontoa, vaikka hän on itse vielä neofytti, hän alkaa heti opettaa muita.

Lue lisää

Uskonnollinen riippuvuus voi muuttua uskonnolliseksi fanaattisuudeksi. Uskonnollinen fanaatikko samaistuu uskonnollisen aatteen ihanteisiin sellaisena kuin hän ne esittää. Usko valitun tien oikeellisuuteen on ehdoton eikä salli kompromisseja. Fanaatikon uskonnollinen vakaumus yhdistyy messiaaniseen aatteeseen poikkeuksellisen vastuuntunnon tunteena lähetystehtävän täydellisestä täyttämisestä, joka ilmenee sekä ajattelun sisällössä että kaiken ympärillä tapahtuvan havaitsemisessa, tunnetilassa ja suhtautumisessa muihin.

Elämän tarkoitusta etsiessään he menevät äärimmäisyyksiin.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Uskonnollinen riippuvuus voi muuttua uskonnolliseksi fanaattisuudeksi. Uskonnollinen fanaatikko samaistuu uskonnollisen aatteen ihanteisiin sellaisena kuin hän ne esittää. Usko valitun tien oikeellisuuteen on ehdoton eikä salli kompromisseja. Fanaatikon uskonnollinen vakaumus yhdistyy messiaaniseen aatteeseen poikkeuksellisen vastuuntunnon tunteena lähetystehtävän täydellisestä täyttämisestä, joka ilmenee sekä ajattelun sisällössä että kaiken ympärillä tapahtuvan havaitsemisessa, tunnetilassa ja suhtautumisessa muihin.

Elämän tarkoitusta etsiessään he menevät äärimmäisyyksiin.

Lue lisää

Uskonnollinen fanaatikko on populaarikulttuurin roistotyyppi.
Hän leikkaa mieluummin Gordionin solmuja ajattelematta seurauksia ja torjuu kaikki neuvotteluyritykset.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Uskonnollinen fanaatikko on populaarikulttuurin roistotyyppi.
Hän leikkaa mieluummin Gordionin solmuja ajattelematta seurauksia ja torjuu kaikki neuvotteluyritykset.

Se vääristää uskoa, koska se riistää siltä sen arvokkaan ominaisuuden - lähimmäisenrakkauden, jota ilman usko on kuollut;

Se tukahduttaa yksilönvapauden pakottamalla, vainoamalla, uhkaamalla, rankaisemalla ja väkivallalla;

Se ajaa uhrinsa tuhoamaan muita ihmishenkiä ja sivilisaatioita uskonsodissa;

Anonyymi00096 kirjoitti:

Se vääristää uskoa, koska se riistää siltä sen arvokkaan ominaisuuden - lähimmäisenrakkauden, jota ilman usko on kuollut;

Se tukahduttaa yksilönvapauden pakottamalla, vainoamalla, uhkaamalla, rankaisemalla ja väkivallalla;

Se ajaa uhrinsa tuhoamaan muita ihmishenkiä ja sivilisaatioita uskonsodissa;

Lue lisää

Uskonnolliset fanaatikot taistelevat jonkin aatteen puolesta.

Vain heidän kirkkonsa on oikein, vain heidän oppinsa on edistyksellisin, vain heidän tulkintansa Raamatusta on oikein, muiden kirkkojen väärin, vain he palvovat oikeaa jumalaa, oikeaa Jeesusta, muut vääriä jumalaia ja väärää Jeesusta.

Vain he saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta, vain he todella palvovat, vain heillä on kaikkein oikein käsitys Raamatusta ja niin edelleen.

Uskonnollinen fanaatikko ei saa mielihyvää toiminnastaan, vaan ihanne- tai aatemaailman olemassaolosta itsestään. Hän sulautuu intohimoonsa, haluaa kokea intohimoja ja tunteita.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Uskonnolliset fanaatikot taistelevat jonkin aatteen puolesta.

Vain heidän kirkkonsa on oikein, vain heidän oppinsa on edistyksellisin, vain heidän tulkintansa Raamatusta on oikein, muiden kirkkojen väärin, vain he palvovat oikeaa jumalaa, oikeaa Jeesusta, muut vääriä jumalaia ja väärää Jeesusta.

Vain he saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta, vain he todella palvovat, vain heillä on kaikkein oikein käsitys Raamatusta ja niin edelleen.

Uskonnollinen fanaatikko ei saa mielihyvää toiminnastaan, vaan ihanne- tai aatemaailman olemassaolosta itsestään. Hän sulautuu intohimoonsa, haluaa kokea intohimoja ja tunteita.

Lue lisää

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Lue lisää

VAPAA VALINTA on Maailmankaikkeuden laki

On kaksi yksinkertaista kriteeriä, joiden avulla voidaan erottaa toisistaan jumalalliset ja demoniset olennot.
Ensinnäkin, KUNNIOITTAAKO TÄMÄ ELÄVÄ OLENTO VAPAATA TAHTOAMME VAI EI.
ONKO SE TUNKEILEVA, VAI TARJOAAKO SE MEILLE "APUAAN" ILMAN PAINOSTUSTA

Anonyymi00099 kirjoitti:

VAPAA VALINTA on Maailmankaikkeuden laki

On kaksi yksinkertaista kriteeriä, joiden avulla voidaan erottaa toisistaan jumalalliset ja demoniset olennot.
Ensinnäkin, KUNNIOITTAAKO TÄMÄ ELÄVÄ OLENTO VAPAATA TAHTOAMME VAI EI.
ONKO SE TUNKEILEVA, VAI TARJOAAKO SE MEILLE "APUAAN" ILMAN PAINOSTUSTA

Lue lisää

Totuus eri uskonnoissa

Totuus ei ole vain yhdessä, kahdessa tai kolmessa uskonnossa, ei, se on kaikissa perinteissä, muuten niitä ei olisi olemassa. Totuus on yksi kaikille, jokainen perinne on oikeutettu eikä mikään niistä ole tarpeeton.

Vapaan tahtonsa mukaan jokainen voi valita perinteen, joka sopii hänen tämänhetkisen ymmärryksensä tasolle.
KETÄÄN EI SAISI PAKOTTAA OMAAN USKONTOONSA, SE ON DEMONINEN OMINAISPIIRRE, JOPA NIIN SANOTUISSA USKONNOLLISISSA IHMISISSÄ.
Jos todella vakavasti etsitte totuutta, löydätte sen kaikkialta; jos todella haluatte, että se ohjaa teitä, se antaa teille hyvän valonsa kaikkialle; ja jos olette jo täysin täynnä sitä, myös säteilette sen valoa kaikkialle.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Totuus eri uskonnoissa

Totuus ei ole vain yhdessä, kahdessa tai kolmessa uskonnossa, ei, se on kaikissa perinteissä, muuten niitä ei olisi olemassa. Totuus on yksi kaikille, jokainen perinne on oikeutettu eikä mikään niistä ole tarpeeton.

Vapaan tahtonsa mukaan jokainen voi valita perinteen, joka sopii hänen tämänhetkisen ymmärryksensä tasolle.
KETÄÄN EI SAISI PAKOTTAA OMAAN USKONTOONSA, SE ON DEMONINEN OMINAISPIIRRE, JOPA NIIN SANOTUISSA USKONNOLLISISSA IHMISISSÄ.
Jos todella vakavasti etsitte totuutta, löydätte sen kaikkialta; jos todella haluatte, että se ohjaa teitä, se antaa teille hyvän valonsa kaikkialle; ja jos olette jo täysin täynnä sitä, myös säteilette sen valoa kaikkialle.

Lue lisää

Rajaton totuus ilmenee eri aikoina, eri paikoissa tässä maailmassa. Sillä se on kaikkien perinteiden lähde.
Mitä enemmän syvennyt johonkin traditioon etsiessäsi totuutta, sitä enemmän huomaat, että sama totuus on muiden traditioiden ytimessä. Jos kuitenkin kiistelet toisten kanssa totuudesta ja luulet, että vain sinulla yksin on hallussasi ainoa totuus, se tarkoittaa, että sitä ei ole vielä löydetty.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Rajaton totuus ilmenee eri aikoina, eri paikoissa tässä maailmassa. Sillä se on kaikkien perinteiden lähde.
Mitä enemmän syvennyt johonkin traditioon etsiessäsi totuutta, sitä enemmän huomaat, että sama totuus on muiden traditioiden ytimessä. Jos kuitenkin kiistelet toisten kanssa totuudesta ja luulet, että vain sinulla yksin on hallussasi ainoa totuus, se tarkoittaa, että sitä ei ole vielä löydetty.

Lue lisää

Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.

J. Favors

Anonyymi00102 kirjoitti:

Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.

J. Favors

Lue lisää

Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa.

Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.


Sridhar Maharaj

Anonyymi00104 kirjoitti:

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa.

Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.


Sridhar Maharaj

Lue lisää

Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:

12

»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).

Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:

(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

Anonyymi00105 kirjoitti:

Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:

12

»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).

Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:

(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

Lue lisää

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

Lue lisää

Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.


B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.


Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.


Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.

Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.

Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.


B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.


Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.


Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.

Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.

Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Lue lisää

Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.

Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.

Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.

Lue lisää

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

Kristitty kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

Kristitty kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Lue lisää

https://www.linkedin.com/pulse/mathematical-miracle-quran-definitive-empirical-zarif-mohammed-m-s--oxv6e

The Mathematical Miracle of the Qur’an: A Definitive Empirical Analysis
https://www.zygonjournal.org/article/id/14956/

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa kolmiosaisessa sarjassa, joka käsittelee Koraania ja tiedettä, ja se alkaa kirjoittajan henkilökohtaisista ja tieteellisistä kokemuksista, joiden avulla hän osoittaa Koraanin tieteellisen tulkinnan ja Koraanin tieteellisen ihmeellisyyden kaksoissuuntausten merkityksen, mukaan lukien sen, miten molemmat toimivat muslimien teologisina työkaluina. Sen jälkeen käsitellään teologian ja tieteellisen tiedon läheistä suhdetta islamin historiassa. Pääpaino on siinä, miten tiede sijoittuu ja määritellään islamilaisessa kirjallisuudessa, ja siinä viitataan erityisesti perinteisiin muslimikommentteihin ja -traktaatteihin. Se koskee myös sitä, miten muslimien eksegeettisiä henkilöitä ja traditionalisteja kannustetaan tai lannistetaan ottamaan tiede huomioon Koraanin ja profeetallisten traditioiden perusteella.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

Kristitty kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Lue lisää

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?

Anonyymi00111 kirjoitti:

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?

Lue lisää

Kristitty kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Kristitty kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

Lue lisää

Vain meillä on oikea uskonto, vain meillä on ihmeitä. Tällaiset sanomiset saivat minut kyseenalaistamaan ja aloin miettiä: todellako? Eikö muissakin kristinuskon lahkoissa voi olla ihmeitä ja totuutta, entä muissa uskonnoissa? Aloin tutkia jo nuorena, vaikka opiskelin Raamattua samanaikaisesti, ihmeitä todellakin on kaikilla eri kristinuskon lahkoilla, samoin kuin muissakin uskonnoissa, analysoin, vertailin, tulin johtopäätökseen, se oli pitkä, vuosien mittainen prosessi, ei hetken mielijohde.


Kun paljon vuosia sitten sain tietää Raamatun koodista, jota tutki Ivan Panin, aloin miettiä: jos Raamatussa on koodi, onko koodi myös muiden uskontojen kirjoituksissa, ja onko koodi myös muualla? Niinpä aloin tutkia asiaa.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Vain meillä on oikea uskonto, vain meillä on ihmeitä. Tällaiset sanomiset saivat minut kyseenalaistamaan ja aloin miettiä: todellako? Eikö muissakin kristinuskon lahkoissa voi olla ihmeitä ja totuutta, entä muissa uskonnoissa? Aloin tutkia jo nuorena, vaikka opiskelin Raamattua samanaikaisesti, ihmeitä todellakin on kaikilla eri kristinuskon lahkoilla, samoin kuin muissakin uskonnoissa, analysoin, vertailin, tulin johtopäätökseen, se oli pitkä, vuosien mittainen prosessi, ei hetken mielijohde.


Kun paljon vuosia sitten sain tietää Raamatun koodista, jota tutki Ivan Panin, aloin miettiä: jos Raamatussa on koodi, onko koodi myös muiden uskontojen kirjoituksissa, ja onko koodi myös muualla? Niinpä aloin tutkia asiaa.

Lue lisää

Vain meillä on oikea uskonto, vain meillä on ihmeitä. Tällaiset sanomiset saivat minut kyseenalaistamaan ja aloin miettiä: todellako? Eikö muissakin kristinuskon lahkoissa voi olla ihmeitä ja totuutta, entä muissa uskonnoissa?

Anonyymi00114 kirjoitti:

Vain meillä on oikea uskonto, vain meillä on ihmeitä. Tällaiset sanomiset saivat minut kyseenalaistamaan ja aloin miettiä: todellako? Eikö muissakin kristinuskon lahkoissa voi olla ihmeitä ja totuutta, entä muissa uskonnoissa?

Lue lisää

Raamattu ei ole ainoa paikka, jossa numerologiaa esiintyy, mutta kristittyjen mukaan tietenkin vain Raamatun numerologia on Jumalasta, kun taas Koraanin numerologia on Saatanasta.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Raamattu ei ole ainoa paikka, jossa numerologiaa esiintyy, mutta kristittyjen mukaan tietenkin vain Raamatun numerologia on Jumalasta, kun taas Koraanin numerologia on Saatanasta.

Lue lisää

Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?

Anonyymi00116 kirjoitti:

Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?

Lue lisää

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Lue lisää

Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.

Lue lisää

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Lue lisää

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.

Lue lisää

Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Lue lisää

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Anonyymi00123 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Anonyymi00124 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Lue lisää

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Anonyymi00125 kirjoitti:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Lue lisää

Lisäksi todellisia Jeeuksen sanoja Raamatussa on kovin vähän





Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Lisäksi todellisia Jeeuksen sanoja Raamatussa on kovin vähän





Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Lue lisää

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun tarkastellaan Tuomaan evankeliumi sekä Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi, niissä piirtyy kuva Jeesuksesta opettajana, joka korostaa ennen kaikkea sisäistä oivallusta. Näissä teksteissä ihminen ei löydä totuutta ensisijaisesti ulkoisten rituaalien tai auktoriteettien kautta, vaan kääntymällä sisäänpäin ja oppimalla tuntemaan itsensä. Ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, tunnet myös jumalallisen”, on keskeinen teema erityisesti Tuomaan evankeliumissa.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun tarkastellaan Tuomaan evankeliumi sekä Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi, niissä piirtyy kuva Jeesuksesta opettajana, joka korostaa ennen kaikkea sisäistä oivallusta. Näissä teksteissä ihminen ei löydä totuutta ensisijaisesti ulkoisten rituaalien tai auktoriteettien kautta, vaan kääntymällä sisäänpäin ja oppimalla tuntemaan itsensä. Ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, tunnet myös jumalallisen”, on keskeinen teema erityisesti Tuomaan evankeliumissa.

Lue lisää

Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.

Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:

“Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”

“Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”

“Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”

“Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”

Anonyymi00128 kirjoitti:

Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.

Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:

“Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”

“Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”

“Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”

“Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”

Lue lisää

Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.

Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:

“Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”

“Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”

“Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”

Anonyymi00129 kirjoitti:

Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.

Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:

“Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”

“Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”

“Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”

Lue lisää

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.

Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.


Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.

Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.

Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.

Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.

Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.

Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.


Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.

Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.

Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.

Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.

Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.

Lue lisää

Gospel of Thomas (täydellinen teksti)

https://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Tämä on tärkein:

sisältää 114 Jeesuksen lausetta (logionia)
ei tarinaa, pelkkää opetusta
hyvin “sisäiseen oivallukseen” keskittyvä

Esimerkkejä suoraan tekstistä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

“When you know yourselves, then you will be known…”

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”


Gospel of Philip

https://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Tässä Jeesuksen sanat ovat enemmän hajautettuina opetuksiin.

Keskeisiä kohtia:

“Truth did not come into the world naked, but it came in types and images.”

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Gospel of Mary
https://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

Tässä Jeesus opettaa erityisesti:

sisäistä näkemistä
pelon ylittämistä
sielun vapautumista

Esimerkki:

“Where the mind is, there is the treasure.”


http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.

The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
http://www.gnosis.org/library/marygos
The Gospel According to Mary Magdalene
Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society

http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg


A Hebrew makes another Hebrew, and such a person is called "proselyte". But a proselyte does not make another proselyte. [...] just as they [...] and make others like themselves, while others simply exist.

The slave seeks only to be free, but he does not hope to acquire the estate of his master. But the son is not only a son but lays claim to the inheritance of the father. Those who are heirs to the dead are themselves dead, and they inherit the dead. Those who are heirs to what is living are alive, and they are heirs to both what is living and the dead. The dead are heirs to nothing. For how can he who is dead inherit? If he who is dead inherits what is living he will not die, but he who is dead will live even more.

A Gentile does not die, for he has never lived in order that he may die. He who has believed in the truth has found life, and this one is in danger of dying, for he is alive. Since Christ came, the world has been created, the cities adorned, the dead carried out. When we were Hebrews, we were orphans and had only our mother, but when we became Christians, we had both father and mother.
http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

Tuomaan evankeliumi, logion 70:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa


Kun Jeesus sanoo:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

Kun Jeesus sanoo:

“When you know yourselves, then you will be known.”

Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

Kun Jeesus sanoo:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

Kun Jeesus sanoo:

“If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

Kun Jeesus sanoo:

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Anonyymi00137 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Lue lisää

Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

Filippuksen evankeliumi

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

Filippuksen evankeliumi

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

Lue lisää

Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

“Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

Filippuksen evankeliumi

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

“Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

Filippuksen evankeliumi

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Lue lisää

Apokryfinen Jeesus

Tuomaan evankeliumi:

“Kun teette kahdesta yhden… silloin te pääsette valtakuntaan.”

Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.

Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:

“Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”

“Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”

“Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”

“Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”


Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.

Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:

“Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”

“Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”

“Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”

Anonyymi00140 kirjoitti:

Apokryfinen Jeesus

Tuomaan evankeliumi:

“Kun teette kahdesta yhden… silloin te pääsette valtakuntaan.”

Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.

Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:

“Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”

“Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”

“Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”

“Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”


Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.

Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:

“Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”

“Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”

“Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”

Lue lisää

Tässä vapautuminen ei ole tuleva tapahtuma, vaan jotain, joka tapahtuu tietoisuuden tasolla jo nyt – mikä muistuttaa Vedantan vapautumisen (moksha) ideaa.

Maria Magdaleenan evankeliumi puolestaan korostaa sisäistä näkemystä ja pelon ylittämistä:

“Älkää itseköön lakia ihmisten ylle… sillä Ihmisen Poika on teidän sisällänne.”

“Se, joka näkee, näkee sielun kautta, ei silmien kautta.”

“Ei ole syntiä, vaan te itse luotte synnin, kun toimitte luonnon vastaisesti.”

Näissä sitaateissa näkyy ajatus, että ongelma ei ole niinkään moraalinen rikkomus ulkoista lakia vastaan, vaan tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.


Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

“Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

“Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

“Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

“Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

Näissä näkyy vahvasti:

irrottautuminen maailmasta
sisäinen muutos
identiteetin muuntuminen


Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

Filippuksen evankeliumi

“Ne, joilla on tieto, ovat vapaita.”

“Valo ja pimeys, elämä ja kuolema, oikea ja vasen ovat veljiä toisilleen.”

“Totuus kylvettiin maailmaan kuvien kautta.”

“Ihmiset eivät näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin he ovat.”

“Jumalan valtakunta ei tule näkyvästi… se on jo levittäytynyt maan päälle, mutta ihmiset eivät näe sitä.”

Tässä korostuu:

todellisuuden vääristynyt havaitseminen
tietoisuuden merkitys
vastakohtien ykseys

Jeesus:
Maria Magdaleenan evankeliumi

“Missä on mieli, siellä on aarre.”

“Älkää olko epävarmoja… Armo on kanssanne ja suojelee teitä.”

“Sielu vastasi: ‘Näin sinut, mutta sinä et nähnyt minua.’”

“Se, joka ymmärtää, olkoon ymmärtävä.”


Kun nämä kaikki asetetaan rinnakkain Vedanta-opetusten kanssa, sama kuvio toistuu:

Totuus löytyy sisältä, ei ulkoa
Tietämättömyys on suurin este
Vapautuminen on oivallus, ei pelkkä uskon teko
Dualismi (minä vs. maailma) hälvenee
Todellinen “näkeminen” on sisäistä

Anonyymi00141 kirjoitti:

Tässä vapautuminen ei ole tuleva tapahtuma, vaan jotain, joka tapahtuu tietoisuuden tasolla jo nyt – mikä muistuttaa Vedantan vapautumisen (moksha) ideaa.

Maria Magdaleenan evankeliumi puolestaan korostaa sisäistä näkemystä ja pelon ylittämistä:

“Älkää itseköön lakia ihmisten ylle… sillä Ihmisen Poika on teidän sisällänne.”

“Se, joka näkee, näkee sielun kautta, ei silmien kautta.”

“Ei ole syntiä, vaan te itse luotte synnin, kun toimitte luonnon vastaisesti.”

Näissä sitaateissa näkyy ajatus, että ongelma ei ole niinkään moraalinen rikkomus ulkoista lakia vastaan, vaan tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.


Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

“Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

“Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

“Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

“Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

Näissä näkyy vahvasti:

irrottautuminen maailmasta
sisäinen muutos
identiteetin muuntuminen


Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

Filippuksen evankeliumi

“Ne, joilla on tieto, ovat vapaita.”

“Valo ja pimeys, elämä ja kuolema, oikea ja vasen ovat veljiä toisilleen.”

“Totuus kylvettiin maailmaan kuvien kautta.”

“Ihmiset eivät näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin he ovat.”

“Jumalan valtakunta ei tule näkyvästi… se on jo levittäytynyt maan päälle, mutta ihmiset eivät näe sitä.”

Tässä korostuu:

todellisuuden vääristynyt havaitseminen
tietoisuuden merkitys
vastakohtien ykseys

Jeesus:
Maria Magdaleenan evankeliumi

“Missä on mieli, siellä on aarre.”

“Älkää olko epävarmoja… Armo on kanssanne ja suojelee teitä.”

“Sielu vastasi: ‘Näin sinut, mutta sinä et nähnyt minua.’”

“Se, joka ymmärtää, olkoon ymmärtävä.”


Kun nämä kaikki asetetaan rinnakkain Vedanta-opetusten kanssa, sama kuvio toistuu:

Totuus löytyy sisältä, ei ulkoa
Tietämättömyys on suurin este
Vapautuminen on oivallus, ei pelkkä uskon teko
Dualismi (minä vs. maailma) hälvenee
Todellinen “näkeminen” on sisäistä

Lue lisää

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Anonyymi00142 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm