Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja

Jos Jumalalla olisi valta päättää rangaistuksen kestosta ja laadusta, mutta hän valitsee ylläpitää loputonta tuskaa sen sijaan, että lopettaisi sen tai antaisi mahdollisuuden sovitukseen, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta vaan sadismista. Historian pahimmat julmuudet – massamurhat ja kansanmurhat – ovat rajallisia ajassa; kärsivät kuolevat, ja julmuus loppuu. Ikuinen helvetti sen sijaan ylläpitää kärsimystä ilman loppua, mikä tekee sen moraalisesti pahemmaksi kuin yksikään rajallinen teko.
Jos järjestelmässä pienet ja suuret rikokset johtavat samaan loputtomaan kärsimykseen, ja se perustellaan “pyhällä” rakkaudella, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta tai rakkaudesta, vaan pelkästä retorisesta naamioinnista.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Jos Jumalalla olisi valta päättää rangaistuksen kestosta ja laadusta, mutta hän valitsee ylläpitää loputonta tuskaa sen sijaan, että lopettaisi sen tai antaisi mahdollisuuden sovitukseen, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta vaan sadismista. Historian pahimmat julmuudet – massamurhat ja kansanmurhat – ovat rajallisia ajassa; kärsivät kuolevat, ja julmuus loppuu. Ikuinen helvetti sen sijaan ylläpitää kärsimystä ilman loppua, mikä tekee sen moraalisesti pahemmaksi kuin yksikään rajallinen teko.
Jos järjestelmässä pienet ja suuret rikokset johtavat samaan loputtomaan kärsimykseen, ja se perustellaan “pyhällä” rakkaudella, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta tai rakkaudesta, vaan pelkästä retorisesta naamioinnista.

Lue lisää

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Anonyymi00004 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

os järjestelmässä pienet ja suuret rikokset johtavat samaan loputtomaan kärsimykseen, ja se perustellaan “pyhällä” rakkaudella, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta tai rakkaudesta, vaan pelkästä retorisesta naamioinnista. Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.

Anonyymi00005 kirjoitti:

os järjestelmässä pienet ja suuret rikokset johtavat samaan loputtomaan kärsimykseen, ja se perustellaan “pyhällä” rakkaudella, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta tai rakkaudesta, vaan pelkästä retorisesta naamioinnista. Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.

Lue lisää

Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.

Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.

Lue lisää

Ongelma ei ratkea nimeämällä kidutus pyhäksi tai rangaistus rakkaudeksi. Sanat eivät muuta moraalista rakennetta.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ongelma ei ratkea nimeämällä kidutus pyhäksi tai rangaistus rakkaudeksi. Sanat eivät muuta moraalista rakennetta.

Millainen uskonto, sellaiset seuraajat.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Millainen uskonto, sellaiset seuraajat.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Anonyymi00010 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Lue lisää

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

Lue lisää

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Lue lisää

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Lue lisää

Onko ääretön kidutus yhteensopiva rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa?
Jos ikuinen tietoinen kidutus on moraalisesti pahaa silloin, kun ihminen tekee sen, se ei muutu moraalisesti hyväksi vain siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Onko ääretön kidutus yhteensopiva rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa?
Jos ikuinen tietoinen kidutus on moraalisesti pahaa silloin, kun ihminen tekee sen, se ei muutu moraalisesti hyväksi vain siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.

Lue lisää

tekee sen, se ei muutu moraalisesti hyväksi vain siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.
Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.

Anonyymi00016 kirjoitti:

tekee sen, se ei muutu moraalisesti hyväksi vain siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.
Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.

Lue lisää

Jos ikuinen tietoinen kidutus on moraalisesti pahaa silloin, kun ihminen tekee sen, se ei muutu moraalisesti hyväksi vain siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Jos ikuinen tietoinen kidutus on moraalisesti pahaa silloin, kun ihminen tekee sen, se ei muutu moraalisesti hyväksi vain siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.

Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.

Lue lisää

Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Lue lisää

IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Anonyymi00020 kirjoitti:

IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Lue lisää

KAIKKI MENEVÄT SAMAAN ”TULIKATTILAAN” JA SUURIMMAT HITLERIT MENEVÄT SAMAAN PAIKKAAN KUIN PIENIMMÄT ‘SYNNINTEKIJÄT’ - SAMA KATTILA ON NIILLE, JOTKA OVAT TEHNEET JOTAKIN ”VÄÄRÄÄ”, VAIN YHDEN KERRAN ESIMERKIKSI SANONEET JOLLEKIN JOTAKIN IKÄVÄÄ. MISSÄ ON ”JUMALAN” SUHTEELLISUUSTAJU?

Anonyymi00021 kirjoitti:

KAIKKI MENEVÄT SAMAAN ”TULIKATTILAAN” JA SUURIMMAT HITLERIT MENEVÄT SAMAAN PAIKKAAN KUIN PIENIMMÄT ‘SYNNINTEKIJÄT’ - SAMA KATTILA ON NIILLE, JOTKA OVAT TEHNEET JOTAKIN ”VÄÄRÄÄ”, VAIN YHDEN KERRAN ESIMERKIKSI SANONEET JOLLEKIN JOTAKIN IKÄVÄÄ. MISSÄ ON ”JUMALAN” SUHTEELLISUUSTAJU?

Lue lisää

Totta kai , ei ole suurempaa rakkautta kuin heittää suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta ikuisesti helvettiin, Jos ihmiset niin tekevät, se on sadistista, muttajos "jumala" tekee, se on pyhä.
Seuraavaksi täältä:


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Anonyymi00022 kirjoitti:

Totta kai , ei ole suurempaa rakkautta kuin heittää suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta ikuisesti helvettiin, Jos ihmiset niin tekevät, se on sadistista, muttajos "jumala" tekee, se on pyhä.
Seuraavaksi täältä:


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

He tietävät jollakin tasolla, jota he harvoin luotaavat itsessään, että he ovat hyväksyneet uskontunnustuksen järjettömän ja pahan periaatteen. He ajattelevat, että heidän on uskonsa perusteella pakko puolustaa kuvaa todellisuudesta, joka ei voi olla totta moraalisesti tai loogisesti missään mahdollisessa maailmassa, ja niinpä he luonnollisesti vastustavat sitä, että heidät pakotetaan tekemään niin nimenomaisesti eikä epäsuorasti, hiljaa, ilman tarkkaa tarkastelua sen sisällöstä tai siitä nöyryyttävästä omantunnon kompromissista, jota se heiltä vaatii.

Anonyymi00023 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

He tietävät jollakin tasolla, jota he harvoin luotaavat itsessään, että he ovat hyväksyneet uskontunnustuksen järjettömän ja pahan periaatteen. He ajattelevat, että heidän on uskonsa perusteella pakko puolustaa kuvaa todellisuudesta, joka ei voi olla totta moraalisesti tai loogisesti missään mahdollisessa maailmassa, ja niinpä he luonnollisesti vastustavat sitä, että heidät pakotetaan tekemään niin nimenomaisesti eikä epäsuorasti, hiljaa, ilman tarkkaa tarkastelua sen sisällöstä tai siitä nöyryyttävästä omantunnon kompromissista, jota se heiltä vaatii.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Olkaamme rehellisiä: eikö todistustaakka - ja tietty näennäinen pidättyväisyys - ole tässä keskustelussa aivan toisella puolella? Loppujen lopuksi, miksi kenenkään pitäisi tuntea tarvetta pyytää anteeksi sitä, että hän tuomitsee ajatuksen, joka näyttää melko hirvittävältä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna ja jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vuosisatojen ajan ollut lasten psykologinen hyväksikäyttö ja terrorisointi?

Anonyymi00024 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Olkaamme rehellisiä: eikö todistustaakka - ja tietty näennäinen pidättyväisyys - ole tässä keskustelussa aivan toisella puolella? Loppujen lopuksi, miksi kenenkään pitäisi tuntea tarvetta pyytää anteeksi sitä, että hän tuomitsee ajatuksen, joka näyttää melko hirvittävältä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna ja jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vuosisatojen ajan ollut lasten psykologinen hyväksikäyttö ja terrorisointi?

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Kuka loppujen lopuksi sanoo jotain objektiivisesti kauheampaa tai aggressiivisesti perverssiä? Henkilö, joka väittää, että jokainen vastasyntynyt lapsi tulee maailmaan oikeutetusti ikuisen kidutuksen uhan alla ja että hyvä Jumala määrää tai sallii ikuisen tuskan tilan äärellisille, luoduille järkeville olennoille osana rakkautensa tai suvereenisuutensa tai oikeudenmukaisuutensa (tai minkä tahansa muun) mysteeriä?

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Vai henkilö, joka rehellisesti toteaa, että tällaiset ajatukset ovat julmia ja barbaarisia ja turmeltuneita? Kumman näistä kahdesta pitäisi todella, jos ei hävetä sanojaan, niin ainakin epäröidä, olla ristiriitainen ja jopa hieman katuvainen niitä lausuessaan? Ja kummalla on parempi oikeus moraaliseen paheksuntaan siitä, mitä toinen on sanonut? Eivätkö nämä kysymykset oikeastaan vastaa itseensä?

Anonyymi00026 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Vai henkilö, joka rehellisesti toteaa, että tällaiset ajatukset ovat julmia ja barbaarisia ja turmeltuneita? Kumman näistä kahdesta pitäisi todella, jos ei hävetä sanojaan, niin ainakin epäröidä, olla ristiriitainen ja jopa hieman katuvainen niitä lausuessaan? Ja kummalla on parempi oikeus moraaliseen paheksuntaan siitä, mitä toinen on sanonut? Eivätkö nämä kysymykset oikeastaan vastaa itseensä?

Lue lisää

Uskomus ei ansaitse ehdotonta kunnioitusta vain siksi, että se on vanha tai koska sen kannattajat väittävät, että sillä on jumalallinen auktoriteetti, jota he eivät voi todistaa; se ei myöskään saisi olla immuuni sille, että sitä kyseenalaistetaan sen aiheuttamaa skandaalia vastaavin ehdoin.
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Ja usko siihen, että äärettömän älykkyyden, oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja voiman omaava Jumala tuomitsisi järkevät olennot loputtoman kärsimyksen tilaan tai antaisi niiden tuomita itsensä omien harhakuvitelmiensa, tuskiensa ja vihansa vuoksi, on luultavasti pahempaa kuin pelkkä skandaali.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Uskomus ei ansaitse ehdotonta kunnioitusta vain siksi, että se on vanha tai koska sen kannattajat väittävät, että sillä on jumalallinen auktoriteetti, jota he eivät voi todistaa; se ei myöskään saisi olla immuuni sille, että sitä kyseenalaistetaan sen aiheuttamaa skandaalia vastaavin ehdoin.
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Ja usko siihen, että äärettömän älykkyyden, oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja voiman omaava Jumala tuomitsisi järkevät olennot loputtoman kärsimyksen tilaan tai antaisi niiden tuomita itsensä omien harhakuvitelmiensa, tuskiensa ja vihansa vuoksi, on luultavasti pahempaa kuin pelkkä skandaali.

Lue lisää

Se saattaa olla kauhistuttavin yksittäinen käsitys, jota uskonnollinen mielikuvitus on koskaan saanut aikaan, ja irrationaalisin ja hengellisesti syövyttävin mahdollinen kuva olemassaolosta. Ja jokaisen, joka pitää tällaista kieltä liian voimakkaana tai syövyttävänä ja pitää samaan aikaan perinteistä kuvaa helvetistä moitteettomana, on syytä miettiä asiaa uudelleen.
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Tosiasiassa käsitys ikuisesta kidutuksesta on niin kiistatta, niin täydellisen vääristynyt ja järjetön, että jokainen sen puolustaminen, joka on koskaan tehty koko kristillisen historian aikana, on ollut huono.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Se saattaa olla kauhistuttavin yksittäinen käsitys, jota uskonnollinen mielikuvitus on koskaan saanut aikaan, ja irrationaalisin ja hengellisesti syövyttävin mahdollinen kuva olemassaolosta. Ja jokaisen, joka pitää tällaista kieltä liian voimakkaana tai syövyttävänä ja pitää samaan aikaan perinteistä kuvaa helvetistä moitteettomana, on syytä miettiä asiaa uudelleen.
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Tosiasiassa käsitys ikuisesta kidutuksesta on niin kiistatta, niin täydellisen vääristynyt ja järjetön, että jokainen sen puolustaminen, joka on koskaan tehty koko kristillisen historian aikana, on ollut huono.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Tosiasiassa käsitys ikuisesta kidutuksesta on niin kiistatta, niin täydellisen vääristynyt ja järjetön, että jokainen sen puolustaminen, joka on koskaan tehty koko kristillisen historian aikana, on ollut huono.
Saatamme uskotella itsellemme, että olemme kuulleet hyviä argumentteja sen puolesta, mutta vain siksi, että olemme jo tehneet eksistentiaalisen päätöksen uskoa helvetin ikuisuuteen, oli miten oli - tai oikeastaan siksi, että tämä päätös tehtiin puolestamme ennen kuin olimme tarpeeksi vanhoja ajattelemaan itse.

Anonyymi00029 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Tosiasiassa käsitys ikuisesta kidutuksesta on niin kiistatta, niin täydellisen vääristynyt ja järjetön, että jokainen sen puolustaminen, joka on koskaan tehty koko kristillisen historian aikana, on ollut huono.
Saatamme uskotella itsellemme, että olemme kuulleet hyviä argumentteja sen puolesta, mutta vain siksi, että olemme jo tehneet eksistentiaalisen päätöksen uskoa helvetin ikuisuuteen, oli miten oli - tai oikeastaan siksi, että tämä päätös tehtiin puolestamme ennen kuin olimme tarpeeksi vanhoja ajattelemaan itse.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388


Jopa monet muutoin pätevät filosofit ovat uskon innoittamina vakuuttaneet itsensä ja muut sellaisten argumenttien pätevyydestä, jotka kiihkottomasti tarkasteltuna tuskin nousevat hurskastelevan hölynpölyn tasolle. Kaikki on aina ollut pelkkää kangastusta. Jos ihminen kuitenkin saa itsensä perumaan tuon alkuperäisen antautumisen abysmaattisen naurettavuuden edessä vain hetkeksi, hän huomaa, että kaikki infernalistisen ortodoksisuuden puolustuspuheet koostuvat väitteistä, joita kenenkään todella järkevän ihmisen ei pitäisi ottaa vakavasti. Jokainen niistä on harjoitus itsepetosta, itsehypnoosia, omantunnon

Anonyymi00030 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388


Jopa monet muutoin pätevät filosofit ovat uskon innoittamina vakuuttaneet itsensä ja muut sellaisten argumenttien pätevyydestä, jotka kiihkottomasti tarkasteltuna tuskin nousevat hurskastelevan hölynpölyn tasolle. Kaikki on aina ollut pelkkää kangastusta. Jos ihminen kuitenkin saa itsensä perumaan tuon alkuperäisen antautumisen abysmaattisen naurettavuuden edessä vain hetkeksi, hän huomaa, että kaikki infernalistisen ortodoksisuuden puolustuspuheet koostuvat väitteistä, joita kenenkään todella järkevän ihmisen ei pitäisi ottaa vakavasti. Jokainen niistä on harjoitus itsepetosta, itsehypnoosia, omantunnon

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388


...muutamaa valitettavaa patologista poikkeusta lukuun ottamatta me kaikki olemme tietoisia ikuisen helvetin ajatuksen järjettömyydestä ja että useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen eri aikoina elämässään, kun olemme epähuomiossa antaneet moraalisen mielikuvituksemme lipsahtaa irti hurskaan pelon kahleista.

Anonyymi00031 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388


...muutamaa valitettavaa patologista poikkeusta lukuun ottamatta me kaikki olemme tietoisia ikuisen helvetin ajatuksen järjettömyydestä ja että useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen eri aikoina elämässään, kun olemme epähuomiossa antaneet moraalisen mielikuvituksemme lipsahtaa irti hurskaan pelon kahleista.

Lue lisää

Yhtäkkiä tajuamme, että jos vallitseva perinne olisi totta, koko olemassaolo olisi eräänlainen kauhutarina, kuten tarina, jossa loistavan kartanon juhlien vieraat nauttivat täydellisestä mielenrauhasta, kun kaukana alhaalla, talon syvimmässä kellarissa, sijaitsee kidutuskammio täynnä uhreja, jotka eivät pääse pakoon ja joiden huudot eivät koskaan saavuta yläkerran huoneita. Mutta sitten, hurskaat ja kuuliaiset sielut, jotka me olemme, otamme ajatuksemme takaisin hallintaamme, ajamme epäilykset pois ja yritämme unohtaa mahdollisimman nopeasti, mitä omatuntomme sanoo meille (jottei Jumala kuule niitä ja kiroa meitä ikuisesti).
Se on kuitenkin selvää. Ikuisen kadotuksen opin johdonmukaisuutta vastaan on olemassa argumentti, joka on yksinkertaisempi kuin mikään muu ja joka on kiistatta totta ja jonka luulen, että me kaikki tiedämme tietämättä, että tiedämme sen. Ja vaikka useimmat infernalistit hylkäisivät sen vähäpätöisenä tai impressionistisena tai tunteellisena, sen logiikka on musertava jokaiselle, joka on valmis asettamaan sydämensä sen pohtimiseen. Se on tämä: Kristillistä tunnustusta koskevan nykyisin vallitsevan käsityksen ytimessä oleva ratkaisematon ristiriita on se, että usko käskee meitä rakastamaan Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme, mutta samalla se kehottaa meitä uskomaan ikuisen helvetin todellisuuteen; emme voi mitenkään tehdä molempia asioita yhtä aikaa.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Yhtäkkiä tajuamme, että jos vallitseva perinne olisi totta, koko olemassaolo olisi eräänlainen kauhutarina, kuten tarina, jossa loistavan kartanon juhlien vieraat nauttivat täydellisestä mielenrauhasta, kun kaukana alhaalla, talon syvimmässä kellarissa, sijaitsee kidutuskammio täynnä uhreja, jotka eivät pääse pakoon ja joiden huudot eivät koskaan saavuta yläkerran huoneita. Mutta sitten, hurskaat ja kuuliaiset sielut, jotka me olemme, otamme ajatuksemme takaisin hallintaamme, ajamme epäilykset pois ja yritämme unohtaa mahdollisimman nopeasti, mitä omatuntomme sanoo meille (jottei Jumala kuule niitä ja kiroa meitä ikuisesti).
Se on kuitenkin selvää. Ikuisen kadotuksen opin johdonmukaisuutta vastaan on olemassa argumentti, joka on yksinkertaisempi kuin mikään muu ja joka on kiistatta totta ja jonka luulen, että me kaikki tiedämme tietämättä, että tiedämme sen. Ja vaikka useimmat infernalistit hylkäisivät sen vähäpätöisenä tai impressionistisena tai tunteellisena, sen logiikka on musertava jokaiselle, joka on valmis asettamaan sydämensä sen pohtimiseen. Se on tämä: Kristillistä tunnustusta koskevan nykyisin vallitsevan käsityksen ytimessä oleva ratkaisematon ristiriita on se, että usko käskee meitä rakastamaan Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme, mutta samalla se kehottaa meitä uskomaan ikuisen helvetin todellisuuteen; emme voi mitenkään tehdä molempia asioita yhtä aikaa.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.

Anonyymi00033 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Anonyymi00034 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

Anonyymi00035 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

Lue lisää

Voimmeko todella rakastaa ketään ihmistä (saati sitten rakastaa tätä ihmistä omana itsenämme), jos meidän on uskomme hintana ja todisteena pakko katsoa, että tämä ihminen on tuomittu iankaikkiseen kärsimykseen, kun meillä itsellämme on järkkymätön, hämärtymätön, ehdoton ja ikuinen onni? Vain hölmö uskoisi sen.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Voimmeko todella rakastaa ketään ihmistä (saati sitten rakastaa tätä ihmistä omana itsenämme), jos meidän on uskomme hintana ja todisteena pakko katsoa, että tämä ihminen on tuomittu iankaikkiseen kärsimykseen, kun meillä itsellämme on järkkymätön, hämärtymätön, ehdoton ja ikuinen onni? Vain hölmö uskoisi sen.

Lue lisää

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmi

Anonyymi00037 kirjoitti:

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmi

Lue lisää

Eräs valistunut teologian tohtori sanoi kerran: "Helvetin marttyyrien näkeminen lisää vanhurskaiden ikuista onnea. Kun he näkevät siellä omanlaisensa, joiden tilanne on niin kauhea, kun he itse ovat niin korkeassa asemassa, heidän autuutensa moninkertaistuu."

Anonyymi00038 kirjoitti:

Eräs valistunut teologian tohtori sanoi kerran: "Helvetin marttyyrien näkeminen lisää vanhurskaiden ikuista onnea. Kun he näkevät siellä omanlaisensa, joiden tilanne on niin kauhea, kun he itse ovat niin korkeassa asemassa, heidän autuutensa moninkertaistuu."

Lue lisää

Vaikka olettaisimmekin, että Herra on mielissään syntisten kärsimyksistä, niiden huokauksista ja huudoista, joita Hän pitää helvetin tulessa, mikä on näiden kärsimysten tarkoitus? Onko mahdollista, että nämä kauheat huudot ovat suloisinta musiikkia Äärettömän Rakkauden korvissa?

Anonyymi00039 kirjoitti:

Vaikka olettaisimmekin, että Herra on mielissään syntisten kärsimyksistä, niiden huokauksista ja huudoista, joita Hän pitää helvetin tulessa, mikä on näiden kärsimysten tarkoitus? Onko mahdollista, että nämä kauheat huudot ovat suloisinta musiikkia Äärettömän Rakkauden korvissa?

Lue lisää

Näyttäisi siis siltä, että Jumalan viha syntiä kohtaan on syy sen jatkuvuuteen. Monet teologit väittävät, että jatkuva kidutus ilman toivoa armosta katkeroittaa kurjia, jotka vapisevat kirouksista ja pilkasta ja lisäävät syyllisyyttään. Synnin jatkuva lisääntyminen loputtomien aikojen kuluessa ei voi edistää Jumalan kirkkautta.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Näyttäisi siis siltä, että Jumalan viha syntiä kohtaan on syy sen jatkuvuuteen. Monet teologit väittävät, että jatkuva kidutus ilman toivoa armosta katkeroittaa kurjia, jotka vapisevat kirouksista ja pilkasta ja lisäävät syyllisyyttään. Synnin jatkuva lisääntyminen loputtomien aikojen kuluessa ei voi edistää Jumalan kirkkautta.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

Kun ihminen ei ainoastaan tunne vihaa, vaan antaa sille teologisen oikeutuksen, tapahtuu jotain olennaista:

Oma tunne nostetaan Jumalan tahdon tasolle.

Oma tulkinta samastetaan Jumalan totuuteen.
Vastustajasta tehdään moraalisesti alempi – jopa paha.

Tämä on hengellisesti vaarallinen yhdistelmä, koska silloin viha ei enää tunnu synniltä tai heikkoudelta, vaan velvollisuudelta.
Jeesuksen esimerkki ei tue tätä

Anonyymi00041 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

Kun ihminen ei ainoastaan tunne vihaa, vaan antaa sille teologisen oikeutuksen, tapahtuu jotain olennaista:

Oma tunne nostetaan Jumalan tahdon tasolle.

Oma tulkinta samastetaan Jumalan totuuteen.
Vastustajasta tehdään moraalisesti alempi – jopa paha.

Tämä on hengellisesti vaarallinen yhdistelmä, koska silloin viha ei enää tunnu synniltä tai heikkoudelta, vaan velvollisuudelta.
Jeesuksen esimerkki ei tue tätä

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto.


Vihan hengellinen oikeuttaminen on yksi petollisimmista asioista, mitä uskonnollisessa elämässä voi tapahtua. Ei siksi, että viha tunteena olisi poikkeuksellinen – se on inhimillinen ja tuttu kaikille – vaan siksi, että kun ihminen alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee tunteestaan pyhän. Silloin oma reaktio ei enää ole heikkous, jota pitäisi tutkia, vaan totuus, jota pitää puolustaa.

Anonyymi00042 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto.


Vihan hengellinen oikeuttaminen on yksi petollisimmista asioista, mitä uskonnollisessa elämässä voi tapahtua. Ei siksi, että viha tunteena olisi poikkeuksellinen – se on inhimillinen ja tuttu kaikille – vaan siksi, että kun ihminen alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee tunteestaan pyhän. Silloin oma reaktio ei enää ole heikkous, jota pitäisi tutkia, vaan totuus, jota pitää puolustaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Kun kristitty alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee vihan tunteestaan pyhän. Jeesus ei rakentanut opetustaan vihalle. Hengellisesti oikeutettu viha on vaarallista, koska se turruttaa omantunnon. Jos uskoo taistelevani Jumalan puolesta, ei tarvitse enää kuunnella toista, eikä varsinkaan kyseenalaistaa itseään. Silloin rakkaudesta tulee iskulause ja vihasta identiteetti.

Anonyymi00043 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Kun kristitty alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee vihan tunteestaan pyhän. Jeesus ei rakentanut opetustaan vihalle. Hengellisesti oikeutettu viha on vaarallista, koska se turruttaa omantunnon. Jos uskoo taistelevani Jumalan puolesta, ei tarvitse enää kuunnella toista, eikä varsinkaan kyseenalaistaa itseään. Silloin rakkaudesta tulee iskulause ja vihasta identiteetti.

Lue lisää

Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Järjetön viha on usein merkki sisäisestä turvattomuudesta. Kun oma identiteetti on hauras, siitä tehdään linnoitus. Kun oma usko ei kestä kysymyksiä, siitä tehdään ase. Silloin viha ei ole sivutuote – se on suojamekanismi. Ja kun suojamekanismi vielä siunataan hengellisesti, siitä tulee koskematon.

Tässä on se vaikea kohta: ihminen voi rukoilla, lukea Raamattua ja puhua Jeesuksesta – ja silti palvoa huomaamattaan jotakin hirvittävää pahuutta. Pyhitetty viha tuntuu pyhältä, koska se antaa merkityksen ja selkeyden. Se jakaa maailman yksinkertaisesti: me ja he, valo ja pimeys.

Mutta Jeesuksen tie ei ollut näin yksinkertainen. Hän rikkoi rajoja, söi väärien ihmisten kanssa, puhui halveksituille, ja ennen kaikkea kieltäytyi rakentamasta identiteettiään viholliskuvan varaan. Jos joku rakentaa koko hengellisen elämänsä sen ympärille, mitä hän vastustaa ja vihaa, silloin hänen uskonsa keskipiste ei enää ole Kristus – vaan itse saatana.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Siksi kysymys hedelmästä on niin paljastava. Se ei kysy, mitä ihminen väittää seuraavansa. Se kysyy, mitä hänen sydämensä tuottaa.

Ja jos hedelmä on toistuva, kylmä, oikeutettu viha, silloin on rehellistä kysyä:
onko kyse Kristuksen seuraamisesta – vai siitä, että oma viha on saanut ristin muodon?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.

Anonyymi00045 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Järjetön viha on usein merkki sisäisestä turvattomuudesta. Kun oma identiteetti on hauras, siitä tehdään linnoitus. Kun oma usko ei kestä kysymyksiä, siitä tehdään ase. Silloin viha ei ole sivutuote – se on suojamekanismi. Ja kun suojamekanismi vielä siunataan hengellisesti, siitä tulee koskematon.

Tässä on se vaikea kohta: ihminen voi rukoilla, lukea Raamattua ja puhua Jeesuksesta – ja silti palvoa huomaamattaan jotakin hirvittävää pahuutta. Pyhitetty viha tuntuu pyhältä, koska se antaa merkityksen ja selkeyden. Se jakaa maailman yksinkertaisesti: me ja he, valo ja pimeys.

Mutta Jeesuksen tie ei ollut näin yksinkertainen. Hän rikkoi rajoja, söi väärien ihmisten kanssa, puhui halveksituille, ja ennen kaikkea kieltäytyi rakentamasta identiteettiään viholliskuvan varaan. Jos joku rakentaa koko hengellisen elämänsä sen ympärille, mitä hän vastustaa ja vihaa, silloin hänen uskonsa keskipiste ei enää ole Kristus – vaan itse saatana.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Siksi kysymys hedelmästä on niin paljastava. Se ei kysy, mitä ihminen väittää seuraavansa. Se kysyy, mitä hänen sydämensä tuottaa.

Ja jos hedelmä on toistuva, kylmä, oikeutettu viha, silloin on rehellistä kysyä:
onko kyse Kristuksen seuraamisesta – vai siitä, että oma viha on saanut ristin muodon?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.




Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Ymmärtääkö hän itse sitä? Hengellisesti oikeutettu viha tuntuu oikealta, koska se antaa selkeyden: me olemme valo, nuo ovat pimeys. Se tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja vahvistaa identiteettiä. Se palkitsee sosiaalisesti. Siksi sitä on vaikea nähdä omassa toiminnassa.

Mutta juuri siksi hedelmä on ratkaiseva mittari. Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa tunnetaan oikeista vastustajista, vaan hedelmästä. Jos hedelmä on jatkuvaa kovuutta ja vihamielisyyttä, jotain perustavaa on irronnut siitä lähteestä, jota väitetään seurattavan.

Anonyymi00046 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.




Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Ymmärtääkö hän itse sitä? Hengellisesti oikeutettu viha tuntuu oikealta, koska se antaa selkeyden: me olemme valo, nuo ovat pimeys. Se tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja vahvistaa identiteettiä. Se palkitsee sosiaalisesti. Siksi sitä on vaikea nähdä omassa toiminnassa.

Mutta juuri siksi hedelmä on ratkaiseva mittari. Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa tunnetaan oikeista vastustajista, vaan hedelmästä. Jos hedelmä on jatkuvaa kovuutta ja vihamielisyyttä, jotain perustavaa on irronnut siitä lähteestä, jota väitetään seurattavan.

Lue lisää

Aivan selväti palvot Saatanaa, sillä koko maailmassa ei ole ketään, joka vihaisi ihmiskuntaa niin paljon kuin sinä.


Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Aivan selväti palvot Saatanaa, sillä koko maailmassa ei ole ketään, joka vihaisi ihmiskuntaa niin paljon kuin sinä.


Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.

Anonyymi00048 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.

Lue lisää

Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Lue lisää

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.

Lue lisää

Mistä ironia syntyy?

Kristillisessä opetuksessa (esim. Ilmestyskirja 3:20) Jeesus sanoo:

“Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”

Ajatus on, että Jeesus tarjoaa pelastusta rakkaudesta käsin – vapaaehtoisesti.

Vitsissä tämä asetelma käännetään nurin:

Jeesus “pelastaa”

…uhkaamalla tehdä jotain pahaa, jos et päästä häntä sisään.

Tässä syntyy ristiriita: pelastaja muuttuu uhkaajaksi. Ironia syntyy siitä, että pelastus ja uhka yhdistetään samaan lauseeseen.

Miksi se on mustaa huumoria?

Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.

Tässä:

Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.

Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.

Se on siis absurdi kärjistys:
“Pelastan sinut… minulta.”

Anonyymi00051 kirjoitti:

Mistä ironia syntyy?

Kristillisessä opetuksessa (esim. Ilmestyskirja 3:20) Jeesus sanoo:

“Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”

Ajatus on, että Jeesus tarjoaa pelastusta rakkaudesta käsin – vapaaehtoisesti.

Vitsissä tämä asetelma käännetään nurin:

Jeesus “pelastaa”

…uhkaamalla tehdä jotain pahaa, jos et päästä häntä sisään.

Tässä syntyy ristiriita: pelastaja muuttuu uhkaajaksi. Ironia syntyy siitä, että pelastus ja uhka yhdistetään samaan lauseeseen.

Miksi se on mustaa huumoria?

Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.

Tässä:

Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.

Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.

Se on siis absurdi kärjistys:
“Pelastan sinut… minulta.”

Lue lisää

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.
Vitsi toimii, koska se ottaa tutun kristillisen mielikuvan ja kääntää sen ylösalaisin. Uudessa testamentissa, erityisesti Ilmestyskirja 3:20:ssa, Jeesus sanoo seisovansa ovella ja kolkuttavansa. Perinteisessä kristillisessä tulkinnassa tämä on kuva vapaaehtoisesta pelastuksesta: ihminen saa itse päättää, avataanko ovi vai ei. Ajatus on lempeä ja kutsuva.

Vitsissä sama asetelma muutetaan uhkaukseksi. Jeesus ei tarjoa pelastusta rakkaudesta, vaan vihjaa pelastavansa sinut siltä, mitä aikoo tehdä, jos et päästä häntä sisään. Ironia syntyy siitä, että pelastaja ja uhka ovat sama toimija. Pelastaminen muuttuu kiristyksen kaltaiseksi tilanteeksi. Tämä yllättävä roolinvaihto on huumorin ydin.

Musta huumori syntyy siitä, että käsitellään vakavaa ja monille pyhää aihetta – pelastusta, helvettiä ja jumalallista tuomiota – kevyen ja absurdin dialogin kautta. Vitsi kärjistää ajatusta, että Jumala pelastaa ihmisen rangaistukselta, jonka hän itse on asettanut. Se tiivistyy paradoksiin: “Pelastan sinut minulta.” Juuri tämä sisäinen ristiriita tekee siitä monien mielestä filosofisesti terävän.

Kristillinen teologia vastaisi tähän yleensä toteamalla, että vitsi yksinkertaistaa ja vääristää opetusta. Perinteisessä ajattelussa Jumala ei “uhkaa” ihmistä mielivaltaisesti, vaan pelastus nähdään vapautumisena synnin ja eron seurauksista. Helvettiä ei useinkaan kuvata Jumalan kostona vaan ihmisen omana valintana olla erossa Jumalasta. Tästä näkökulmasta vitsi rakentuu olkinukelle: se esittää pelastuksen pakottamisena, vaikka kristillinen oppi korostaa vapautta ja rakkautta.

Silti osa ihmisistä kokee vitsin osuvana, koska se tiivistää kriittisen kysymyksen uskonnollisesta logiikasta: jos kaikkivaltias olento on luonut järjestelmän, jossa on ikuinen rangaistus, missä määrin pelastus siitä on puhdasta armoa ja missä määrin järjestelmän sisäinen ratkaisu ongelmaan, joka on alun perin saman toimijan asettama? Vitsi ei tarjoa vastausta, mutta se paljastaa jännitteen, jonka ympärillä teologinen keskustelu on pyörinyt vuosisatoja.

Siksi se leviää helposti internetissä. Se on lyhyt, perustuu tuttuun “kop, kop” -rakenteeseen ja kääntää vakavan teeman absurdiksi yhdellä lauseella. Se ei ole syvällinen teologinen argumentti, mutta se on terävä retorinen kärjistys, joka pakottaa ajattelemaan, miksi pelastuksen ja rangaistuksen suhde herättää niin voimakkaita tunteita.

Jos sen “kop kop” -asetelman syvennetään ja työntää satiirin vielä pidemmälle, siitä tulee kertomus järjestelmästä, jossa sama taho suunnittelee säännöt, määrittelee rikkeen, säätää rangaistuksen ja tarjoaa sitten armahduksen. Ovi ei ole enää vain ovi, vaan koko olemassaolon rajapinta.

Kolkuttaja ei ole vain vieras, vaan arkkitehti. Hän on piirtänyt talon, säätänyt paloturvallisuusmääräykset, rakentanut kellariin uunin ja ripustanut seinälle kyltin, jossa lukee: “Pelastustie saatavilla.”

Anonyymi00052 kirjoitti:

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.
Vitsi toimii, koska se ottaa tutun kristillisen mielikuvan ja kääntää sen ylösalaisin. Uudessa testamentissa, erityisesti Ilmestyskirja 3:20:ssa, Jeesus sanoo seisovansa ovella ja kolkuttavansa. Perinteisessä kristillisessä tulkinnassa tämä on kuva vapaaehtoisesta pelastuksesta: ihminen saa itse päättää, avataanko ovi vai ei. Ajatus on lempeä ja kutsuva.

Vitsissä sama asetelma muutetaan uhkaukseksi. Jeesus ei tarjoa pelastusta rakkaudesta, vaan vihjaa pelastavansa sinut siltä, mitä aikoo tehdä, jos et päästä häntä sisään. Ironia syntyy siitä, että pelastaja ja uhka ovat sama toimija. Pelastaminen muuttuu kiristyksen kaltaiseksi tilanteeksi. Tämä yllättävä roolinvaihto on huumorin ydin.

Musta huumori syntyy siitä, että käsitellään vakavaa ja monille pyhää aihetta – pelastusta, helvettiä ja jumalallista tuomiota – kevyen ja absurdin dialogin kautta. Vitsi kärjistää ajatusta, että Jumala pelastaa ihmisen rangaistukselta, jonka hän itse on asettanut. Se tiivistyy paradoksiin: “Pelastan sinut minulta.” Juuri tämä sisäinen ristiriita tekee siitä monien mielestä filosofisesti terävän.

Kristillinen teologia vastaisi tähän yleensä toteamalla, että vitsi yksinkertaistaa ja vääristää opetusta. Perinteisessä ajattelussa Jumala ei “uhkaa” ihmistä mielivaltaisesti, vaan pelastus nähdään vapautumisena synnin ja eron seurauksista. Helvettiä ei useinkaan kuvata Jumalan kostona vaan ihmisen omana valintana olla erossa Jumalasta. Tästä näkökulmasta vitsi rakentuu olkinukelle: se esittää pelastuksen pakottamisena, vaikka kristillinen oppi korostaa vapautta ja rakkautta.

Silti osa ihmisistä kokee vitsin osuvana, koska se tiivistää kriittisen kysymyksen uskonnollisesta logiikasta: jos kaikkivaltias olento on luonut järjestelmän, jossa on ikuinen rangaistus, missä määrin pelastus siitä on puhdasta armoa ja missä määrin järjestelmän sisäinen ratkaisu ongelmaan, joka on alun perin saman toimijan asettama? Vitsi ei tarjoa vastausta, mutta se paljastaa jännitteen, jonka ympärillä teologinen keskustelu on pyörinyt vuosisatoja.

Siksi se leviää helposti internetissä. Se on lyhyt, perustuu tuttuun “kop, kop” -rakenteeseen ja kääntää vakavan teeman absurdiksi yhdellä lauseella. Se ei ole syvällinen teologinen argumentti, mutta se on terävä retorinen kärjistys, joka pakottaa ajattelemaan, miksi pelastuksen ja rangaistuksen suhde herättää niin voimakkaita tunteita.

Jos sen “kop kop” -asetelman syvennetään ja työntää satiirin vielä pidemmälle, siitä tulee kertomus järjestelmästä, jossa sama taho suunnittelee säännöt, määrittelee rikkeen, säätää rangaistuksen ja tarjoaa sitten armahduksen. Ovi ei ole enää vain ovi, vaan koko olemassaolon rajapinta.

Kolkuttaja ei ole vain vieras, vaan arkkitehti. Hän on piirtänyt talon, säätänyt paloturvallisuusmääräykset, rakentanut kellariin uunin ja ripustanut seinälle kyltin, jossa lukee: “Pelastustie saatavilla.”

Lue lisää

“Aivopesu” tarkoittaa yleensä pakottavaa, eristävää ja systemaattista manipulointia, jossa ihmisen kyky muodostaa omia mielipiteitä murennetaan. Suurin osa uskonnollisista ihmisistä ei ole tällaisessa tilanteessa. He ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa usko on normaali osa maailmankuvaa, tai he ovat aikuisina päätyneet siihen omien kokemustensa, pohdintansa tai yhteisönsä kautta.

Anonyymi00053 kirjoitti:

“Aivopesu” tarkoittaa yleensä pakottavaa, eristävää ja systemaattista manipulointia, jossa ihmisen kyky muodostaa omia mielipiteitä murennetaan. Suurin osa uskonnollisista ihmisistä ei ole tällaisessa tilanteessa. He ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa usko on normaali osa maailmankuvaa, tai he ovat aikuisina päätyneet siihen omien kokemustensa, pohdintansa tai yhteisönsä kautta.

Lue lisää

Ensin luodaan järjestelmä - siihen sisältyy vakava seuraus - sitten tarjotaan pelastus siltä seuraukselta.

Se muistuttaa markkinointia: “Onpa vaarallinen tilanne. Onneksi meillä on ratkaisu.” Siksi se tuntuu monista loogisesti epäilyttävältä tai jopa koomiselta.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Ensin luodaan järjestelmä - siihen sisältyy vakava seuraus - sitten tarjotaan pelastus siltä seuraukselta.

Se muistuttaa markkinointia: “Onpa vaarallinen tilanne. Onneksi meillä on ratkaisu.” Siksi se tuntuu monista loogisesti epäilyttävältä tai jopa koomiselta.

Lue lisää

Sellainen asetelma muistuttaa huijauslogiikkaa.

Vitsin ironia tiivistyy lauseeseen:
“Pelastan sinut minulta.”

Tämä on filosofisesti terävä, koska se pakottaa kysymään:
onko pelastus vapautusta todellisesta vihollisesta — vai vapautusta järjestelmästä, jonka suunnittelija on sama toimija?

Anonyymi00055 kirjoitti:

Sellainen asetelma muistuttaa huijauslogiikkaa.

Vitsin ironia tiivistyy lauseeseen:
“Pelastan sinut minulta.”

Tämä on filosofisesti terävä, koska se pakottaa kysymään:
onko pelastus vapautusta todellisesta vihollisesta — vai vapautusta järjestelmästä, jonka suunnittelija on sama toimija?

Lue lisää

Ovi on kiinni. Sen toisella puolella seisoo sama hahmo, joka on piirtänyt talon pohjapiirustuksen, valanut perustukset ja päättänyt, että kellarissa on kuilu. Hän koputtaa rauhallisesti, melkein kärsivällisesti.

“Päästä minut sisään”, hän sanoo. “Voin pelastaa sinut.”

Hiljaisuus.

“Miltä?” kysyt lopulta.

“Minulta.”

Ja siinä hetkessä maailma taittuu hieman nurinpäin.

Ja siinä hetkessä maailma taittuu hieman nurinpäin.

Normaalisti pelastus tarkoittaa, että joku tulee ulkopuolelta katkaisemaan vaaran. Tulipalon sytyttäjä ei ole palomies. Tuomari ei ole sama, joka vapauttaa sinut omasta mielijohteestaan. Uhka ja apu ovat eri suunnista.

Mutta tässä ne tulevat samasta kädestä.

Se käsi on säätänyt lain, jonka rikkominen on väistämätöntä. Se on määritellyt rajan, jonka ylittäminen on kohtalokasta. Se on rakentanut järjestelmän, jossa epäonnistuminen kantaa äärettömän painon. Ja nyt sama käsi tarjoaa sinulle vapautusta.

“Hyväksy minut”, ääni sanoo oven takaa, “niin säästyt siltä, minkä olen säätänyt.”

Anonyymi00056 kirjoitti:

Ovi on kiinni. Sen toisella puolella seisoo sama hahmo, joka on piirtänyt talon pohjapiirustuksen, valanut perustukset ja päättänyt, että kellarissa on kuilu. Hän koputtaa rauhallisesti, melkein kärsivällisesti.

“Päästä minut sisään”, hän sanoo. “Voin pelastaa sinut.”

Hiljaisuus.

“Miltä?” kysyt lopulta.

“Minulta.”

Ja siinä hetkessä maailma taittuu hieman nurinpäin.

Ja siinä hetkessä maailma taittuu hieman nurinpäin.

Normaalisti pelastus tarkoittaa, että joku tulee ulkopuolelta katkaisemaan vaaran. Tulipalon sytyttäjä ei ole palomies. Tuomari ei ole sama, joka vapauttaa sinut omasta mielijohteestaan. Uhka ja apu ovat eri suunnista.

Mutta tässä ne tulevat samasta kädestä.

Se käsi on säätänyt lain, jonka rikkominen on väistämätöntä. Se on määritellyt rajan, jonka ylittäminen on kohtalokasta. Se on rakentanut järjestelmän, jossa epäonnistuminen kantaa äärettömän painon. Ja nyt sama käsi tarjoaa sinulle vapautusta.

“Hyväksy minut”, ääni sanoo oven takaa, “niin säästyt siltä, minkä olen säätänyt.”

Lue lisää

Keppi-ja-porkkana-uskonto ei kasvata moraalia, vaan korvaa sen. Se siirtää eettisen harkinnan ulos ihmisestä ja asettaa sen auktoriteetin käsiin. Hyvä ei ole enää sitä, mikä vähentää kärsimystä tai lisää ymmärrystä, vaan sitä, mistä seuraa palkinto. Paha ei ole se, mikä satuttaa toista, vaan se, mistä jää kiinni.

Kun moraali rakennetaan rangaistuksen pelon ja palkinnon toivon varaan, vastuu ei koskaan juurru. Ihminen ei opi kysymään miksi tämä on oikein, vaan mitä tästä seuraa minulle. Empatia jää sivurooliin, koska järjestelmä ei tarvitse sitä toimiakseen. Riittää, että totellaan. Moraalinen toiminta muuttuu transaktioksi: minä käyttäydyn, jotta minulle tapahtuu hyvää.

Lopputuloksena ei synny eettisesti kypsä ihminen, vaan hahmo, joka näyttää moraaliselta vain valvonnan alla. Kun keppi katoaa tai porkkana menettää merkityksensä, myös “moraali” romahtaa. Tämä ihminen ei ole oppinut kantamaan vastuuta teoistaan, vain välttämään rangaistusta. Siksi hän voi tehdä kauheita asioita hyvällä omallatunnolla, jos ne on siunattu ylhäältä käsin.

Todellinen moraali alkaa vasta siinä kohtaa, kun mitään palkintoa ei ole luvassa. Kun ihminen ymmärtää, että teolla on merkitys toisen kokemuksessa, ei taivaallisessa kirjanpidossa. Se vaatii epävarmuutta, ajattelua ja kykyä sietää sitä, ettei ole valmista vastausta. Keppi-ja-porkkana-moraali tekee tästä kaikesta tarpeetonta – ja juuri siksi se tuottaa moraalisen karikatyyrin: ulkoa ohjatun, sisältä tyhjän.

Ei pahaa ihmistä, vaan eettisesti lapsen tasolle jääneen. Ja se on ehkä vaarallisin lopputulos kaikista.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Keppi-ja-porkkana-uskonto ei kasvata moraalia, vaan korvaa sen. Se siirtää eettisen harkinnan ulos ihmisestä ja asettaa sen auktoriteetin käsiin. Hyvä ei ole enää sitä, mikä vähentää kärsimystä tai lisää ymmärrystä, vaan sitä, mistä seuraa palkinto. Paha ei ole se, mikä satuttaa toista, vaan se, mistä jää kiinni.

Kun moraali rakennetaan rangaistuksen pelon ja palkinnon toivon varaan, vastuu ei koskaan juurru. Ihminen ei opi kysymään miksi tämä on oikein, vaan mitä tästä seuraa minulle. Empatia jää sivurooliin, koska järjestelmä ei tarvitse sitä toimiakseen. Riittää, että totellaan. Moraalinen toiminta muuttuu transaktioksi: minä käyttäydyn, jotta minulle tapahtuu hyvää.

Lopputuloksena ei synny eettisesti kypsä ihminen, vaan hahmo, joka näyttää moraaliselta vain valvonnan alla. Kun keppi katoaa tai porkkana menettää merkityksensä, myös “moraali” romahtaa. Tämä ihminen ei ole oppinut kantamaan vastuuta teoistaan, vain välttämään rangaistusta. Siksi hän voi tehdä kauheita asioita hyvällä omallatunnolla, jos ne on siunattu ylhäältä käsin.

Todellinen moraali alkaa vasta siinä kohtaa, kun mitään palkintoa ei ole luvassa. Kun ihminen ymmärtää, että teolla on merkitys toisen kokemuksessa, ei taivaallisessa kirjanpidossa. Se vaatii epävarmuutta, ajattelua ja kykyä sietää sitä, ettei ole valmista vastausta. Keppi-ja-porkkana-moraali tekee tästä kaikesta tarpeetonta – ja juuri siksi se tuottaa moraalisen karikatyyrin: ulkoa ohjatun, sisältä tyhjän.

Ei pahaa ihmistä, vaan eettisesti lapsen tasolle jääneen. Ja se on ehkä vaarallisin lopputulos kaikista.

Lue lisää

Keppi-ja-porkkana-uskonto on vaarallinen koko ihmiskunnalle, koska se ei ainoastaan vääristä yksilöä, vaan rapauttaa pitkällä aikavälillä ihmisyyden ja yhteiskunnan rakenteet.

Se on vaarallinen juuri siksi, että se näyttää moraalilta ilman että se on sitä.

Ehkä kaikkein vaarallisinta on tämä: keppi-ja-porkkana-uskonto opettaa, että hyvyys ei ole jotain, mitä ollaan, vaan jotain, mitä esitetään. Ja tulevaisuus ei kestä sellaista teatteria. Se tarvitsee ihmisiä, jotka toimivat oikein silloinkin, kun kukaan ei lupaa taivasta eikä uhkaa helvetill

Anonyymi00058 kirjoitti:

Keppi-ja-porkkana-uskonto on vaarallinen koko ihmiskunnalle, koska se ei ainoastaan vääristä yksilöä, vaan rapauttaa pitkällä aikavälillä ihmisyyden ja yhteiskunnan rakenteet.

Se on vaarallinen juuri siksi, että se näyttää moraalilta ilman että se on sitä.

Ehkä kaikkein vaarallisinta on tämä: keppi-ja-porkkana-uskonto opettaa, että hyvyys ei ole jotain, mitä ollaan, vaan jotain, mitä esitetään. Ja tulevaisuus ei kestä sellaista teatteria. Se tarvitsee ihmisiä, jotka toimivat oikein silloinkin, kun kukaan ei lupaa taivasta eikä uhkaa helvetill

Lue lisää

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.

Lue lisää

Uskonnosta vaihtokauppana: ihminen antaa kuuliaisuutta, tekoja ja kärsimystä – ja odottaa vastineeksi taivasta. Tässä hengellisyys muuttuu sopimukseksi, jossa Jumala on vastapuoli ja pelastus palkkio.

Tällainen ajattelutapa paljastaa moraalin markkinaistumisen. Hyvät teot nähdään sijoituksina tulevaan hyvään. Kärsimys muuttuu pääomaksi, joka kartuttaa ansioita. Kuolema on lopullinen lunastushetki, jossa tilit tasataan. Moraali ei ole silloin itsessään arvokasta, vaan väline, jolla tavoitellaan hyötyä.

Samalla hengellisyyden keskiöön jää ego. Paratiisilupaus ei välttämättä vapauta minäkeskeisyydestä, vaan voi vahvistaa sitä. Pelastuminen nähdään henkilökohtaisena voittona. Palkinto kuuluu minulle. Oikeassa oleminen vahvistaa identiteettiä.
Uskosta tulee taloudellinen logiikka: ansaitsemista, vaihtoa ja tuotto-odotusta. Tällöin katoaa ajatus pyyteettömästä hyvyydestä – toiminnasta, joka ei tähtää palkkioon vaan on arvokasta jo itsessään.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Uskonnosta vaihtokauppana: ihminen antaa kuuliaisuutta, tekoja ja kärsimystä – ja odottaa vastineeksi taivasta. Tässä hengellisyys muuttuu sopimukseksi, jossa Jumala on vastapuoli ja pelastus palkkio.

Tällainen ajattelutapa paljastaa moraalin markkinaistumisen. Hyvät teot nähdään sijoituksina tulevaan hyvään. Kärsimys muuttuu pääomaksi, joka kartuttaa ansioita. Kuolema on lopullinen lunastushetki, jossa tilit tasataan. Moraali ei ole silloin itsessään arvokasta, vaan väline, jolla tavoitellaan hyötyä.

Samalla hengellisyyden keskiöön jää ego. Paratiisilupaus ei välttämättä vapauta minäkeskeisyydestä, vaan voi vahvistaa sitä. Pelastuminen nähdään henkilökohtaisena voittona. Palkinto kuuluu minulle. Oikeassa oleminen vahvistaa identiteettiä.
Uskosta tulee taloudellinen logiikka: ansaitsemista, vaihtoa ja tuotto-odotusta. Tällöin katoaa ajatus pyyteettömästä hyvyydestä – toiminnasta, joka ei tähtää palkkioon vaan on arvokasta jo itsessään.

Lue lisää

“Taivas ja paratiisi” voidaan ymmärtää uskonnollisessa puheessa eräänlaisena vaihtokauppana. Ihminen sitoutuu moraaliin, kuuliaisuuteen ja kärsimykseen, ja vastineeksi hänelle luvataan pelastus. Tällöin syntyy rakenne, jossa hengellisyys muistuttaa sopimusta: teot ovat panos, iankaikkisuus on tuotto.

Tässä mallissa moraali markkinaistuu. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Kärsimys on pääomaa, joka kasvattaa tulevaa palkintoa. Kuolema toimii tilinpäätöksenä. Hyvyys ei ole enää itseisarvo, vaan väline tulevan hyödyn saavuttamiseksi.

Samalla ego ei häviä, vaan se saa metafyysisen oikeutuksen. Paratiisilupaus voi vahvistaa ajatusta “minun” pelastuksestani, “minun” palkinnostani ja “minun” oikeassa olemisestani. Hengellisyys ei tällöin ylitä minäkeskeisyyttä, vaan jalostaa sen kosmiseksi itsevarmuudeksi.

Kritiikin ydin ei ole uskonnollisuuden kieltäminen, vaan sen instrumentaalisen muodon paljastaminen. Jos moraali on totta vain palkinnon vuoksi, se ei ole moraalia vaan strategiaa. Pyyteettömyys katoaa – ja sen mukana myös mahdollisuus todelliseen eettiseen vapauteen.

Anonyymi00061 kirjoitti:

“Taivas ja paratiisi” voidaan ymmärtää uskonnollisessa puheessa eräänlaisena vaihtokauppana. Ihminen sitoutuu moraaliin, kuuliaisuuteen ja kärsimykseen, ja vastineeksi hänelle luvataan pelastus. Tällöin syntyy rakenne, jossa hengellisyys muistuttaa sopimusta: teot ovat panos, iankaikkisuus on tuotto.

Tässä mallissa moraali markkinaistuu. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Kärsimys on pääomaa, joka kasvattaa tulevaa palkintoa. Kuolema toimii tilinpäätöksenä. Hyvyys ei ole enää itseisarvo, vaan väline tulevan hyödyn saavuttamiseksi.

Samalla ego ei häviä, vaan se saa metafyysisen oikeutuksen. Paratiisilupaus voi vahvistaa ajatusta “minun” pelastuksestani, “minun” palkinnostani ja “minun” oikeassa olemisestani. Hengellisyys ei tällöin ylitä minäkeskeisyyttä, vaan jalostaa sen kosmiseksi itsevarmuudeksi.

Kritiikin ydin ei ole uskonnollisuuden kieltäminen, vaan sen instrumentaalisen muodon paljastaminen. Jos moraali on totta vain palkinnon vuoksi, se ei ole moraalia vaan strategiaa. Pyyteettömyys katoaa – ja sen mukana myös mahdollisuus todelliseen eettiseen vapauteen.

Lue lisää

Uskonnollinen korruptio: kun paratiisista tulee valuuttaa

Jos maan päällä rikoksesta seuraa rangaistus, miksi hengellinen rikos jäisi tutkimatta? Kun paratiisilupaus muuttuu palkkioksi kuuliaisuudesta, uskonto siirtyy etiikasta vaihtokauppaan.

Paratiisilupaus ei tällöin ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:
minä pelastun,
minä saan palkinnon,
minä olen oikeassa.

Tämä logiikka on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa, joissa moraalin arvo on sen sisäisyydessä – ei sen tuottamassa hyödyssä. Velvollisuusetiikka, hyve-etiikka ja jopa monet uskonnolliset mystiset traditiot korostavat pyyteettömyyttä. Kun hyvä teko tehdään palkinnon vuoksi, se ei ole enää puhdas moraalinen teko, vaan strateginen sijoitus.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Uskonnollinen korruptio: kun paratiisista tulee valuuttaa

Jos maan päällä rikoksesta seuraa rangaistus, miksi hengellinen rikos jäisi tutkimatta? Kun paratiisilupaus muuttuu palkkioksi kuuliaisuudesta, uskonto siirtyy etiikasta vaihtokauppaan.

Paratiisilupaus ei tällöin ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:
minä pelastun,
minä saan palkinnon,
minä olen oikeassa.

Tämä logiikka on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa, joissa moraalin arvo on sen sisäisyydessä – ei sen tuottamassa hyödyssä. Velvollisuusetiikka, hyve-etiikka ja jopa monet uskonnolliset mystiset traditiot korostavat pyyteettömyyttä. Kun hyvä teko tehdään palkinnon vuoksi, se ei ole enää puhdas moraalinen teko, vaan strateginen sijoitus.

Lue lisää

Tällöin moraali korruptoituu. Se ei enää sido ihmistä toiseen ihmiseen tässä todellisuudessa, vaan alistuu tulevan palkinnon laskelmalle.

Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan seurausta vallasta, pelosta ja palkkiologiikasta. Kun pelastus esitetään niukaksi resurssiksi ja oikeassa oleminen ehtona sen saamiselle, syntyy kilpailua, ei myötätuntoa.

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi silloin, kun siitä tulee kaupankäyntiä. Silloin hengellisyys ei vapauta egoa, vaan antaa sille ikuisen oikeutuksen.

Todellinen eettinen haaste ei ole kysymys taivaasta, vaan siitä, voiko ihminen toimia hyvin ilman palkkion lupausta – ja ilman pelon uhkaa.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Tällöin moraali korruptoituu. Se ei enää sido ihmistä toiseen ihmiseen tässä todellisuudessa, vaan alistuu tulevan palkinnon laskelmalle.

Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan seurausta vallasta, pelosta ja palkkiologiikasta. Kun pelastus esitetään niukaksi resurssiksi ja oikeassa oleminen ehtona sen saamiselle, syntyy kilpailua, ei myötätuntoa.

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi silloin, kun siitä tulee kaupankäyntiä. Silloin hengellisyys ei vapauta egoa, vaan antaa sille ikuisen oikeutuksen.

Todellinen eettinen haaste ei ole kysymys taivaasta, vaan siitä, voiko ihminen toimia hyvin ilman palkkion lupausta – ja ilman pelon uhkaa.

Lue lisää

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.



Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.



Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Lue lisää

Ongelma ei siis välttämättä ole uskonnon ydin, vaan sen popularisoitu ja vallan värittämä muoto. Kun paratiisi muuttuu valuutaksi, uskonto korruptoituu. Mutta samaan aikaan monet sen syvimmistä äänistä ovat varoittaneet juuri tästä.

“Uskonnollinen rikos” tapahtuu silloin, kun uskonto unohtaa oman radikaalin eettisen vaatimuksensa: rakkauden ilman laskelmaa.

Todellinen hengellinen haaste ei ole taivaan saavuttaminen, vaan egon läpinäkyväksi tuleminen.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Ongelma ei siis välttämättä ole uskonnon ydin, vaan sen popularisoitu ja vallan värittämä muoto. Kun paratiisi muuttuu valuutaksi, uskonto korruptoituu. Mutta samaan aikaan monet sen syvimmistä äänistä ovat varoittaneet juuri tästä.

“Uskonnollinen rikos” tapahtuu silloin, kun uskonto unohtaa oman radikaalin eettisen vaatimuksensa: rakkauden ilman laskelmaa.

Todellinen hengellinen haaste ei ole taivaan saavuttaminen, vaan egon läpinäkyväksi tuleminen.

Lue lisää

Syvimmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, eivät hyvitystä seuraavassa. Eettinen velvollisuus kohdistuu lähimmäiseen nyt – ei palkkioon tuonpuoleisessa.

Kun uskonto alkaa luvata taivasta palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, moraali ei enää syvene, vaan kaupallistuu. Paratiisista tulee maksu. Etiikasta tulee transaktio. Hengellisyys supistuu laskelmaksi: minä annan – Jumala maksaa.

Taivasretoriikka ei tällöin ylitä ihmisen omaa etua, vaan nostaa sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.” Tämä on moraalisen motivaation alin muoto, koska hyvä ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan hyötyyn.

Eksklusiivisuus ja väkivallan rationaalistuminen

Kun palkkiologiikka yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy moraalinen sulkeutuminen. Toinen ei ole enää itseisarvoinen ihminen, vaan este omalle pelastukselle tai uhka jumalalliselle järjestykselle.

Tässä vaiheessa uskonto ei välttämättä aloita väkivaltaa, mutta se voi tehdä siitä rationaalista. Jos iankaikkinen palkinto ylittää tämän maailman arvon, silloin tämän maailman kärsimys voidaan alistaa korkeammalle päämäärälle.

Terrorismi tarvitsee lähes aina metafyysisen palkinnon. Ilman paratiisilupausta kuolema olisi tragedia, ei voitto. Kun kuolemasta tehdään portti palkintoon, siitä tulee strategisesti hyväksyttävä.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Syvimmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, eivät hyvitystä seuraavassa. Eettinen velvollisuus kohdistuu lähimmäiseen nyt – ei palkkioon tuonpuoleisessa.

Kun uskonto alkaa luvata taivasta palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, moraali ei enää syvene, vaan kaupallistuu. Paratiisista tulee maksu. Etiikasta tulee transaktio. Hengellisyys supistuu laskelmaksi: minä annan – Jumala maksaa.

Taivasretoriikka ei tällöin ylitä ihmisen omaa etua, vaan nostaa sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.” Tämä on moraalisen motivaation alin muoto, koska hyvä ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan hyötyyn.

Eksklusiivisuus ja väkivallan rationaalistuminen

Kun palkkiologiikka yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy moraalinen sulkeutuminen. Toinen ei ole enää itseisarvoinen ihminen, vaan este omalle pelastukselle tai uhka jumalalliselle järjestykselle.

Tässä vaiheessa uskonto ei välttämättä aloita väkivaltaa, mutta se voi tehdä siitä rationaalista. Jos iankaikkinen palkinto ylittää tämän maailman arvon, silloin tämän maailman kärsimys voidaan alistaa korkeammalle päämäärälle.

Terrorismi tarvitsee lähes aina metafyysisen palkinnon. Ilman paratiisilupausta kuolema olisi tragedia, ei voitto. Kun kuolemasta tehdään portti palkintoon, siitä tulee strategisesti hyväksyttävä.

Lue lisää

Kun palkkiologiikka yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – että vain meidän tiemme pelastaa ja kaikki muut uskonnot tai kristinuskon lahkot joutuvat helvettiin – syntyy moraalinen sulkeutuminen. Toinen ihminen ei ole enää itseisarvoinen, vaan uhka omalle pelastukselle tai este jumalalliselle järjestykselle.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Kun palkkiologiikka yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – että vain meidän tiemme pelastaa ja kaikki muut uskonnot tai kristinuskon lahkot joutuvat helvettiin – syntyy moraalinen sulkeutuminen. Toinen ihminen ei ole enää itseisarvoinen, vaan uhka omalle pelastukselle tai este jumalalliselle järjestykselle.

Lue lisää

Tämä tekee selväksi, että kyse on eettisestä ongelmasta: pelastus- ja palkkioajattelu ei ainoastaan vahvista egoa, vaan voi oikeuttaa suvaitsemattomuuden ja väkivallan, koska toinen nähdään esteenä, ei ihmisarvoisena olentona.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Tämä tekee selväksi, että kyse on eettisestä ongelmasta: pelastus- ja palkkioajattelu ei ainoastaan vahvista egoa, vaan voi oikeuttaa suvaitsemattomuuden ja väkivallan, koska toinen nähdään esteenä, ei ihmisarvoisena olentona.

Lue lisää

Kun palkkiologiikka yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – että vain meidän tiemme pelastaa ja kaikki muut uskonnot tai kristinuskon lahkot joutuvat helvettiin – syntyy moraalinen sulkeutuminen. Toinen ei ole enää itseisarvoinen ihminen, vaan uhka omalle pelastukselle tai jumalalliselle järjestykselle. Historiallisesti tämä ajattelutapa on johtanut ihmiskunnan suurimpiin murhanäytelmiin ja julmiin sotiin.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Kun palkkiologiikka yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – että vain meidän tiemme pelastaa ja kaikki muut uskonnot tai kristinuskon lahkot joutuvat helvettiin – syntyy moraalinen sulkeutuminen. Toinen ei ole enää itseisarvoinen ihminen, vaan uhka omalle pelastukselle tai jumalalliselle järjestykselle. Historiallisesti tämä ajattelutapa on johtanut ihmiskunnan suurimpiin murhanäytelmiin ja julmiin sotiin.

Lue lisää

Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi – taivaan, pelastuksen tai palkinnon vakuutena – tapahtuu moraalinen siirtymä: etiikka muuttuu taloudeksi, vastuu hyödyksi ja lähimmäinen välineeksi. Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

Tämä muutos on moraalifilosofisesti ratkaiseva: teon arvo ei perustu sen vaikutukseen kärsimykseen tai toisen hyvinvointiin, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa. Hyvästä tulee transaktio, ja eettinen intressi kiertyy oman edun ympärille.

Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein rakkaudella: pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä. Eettinen analyysi paljastaa kuitenkin toisen logiikan. Pelastettava ei ole päämäärä, vaan projekti, kohde, väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi – taivaan, pelastuksen tai palkinnon vakuutena – tapahtuu moraalinen siirtymä: etiikka muuttuu taloudeksi, vastuu hyödyksi ja lähimmäinen välineeksi. Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

Tämä muutos on moraalifilosofisesti ratkaiseva: teon arvo ei perustu sen vaikutukseen kärsimykseen tai toisen hyvinvointiin, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa. Hyvästä tulee transaktio, ja eettinen intressi kiertyy oman edun ympärille.

Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein rakkaudella: pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä. Eettinen analyysi paljastaa kuitenkin toisen logiikan. Pelastettava ei ole päämäärä, vaan projekti, kohde, väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen.

Lue lisää

Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein rakkaudella: pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä. Eettinen analyysi paljastaa kuitenkin toisen logiikan. Pelastettava ei ole päämäärä, vaan projekti, kohde, väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen.

Tämä rikkoo Immanuel Kantin periaatteen: ihminen ei saa olla pelkkä väline. Kun hyvä teko riippuu palkkiosta, se menettää itsessään eettisen arvonsa.

Hyvä teko ehdollisena

Pelastaminen on “hyvää” vain, jos se lisää taivaspisteitä, toteuttaa Jumalan käskyä tai vahvistaa omaa pelastusvarmuutta. Jos palkkiota ei olisi, motiivi katoaisi. Tällöin teko ei ole enää moraalinen vaan instrumentaalinen: se ei palvele toista, vaan laskelmoivaa minää.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein rakkaudella: pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä. Eettinen analyysi paljastaa kuitenkin toisen logiikan. Pelastettava ei ole päämäärä, vaan projekti, kohde, väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen.

Tämä rikkoo Immanuel Kantin periaatteen: ihminen ei saa olla pelkkä väline. Kun hyvä teko riippuu palkkiosta, se menettää itsessään eettisen arvonsa.

Hyvä teko ehdollisena

Pelastaminen on “hyvää” vain, jos se lisää taivaspisteitä, toteuttaa Jumalan käskyä tai vahvistaa omaa pelastusvarmuutta. Jos palkkiota ei olisi, motiivi katoaisi. Tällöin teko ei ole enää moraalinen vaan instrumentaalinen: se ei palvele toista, vaan laskelmoivaa minää.

Lue lisää

Helvetti, taivas ja moraalin korruptio

“Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan tehokas eettinen painostusmekanismi: usko tai kärsi, taivu tai pala. Olet vastuussa toisen kohtalosta. Tämä synnyttää vaarallisia rakenteita.

Ensinnäkin, pelastamisen pakko. Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä. Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen eikä myötätunto.

Toiseksi, moraalinen ylivallan illuusio. Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi: minä tiedän totuuden, minä pelastan sinut, sinä olet vaarassa. Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko nähdään maksuna – taivaan, pelastuksen tai palkinnon vakuutena – tapahtuu moraalinen siirtymä: etiikka muuttuu taloudeksi, vastuu hyödyksi, lähimmäinen välineeksi. Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle. Teon arvo ei enää perustu kärsimyksen lievittämiseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Helvetti, taivas ja moraalin korruptio

“Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan tehokas eettinen painostusmekanismi: usko tai kärsi, taivu tai pala. Olet vastuussa toisen kohtalosta. Tämä synnyttää vaarallisia rakenteita.

Ensinnäkin, pelastamisen pakko. Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä. Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen eikä myötätunto.

Toiseksi, moraalinen ylivallan illuusio. Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi: minä tiedän totuuden, minä pelastan sinut, sinä olet vaarassa. Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko nähdään maksuna – taivaan, pelastuksen tai palkinnon vakuutena – tapahtuu moraalinen siirtymä: etiikka muuttuu taloudeksi, vastuu hyödyksi, lähimmäinen välineeksi. Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle. Teon arvo ei enää perustu kärsimyksen lievittämiseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.

Lue lisää

Taivaspisteiden kerääminen ei ole karikatyyri, vaan looginen seuraus palkkio–rangaistus-järjestelmästä: enemmän käännytettyjä - enemmän pisteitä, enemmän uhrauksia - suurempi palkinto, enemmän kärsimystä nyt - parempi ikuisuus. Tässä maailmassa kärsimys menettää moraalisen merkityksensä – se siirretään kirjanpidollisesti tulevaisuuteen.

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä – hyvät teot, kredit, synnit, debet, pelastus - saldo – syntyy paradoksi: Jumala ei ole enää hyvyyden lähde, vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä. Tällainen järjestelmä korruptoi moraalin ja muuttaa uskonnon moraaliseksi rikokseksi.

Radikalisoitumisen logiikka

Radikalisaatio ei ole poikkeama, vaan johdonmukainen seuraus. Palkinto on ääretön (ikuisuus), uhka on ääretön (helvetti), moraali on välineellinen ja vastuu siirtyy tuonpuoleiseen. Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta. Historiallisesti tämä on johtanut ihmiskunnan suurimpiin murhanäytelmiin ja julmiin sotiin.

Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa. Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun hyvästä teosta tulee maksuväline ja Jumalasta kirjanpitäjä. Mutta ehkä tällainen järjestelmä on hyväksyttävää alkutasolla – edessä on kuitenkin vielä pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat todella jaloja.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Taivaspisteiden kerääminen ei ole karikatyyri, vaan looginen seuraus palkkio–rangaistus-järjestelmästä: enemmän käännytettyjä - enemmän pisteitä, enemmän uhrauksia - suurempi palkinto, enemmän kärsimystä nyt - parempi ikuisuus. Tässä maailmassa kärsimys menettää moraalisen merkityksensä – se siirretään kirjanpidollisesti tulevaisuuteen.

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä – hyvät teot, kredit, synnit, debet, pelastus - saldo – syntyy paradoksi: Jumala ei ole enää hyvyyden lähde, vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä. Tällainen järjestelmä korruptoi moraalin ja muuttaa uskonnon moraaliseksi rikokseksi.

Radikalisoitumisen logiikka

Radikalisaatio ei ole poikkeama, vaan johdonmukainen seuraus. Palkinto on ääretön (ikuisuus), uhka on ääretön (helvetti), moraali on välineellinen ja vastuu siirtyy tuonpuoleiseen. Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta. Historiallisesti tämä on johtanut ihmiskunnan suurimpiin murhanäytelmiin ja julmiin sotiin.

Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa. Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun hyvästä teosta tulee maksuväline ja Jumalasta kirjanpitäjä. Mutta ehkä tällainen järjestelmä on hyväksyttävää alkutasolla – edessä on kuitenkin vielä pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat todella jaloja.

Lue lisää

Moraali muuttuu välineelliseksi, ja vastuu siirtyy tuonpuoleiseen. Kun panokset ovat äärettömät – ikuinen palkinto tai ikuinen rangaistus – kaikki julmat ja väkivaltaiset keinot käännyttämiseksi "oikeaan" uskoon alkavat näyttää kohtuullisilta.


Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun hyvästä teosta tulee maksuväline ja Jumalasta kirjanpitäjä. Hyvä teko ei enää palvele toista, vaan laskelmoivaa minää. Ehkä tällainen järjestelmä on hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat todella jaloja. Todellinen hengellinen radikaalisuus ei ole lupaus taivaasta tai pelon välttäminen helvetissä, vaan kyky toimia oikein ilman palkkion tai uhkan tarvetta.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Moraali muuttuu välineelliseksi, ja vastuu siirtyy tuonpuoleiseen. Kun panokset ovat äärettömät – ikuinen palkinto tai ikuinen rangaistus – kaikki julmat ja väkivaltaiset keinot käännyttämiseksi "oikeaan" uskoon alkavat näyttää kohtuullisilta.


Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun hyvästä teosta tulee maksuväline ja Jumalasta kirjanpitäjä. Hyvä teko ei enää palvele toista, vaan laskelmoivaa minää. Ehkä tällainen järjestelmä on hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat todella jaloja. Todellinen hengellinen radikaalisuus ei ole lupaus taivaasta tai pelon välttäminen helvetissä, vaan kyky toimia oikein ilman palkkion tai uhkan tarvetta.

Lue lisää

Moraali muuttuu välineelliseksi, ja vastuu siirtyy tuonpuoleiseen. Kun panokset ovat äärettömät – ikuinen palkinto tai ikuinen rangaistus – kaikki julmat ja väkivaltaiset keinot toisten käännyttämiseksi “oikeaan” uskoon alkavat näyttää kohtuullisilta. Historiallisesti tämä logiikka on oikeuttanut ristiretket ja lukuisat muut julmuudet, joissa hengelliset tavoitteet peittivät alleen inhimillisen kärsimyksen.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Moraali muuttuu välineelliseksi, ja vastuu siirtyy tuonpuoleiseen. Kun panokset ovat äärettömät – ikuinen palkinto tai ikuinen rangaistus – kaikki julmat ja väkivaltaiset keinot toisten käännyttämiseksi “oikeaan” uskoon alkavat näyttää kohtuullisilta. Historiallisesti tämä logiikka on oikeuttanut ristiretket ja lukuisat muut julmuudet, joissa hengelliset tavoitteet peittivät alleen inhimillisen kärsimyksen.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Tällainen järjetön viha on ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa, joissa ei kehota vihamielisyyteen toisia uskontoja kohtaan.

Jeesus ei ollut vihamielinen tai vihaaja Raamatun mukaan, miksi kristitty on? Miksi kristityt, joiden tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, vihaavat?

Miksi kristityt, joiden tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, vihaavat?

MIKSI "RAKKAUDEN" USKONNON EDUSTAJA VIHAA?

Anonyymi00076 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Tällainen järjetön viha on ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa, joissa ei kehota vihamielisyyteen toisia uskontoja kohtaan.

Jeesus ei ollut vihamielinen tai vihaaja Raamatun mukaan, miksi kristitty on? Miksi kristityt, joiden tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, vihaavat?

Miksi kristityt, joiden tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, vihaavat?

MIKSI "RAKKAUDEN" USKONNON EDUSTAJA VIHAA?

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.


Kun joku sanoo käyttävänsä elämänsä “idän oppien kumoamiseen” ja kutsuu niitä “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, kyse on usein pelosta, identiteetin uhatuksi kokemisesta tai vahvasta mustavalkoisesta ajattelusta – ei Jeesuksen opetusten seuraamisesta.


Miksi sanat ja teot eroavat?
Koska syntyy tekopyhyyden kokemus: puhutaan rakkaudesta, mutta toimitaan vihasta käsin.


Moni uskoo seuraavansa Jeesusta, vaikka hänen tapansa ilmaista uskoaan on ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Ihminen voi siis kuvitella seuraavansa, mutta käytännössä seurata omaa tulkintaansa tai ryhmäajatteluaan.


Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

Kun ihminen ei ainoastaan tunne vihaa, vaan antaa sille teologisen oikeutuksen, tapahtuu jotain olennaista:

Oma tunne nostetaan Jumalan tahdon tasolle.

Oma tulkinta samastetaan Jumalan totuuteen.
Vastustajasta tehdään moraalisesti alempi – jopa paha.

Tämä on hengellisesti vaarallinen yhdistelmä, koska silloin viha ei enää tunnu synniltä tai heikkoudelta, vaan velvollisuudelta.
Jeesuksen esimerkki ei tue tätä

Anonyymi00077 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.


Kun joku sanoo käyttävänsä elämänsä “idän oppien kumoamiseen” ja kutsuu niitä “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, kyse on usein pelosta, identiteetin uhatuksi kokemisesta tai vahvasta mustavalkoisesta ajattelusta – ei Jeesuksen opetusten seuraamisesta.


Miksi sanat ja teot eroavat?
Koska syntyy tekopyhyyden kokemus: puhutaan rakkaudesta, mutta toimitaan vihasta käsin.


Moni uskoo seuraavansa Jeesusta, vaikka hänen tapansa ilmaista uskoaan on ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Ihminen voi siis kuvitella seuraavansa, mutta käytännössä seurata omaa tulkintaansa tai ryhmäajatteluaan.


Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

Kun ihminen ei ainoastaan tunne vihaa, vaan antaa sille teologisen oikeutuksen, tapahtuu jotain olennaista:

Oma tunne nostetaan Jumalan tahdon tasolle.

Oma tulkinta samastetaan Jumalan totuuteen.
Vastustajasta tehdään moraalisesti alempi – jopa paha.

Tämä on hengellisesti vaarallinen yhdistelmä, koska silloin viha ei enää tunnu synniltä tai heikkoudelta, vaan velvollisuudelta.
Jeesuksen esimerkki ei tue tätä

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto.


Vihan hengellinen oikeuttaminen on yksi petollisimmista asioista, mitä uskonnollisessa elämässä voi tapahtua. Ei siksi, että viha tunteena olisi poikkeuksellinen – se on inhimillinen ja tuttu kaikille – vaan siksi, että kun ihminen alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee tunteestaan pyhän. Silloin oma reaktio ei enää ole heikkous, jota pitäisi tutkia, vaan totuus, jota pitää puolustaa.

Kun kristitty alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee vihan tunteestaan pyhän. Jeesus ei rakentanut opetustaan vihalle. Hengellisesti oikeutettu viha on vaarallista, koska se turruttaa omantunnon. Jos uskoo taistelevani Jumalan puolesta, ei tarvitse enää kuunnella toista, eikä varsinkaan kyseenalaistaa itseään. Silloin rakkaudesta tulee iskulause ja vihasta identiteetti.

Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Ymmärtääkö hän itse sitä? Hengellisesti oikeutettu viha tuntuu oikealta, koska se antaa selkeyden: me olemme valo, nuo ovat pimeys. Se tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja vahvistaa identiteettiä. Se palkitsee sosiaalisesti. Siksi sitä on vaikea nähdä omassa toiminnassa.

Mutta juuri siksi hedelmä on ratkaiseva mittari. Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa tunnetaan oikeista vastustajista, vaan hedelmästä. Jos hedelmä on jatkuvaa kovuutta ja vihamielisyyttä, jotain perustavaa on irronnut siitä lähteestä, jota väitetään seurattavan.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Ymmärtääkö hän itse sitä? Hengellisesti oikeutettu viha tuntuu oikealta, koska se antaa selkeyden: me olemme valo, nuo ovat pimeys. Se tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja vahvistaa identiteettiä. Se palkitsee sosiaalisesti. Siksi sitä on vaikea nähdä omassa toiminnassa.

Mutta juuri siksi hedelmä on ratkaiseva mittari. Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa tunnetaan oikeista vastustajista, vaan hedelmästä. Jos hedelmä on jatkuvaa kovuutta ja vihamielisyyttä, jotain perustavaa on irronnut siitä lähteestä, jota väitetään seurattavan.

Lue lisää

Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

Anonyymi00084 kirjoitti:

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Onko niin, että sekä Jumalan että Saatanan käsitteet ja hyvän ja pahan käsitteet ovat sekoittuneet tässä kristinuskossa,

Ymmärrättekö, itseään kristityiksi tituleeraavat, että toimintanne on diktatorista ja henkistä väkivaltaa? Ymmärrättekö, että haluatte riistää ihmiskunnalta kaiken arvokkaimman lahjan - valinnanvapauden?

Kun muslimi tulee luoksesi miekka kädessään, osaat juosta karkuun. Mutta kun kristitty tulee ja puhuu rakkauden sanoja, kukaan ei voi edes epäillä, että hän on viemässä itsemääräämisoikeutesi ja valinnanvapautesi pois.
Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Anonyymi00085 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Onko niin, että sekä Jumalan että Saatanan käsitteet ja hyvän ja pahan käsitteet ovat sekoittuneet tässä kristinuskossa,

Ymmärrättekö, itseään kristityiksi tituleeraavat, että toimintanne on diktatorista ja henkistä väkivaltaa? Ymmärrättekö, että haluatte riistää ihmiskunnalta kaiken arvokkaimman lahjan - valinnanvapauden?

Kun muslimi tulee luoksesi miekka kädessään, osaat juosta karkuun. Mutta kun kristitty tulee ja puhuu rakkauden sanoja, kukaan ei voi edes epäillä, että hän on viemässä itsemääräämisoikeutesi ja valinnanvapautesi pois.
Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Lue lisää

Kun muslimi tulee luoksesi miekka kädessään, osaat juosta karkuun. Mutta kun kristitty tulee ja puhuu rakkauden sanoja, kukaan ei voi edes epäillä, että hän on viemässä itsemääräämisoikeutesi ja valinnanvapautesi pois.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Kun muslimi tulee luoksesi miekka kädessään, osaat juosta karkuun. Mutta kun kristitty tulee ja puhuu rakkauden sanoja, kukaan ei voi edes epäillä, että hän on viemässä itsemääräämisoikeutesi ja valinnanvapautesi pois.

Lue lisää

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Anonyymi00087 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Lue lisää

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Anonyymi00088 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Lue lisää

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Lue lisää

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen?
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen?
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Lue lisää

Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelasta tutisten.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelasta tutisten.

Pelosta tutisten.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Pelosta tutisten.

Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.

Lue lisää

Vielä järjettömämpää on, että he kutsuvat sitä hyvyydeksi, "HYVÄ TAIVAAN ISUKKI".