Jääkö Vihreästä ajattelusta jäljelle mitään, kun päästökauppakin laitetaan roskiin?

EU:ssa voimakasta vastustusta päästökauppaa kohtaan, eikä syyttä.

En juuri ole samaa mieltä tuossa kommentoivien kanssa, mutta tuossa asiassa on vaikea olla juuri eriä mieltä. Olen epäillyt päästökaupan järkevyyttä siitä saakka, kun se tuli.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jaakkokaarala1/eun-paastokauppa-remonttiin/

Faktat ovat:
1) Vihreä siirtymä, tehtiin se miten tahansa, nostaa hintoja, koska joudutaan käyttämään joko "ylimääräistä" teknologiaa puhdistamiseen tai säätöön, tai energian tuotannossa teknologioita, jotka ovat tehottomampia kuin nykyiset. Fossiilisia ei käytettäisi, jos ne eivät olisi edullisia ja helppoja käyttää.
2) Hintojen nousu vie kilpailukyvyn, ellei pakoteta kaikkia samaan muutokseen.

Miten sen pakottamisen voi tehdä? Nyt enää ei juuri mitenkään. Vielä 1990-luvun alussa Eurooppa oli markkina-alueena rahakas verrattuna muuhun maailmaan (paitsi USA:aan). Silloin olisi tietenkin voitu tulleilla pakottaa tuontitavaroille samat vaatimukset kuin oli eurooppalaisellakin tuotannolla.

Eikö sen saman voisi tehdä tulleilla nytkin? Kyllä voi, mutta vaikutus on paljon pienempi. Muu maailma saavuttaa Eurooppaa elintasossa vähin erin, ja väestönkasvunkin näkökulmasta Euroopan painoarvo on tippumassa. Yhä suurempi osa Kiinan viennistä suuntautuu muualle, josta Kiina ostaa raaka-aineensa. Kiina voi tehdä Euroopan markkinoille pienempiä sarjoja, ja myydä halvemmalla tehdyt, yhä kasvavat määrät tavaraa, muualle.

Päästökaupan koko logiikka on kuitenkin jokseenkin kummallinen.

Ideaha oli luoda veron tai haittamaksun kaltainen markkinoita ohjaava voima, joka olisi niitä tehokkaampi keino muuttaa suuntaa. Samalla sen piti olla myös ystävällinen köyhille maille. Päästökaupan idea on, että vanha, saastuttava, tuotantovoima, jolla teollisuusmaiden vauraus on aikoinaan rakennettu, siirretään köyhiin teollistuviin maihin, jotka voivat sen avulla rikastua. Kun ne ovat rikastuneet, ne pakotetaan kansainvälisellä päästökaupalla siirtymään sillä aikaa vauraissa teollisuusmaissa kehitettyyn uudempaan, puhtaaseen teknologiaan.

Kuviossa on monta ongelmaa, joista kai pahin on se, että sen takia ilmastosopimus toisensa jälkeen on romuttunut, koska muutos ei ole tarpeeksi nopea pysäyttämään lämpötilannousua aiemmin sovittuihin rajoihin. Vauraiden teollisuusmaiden päästöjen vähennyksistä melkoinen osa ollut itse asiassa päästöjen siirtymistä paikasta toiseen, nouseviin teollisuusmaihin. Päästöt ovat saattaneet jopa nousta, kun uudessa tuotantopaikassa ei olekaan käytettävissä tarpeeksi vesivoimaa tai ydinenergiaa, kuten esim Pohjoismaissa on ollut. Toinen ongelma on se, että vauraissa teollisuusmaissa ei välttämättä ole kehittymässä sitä uutta, puhtaampaa tuotantotapaa ihan vain siksi, että vanhalla halvalla teknologialla tuotetut tuotteet täyttävät markkinat eikä kalliimmalla uudella teknologialla tuotetut tuotteet, jotka eivät kuluttajan kannalta ole sen parempia, eivät mene kaupaksi. Euroopan sisäisillä markkinoilla siihen voidaan vaikuttaa tullein, mutta Euroopan ulkopuolella ei.

Toinen seuraus on maailmanpoliittinen ja strateginen: tuotannon siirtäminen kehittyviin maihin on tehnyt kehittyneet maat niistä riippuvaisiksi. Toisin kuin usein annetaan ymmärtää, jo nyt Eurooppa on paljon enemmän riippuvainen Kiinasta, kuin Kiina Euroopasta, ja tulevaisuudessa muiden markkina-alueiden noustessa kohti Euroopan tasoa tilanne muuttuu entistä enemmän tuohon suuntaan.

Päästökaupan idea syntyi aikana, jolloin siihen saakka kaikkien ongelmien ratkaisuna pidetty keskusjohtoinen suunnitelmatalous alkoi osoittautua toimimattomaksi utopiaksi. Suunnitelmataloudella tarkoitan tietenkin kommunististen maiden täysin byrokraattisesti johdettua taloutta. Sen vastapoolina haluttiin nähdä täysin ilman mitään suunnitelmallisuutta toimiva markkinamekanismi, joka "automaattisesti" ratkaisee kaikki ongelmat. Siksi päästökaupan oli tarkoitus korvata aiemmat keinot kuten tullit, verot ja haittamaksut.

Todellisuus ei kuitenkaan ole kaksinapainen, ehdottoman hyvän ja ehdottoman pahan välinen taistelu. Ei ole järjestelmää, joka ratkaisisi kaikki ongelmat, eikä varsinkaan järjestelmää, joka tekisi sen aina kaikissa olosuhteissa. Päästökaupassa on myös ongelmansa, joista yllä kerroin, ja ne olisi tullut tuoda esille, kun mekanismia suunniteltiin. Simuloida arvioituun tulevaisuuteen, joko tietokoneilla, tai ihan kynällä, paperilla ja aivoilla.

Suunnitelmallisuus ei ole ongelma, se taas voi olla, mille tasolle se viedään. Jos kulutustavaratuotannon kansankomissariaatti päättää, kuinka paljon ja minkälaisia kynsiviiloja tuotetaan seuraavan 10 vuoden aikana, mennään aivan varmasti metsään. Mutta jos taas ei missään ministeriössä eikä muuallakaan lainkaan suunnitella makrotaloudellisesti sitä, miten tuotantoa suunnataan ja kehitetään, päädytään vähintääkin stagnaation suolle. Strategisia päätöksiä tulee tehdä, muuallakin kuin yhtiöiden hallituksissa.
5100
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Mitä vihreästä ajattelusta jää jäljelle, jos päästökauppakin joudutaan toteamaan virheeksi? Ydinvoiman vastustamisesta on luovuttu, ammattiarmeijoita ei enää vaadita asevelvollisuuden sijaan, ehdoton liharuuista luopuminen voi johtaa kansanterveydellisiin ongelmiin, tuulivoiman liian nopea rakentaminen voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia maametallien saatavuuteen ja ympäristöongelmia, elintason nostaminen Kiinassa painaa ihmisiä köyhyyteen ja tukiriippuvuuteen kotimaassa...

No, jää sinne vielä sittenkin myös onnistumisia. Sellaisia asioita, joita nyt ei enää oikein edes yhdistetä ympäristöliikkeeseen, koska ne ovat jo pitkään olleet itsestäänselvyyksiä, joita kaikki kannattavat.

Äänestä

Vihersiirtymä on sitä että maksa sinä päästöistäsi jotta minä voin tehdä sitten bisnestä.

Äänestä
  • On se sitäkin. Aina kun jotain tehdään yhteiskunnankin toimesta, se tarkoittaa myös bisnestä, ellei mennä kommunismiin, jossa valtio tuottaa ja omistaa kaiken.

    Karisen kommentti keskustelun alussa on aivan oikein:

    "On ollut käsittämättömän suuri valhe että saastuttaja maksaa. Kyllä se on kuluttaja jonka pitää maksaa jos jonkun."

    Se, että kaikista toimista seuraa aina liiketoimintaa, johtaa myös siihen, että tehtiin mitä tahansa, liiketaloudelliset intressit alkavat vaikuttaa ja altistavat korruptiolle. Toisinaan se korruptio alkaa toimia alkuperäistä ideaa vastaan.

    Äänestä

Persu tehän olitte Sipilän hallituksessa, silloin allekirjoittiin Pariisin ilmastosopimus.

Äänestä
  • Minä en ole persu, enkä ole ollut Sipilän hallituksessa. Kommentoin vain Usarin blogiessa ollutta kirjoitusta.

    Sipilän hallitus oli yksi huonoimpia koskaan, kuten nykyinenkin hallitus.

    Persujen ongelma on se, että hehän toteuttavat parhaansa mukaan erittäin vihreää politiikkaa. Toki persut mölyävät milloin mistäkin, mutta tekevät sitten kuitenkin asiat aivan kuten ns vihervasemmistokin olisi ne tehnyt.

    Vihreät ja persut hyötyvät toisistaan, kumpikin syöttää kannattajilleen käsitystä, että toinen on heille eksistentiaalinen uhka, ja niin aktivoidaan peruskannattajakuntaa, jos ei nyt aivan suoraan valehtelemalla, niin puolitotuuksin. Todellisuudessa erot ovat paljon pienempiä, ja usein niitä ei ole ollenkaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

EU:ssa voimakasta vastustusta päästökauppaa kohtaan, eikä syyttä.

En juuri ole samaa mieltä tuossa kommentoivien kanssa, mutta tuossa asiassa on vaikea olla juuri eriä mieltä. Olen epäillyt päästökaupan järkevyyttä siitä saakka, kun se tuli.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jaakkokaarala1/eun-paastokauppa-remonttiin/

Faktat ovat:
1) Vihreä siirtymä, tehtiin se miten tahansa, nostaa hintoja, koska joudutaan käyttämään joko "ylimääräistä" teknologiaa puhdistamiseen tai säätöön, tai energian tuotannossa teknologioita, jotka ovat tehottomampia kuin nykyiset. Fossiilisia ei käytettäisi, jos ne eivät olisi edullisia ja helppoja käyttää.
2) Hintojen nousu vie kilpailukyvyn, ellei pakoteta kaikkia samaan muutokseen.

Miten sen pakottamisen voi tehdä? Nyt enää ei juuri mitenkään. Vielä 1990-luvun alussa Eurooppa oli markkina-alueena rahakas verrattuna muuhun maailmaan (paitsi USA:aan). Silloin olisi tietenkin voitu tulleilla pakottaa tuontitavaroille samat vaatimukset kuin oli eurooppalaisellakin tuotannolla.

Eikö sen saman voisi tehdä tulleilla nytkin? Kyllä voi, mutta vaikutus on paljon pienempi. Muu maailma saavuttaa Eurooppaa elintasossa vähin erin, ja väestönkasvunkin näkökulmasta Euroopan painoarvo on tippumassa. Yhä suurempi osa Kiinan viennistä suuntautuu muualle, josta Kiina ostaa raaka-aineensa. Kiina voi tehdä Euroopan markkinoille pienempiä sarjoja, ja myydä halvemmalla tehdyt, yhä kasvavat määrät tavaraa, muualle.

Päästökaupan koko logiikka on kuitenkin jokseenkin kummallinen.

Ideaha oli luoda veron tai haittamaksun kaltainen markkinoita ohjaava voima, joka olisi niitä tehokkaampi keino muuttaa suuntaa. Samalla sen piti olla myös ystävällinen köyhille maille. Päästökaupan idea on, että vanha, saastuttava, tuotantovoima, jolla teollisuusmaiden vauraus on aikoinaan rakennettu, siirretään köyhiin teollistuviin maihin, jotka voivat sen avulla rikastua. Kun ne ovat rikastuneet, ne pakotetaan kansainvälisellä päästökaupalla siirtymään sillä aikaa vauraissa teollisuusmaissa kehitettyyn uudempaan, puhtaaseen teknologiaan.

Kuviossa on monta ongelmaa, joista kai pahin on se, että sen takia ilmastosopimus toisensa jälkeen on romuttunut, koska muutos ei ole tarpeeksi nopea pysäyttämään lämpötilannousua aiemmin sovittuihin rajoihin. Vauraiden teollisuusmaiden päästöjen vähennyksistä melkoinen osa ollut itse asiassa päästöjen siirtymistä paikasta toiseen, nouseviin teollisuusmaihin. Päästöt ovat saattaneet jopa nousta, kun uudessa tuotantopaikassa ei olekaan käytettävissä tarpeeksi vesivoimaa tai ydinenergiaa, kuten esim Pohjoismaissa on ollut. Toinen ongelma on se, että vauraissa teollisuusmaissa ei välttämättä ole kehittymässä sitä uutta, puhtaampaa tuotantotapaa ihan vain siksi, että vanhalla halvalla teknologialla tuotetut tuotteet täyttävät markkinat eikä kalliimmalla uudella teknologialla tuotetut tuotteet, jotka eivät kuluttajan kannalta ole sen parempia, eivät mene kaupaksi. Euroopan sisäisillä markkinoilla siihen voidaan vaikuttaa tullein, mutta Euroopan ulkopuolella ei.

Toinen seuraus on maailmanpoliittinen ja strateginen: tuotannon siirtäminen kehittyviin maihin on tehnyt kehittyneet maat niistä riippuvaisiksi. Toisin kuin usein annetaan ymmärtää, jo nyt Eurooppa on paljon enemmän riippuvainen Kiinasta, kuin Kiina Euroopasta, ja tulevaisuudessa muiden markkina-alueiden noustessa kohti Euroopan tasoa tilanne muuttuu entistä enemmän tuohon suuntaan.

Päästökaupan idea syntyi aikana, jolloin siihen saakka kaikkien ongelmien ratkaisuna pidetty keskusjohtoinen suunnitelmatalous alkoi osoittautua toimimattomaksi utopiaksi. Suunnitelmataloudella tarkoitan tietenkin kommunististen maiden täysin byrokraattisesti johdettua taloutta. Sen vastapoolina haluttiin nähdä täysin ilman mitään suunnitelmallisuutta toimiva markkinamekanismi, joka "automaattisesti" ratkaisee kaikki ongelmat. Siksi päästökaupan oli tarkoitus korvata aiemmat keinot kuten tullit, verot ja haittamaksut.

Todellisuus ei kuitenkaan ole kaksinapainen, ehdottoman hyvän ja ehdottoman pahan välinen taistelu. Ei ole järjestelmää, joka ratkaisisi kaikki ongelmat, eikä varsinkaan järjestelmää, joka tekisi sen aina kaikissa olosuhteissa. Päästökaupassa on myös ongelmansa, joista yllä kerroin, ja ne olisi tullut tuoda esille, kun mekanismia suunniteltiin. Simuloida arvioituun tulevaisuuteen, joko tietokoneilla, tai ihan kynällä, paperilla ja aivoilla.

Suunnitelmallisuus ei ole ongelma, se taas voi olla, mille tasolle se viedään. Jos kulutustavaratuotannon kansankomissariaatti päättää, kuinka paljon ja minkälaisia kynsiviiloja tuotetaan seuraavan 10 vuoden aikana, mennään aivan varmasti metsään. Mutta jos taas ei missään ministeriössä eikä muuallakaan lainkaan suunnitella makrotaloudellisesti sitä, miten tuotantoa suunnataan ja kehitetään, päädytään vähintääkin stagnaation suolle. Strategisia päätöksiä tulee tehdä, muuallakin kuin yhtiöiden hallituksissa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu