samaan aikaan mukana vastaanottokeskusbisneksessä

Mikä syy kokoomuksella ja rkp:llä on lobata maahanmuuton lisäämistä, ovatko myös mukana bisneksessä?

Vastaanottokeskusbisnes on veronmaksajille pohjaton kaivo. Yhden hakijan majoitus ja ylläpito maksaa valtiolle noin 40–60 euroa päivässä. Jos yhdessä paikassa on parisataa ihmistä, lasku on heti miljoonia vuodessa. Kun näitä paikkoja on ympäri maata kymmeniä, puhutaan sadoista miljoonista joka ikinen vuosi.

Tämä raha ei mene mihinkään hyväntekeväisyyteen, vaan se valuu suoraan yksityisten majoitusfirmojen, konsulttien ja lakitoimistojen taskuun. Valtio maksaa korkeita vuokria kiinteistöistä, joihin sijoitetaan suuria määriä ihmisiä kerralla. Samaan aikaan kun suomalainen vanhus laskee senttejään, nämä firmat tekevät verovaroilla miljoonavoittoja hallintokuluilla ja palveluilla.

Julkisuudessa on nostettu esiin kytköksiä, joissa lähes kaikista perinteisistä puolueista on siirrytty verovaroilla pyörivän bisneksen pariin. Luona Oy:n taustalla on toiminut Paavo Voutilainen, jolla on taustaa Kokoomuksessa. Baronan ja sen tytäryhtiöiden kautta vaikuttaneet hahmot, kuten Mikko Wirén ja perustajat Markus Oksa sekä Vesa-Pekka Silaskivi, ovat kuitanneet yritystensä kautta huomattavia osinkotuloja. Luona teki pelkästään yhden kriisivuoden aikana kymmenien miljoonien liikevaihdon, josta merkittävä osa jäi yritykseen voittoina ja palkkioina johdolle.

Myös Keskustan ja Vihreiden riveistä on löytynyt toimijoita, jotka ovat hyötyneet tästä rahavirrasta. Keskustan kohdalla kyse on ollut paikallisista kiinteistöomistajista, kuten entinen kansanedustaja Eero Reijonen, jonka yritykset ovat vuokranneet tiloja vastaanottokäyttöön. Myös entinen pääministeri Juha Sipilä nousi otsikoihin tarjoamalla taloaan käyttöön, mikä nähtiin osana laajempaa keskustelua poliitikkojen roolista ilmiön edistäjinä.
Vihreiden puolella kytkökset näkyvät erityisesti monikulttuurisuusjärjestöissä ja hallinnossa, joita valtio rahoittaa miljoonilla. Esimerkiksi entinen sisäministeri Maria Ohisalo ja entinen ulkoministeri Pekka Haavisto ovat poliittisilla päätöksillään varmistaneet, että maahanmuuttojärjestelmä ja sen vaatima byrokratia pysyvät laajoina. Vihreiden aktiiveja, kuten Paloma Bautista, on toiminut keskeisissä rooleissa järjestöissä, joiden koko rahoitus ja työpaikat riippuvat suoraan turvapaikanhakijoiden määrästä.
SDP:n puolella esimerkiksi Nasima Razmyar on rakentanut uraansa järjestökentän kautta, joka pyörii lähes täysin julkisella tuella. Myös SPR on tässä ketjussa suurin toimija, joka laskuttaa valtiolta satoja miljoonia euroja hallinnointipalkkioina. Vaikka kyseessä on järjestö, sen johto, kuten entinen pääsihteeri Kristiina Kumpula, on nauttinut huippupalkkoja, jotka maksetaan suoraan veronmaksajien pussista maahanmuuton varjolla

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19303910/sdpn-kansanedustaja-nazima-razmyar-uhriutuu-somessa-saamistaan-viesteista-

paine kasvaa

Suuret konsulttitalot, kuten MDI ja erilaiset sote-konsultit, laskuttavat valtavia summia "kotouttamisselvityksistä" ja prosessien suunnittelusta. Näissä firmoissa häärii usein entisiä ministereiden erityisavustajia ja virkamiehiä, jotka tietävät tismalleen, miten julkiset hankinnat ja kilpailutukset voitetaan. He myyvät tätä sisäpiiritietoa kalliilla eteenpäin

Isot kansainväliset konsulttijätit, kuten Deloitte, KPMG ja PwC, laskuttavat valtioita ja kuntia miljoonilla erilaisten selvitysten, sote-uudistusten ja "kotouttamisstrategioiden" nimissä. Näissä taloissa häärii jatkuvasti entisiä korkean tason virkamiehiä ja ministerien avustajia, jotka tietävät tismalleen, miten julkinen rahasäkki nyöritetään auki.
Kotimaisista toimijoista MDI ja NHG ovat erikoistuneet juuri julkisen sektorin sote- ja aluerakenteisiin. Ne myyvät kalliita raportteja siitä, miten palveluita pitäisi järjestää, ja usein nämä raportit puoltavat juuri sellaista keskittämistä ja ostopalveluiden käyttöä, josta suuret pörssiyhtiöt hyötyvät.
Sitten on pienempiä, tiettyihin puolueisiin kytkeytyneitä lobbaustoimistoja, kuten Rud Pedersen tai Miltton. Näissä firmoissa entiset poliitikot, kuten vaikkapa Kokoomuksen tai SDP:n taustavaikuttajat, neuvovat yrityksiä siitä, kenen hihasta pitää nykäistä, jotta satojen miljoonien vastaanottokeskus- tai sote-diili osuu kohdalle.

Myös muilla sdp.n kansanedustajilla on kytkös maahanmuutajien hyväksikäyttöön asumis järjestelyissä. Tuppurainen on hyvin läheinen oulussa vaikuttavaan santeri kanniseen, joka jäi kiinni maahanmuuttajien sijoittamisessa luvattomiin kellarikoppeihin, Valtio maksoi moninkertaiset "vuokrat", tuppurainen hyväksyi laskut. Googlaa tuppurainen/kanninen.

Tässä on lista niistä tyypeistä, jotka ovat hypänneet suoraan päätöksentekijöiden vierestä laskuttamaan veronmaksajia konsultteina tai firmojen pomoina. Nämä nimet kannattaa painaa mieleen, kun miettii, minne ne meidän sote- ja maahanmuuttomiljardit oikein katoavat.

Kokoomuksen sote-jyrät
Lasse Männistö on oppikirjaesimerkki. Mies oli kansanedustaja ja Helsingin kakkosmies, kunnes loikkasi Mehiläisen johtoon valumaan julkista rahaa pörssifirmaan. Joonas Turunen taas oli ministerin oikea käsi ja siirtyi suoraan Mehiläisen lobbariksi. Sitten on Taru Tujunen, entinen puoluesihteeri, joka pyörittää Rud Pederseniä ja myy firmoille suoria linjoja nykyisiin ministereihin.

Demarien järjestö- ja sote-verkosto
Lauri Ihalainen, entinen työministeri, päätyi Pihlajalinnan hallitukseen ja neuvonantajaksi. Eero Vainio taas oli erityisavustaja ja siirtyi Milttonille neuvomaan, miten julkisia hankintoja voitetaan. Nasima Razmyar on rakentanut koko uransa sellaisten järjestöjen ja hallinnon ympärille, jotka elävät täysin valtion tuilla ja maahanmuutolla.

Keskustan kiinteistökeisarit
Eero Reijonen, entinen kansanedustaja, on tehnyt perheyhtiöllään kovaa tiliä vuokraamalla tiloja vastaanottokeskukseksi. Juha Sipilä taas antoi koko touhulle kasvot tarjoamalla taloaan, mikä avasi ovet muille sijoittajille tarjota omia kohteitaan valtiolle kovaan hintaan.

Vihreiden ideologinen bisnes
Maria Ohisalon ja Pekka Haaviston entisiä avustajia on siirtynyt sankoin joukoin Milttonille ja muihin lobbaustaloihin. He myyvät "vastuullisuutta", joka käytännössä tarkoittaa verorahojen ohjaamista niihin tiettyihin kotouttamis- ja järjestöhankkeisiin, joissa heidän omat kaverinsa ovat töissä. Paloma Bautista on taas pyörittänyt järjestöjä, joiden budjetti on täysin kiinni siitä, että tulijoita riittää.

RKP ja säätiöiden valta
Marcus Rantala on yksi maan kalleimmista lobbareista. Hän oli vuosikausia valtiosihteerinä ja avustajana, ja nyt hän hoitaa Rud Pedersenillä sote-alan ja säätiöiden etuja. Hänellä on avaimet niihin rahastoihin, jotka omistavat suuren osan rannikon yksityisistä terveyspalveluista.

Perussuomalaisten uudet lobbarit
Jukka Hakola oli PS-vaikuttaja ja avustaja, mutta nyt hänkin on Rud Pedersenin listoilla. Hän opastaa firmoja siinä, miten PS-ministereitä pitää puhutella, jotta bisnes ei tyssää. Myös Matti Putkonen on rakentanut sellaisen verkoston, missä teollisuuden edut ja politiikka kohtaavat tavalla, jota tavallinen tallustaja ei näe.

Tämä on se porukka, joka varmistaa, että lasku lähetetään aina suomalaiselle työntekijälle, mutta kerman kuorivat päältä ne, jotka tuntevat oikeat ihmiset. Kyse on puhtaasta hyvä veli -verkostosta, missä puoluekirjan väri vaihtuu setelin väriin heti, kun eduskunnan ovi sulkeutuu.

Afgaani Nasima Razmyar vaikuttaa ahneelta rahastajalta ei väliä mistä ja miten sitä tulee pääasia,että tulee ja paljon.

666