Tuulivoimala ei häiritse minua

Kun tähän lähelle tuli aikoinaan tuulimyllyjä niin olin varmasti tämän alueen ainoa joka ei niitä vastustanut. Kaikki olivat sitä mieltä että ne on rumia ja ne pitää ääntä. Kävin noin vuosi sitten terveystarkastuksessa jossa otettiin myös kuulo ja sain ”täydet pisteet” terveydenhoitajan sanoin. En kuule noita myllyjä lainkaan vaikka kaikki muut kuulevat. En pidä niitä edes rumia vaan olin innoissani jo silloin kun kuulin että sellaiset tulevat. Aamukahvilla istun pihalla ja katselen niitä ja ajattelen että on ne hienoja. Jotenkin hypnoottista ja rauhoittavaa katsella niitä. Olenkin joutunut joidenkin ihmisten epäsuosioon koska en vihaa niitä enkä niitä vastustanut. Osa ei edes tervehdi tai edes katso päin. Naapurini kanssa en ole jutellut aikoihin koska hän kuului suurimpiin vastustajiin.

En ymmärrä miten joku kuulee ne muutaman kilometrin päästä siten että ei saa nukuttua mutta se että joku huudattaa moottorisahaa aamusta iltaan ei sitten häiritsekään. Se vasta onkin kamala ääni.
Tai sitten osa tuntee jatkuvaa värinää kehossaan ollessaan kotona.
Nämä johtuu vain siitä että asenne on aina ollut negatiivinen. Itsellä kun oli positiivinen asenne niin en kuule tai tunne mitään.

Eikä ne maisemaakaan mielestäni pilaa. Suomessa on metsää vaikka muille jakaa joten voi mennä minne vain seisomaan ja katselemaan maisemia ja varmasti löytyy siitä kotipihastakin suurempia rumentajia. Miksei se ikivanha lato jonka katto romahti jo 10 vuotta sitten häiritse yhtään?

Kaikki on asenteesta kiinni ja jos kaikki on huonosti niin silloin ei oikein voi mitään.