Ja mä menetän hallinnan kun vedät mua puoleesii

kuin magneetti, vaikka minun kuuluisi olla se magneetti ja seuraukset ovat olleet todella vakavia. Minä en osaa pelata tätä peliä. Luulet varmaan minua demoniksi ja ehkä olenkin, mutta olen halunnut tehdä parannuksen ja muuttua. Muutosta on tapahtunutkin, hyvääkin, mutta olen kolhuilla kuin vanha rata-auto, koska en pysy perässä. Herraa olen rukoillut, sitten uhmannut ja taas rukoillut. Olen pyytänyt viisautta ja johdatusta, anteeksiantoa ja vaikka mitä. Olen itkenyt. Olen koittanut jutella parin ystävän kanssa. Yksi kiitti minua tänään siitä että keskustelu kanssani on auttanut häntä ja se tuntui hyvältä kuulla. En ole kiinnostunut hänestä niin, mutta kun nimestäsi poistaa viimeisen kirjaimen, niin se on hänen nimensä. Synkronisiteetteja. Tapasin hänet osastolla viime keväänä kun olin psykoosissa ja vaikutti siltä että hänet kannattaa koittaa saada ystäväksi. Kiitin myös siitä että kertoi sen ja sanoin että se toi hyvän mielen, mutta koko illan olen taas puhkunut vihaa tai itkenyt. Eräskin totesi kun kerroin kokemuksiamme, että se oli vasta pelin ensimmäinen taso tai jotain tuon suuntaista. Vai sanoiko hän, että silloin se peli vasta alkoi. Kun kerroin mitä sanoit vuosia sitten minulle. Voin luottaa heihin, älä huoli. Mitä tämä on? Olen kirottu, peilissäni ei ole kuvaa ollenkaan ja olen aivan eksyksissä, tämä risti on raskas ja ansaitsen sen. Miksi en osaa rakastaa itseäni? Olen vain vihaa täynnä näköjään, en kelpaa rakkauteen.
Tunnen myös että vain hyvin harva näkee minut vaikka olisin alasti edessä ja sinä näit minut täydellisesti ja siksi rakastuin kun koin että täydensimme toisiamme täydellisesti ja tuntui niin hyvältä. Ajattelin että tältä Paratiisissa tuntuu. Miksi minun annettiin maistaa sitä kuolevaisena kun kaikki tuntuu merkityksettömältä ilman sitä ekstaasimaista oloa, jonka koin kun katsoin sinua silmiin. Mutta jotakin sinä pelkäät. Nöetkö minussa niin paljon vihaa ja pahuutta vai olitko Jumala joka esiteltiin minulle sinun hahmossasi? Oikea kyl tunnistaa ja jos ei ni ollaa kaljoteltu pari kertaa ja sellaista perus settiä ja puhuttiin kvanttifysiikasta ekana iltana ku tavattiin.
Rukoilen myös että löydän toisen polun ja toisen rakkaan, joka uskaltaa minua rakastaa takaisin jos kohtaloni ei ole Sinä. Pidän vain tummista miehistä oikeastaan. Sitten mietin myös sitä että kun olen tällainen ja ollut varsinkin hirveä joskus, niin itseäni pelottaa se. Kiitos ja aamen.