Hiilineutraaliuden tavoittelu utopistisella aikataululla on isku vasten Suomen talouden kasvoja – se sahaa viimeisenkin oksan velkaantumisen vähentämiseltä. Kun juhlapuheissa väitetään vihreän siirtymän tuovan Suomeen uusia työpaikkoja, ollaan pahasti eksyksissä todellisuudesta. Totuus on, että pelkkä halu muuttaa maailmaa ei luo kilpailukykyä.
Kilpailu osaamisesta on jo hävitty, jos katsomme itään. Kiinassa valmistuu vuosittain miljoonia huippukoulutettuja, nälkäisiä insinöörejä. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään sellaista kokonaisälykkyyttä tai massaa, jolla pärjäisimme tässä teknologisessa sodassa. On täydellistä itsepetosta kuvitella, että kääntäisimme tilanteen eduksemme ostamalla kiinalaisia aurinkopaneeleita ja kestomagneettimoottoreita. Siinä mallissa Suomi on vain maksaja, ei hyötyjä.
Samaan aikaan kun Suomessa ajetaan alas puuta ja turvetta – omavaraisuutemme selkärankaa – Kiina ja Intia rakentavat kiihtyvällä tahdilla uusia hiilivoimaloita. Ne eivät välitä pätkääkään Suomen vihreiden utopioista tai meidän itsellemme asettamista kuritustoimenpiteistä. Puun ja turpeen alasajo onkin kansallinen hölmön tölväys, jolla tuhotaan oma energiaturvamme globaalissa tilanteessa, jossa muut viis veisaavat päästöistä.
Puheet tekoälyn ja energian edelläkävijyydestä jäävät tyhjäksi helinäksi, jos ainoa konkreettinen "teko" on lisätä veroja, byrokratiaa ja virkamieskuntaa. Suomi tarvitsee todellisia tekoja ja järkeä, ei itsetuhoista ideologiaa, jolla ajetaan oma talous seinään muiden porskuttaessa ohi.
Kilpailu osaamisesta on jo hävitty, jos katsomme itään. Kiinassa valmistuu vuosittain miljoonia huippukoulutettuja, nälkäisiä insinöörejä. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään sellaista kokonaisälykkyyttä tai massaa, jolla pärjäisimme tässä teknologisessa sodassa. On täydellistä itsepetosta kuvitella, että kääntäisimme tilanteen eduksemme ostamalla kiinalaisia aurinkopaneeleita ja kestomagneettimoottoreita. Siinä mallissa Suomi on vain maksaja, ei hyötyjä.
Samaan aikaan kun Suomessa ajetaan alas puuta ja turvetta – omavaraisuutemme selkärankaa – Kiina ja Intia rakentavat kiihtyvällä tahdilla uusia hiilivoimaloita. Ne eivät välitä pätkääkään Suomen vihreiden utopioista tai meidän itsellemme asettamista kuritustoimenpiteistä. Puun ja turpeen alasajo onkin kansallinen hölmön tölväys, jolla tuhotaan oma energiaturvamme globaalissa tilanteessa, jossa muut viis veisaavat päästöistä.
Puheet tekoälyn ja energian edelläkävijyydestä jäävät tyhjäksi helinäksi, jos ainoa konkreettinen "teko" on lisätä veroja, byrokratiaa ja virkamieskuntaa. Suomi tarvitsee todellisia tekoja ja järkeä, ei itsetuhoista ideologiaa, jolla ajetaan oma talous seinään muiden porskuttaessa ohi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutku Suomen pitää näyttää muulle maailmalle, että olemme päästövähennysten eturientola.
Kiina tekee kovaa vauhtia vihreää siirtymää. Kivihiilen käyttö ja ilmastopäästöt ovat siellä kääntyneet laskuun. Mutta kaltaisesi takapajuinen suomalainen ei tätä tiedä.
Kiinassa rakennetaan hiilivoimaa jatkuvasti auringon ja tuulen rinnalle sillä kyse on strategiasta jota tyhmät vihreät suomessa ei tajua. Aina ei paista aurinko tai tuule ja Kiinan kaltainen jättiläin tarvitsee koko ajan energiaa tyynellä sateella ja yöllä.
Kiina tekee aurinkopaneeleita kivihiilen avulla ja se on iso bisnes.
Suomessa on otettu käyttöön uusi kansallislaji: vihreällä siirtymällä ja vetytaloudella pelottelu ja pilvilinnojen rakentelu. Poliitikot puhuvat juhlapuheissaan vetytaloudesta ja vihreistä työpaikoista kuin ne olisivat jo täällä, vaikka todellisuudessa koko lysti seisoo ilman konkreettista pohjaa. Samaan aikaan kun kansa tuijottaa Salkkareita, maata myydään pala palalta täyteen kiinalaisia aurinkopaneeleita ja kestomagneettimoottoreita, joiden valmistuksessa ei Suomen vihreistä arvoista ole tietoakaan.
Huvittavimman, tai pikemminkin surullisimman, huipun tämä "edelläkävijyys" saavutti, kun poliittiselta kentältä ehdotettiin, että Suomi voisi alkaa vastaanottaa ulkomaista ydinjätettä Eurajoen Onkalon esimerkin innoittamana. Onko tämä se suuri visio? Kun muut maat rakentavat uutta teknologiaa ja porskuttavat hiilivoimalla ohi, Suomi tarjoaa itseään maailman kaatopaikaksi. Jos visio tulevaisuuden kasvualasta on muiden jätteiden hautaaminen, on usko aitoon suomalaiseen teollisuuteen ja osaamiseen menetetty lopullisesti.
Vetytaloudesta puhutaan pelastusrenkaana, mutta sekin vaatii valtavat määrät sähköä – sellaista, jota meillä ei kohta ole, kun oma, kotimainen ja varma energiantuotanto, kuten turve ja puu, ajetaan alas mallioppilas-innolla. Meillä leikitään edelläkävijää samalla kun perinteiset elinkeinot, kuten lihantuotanto, valuvat ulkomaille. Vasikat viedään muualle lihotettavaksi, ja me jäämme maksamaan ulkomaille apulannasta ja tuontilihasta. Kauppataseemme vääristyy kiihtyvällä tahdilla, mutta hallinto vastaa tähän vain lisäämällä veroja, byrokratiaa ja virkamiehiä.
On aika lopettaa utopioiden perässä juokseminen ja palata konkretiaan. Suomi ei nouse olemalla muiden roskakori tai ostamalla itsensä riippuvaiseksi itäisestä teknologiasta. Tarvitsemme tekoja, emme puheita ydinjätteen "matkailuvaltista". Aito kasvu syntyy osaamisesta, omavaraisuudesta ja työstä – ei siitä, että olemme Euroopan paras siivooja muiden sotkuille.