Narsistin uhrin auttaminen on vaikeaa

Alkoholisti ei voi parantua ennen kuin myöntää ongelman. Narsisti ei muutu koska ei koe tarvetta muuttua. Narsistin uhria ei voi auttaa koska hän ei myönnä olevansa uhri. Näinhän se menee.

Sukulaismies uhriksi aikanaan ajautui ja irtautuminen tulee tapahtumaan vasta kun toinen heistä kuolee. Tai missä määrin hän oikeastaan on uhri jos hän ei koe olevansa uhri? Ei ainakaan myönnä sitä edelleenkään.

Suhteen alku oli tyypilliseen tapaan elämää suurempaa rakkautta, jossa narsisti vei ja mies vikisi. Eikä vain rakkautta, vaan kaikin puolin loistava tulevaisuus edessä, mihin kuuluin ajatus hyvistä tuloista ja kauniista kodista ja upeasta perheestä tämän älykkään, osaavan, ahkeran, seksikkään ja kaikin tavoin upean naisen rinnalla.

Ajan oloon sanat ja todellisuus alkoivat olla yhä kauempana toisistaan ja suhteen ulkopuoliset henkilöt alkoivat huomata aukkoja narsistin kulississa. Mies ei nähnyt, ei halunnut nähdä. Ei hän todellakaan ollut valmis luopumaan sitä upeasta tulevaisuudesta, minkä jo ajatteli olevan käsillä, ja oli valmis tiukasti torjumaan ulkopuolisten epäilyt.

Miehelläkin oli epäröinnin hetkensä, mutta silloin nainen lisäsi panosta ja kohta olikin häät ja sitten lapsi tulollaan. Ei tullut varakkuutta. Koti tuli, mutta enemmän narsistista huolimatta kuin narsistin avustaman kun muu perhe auttoi ahdingossa olevaa miestä. Lapsen myötä tuli perhe ja lapsesta miehelle tärkein asia maailmassa. Koska lapsi oli miehelle tärkein asia maailmassa, narsistin oli hyvin helppo lapsen hyvinvointia uhkaamalla pitää mies otteessa. Lapsi kasvoi ja itsenäistyi, mutta silloin miehen terveys ja talous oli siinä jamassa, että oli helpompi jatkaa narsistin rinnalla kuin yrittää irtautua. Ja olihan siinä vuosien varrella kehittynyt kysy käsitellä narsistia: joustaa sopivasti, valehdella sopivasti, jättää kertomatta sopivasti, ottaa vastaan pa...amyrskyt aina välillä ja olla välittämättä siitä häpeästä, mitä narsistin käytös yhteisössä aiheutti. Se nyt on vaan sellainen, pirttihirmu, draamakuningatar ja lopulta vähän yksinkertainen.

Väitän että mielikuva narsisteista on aivan liian yksoikoinen, ja se perustuu aivan liikaa tiettyihin stereotypioihin, vaikka todellisuudessa narsisti käyttää miljoonaa eri kikkaa eri tilanteissa, saavuttaakseen päämääränsä.

Jotkut tilanteet siis saattavat näyttää ulkopuolisen silmiin huomattavasti selkeämmiltä, mitä ne vaikkapa uhrista itsestään tuntuu. Joskus joutuu myös ajattelemaan sitä, että hyötyykö "uhri" itse jotenkin narsistitsta, vaikka suhde olisikin alisteinen?