Syntyvät ",käsi kädessä". .
Myös taipumukset ja himot viedään seuraavaan elämään. Jos esim. kuolee taiteilijana joka ei vielä ollut päässyt kovin pitkälle urallaan hän jatkaa seuraavassa elämässä työtään.
Lapsi joka soittaa jotain instrumenttia kuin vanhat mestarit on musisoinut ennenkin.
Entisen elämän vammat voivat näkyä kehossa syntymä merkkinä.
Tässä jotain jota viedään mukanamme kun "hopealanka" katkeaa.
Myös taipumukset ja himot viedään seuraavaan elämään. Jos esim. kuolee taiteilijana joka ei vielä ollut päässyt kovin pitkälle urallaan hän jatkaa seuraavassa elämässä työtään.
Lapsi joka soittaa jotain instrumenttia kuin vanhat mestarit on musisoinut ennenkin.
Entisen elämän vammat voivat näkyä kehossa syntymä merkkinä.
Tässä jotain jota viedään mukanamme kun "hopealanka" katkeaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Monet kirjoittamasi ajatukset ovat itse asiassa melko lähellä perinteistä selitystä, mutta kuitenkin.
Emme ei aloita jokaista elämää tyhjältä pöydältä. Kun yksi elämä päättyy, mukana siirtyy näkymätön kerros mieltä: muistojen jälkiä, tottumuksia, haluja ja keskeneräisiä tunteita. Nämä syvät vaikutelmat muovaavat seuraavaa syntymää ja vaikuttavat siihen, millaiseen ympäristöön ihminen päätyy ja millaisia taipumuksia hänellä on jo varhain.
Voimakkaat suhteet eivät katkea kuolemaan. Rakkaus, kiintymys, kateus, viha ja velvollisuuden tunne jättävät syvän jäljen mieleen. Kun olento syntyy uudelleen, samankaltaiset voimat vetävät sitä kohti samoja tai samantyyppisiä ihmisiä. Näin entiset rakastavaiset voivat kohdata toisessa roolissa, ja entiset vihamiehet voivat ajautua jälleen toistensa elämään. Ajatuksena ei ole romanttinen kohtalo, vaan pikemminkin karmisten siteiden jatkuminen: tunne, joka jäi kesken, hakee tasapainoa.
Sama pätee lahjakkuuksiin ja taipumuksiin. Pitkään harjoitettu asia jättää mieleen niin vahvan jäljen, että seuraavassa elämässä se voi ilmestyä lähes luonnollisena kykynä. Lapsi, joka tarttuu instrumenttiin ja soittaa poikkeuksellisen luontevasti, ei välttämättä aloita alusta, vaan jatkaa harjoitusta, joka on alkanut jo aiemmin. Menneet yritykset, onnistumiset ja ponnistelut eivät katoa, vaan ne muodostavat eräänlaisen sisäisen muistipohjan.
Myös pelot, mieltymykset ja luonteenpiirteet voivat tulla samasta lähteestä. Ihminen saattaa tuntea selittämätöntä vetoa johonkin tai voimakasta vastenmielisyyttä ilman selvää syytä, koska mielessä on vanhoja jälkiä kokemuksista, joita nykyinen elämä ei selitä.
Kun elämä päättyy, fyysinen keho jää, mutta sielu jatkaa matkaa hienovaraisemman mielen ja karman ohjaamana. Ne kantavat mukanaan menneiden tekojen seuraukset ja suuntaavat seuraavan syntymän. Näin elämä nähdään jatkumona, jossa mikään syvä kokemus ei häviä täysin, vaan muuttuu siemeneksi, joka voi versoa uudelleen toisessa ajassa ja paikassa.
Kuolinhetken mielentila vaikuttaa seuraavaan syntymään
Hienovarainen keho kulkee mukana.
Kun elämä päättyy, mikään ei oikeastaan ala täysin alusta. Fyysinen keho hajoaa, mutta sielu jatkaa matkaa mukanaan hienovaraisempi kerros olemusta: mieli, äly ja minäkuva. Näihin on kertynyt lukemattomien kokemusten jälkiä. Jokainen halu, pelko, kiintymys ja harjoitus jättää niihin painauman., samskaran. Nämä painaumat eivät katoa kuolemassa, vaan ne kulkevat mukana ja vaikuttavat siihen, millainen seuraava elämä muodostuu.
Samskāra tarkoittaa tässä yhteydessä mielen syvää vaikutelmaa tai jälkeä, joka syntyy kokemuksista, teoista ja toistosta. Se on kuin painauma tietoisuudessa. Kun ihminen tekee jotakin uudelleen ja uudelleen — ajattelee tietyllä tavalla, harjoittaa jotakin taitoa tai kokee voimakkaita tunteita — siitä jää mieleen jälki, joka tekee saman asian myöhemmin helpommaksi tai todennäköisemmäksi.
Ajatus on, että mieli ei ole vain hetkellinen virta, vaan siihen kerääntyy kerrostumia. Jokainen teko jättää pienen jäljen, ja monet samanlaiset jäljet vahvistavat toisiaan. Näistä muodostuu taipumuksia: mieltymyksiä, pelkoja, lahjakkuuksia ja luonteenpiirteitä. Ihminen alkaa toimia niiden mukaisesti lähes automaattisesti, koska mieli on jo tottunut tiettyyn suuntaan.
Kun elämä päättyy, fyysinen ruumis jää, mutta nämä mielen kerrostumat eivät katoa. Ne kulkevat sielun mukana mielessä. Siksi seuraava elämä ei ala tyhjästä. Uudessa ympäristössä vanhat vaikutelmat voivat nousta esiin taipumuksina, kiinnostuksina tai kykyinä. Ihminen saattaa tuntea vetoa johonkin ilman näkyvää syytä, koska mielessä on jo vanha jälki siitä.
Samskārat eivät kuitenkaan ole pelkästään taitoja tai kykyjä. Myös tunteet ja suhteet jättävät jälkiä. Voimakas rakkaus, kiintymys, viha tai kateus voivat luoda syviä vaikutelmia mieleen. Jos tällaiset tunteet jäävät ratkaisematta, ne voivat jatkaa vaikutustaan myöhemmissä elämissä. Näin ihmiset voivat kohdata uudelleen tilanteissa, joissa menneet tunteet saavat mahdollisuuden purkautua tai muuttua.
Samskārat eivät ole pysyviä. Ne ovat kuin siemeniä, jotka voivat itää tai kuivua riippuen siitä, millaista elämää ihminen elää. Jos mieli alkaa suuntautua kohti korkeampaa tietoisuutta, monet vanhat vaikutelmat menettävät voimansa. Uudet, puhtaammat vaikutelmat alkavat vähitellen muuttaa koko mielen rakennetta.
Siksi samskāraa ei ole kohtalo, joka pakottaa ihmisen tiettyyn suuntaan, vaan pikemminkin varastona menneistä vaikutteista. Ne selittävät, miksi ihmiset syntyvät erilaisilla taipumuksilla, mutta samalla ihminen voi elämällään luoda uusia vaikutelmia, jotka muuttavat tulevaa kulkua.
Tikan ja variksen duon jälkeen tuskin on mitään järkevää syntymää.