Suomi on EU:n uusi siirtomaa – Milloin lopetamme kampaviinerien syönnin ja alamme vaatia tuloksia?
Suomessa on totuttu ihmettelemään talouskasvun puutetta ja teollisuuden näivettymistä. Syitä etsitään milloin mistäkin, mutta totuus on silmiemme edessä: Suomi on alistunut Euroopan unionin sisäiseen siirtomaapolitiikkaan. Meiltä viedään raaka-aineet, meiltä viedään halpa sähkö, ja meille jätetään vain ympäristöhaitat ja tyhjät lupaukset ”tulevaisuuden potentiaalista”.
On täysin käsittämätöntä, että maassa, jossa on Euroopan edullisin sähkö ja omavaraisuus huipussaan, piuhat hohkaavat punaisena sähkön vientiä Viroon ja Keski-Eurooppaan. Samaan aikaan miljardien arvoiset sirutehtaat ja korkean teknologian investoinnit nousevat Saksaan ja Ranskaan. Me emme käytä sähköämme vipuvartena teollisuuden houkuttelemiseksi, vaan olemme tyytyneet EU:n energiapankin rooliin.
Sama irvikuva toistuu kaivosalalla. Suomella on hallussaan kriittisiä mineraaleja, joita ilman Euroopan ”vihreä siirtymä” ja sirusota pysähtyisivät päivässä. Silti me suostumme siihen, että täältä kaivetaan raakamalmi ja maametallit pilkkahintaan jatkojalostettavaksi muualla. Meillä jalostusarvo on jäänyt kehitysmaatasolle, vaikka poliitikot juhlivat jokaista uutta avolouhosta suurena voittona.
EU:n isot maat, Saksa ja Ranska etunenässä, käyttävät valtioiden tukisääntöjen höllennyksiä surutta hyväkseen ja imevät investoinnit itselleen. Suomi seisoo vieressä syömässä kampaviinereitä ja nyökyttelee kiltisti yhteisille pelisäännöille, jotka on kirjoitettu meitä vastaan. On turha puhua kasvusta, jos emme uskalla käyttää omia valttejamme – sähköä ja mineraaleja – ehdottomana ehtona sille, että jalostus ja työpaikat jäävät tänne.
Suomen ei pidä olla EU:n takapiha, jota kupataan kuivalla kakkoseen aina kun suurvallat niin haluavat. Jos emme lopeta tätä siirtomaatyylistä raaka-ainevientiä ja vaadi todellista teollista jalostusarvoa, voimme unohtaa puheet pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. On aika lopettaa ihmettely ja alkaa rakentaa kasvua omilla ehdoillamme.
Suomessa on totuttu ihmettelemään talouskasvun puutetta ja teollisuuden näivettymistä. Syitä etsitään milloin mistäkin, mutta totuus on silmiemme edessä: Suomi on alistunut Euroopan unionin sisäiseen siirtomaapolitiikkaan. Meiltä viedään raaka-aineet, meiltä viedään halpa sähkö, ja meille jätetään vain ympäristöhaitat ja tyhjät lupaukset ”tulevaisuuden potentiaalista”.
On täysin käsittämätöntä, että maassa, jossa on Euroopan edullisin sähkö ja omavaraisuus huipussaan, piuhat hohkaavat punaisena sähkön vientiä Viroon ja Keski-Eurooppaan. Samaan aikaan miljardien arvoiset sirutehtaat ja korkean teknologian investoinnit nousevat Saksaan ja Ranskaan. Me emme käytä sähköämme vipuvartena teollisuuden houkuttelemiseksi, vaan olemme tyytyneet EU:n energiapankin rooliin.
Sama irvikuva toistuu kaivosalalla. Suomella on hallussaan kriittisiä mineraaleja, joita ilman Euroopan ”vihreä siirtymä” ja sirusota pysähtyisivät päivässä. Silti me suostumme siihen, että täältä kaivetaan raakamalmi ja maametallit pilkkahintaan jatkojalostettavaksi muualla. Meillä jalostusarvo on jäänyt kehitysmaatasolle, vaikka poliitikot juhlivat jokaista uutta avolouhosta suurena voittona.
EU:n isot maat, Saksa ja Ranska etunenässä, käyttävät valtioiden tukisääntöjen höllennyksiä surutta hyväkseen ja imevät investoinnit itselleen. Suomi seisoo vieressä syömässä kampaviinereitä ja nyökyttelee kiltisti yhteisille pelisäännöille, jotka on kirjoitettu meitä vastaan. On turha puhua kasvusta, jos emme uskalla käyttää omia valttejamme – sähköä ja mineraaleja – ehdottomana ehtona sille, että jalostus ja työpaikat jäävät tänne.
Suomen ei pidä olla EU:n takapiha, jota kupataan kuivalla kakkoseen aina kun suurvallat niin haluavat. Jos emme lopeta tätä siirtomaatyylistä raaka-ainevientiä ja vaadi todellista teollista jalostusarvoa, voimme unohtaa puheet pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. On aika lopettaa ihmettely ja alkaa rakentaa kasvua omilla ehdoillamme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmettelen että edes virheitä tämä epäkohta ei kiinnosta. virheätkin näkevät sähkön vientituotteena vaikka tyhmempi tajuaisia että se on raakaaine jota keskieuroopanmaat surutta imevät täältä sulkien omat ydinvoimansa eli ulkoistavat ongelmat tyhmille finskeille. Vähän ottaa pattiin tämä kun puhutaan montako miljardia pitää seuraavan hallituksen sopeuttaa vaikka avaimet ovat käden ulottuvilla jos ei oltaisi niin VTUN tyhmiä !
Ironista, että puhutaan miljardien leikkauksista palveluista, kun samalla maaperästämme virtaa ulos satojen miljardien arvosta raaka-ainetta ilman, että siitä jää Suomeen muuta kuin kuoppa ja muutama huonosti palkattu työpaikka. Jos malmin jalostusarvo pidettäisiin täällä, verotulot korjaisivat valtion budjetin ilman yhtäkään leikkausta.