Koskenkorvan koulusta tuli susihukkaneliöineen.

Kuka sanoo että pihaan on ajettu liikaa sepeliä? Joku tavallinen tallaaja, jolla on omasta mielestään kompetenssi tähän? Anna mä nauran!

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kuka sanoo että pihaan on ajettu liikaa sepeliä? Joku tavallinen tallaaja, jolla on omasta mielestään kompetenssi tähän? Anna mä nauran!

" Kuka sanoo että pihaan on ajettu liikaa sepeliä? Joku tavallinen tallaaja, jolla on omasta mielestään kompetenssi tähän? Anna mä nauran! "

Aivan totta. Ei pihassa ole liikaa sepeliä. Pihan korkeus on oikea. Rakennus on 30 senttiä liian alhaalla.

Kunnan johtoryhmä on yksi paikallisen hallinnon tärkeimmistä vallankäyttäjistä. Sen tehtävä ei ole vain hallinnoida arkea, vaan varmistaa, että kunnan päätöksenteko on ennakoitavaa, laillista, perusteltua ja kuntalaisten edun mukaista. Jos johtoryhmään ei luoteta, jos sen osaamista pidetään riittämättömänä ja jos viestinnän tai päätösten koetaan olevan totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia, seuraukset eivät jää yksittäisiin kokouksiin. Ne leviävät koko kuntaorganisaatioon, päätöksentekoon, henkilöstöön, talouteen ja lopulta kuntalaisten arkeen.

Kun viranhaltijoiden valmisteluun, esihenkilötyöhön tai johdon viestintään ei uskota, jokainen päätös alkaa näyttää epäilyttävältä. Silloin myös sinänsä hyvät hankkeet saavat vastaansa epäluuloa. Ihmiset alkavat kysyä, mitä jätetään kertomatta, mitä numeroita kaunistellaan ja kenen etua todella ajetaan.

Toinen seuraus on päätöksenteon laadun heikkeneminen. Osaamaton johto ei yleensä tee virheitä vain yhdessä asiassa, vaan sen ongelma näkyy valmistelun tasossa, vaikutusten arvioinnissa, riskien tunnistamisessa ja priorisoinnissa. Päätöksiä tehdään puutteellisen tiedon varassa, liian kapeasta näkökulmasta tai liian myöhään. Tällöin kunta ajautuu helposti reaktiiviseen johtamiseen: asioihin tartutaan vasta, kun ongelma on jo kriisiytynyt. Pitkäjänteinen kehittäminen korvautuu tulipalojen sammuttamisella.

Kolmas seuraus liittyy organisaation sisäiseen kulttuuriin. Jos johto ei puhu avoimesti tai sen sanomisia ei pidetä uskottavina, sama kulttuuri alkaa valua alaspäin. Henkilöstö oppii nopeasti, ettei ongelmia kannata nostaa esiin, ellei halua leimautua hankalaksi. Tietoa aletaan pantata, vastuita vältellä ja vaikeita asioita siirtää eteenpäin. Tämä on vaarallista erityisesti kunnassa, jossa palvelut koskettavat ihmisten arkea suoraan: koulutusta, varhaiskasvatusta, vanhuspalveluja, kaavoitusta, terveyttä, turvallisuutta ja infraa.

Neljäs seuraus on henkilöstön uupuminen ja vaihtuvuus. Huono johtaminen ei kuluta vain mainetta vaan ihmisiä. Kun tavoitteet ovat epäselviä, linjaukset muuttuvat ilman perusteluja tai johto ei seiso päätöstensä takana rehellisesti, työ muuttuu kuormittavaksi. Tällaisessa ympäristössä parhaat osaajat alkavat etsiä töitä muualta. Jäljelle jäävien työtaakka kasvaa, rekrytointi vaikeutuu ja noidankehä syvenee.

Viides seuraus näkyy poliittisen päätöksenteon kärjistymisenä. Kunnassa viranhaltijajohdon ja luottamushenkilöiden välinen suhde on herkkä. Jos luottamushenkilöt kokevat, että heille ei anneta oikeaa tietoa, että asioita valmistellaan vinosti tai että ongelmia peitellään, yhteistyö muuttuu vastakkainasetteluksi. Kokoukset pitkittyvät, valmistelu pirstaloituu ja jokaisesta asiasta tulee valtakamppailu. Seurauksena on hallinnollinen halvaantuminen.

Kuudes seuraus on taloudellinen vahinko. Osaamaton ja epäluotettava johtaminen tulee lähes aina kalliiksi, vaikka sen vaikutus ei näy heti. Virheelliset investointipäätökset, puutteelliset sopimukset, epärealistiset säästötavoitteet ja huonosti johdetut hankkeet kasvattavat kustannuksia vähitellen. Ensin tulevat lisäselvitykset, sitten aikataulujen pettäminen, sen jälkeen korjausliikkeet, ulkopuoliset konsultit, henkilöstön sairauspoissaolot, oikeudelliset riidat ja menetetyt mahdollisuudet. Lopulta kuntalaiset maksavat hinnan joko heikompina palveluina, korkeampina maksuina tai kasvavana verorasituksena.

Seitsemäs seuraus on maineen heikkeneminen. Jos kunnan johto tunnetaan sekavuudesta, heikosta osaamisesta tai epäselvästä viestinnästä, se vaikuttaa laajasti. Yritykset voivat epäröidä investointejaan. Ammattitaitoiset hakijat valitsevat toisen työnantajan. Asukkaat alkavat ajatella, ettei kunta kykene hoitamaan asioita johdonmukaisesti. Mainehaitta on erityisen vakava siksi, että sen korjaaminen on paljon hitaampaa kuin sen syntyminen.

Kahdeksas seuraus on kuntalaisten osallisuuden kuihtuminen. Demokratia toimii paikallistasolla vain, jos ihmiset uskovat, että palautteella, kuulemisilla ja keskustelulla on merkitystä. Jos koetaan, että johto ei kerro asioita rehellisesti tai että päätökset tehdään todellisuudessa etukäteen, kuntalaiset vieraantuvat. He eivät enää osallistu kuulemisiin, eivät luota kyselyihin eivätkä jaksa seurata päätöksentekoa. Tämä synnyttää vaarallisen tyhjiön: mitä vähemmän ihmiset osallistuvat, sitä helpompi huonoa johtamista on jatkaa ilman kunnollista julkista painetta.

Yhdeksäs seuraus liittyy valvonnan ja laillisuuden merkityksen korostumiseen. Kun luottamus johtoon heikkenee, kasvaa tarve tarkastuksille, oikaisuvaatimuksille, kanteluille, selvityksille ja ulkopuoliselle arvioinnille. Tämä on ymmärrettävä seuraus, mutta samalla se kuluttaa organisaation aikaa ja resursseja. Hallinnosta tulee raskas ja puolustuskannalla toimiva. Sen sijaan että kunta keskittyisi parantamaan palveluja, se käyttää voimansa siihen, että se osoittaa toimineensa muodollisesti oikein tai korjaa jälkikäteen virheitä, jotka olisi voitu estää hyvällä johtamisella.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Kunnan johtoryhmä on yksi paikallisen hallinnon tärkeimmistä vallankäyttäjistä. Sen tehtävä ei ole vain hallinnoida arkea, vaan varmistaa, että kunnan päätöksenteko on ennakoitavaa, laillista, perusteltua ja kuntalaisten edun mukaista. Jos johtoryhmään ei luoteta, jos sen osaamista pidetään riittämättömänä ja jos viestinnän tai päätösten koetaan olevan totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia, seuraukset eivät jää yksittäisiin kokouksiin. Ne leviävät koko kuntaorganisaatioon, päätöksentekoon, henkilöstöön, talouteen ja lopulta kuntalaisten arkeen.

Kun viranhaltijoiden valmisteluun, esihenkilötyöhön tai johdon viestintään ei uskota, jokainen päätös alkaa näyttää epäilyttävältä. Silloin myös sinänsä hyvät hankkeet saavat vastaansa epäluuloa. Ihmiset alkavat kysyä, mitä jätetään kertomatta, mitä numeroita kaunistellaan ja kenen etua todella ajetaan.

Toinen seuraus on päätöksenteon laadun heikkeneminen. Osaamaton johto ei yleensä tee virheitä vain yhdessä asiassa, vaan sen ongelma näkyy valmistelun tasossa, vaikutusten arvioinnissa, riskien tunnistamisessa ja priorisoinnissa. Päätöksiä tehdään puutteellisen tiedon varassa, liian kapeasta näkökulmasta tai liian myöhään. Tällöin kunta ajautuu helposti reaktiiviseen johtamiseen: asioihin tartutaan vasta, kun ongelma on jo kriisiytynyt. Pitkäjänteinen kehittäminen korvautuu tulipalojen sammuttamisella.

Kolmas seuraus liittyy organisaation sisäiseen kulttuuriin. Jos johto ei puhu avoimesti tai sen sanomisia ei pidetä uskottavina, sama kulttuuri alkaa valua alaspäin. Henkilöstö oppii nopeasti, ettei ongelmia kannata nostaa esiin, ellei halua leimautua hankalaksi. Tietoa aletaan pantata, vastuita vältellä ja vaikeita asioita siirtää eteenpäin. Tämä on vaarallista erityisesti kunnassa, jossa palvelut koskettavat ihmisten arkea suoraan: koulutusta, varhaiskasvatusta, vanhuspalveluja, kaavoitusta, terveyttä, turvallisuutta ja infraa.

Neljäs seuraus on henkilöstön uupuminen ja vaihtuvuus. Huono johtaminen ei kuluta vain mainetta vaan ihmisiä. Kun tavoitteet ovat epäselviä, linjaukset muuttuvat ilman perusteluja tai johto ei seiso päätöstensä takana rehellisesti, työ muuttuu kuormittavaksi. Tällaisessa ympäristössä parhaat osaajat alkavat etsiä töitä muualta. Jäljelle jäävien työtaakka kasvaa, rekrytointi vaikeutuu ja noidankehä syvenee.

Viides seuraus näkyy poliittisen päätöksenteon kärjistymisenä. Kunnassa viranhaltijajohdon ja luottamushenkilöiden välinen suhde on herkkä. Jos luottamushenkilöt kokevat, että heille ei anneta oikeaa tietoa, että asioita valmistellaan vinosti tai että ongelmia peitellään, yhteistyö muuttuu vastakkainasetteluksi. Kokoukset pitkittyvät, valmistelu pirstaloituu ja jokaisesta asiasta tulee valtakamppailu. Seurauksena on hallinnollinen halvaantuminen.

Kuudes seuraus on taloudellinen vahinko. Osaamaton ja epäluotettava johtaminen tulee lähes aina kalliiksi, vaikka sen vaikutus ei näy heti. Virheelliset investointipäätökset, puutteelliset sopimukset, epärealistiset säästötavoitteet ja huonosti johdetut hankkeet kasvattavat kustannuksia vähitellen. Ensin tulevat lisäselvitykset, sitten aikataulujen pettäminen, sen jälkeen korjausliikkeet, ulkopuoliset konsultit, henkilöstön sairauspoissaolot, oikeudelliset riidat ja menetetyt mahdollisuudet. Lopulta kuntalaiset maksavat hinnan joko heikompina palveluina, korkeampina maksuina tai kasvavana verorasituksena.

Seitsemäs seuraus on maineen heikkeneminen. Jos kunnan johto tunnetaan sekavuudesta, heikosta osaamisesta tai epäselvästä viestinnästä, se vaikuttaa laajasti. Yritykset voivat epäröidä investointejaan. Ammattitaitoiset hakijat valitsevat toisen työnantajan. Asukkaat alkavat ajatella, ettei kunta kykene hoitamaan asioita johdonmukaisesti. Mainehaitta on erityisen vakava siksi, että sen korjaaminen on paljon hitaampaa kuin sen syntyminen.

Kahdeksas seuraus on kuntalaisten osallisuuden kuihtuminen. Demokratia toimii paikallistasolla vain, jos ihmiset uskovat, että palautteella, kuulemisilla ja keskustelulla on merkitystä. Jos koetaan, että johto ei kerro asioita rehellisesti tai että päätökset tehdään todellisuudessa etukäteen, kuntalaiset vieraantuvat. He eivät enää osallistu kuulemisiin, eivät luota kyselyihin eivätkä jaksa seurata päätöksentekoa. Tämä synnyttää vaarallisen tyhjiön: mitä vähemmän ihmiset osallistuvat, sitä helpompi huonoa johtamista on jatkaa ilman kunnollista julkista painetta.

Yhdeksäs seuraus liittyy valvonnan ja laillisuuden merkityksen korostumiseen. Kun luottamus johtoon heikkenee, kasvaa tarve tarkastuksille, oikaisuvaatimuksille, kanteluille, selvityksille ja ulkopuoliselle arvioinnille. Tämä on ymmärrettävä seuraus, mutta samalla se kuluttaa organisaation aikaa ja resursseja. Hallinnosta tulee raskas ja puolustuskannalla toimiva. Sen sijaan että kunta keskittyisi parantamaan palveluja, se käyttää voimansa siihen, että se osoittaa toimineensa muodollisesti oikein tai korjaa jälkikäteen virheitä, jotka olisi voitu estää hyvällä johtamisella.

Lue lisää

Jaa

Kuulemiset eivät ole mikään sivuseikka, vaan olennainen osa hyvää päätöksentekoa. Kun tehdään isoja ratkaisuja, kuten koulun rakentaminen ja kouluverkkoon liittyvät muutokset, on tärkeää että asukkaita, vanhempia ja henkilöstöä kuullaan asianmukaisesti.

Kyse ei ole pelkästä muodollisuudesta, vaan siitä että päätökset tehdään avoimesti, lainmukaisesti ja kaikkien näkökulmat huomioiden. Juuri näin varmistetaan, että uusi koulu voi myös toimia järkevällä ja kestävällä tavalla pitkällä aikavälillä.

Uusi koulu on jo rakenteilla, mutta se ei tarkoita etteikö päätösten valmistelun ja vaikutusten arvioinnin pitäisi olla kunnossa.

Herralassa ei ole tällä hetkellä remonttitarvetta.