on avutonta porukkaa. Eivät osaa lapsiaan kasvattaa, eikä kunnon hyvää ruokaa lapsilleen laittaa vaan ostavat valmisruokia ja pilaavat suomalaisen ruoan maineen mauttomilla pöperöillään. Toista se oli kuulemma ennen.
Nykyajan keski-ikäiset
ihmettälevä nuorimies
5314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyajan keski-ikäiset on saamattomia kitisijöitä, jotka ei tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään. Koko ikänsä ovat helpolla päässeet. Pentuina ei koko ajan painanu päälle aikuistumisen kiire ja koulussa opeteltiin muutakin kun kovaa raatamista ja kyynärpäätaktiikkaa. Opintolainatk oli pieniä ja inflaatio söi niistä suurimman osan, ja opintojen jälkeen pääsi heti töihin nauttimaan vahvan ay-liikkeen takia ihmeen kevyestä työtahdista. Jos ei halunnu opiskella, niin hitot siitä, kunnon duuni löyty ilman ammattiakin.
Toista se on nykyään...
Minä keskiäikäinen.
15 vuotiaana vakituiseen työhön.
17 vuotiaana armeija.
18 vuotiaana omaan, itse hankittuun asuntoon asumaan.
20 vuotiaana avioon ja ensimmäinen lapsi.
25 vuotiaana oma, ensimmäinen asunto maksettu.
28 vuotiaana uusi ammatti.
33 vuotiaana rakennettu ensimmäinen oma talo ja omin käsin.
38 vuotiaana rakennettu kesämökki.
45 vuotiaana kaikki velat maksettu ja säästössä jo jonkinverran. Lapset koulutettu ja vakituisessa työssä.
58 vuotiaana aion jäädä pois töistä ja teen loppuelämäni kaikkea sitä mitä olen aina halunnut.
Viisi tuttujen lasta, nykynuorta:
15 vuotiaana joivat kaljaa ja söivät liimoja sekä muita kemikaaleja.
20 vuotiaana kävivät sivarissa, pössyttelivät ruohoja ja hörppivät kaljaa.
25-28 vuotiaina eli nyt asuvat kotonaan, yrittävät välillä käydä opiskelemassa tai ovat työttömyyskortistossa. Syövät lääkkeitä, nuuskivat liimoja ja juovat lasoilia milloin irti saavat. Osa istunut linnassa osa sinne menossa, kellään ei vakituista eikä edes tilapäistä työpaikkaa elinaikanaan.
Joo, olen mielelläni saamaton kitisijä jos vaihtoehto on tuo.
Pullamössölusikka suussa syntyneen keski-ikäisen on helppo rehennellä (mihinkään vaikeaanhan se ei iki maailmassa ryhtyisikään).
1) Nykyään 15 vuotias ei hevin saa vakituista työpaikkaa, ja jos saakin niin on niin alhaiset palkat ettei 25 vuotiaana saa hankittua omistusasuntoa vaikkei inttiä välissä kävisikään, koska kämpät ovat kallistuneet roimasti sitten pullamössösukupolven nuoruuden. Asuntolainallakin tekee tiukkaa jos ei palkkaa tule säännöllisesti ja paljon, ja sen lainan takaisin maksamisen jälkeen onkin jo tukevasti keski-iässä. Hyvä jos koulusta suoraan työhön mennyt onnistuu maksamaan lapsiperheelle sopivan kämpän vuokran tekemättä kahta työtä. Kaksiot ja kolmiot ovat nimittäin kalliita jos ei ole sossun hyysättäväksi päässyt juoppo tai narkkari, joille ne halvimmat kämpät tuppaavat menemään.
2) Ammatin hankkiminen edellyttää nykyään pirun paljon suurempi urakka kuin pullamössösukupolven nuoruudessa, koska on pirun paljon enemmän opittavaa. Ei niitä amiksia turhan päiten ammattikorkeakouluiksi muutettu. Autonasentaja joutuu nykyisin pänttäämään vähintään sen minkä opistoinsinööri 60-luvulla. Korkeakouluopiskelija on ihmeissään jos aikoo tehdä duunia enemmän kuin parina kolmena iltana viikossa ja valmistua silti alle viidessä vuodessa, ja ne pari kolme iltaa sitä duunia on vähintään tehtävä jos ei halua tuhota talouttaan vuosikymmeniksi eteen päin korkeakorkoisella opintolainalla. Perheen perustaminen ei siin oikein passaa jos puoliso ei ole kokopäivätöissä.
3) Oman kämpän rakentaminen on nykyään kallista. Maa maksaa jumalattomasti jos ei ihan keskelle korpea muuta, ja piruako siellä tekee kun on kuitenkin käytävä duunissa. Lisäksi rakennusmateriaalit maksavat sikana ja rakennusmääräykset pitävät huolen ettei niistä ole varaa pihistellä.
4) Pullamössösukupolven kasatessa omaisuutta verotus oli kevyempää ja hinnat alhaisempia verrattuna palkkoihin. Nykypolvelle ei paljoa käteen jää kun palkat eivät ole yli kymmeneen vuoteen nousseet nopeammin kuin inflaatio on syönyt palkkasumman reaaliarvoa, ja samaan aikaan hinnat ovat ehtineet nousta roimasti. Lisäksi työnantajat pyrkivät edelleen alentamaan niitä kikkailemalla vakinaistamisien kanssa. Vakituinen pätkätyöläinen olisi onnessaan jos saisi 80-luvun vakinaisen työntekijän palkkaa miinus inflaation vaikutukset.
5) Verotuksen kiristymisen lisäksi niitä on viime vuosikymmeninä keksitty lisää ahkerasti, mutta jostain syystä palvelutaso ei ole parantunut yhtä paljon. Suurille yrityksille tukia toki piisaa enemmän kuin ennen, mutta pienyrittäjät on painettu ahtaalle, joten ei oikein huvita ryhtyä yrittäjäksi kun työläisenkin taloudellisen turvallisuus on koko ajan vaakalaudalla. Rikastumisesta on siis turha haaveilla jos ei Lotosta tai rikkaan sukulaisen kuoleman odottamisesta lasketa. Nousukaudella yritystä kaikkein viimeksi kannattaa perustaa, koska silloin pullamössösukupolvi syytää rahaa ympäriinsä mielettömistä voitoista haaveillen ja odottaa ihmerikastumisen koittavan parin vuoden sisällä tai se vetää rahansa ulos ja yritys kaatuu.
5) Pullamössösukupolven nuoruudessa oli ihan ok jättää lapset heitteille jos ei viitsinyt kasvattaa niitä. Duunia painavat pullamössöt jopa pitivät lapsista huolehtimista liian hintahtavana käyttäytymisenä sopiakseen miehille. Nykyisin niihin on pakko uhrata aikaa ja vaivaa jos ei halua että valtio rohmuaa nekin. Lisäksi paskojen vanhempien sosiaalinen status on sitä luokkaa että hyvä jos ei turpaan tule. Minä ainakin vetäisin ilo mielin lapsensa laiskuuksissaan heitteille jättänyttä paskiaista nekkuun, mutta yllätys, yllätys, olot ovat siinäkin suhteessa kiristyneet sitten pullamössösukupolven nuoruuden. Nykyään siitä joutuu lähes varmasti vankilaan ja paskiaisellekin pitää maksaa rahaa kivusta ja särystä.
Suurille ikäluokille tehtiin kaikki valmiiksi.
Saivat 60-luvulla leikkiä radikaalia, 70 alussa halvat asunto- ja ja opintolainat, joiden korot olivat täysin verovähennyskelpoisia.
10% inflaatio koko 70 luvun joka söi mukavasti velkapääoman ja pienensi koron reaaliarvoa.
Palkat nousivat yli 10% vuodessa.
Eipä ihme että omakotitalon sai maksettua 5-7 vuodessa.
Jos hankit omakotitalon 70 luvun alussa ja maksoit sen vuoteen 1980, maksoit todellisuudessa alle 40% sen hankintahinnasta. Samalla reaalinen ostovoimasi oli lisääntynyt roimasti.
Kuten ed. puheenvuorosta käy ilmi, Nykyään on toisin.
Unohdin (tahallani) mainita, että olen tällä hetkellä 47 vuotias eli noin 10-17 vuotta sinua vanhempi. Oletan sinun olevan kolmekymppinen, ehkä hiukan yli tekstistäsi päätellen.
Keski-ikäinen kuitenkin olen eikä pullamössöä ole tullut syötyä vaan ruisleipää useimmiten ilman voita ja töitä olen puskenut koko ikäni, usein kolmeakin työtä. Tälläkin hetkellä minulla on kaksi työtä joista toiseen olisi otettu kuka hyvänsä kysyjä mutta kysyjiä ei ole ollut vaikka heitä on ohjattu ko. työhön työvoimatoimiston osoituksella.
Nykynuorille ei kelpaa kuin työ jossa ei tarvitse tehdä mitään suurta palkkaa vastaan, mieluummin syleksitään kattoon ja roikutaan kaljakuppiloiden kahvoissa. Tuosta kakkostyöstäni saan muuten bruttona palkkaa 1430/kk mutta se on kuulemma liian vähän osa-aikatyöstä nykynuorille!?
On turha kuvitella, että ennen kaikki olisi ollut helpompaa ja halvempaa. Yhteiskunta yleisesti oli 60 ja 70 luvuilla jonkinverran lupsakampi, kiireettömämpi mutta siihen ne "edut" sitten kuivahtikin. Silloin kaikki maksoi rahan arvoon suhteutettuna aivan yhtä paljon kuin tänäkin päivänä lukuunottamatta nykyisiä, pk. seudun sikahinnoiteltuja asuntoja.
Silloin oli jonkinverran enemmän töitä mutta ei niitä silloinkaan tultu kotia tarjoamaan vaan itse ne oli etsittävä ja näytettävä että pystyi paikan täyttämään.
Tuota viimeistä kohtaa jossa höpiset jotain lasten heitteille jätöstä ja muuta skeidaa en ymmärrä ollenkaan. Kyllä siihen aikaan oli kunnia asia hoitaa lapsensa ja pitää huoli, että heistä kasvoi kunnon kansalaisia. Nykyiset nuoret aikuiset eivät näytä piittaavan lapsistaan tuon taivaallista. Erotaan lähes poikkeuksetta muutama vuosi avioliiton solmimisen jälkeen, riidellään lapsista ja ryypätään samalla kun itse lapset notkuvat kaduilla liimapussit päässään mummoja monottaen.
Sinä olet jostain äärimmäisen katkera mutta mistä, se ei kirjoituksistasi selviä. Se vain selviää, että olet katkera nykyisille keski-ikäisille jostain sellaisesta mikä on totta vain omissa kuvitelmissasi. Maailma ja paikan etsiminen siinä oli kovaa työtä 60-70 luvuilla ja on sitä nytkin. Oikeastaan mikään ei ole ratkaisevasti muuttunut paitsi tuo jo kerraan mainitsemani asia; silloin ilmapiiri yhteiskunnassa oli huomattavasti lupsakampi vaikka yhteiskunnallisia/poliittisia ristiriitoja oli enemmän. Tuota ilmapiiriä minä kaipaan menneessä en mitään muuta.
Joo, koita kestää. Pian olet itsekkin keski-ikäinen.