On se kun synnytään tänne "murheen laaksoon".
Karman laki tulee voimaan. Vauvasta vaariin.
Karman laki tulee voimaan. Vauvasta vaariin.
Tuomiopäivä
Anonyymi-ap
31225
10Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jokainen sielu on ikuinen, mutta se vaeltaa syntymästä toiseen aineellisessa maailmassa omien tekojensa seurausten vuoksi. Tätä seurausten ketjua kutsutaan karmaksi. Syntymä ei siis heidän mukaansa ole sattumaa, vaan seurausta aiemmista teoista ja mielentiloista.
Tämän vuoksi syntymää aineelliseen maailmaan pidetään jo itsessään merkkinä siitä, että sielu on karman vaikutuksen alaisena.
Ei ole yhtä historian lopussa tapahtuvaa tuomiopäivää kuten monissa kidutususkonnoissa. Sen sijaan tuomio tapahtuu jatkuvasti karman lakina. Jokainen teko synnyttää seurauksen, joka muovaa tulevaa elämää. Kun ihminen kuolee, hänen karmansa määrää seuraavan syntymän.
Syntymä tähän maailmaan voidaan nähdä merkkinä siitä, että karman laki on jo toiminnassa ja sielu on sen vaikutuksen alaisena. Ajatus syntymästä eräänlaisena “tuomiona” on siis runollinen tapa kuvata sitä, että sielu on joutunut uudelleen aineellisen maailman kiertoon. Tästä kierrosta on mahdollista vapautua oivalluksen jne kautta - jos haluaa-monet ei edes haluaa.
Mitään viimeistä tuomiota ei ole olemassa kidutususkontojen väittämällä tavalla
Mitään viimeistä tuomiota ei ole olemassa kidutususkontojen väittämällä tavalla.
Todellisuudessa karmallinen arviointi tapahtuu jatkuvasti. Jokaisen olennon teot tuottavat seurauksia, ja nämä seuraukset määräävät tulevat kokemukset ja syntymät. Tässä mielessä kosminen oikeudenmukaisuus toimii koko ajan, eikä vasta historian lopussa. Mitään "aikojen loppua" ei edes ole. Loppu on aina uusi alku.
Mitään viimeistä tuomiota ei ole olemassa kidutususkontojen väittämällä tavalla.
Mitään "aikojen loppua" ei edes ole. Loppu on aina uusi alku.
Syntymä tähän maailmaan voidaan nähdä merkkinä siitä, että karman laki on jo toiminnassa ja sielu on sen vaikutuksen alaisena. Ajatus syntymästä eräänlaisena “tuomiona” on siis runollinen tapa kuvata sitä, että sielu on joutunut uudelleen aineellisen maailman kiertoon.
Jokaisen elämän lopussa tapahtuu eräänlainen arviointi.
Se ei kuitenkaan ole koko maailman yhteinen viimeinen tuomio, vaan yksilöllinen karmallinen tarkastelu. Kun ihminen kuolee, hänen tekonsa, aikomuksensa ja elämäntapansa vaikuttavat siihen, millainen seuraava olemassaolon vaihe on.
Jokaisen elämän lopussa tapahtuu eräänlainen arviointi.
Universumit ei kulje kohti yhtä lopullista tuomiota. Pikemminkin todellisuus nähdään jatkuvana kiertona, jossa loppu merkitsee aina myös uuden alun mahdollisuutta, ja jossa yksittäisen sielun kohtalo määräytyy sen omien tekojen ja tietoisuuden mukaan.
Loppu on aina uusi alku.
Todellisuus ei kulje kohti yhtä lopullista päätöstä, vaan muuttuu jatkuvasti. Maailmankaikkeus syntyy, kestää aikansa ja hajoaa, minkä jälkeen uusi luomisen vaihe alkaa. Näin kosminen loppu ei ole täydellinen häviäminen, vaan siirtymä seuraavaan alkuun.
Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Kirja on koostettu Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luentojen pohjalta. Hänen luennot se on translitteroitu ja käännetty useille eri maailman kielille.
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Kirja on koostettu Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luentojen pohjalta. Hänen luennot se on translitteroitu ja käännetty useille eri maailman kielille.
Kirja on koostettu Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luentojen pohjalta. Hänen luennot on translitteroitu ja käännetty useille eri maailman kielille.
Mutta jos ajatellaan sielun ensimmäistä elämää niin miksi se on syntynyt? Eihän sille ole vielä edes ehtinyt kertyä karmaa.
"Mutta jos ajatellaan sielun ensimmäistä elämää niin miksi se on syntynyt? Eihän sille ole vielä edes ehtinyt kertyä karmaa."
“miksi sielu syntyy ensimmäisen kerran, jos sillä ei vielä ole karmaa” perustuu oletukseen, että sielulla olisi jokin todellinen ensimmäinen elämä. Vastaus on, että sielun vaelluksella aineellisessa maailmassa ei ole ajallista alkupistettä. Sielu on ikuinen, ja niin on myös sen karmallinen vaellus. Siksi ei ole hetkeä, jolloin voisi sanoa: tässä oli aivan ensimmäinen syntymä ilman mitään aiempaa syytä.
Sielu on “anādi”, eli aluton. Tämä tarkoittaa, että sielu itse on ikuinen, mutta myös sen yhteys aineelliseen luontoon on aluton.
Sielu ei siis ilmesty tyhjästä johonkin ensimmäiseen elämään, vaan se on kulkenut syntymien ja kuolemien ketjussa niin kauan, ettei alkua voida osoittaa.
sielulla ei ole ensimmäistä syntymää, jossa ei olisi mitään taustaa.
Sielun vaellus on aluton, mutta se ei ole loputon, koska sielu voi vapautua karman kierrosta, JOS VAIN HALUAA.
"Mutta jos ajatellaan sielun ensimmäistä elämää niin miksi se on syntynyt? Eihän sille ole vielä edes ehtinyt kertyä karmaa."
MUTTA JOS HALUAT TIETÄÄ, MIKSI OLEMME TÄÄLLÄ, NIIN:
MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:
Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).
Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.
TÄSSÄ ON KATKELMIA LUENNOISTA. KÄÄNNÖSVIRHEET SUOMEN KIELELLÄ., KATKELMIA ERI PAIKOISTA:
*****************
Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).
Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.
*********************
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luennon piti Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luennon piti Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Tätä ei pidä ottaa aivan kirjaimellisesti – kyseessä on filosofinen kategoria.
Tätä ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti – kyseessä on kuitenkin filosofinen kategoria.
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.
Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.
Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita ruumiita monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan. On yhtä naurettavaa ajatella, että yksi sielu on ikuisesti sidottu kehoon ja että "venäläiset sielut" asuvat venäläisissä kehoissa, kuin ajatella, että japanilaisissa autoissa on välttämättä japanilaisia. "Venäjällä tehdyissä" ruumiissa voi olla sieluja, jotka ovat eläneet muissa maissa ja jopa muissa elämänmuodoissa menneisyydessä.
Materiaalia, jota tänne laitan, on ainutlaatiista, sitä ei ole missään muualla Suomessa – eniten materiaalia otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Materiaalia, jota tänne laitan, on ainutlaatuista.
https://scsmathinternational.com
Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.
****************
Katkelma luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luennon piti Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj