Pahoittelen etukäteen tekstin laatua ja pituutta, olen todella väsynyt. Kuitenkin minun on pakko päästävä avautumaan mun epätoivoisesta, epäonnistuneesta ja masentavasta elämästä johonkin. Lähes joka ikinen elämän alueeni on sekasorron keskellä: opinnot, suhteet, työt, kaverit sekä lähes kaikki muut osa-alueet. Olen tällä hetkellä hyvin yksinäinen, masentunut, ahdistunut ja ärsyyntynyt.
Aloitetaan varmaan painavimmasta asiasta. Tällä hetkellä olen täysin yksin. Ainoa hyvä ystäväni muutti vastikään kauas pois töiden perässä, joten tällä hetkellä minulla ei ole periaatteessa ketään kenen kanssa jutella tai hengata. Viimeisten muutaman viikon ajan olen ollut useita päiviä putkeen ilman mitään sosiaalista kontaktia, muuta kuin salilla tai kaupassa sanon muutaman sanan. Erakkoimaisen luonteeni takia en ole vielä ottanut henkeäni, mutta joku toinen varmasti olisi jo. Tästä syystä minun on ollut pakko lähteä viikonloppuisin ihmisten ilmoille. Olen nyt bilettänyt viimeiset 12 viikkoa putkeen, joko opiskelijatapahtumissa tai lähtenyt yksin tai jonkun kanssa klubille tai baariin. Varsinkin nyt yksinäisyys on niin paha ja sosiaali tarve niin kova, että keskustelen jokainen kerta vähintään 10 uudelle ihmiselle. Liityn aina eri pöytiin ja rupean juttelemaan. Olen jutellut varmaan yli 200 eri ihmisellä syksystä lähtien ja jokainen kerta on ollut aina todella hauska. Olen saanut muutamat tuttavuudet ja kaverit voisit sanoa, vaikka he eivät oikein halua hengailla. Tai sanovat, että ensi viikolla käy jokin aktiviteetti, mutta eivät sitten ota enää yhteyttä ollenkaan.
Illanvietoissa olen myös tanssinut hyvin fyysisesti (ja suudellut muutamien) yli 20 eri naisen kanssa viime aikoina. Tämän jälkeen saatat yllättyä, että en ole koskaan aiemmin ollut varsinaisessa suhteessa. Treffeillä olen ollut parilla, mutta ne eivät koskaan johtaneet varsinaiseen suhteeseen. Tässä kohdassa (25v justiinsa) alan suoranaisesti olla jo masentunut, kun nään nuoria pariskuntia yhdessä ulkona ja salilla. Kuinka he iloitsevat toisistaan ja vaikuttavat rakastuneilta. Mietin aina nähdessäni heidät, mitä elämäni olisi ja pitänyt jo sisältää. En koskaan tuntenut nuorta rakkautta. Sydämessä suorastaan raastaa, varsinkin nyt tämän yksinäisyyden keskellä.
Kaksi lähiaikaista naistakin, jotka tapasin, ja jotka pyysin treffeille, heillä olikin sitten poikaystävät, vaikka vaikuttivat olevan hyvin kiinnostuneilta, kun tapasimme.
En ole edes harrastanut varsinaisesti seksiä, vaikka periaatteessa vaatteet päällä olen tanssilattialla usean kanssa, muuta koskettelua ja kielisuutelua useita tunteja yms. Deittisovellukset eivät erityisesti toimi, vaikka olen ihan hyvän näköinen mies. Kasvotusten minulla on ollut paljon paremmat kokemukset illanvietoissa. Muualla en oikein tapaa muita naisia (paitsi salilla, mutta en näe sitä hyvänä paikkana lähestyä).
Seuraavaksi opinnot. Olen jäänyt pahasti jälkeen opinnoissani. Minun olisi pitänyt jo valmistua kandidaatiksi viime vuoden puolella, mutta minulta edelleen puuttuvat 2 kandikurssia, joiden tentit vaikuttavat molemmat epäonnistuvan. Enkä tiedä, miten ihmeessä läpäisen toisen näistä. Kyseinen tentti on kandi- ja maisterivaiheen haastavin tentti, jonka olen nähnyt. Täten en ole saanut ollenkaan opintotukea marraskuusta lähtien, ja tuloni koostuvat ainoastaan asumis- ja vanhempien vähäisestä tuesta. Olen tosin suorittanut muutamia maisterikursseja joulusta lähtien. Taloudellisesti tilanne alkaa tätä menoa näyttämään haastavalta, vaikka minulle ei olekaan kertynyt toistaiseksi merkittävästi opintolainaa.
Oman alan kesätöihin olen hakenut nyt yli 50 eri tehtävään ilman edes haastattelupyyntöä. Tämä ahdistaa entisestään, vaikka minulla on mahdollisuus perhesuhteiden kautta päästä kesätöihin. Kuitenkin suhteiden myötä tehtävä on hyvin kiusallinen, minkä takia yritin löytää itsenäisesti töitä. Kyseiset työt eivät onnistuneet ede erityisen hyvin ja usein tuntui, että olen vain muiden tiellä.
Olen lähes varma, että minulla on ADD, koska minulla on hankaluuksia huolellisuuden, tarkkuuden ja oppimiskyvyn suhteen, eli asiat joita vaaditaan alani työtehtävissä. Samaa ongelmaa huomasin armeijassa, kouluissa ja arkielämässä, kuinka teen usein tyhmiä huolimattomuus virheitä ja saatan unohtaa oleellisia asioita. Tämä on tehnyt elämästäni ajoittain yhtä helvettiä.
Kokonaisuudessaan en näe mitään syytä elämiseen tällä hetkellä. Kaikki ponnistukseni lytätään ja yksinäisyyden tunteesta alkaa kehittyä helvetillinen noidankehä. En ensimmäiseen 24 vuoteen itkenyt lähes koskaan, mutta nolottaa vähän myöntää, niin nyt olen itkenyt melkein jokainen päivä viimeisten viikkojen aikana.
Olen myös tulossa hulluksi. Olen huomannut alkaneeni juttelemaan enemmän itsekseni. Lisäksi netissä julkaisen asioita, joita aiemmin en olisi koskaan kertonut. Todennäköisesti saadakseni huomiota. Muutama päivä sitten mietin lisäksi vakavasti ensimmäistä kertaa, jos viiltäisin ranteeni. En näe mitään valoa tunnelin toisessa päässä. Pelkkää synkkyyttä.
Elämäni on yhtä helvettiä
15
231
Vastaukset
- Anonyymi00001
Mieti, mikä, tai mitkä asiat ovat pahiten pielessä ja tee niille asioille jotakin.
Sanoit esimmäisenä olevasi väsynyt. Jos opiskelet ja biletät yhtä aikaa, niin käytännössä Sinä poltat kynttilää molemmista päistä. Sanonta on korni, mutta ymmärrät varmaan, että mitä tarkoitan, Eli energiavarantosi ovat niin tyhjät, että et jaksa mitään. Ja toisaalta keräät kaikista kokemuksista vain pettymyksiä ja yrität saada kaikki asiat toimimaan yhtä aikaa, parisuhdetta ja tutkintoja, tai ammattiin valmistumisia myöten. Keskittyminen yhteen asiaan on suotavaa.
Koska olet fiksu, niin tiedät, että mistä asioista se hyvinvointi koostuu, siitä, että ne kaikki elämässä olevat asiat ovat balanssissa, työ, opiskelu, ravinto, lepo ja liikunta.- Anonyymi00002
Jatkoa edelliseen, kuvailemasi oireet ovat merkki jostakin, ehkä siitä, että odotat, tai suoritat liikaa. Liian monen tulen pitäminen raudassa ei ole järkevää, eikä niin tarvitse edes tehdä.
Itsekseen puhuminen ei ole mikään mielenterveydenhäiriön merkki. Etkä ole todellakaan tulossa hulluksi. Jos teet jostakin asiasta liian numeron, niin sitten siitä tuleekin sitä.
Ja ne itsesi vahingoittamisajatukset kannattaa unohtaa. Se ei johda yhtään mihinkään. Olet vasta nuori ihminen ja elämän alussa. Ennätät tavata vielä monia ihmisiä, ja vielä sen oikeankin. Muista levätä ja olla itsellesi vähän armollisempi. - Anonyymi00005
Anonyymi00002 kirjoitti:
Jatkoa edelliseen, kuvailemasi oireet ovat merkki jostakin, ehkä siitä, että odotat, tai suoritat liikaa. Liian monen tulen pitäminen raudassa ei ole järkevää, eikä niin tarvitse edes tehdä.
Itsekseen puhuminen ei ole mikään mielenterveydenhäiriön merkki. Etkä ole todellakaan tulossa hulluksi. Jos teet jostakin asiasta liian numeron, niin sitten siitä tuleekin sitä.
Ja ne itsesi vahingoittamisajatukset kannattaa unohtaa. Se ei johda yhtään mihinkään. Olet vasta nuori ihminen ja elämän alussa. Ennätät tavata vielä monia ihmisiä, ja vielä sen oikeankin. Muista levätä ja olla itsellesi vähän armollisempi.Itsekseen puhumista ei pidetä minään mielenterveyden häiriön oireena. Niillä, jotka sitä tekevät, tekevät niin jäsentääkseen ja selventääkseen omia ajatuksiaan.
Puhummehan me tavallaan oman päämmekin sisällä joskus. Ajattelun muodossa.
- Anonyymi00003
Kirjoitit, että elämäsi on helvettiä. Aika moni ajattelee joskus noin, mutta myös vähän liioittelee. Väsyneenä, ahdistuneena ja stressaantuneena, monesta tuntuu samalta. Kaikki on suhteellista ja riippuu katsantokannasta. Eli, miten niitä asioita katsoo ja miten asioihin suhtautuu. On ihmisiä, jotka joutuvat väkivallan kohteeksi, ovat itse uhreja, tai heidän läheisiään. Jotkut menettävät kaiken omaisuutensa, tai läheisensä vakavan sairauden, kuten syövän takia. Jonkun parisuhde päättyy monenkymmenen vuoden jälkeen. Ukrainassa ja Lähi-Idässä soditaan. Siellä on kuollut ihmisiä pommitusten seurauksena.
Jos kykenee tarkastelemaan ja analysoimaan objektiivisesti omia ongelmiaan, niin ehkä ne eivät olekaan niitä, jotka meidät musertavat, tai murskaavat alleen. Sekin on vain ajatusvirhe, jonka voi muuttaa.
Nuorempana on helpompi ahdistua ja ajattelee asioiden olevan ylivoimaisempia, kuin mitä ne ovat.
Itkemisessä ei ole mitään hävettävää. Omia tunteita saa kokea ja tuntea. Mutta jos itkeminen johtuu väsymyksestä, sille pitää tehdä jotakin.
Itsensä tappamisesta ei ole mitään hyötyä.Se ei johda yhtään mitään. Se ei ole mikään ratkaisu mihinkään. Tiedät varmasti sen itsekin. Arvosta itseäsi. Olet älykäs ja arvokas ihminen.
Omien voimavarojen ja uusien näkökulmien löytäminen on avainasemassa. Ja jokaisessa meissä on kyky löytää ratkaisuja ongelmiin. - Anonyymi00004
- Jos löytää elämästään, tai elämässään edes yhden asian, joka tuo tyytyväisyyttä ja onnellisuuden tunteen, niin sekin on jo hyvä. - Tai löytää sen syyn, miksi olla olemassa ja elää.
Ei kannata juuttua, tai takertua johonkin tunteeseen, oli se sitten väsymystä, ahdistuneisuutta, tai mitä tahansa. Kaikenlaiset tunteet tulevat ja menevät. Monenlaiset tunteet joko vaikuttavat, tai sitten eivät vaikuta, niin hyvässä, kuin pahassa.
Niistä hyvistä asioista, joita elämässä on, kannattaa pitää kiinni. Eikä vaipua synkkyyteen. - Anonyymi00006
Yhtään vähättelemättä ketjun aloittajaa. Mutta etköhän Sinä hieman liioitellut?
Moni kuvaa usein omaa elämäänsä "helvetiksi", vaikka se ei sitä olisikaan.
Se on totta, että monella, ja varmasti kirjoittajalla on elämässään paineita. Jos pystyy jäsentämään omia ajatuksiaan ja suunnittelemaan elämäänsä, niin se voi toimia apuna. Yksi askel ja tavoite elämässä kerrallaan. Ei kaikkea, heti- mulle- nyt- tavalla. Muuten kuormittuu varmasti.
Monet oireet ovat vain tavallaan varoitusmerkkejä, eli signaaleja, joihin kiinnittää huomiota ja tehdä niille asioille jotakin.
Aloittaja on varmasti fiksu, älykäs, ja omaa monia hienoja ominaisuuksia, joista kannattaa olla kiitollinen.
Tsemppiä! Kyllä se siitä! Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne. Vertaistuki voi olla hyvä voimavara. Joskus myös ammattimainen apu voi olla tarpeen. Et viestissäsi kertonut oletko hakenut tai saanut ulkopuolista apua? Etenkin itsetuhoiset ajatukset kannattaisi ottaa puheeksi ammattilaisen kanssa.
Laitan tähän vinkkejä ja linkkejä auttavista tahoista, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.fi/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Keskusteluapu kirjoittaen palvelusta. https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-keskusteluapu-kirjoittaen
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi MIELI Kriisichat, joka on ma-to klo 15–21. https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-kriisichat
Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI kriisikeskus/Kata- Anonyymi00007
Miksi et hae ammattiapua ongelmiisi? Onko sulla halua edes voida paremmin ja tehdä asioille jotain? Onko sinulla vaikeuksia hakea apua?
- Anonyymi00008
Täällä ei tarvitse pahoitella mitään, eikä pyydellä anteeksi. Eikä tarvitse tuntea mitään häpeää mistään, esim. jos itkee.
Se hyvä puoli tässä palstassa on. Toinen asia on kokonaan, jos menee vaikka mt-puolelle. Siellä ei välttämättä ymmärretä, jos joku tuntee väsymystä, masennusta, tai surua.- Anonyymi00009
Sen verran vielä lisään: psykiatriassa tunteita ja niiden ilmaisemista ei ymmärretä, vaan kaikkea katsotaan yleensä sairausviitekehyksen ajattelun ja sairauksien diagnosoinnin kautta.
Elämä ja hyvinvointi yleensäkin ovat niin laajoja käsitteitä, että asioiden ja tilanteiden ymmärtämiseksi yksilön kohdalla pitää olla avarakatseinen ja katsoa asioita laajasta perspektiivistä, ottaen huomioon useita eri tekijöitä, joita jokaisen meistä elämässä on. - Anonyymi00010
Anonyymi00009 kirjoitti:
Sen verran vielä lisään: psykiatriassa tunteita ja niiden ilmaisemista ei ymmärretä, vaan kaikkea katsotaan yleensä sairausviitekehyksen ajattelun ja sairauksien diagnosoinnin kautta.
Elämä ja hyvinvointi yleensäkin ovat niin laajoja käsitteitä, että asioiden ja tilanteiden ymmärtämiseksi yksilön kohdalla pitää olla avarakatseinen ja katsoa asioita laajasta perspektiivistä, ottaen huomioon useita eri tekijöitä, joita jokaisen meistä elämässä on.On sitä apua saatavilla muullakin kuin terveydenhuollossa. Miksei ihmiset voi käyttää muita palveluja joissa saa keskusteluapua. Sitä apua saa mielenterveyteen muuallakin mutta ihmiset ei vaan osaa etsiä niitä palveluja edes oman kaupungin nettisivuilta.
- Anonyymi00011
Anonyymi00009 kirjoitti:
Sen verran vielä lisään: psykiatriassa tunteita ja niiden ilmaisemista ei ymmärretä, vaan kaikkea katsotaan yleensä sairausviitekehyksen ajattelun ja sairauksien diagnosoinnin kautta.
Elämä ja hyvinvointi yleensäkin ovat niin laajoja käsitteitä, että asioiden ja tilanteiden ymmärtämiseksi yksilön kohdalla pitää olla avarakatseinen ja katsoa asioita laajasta perspektiivistä, ottaen huomioon useita eri tekijöitä, joita jokaisen meistä elämässä on.Psykiatrian puolella ei selvitetä tunteita aiheuttavia ja taustalla olevia syitä.
- Vaan kaiken takana ja syynä täytyy olla aina jokin psyykkinen häiriö, tai sairaus.
Jos esim. mt-diagnoosin omaava menee myöhemmin terveydenhuoltoon, minkä tahansa syyn takia, niin terveydenhuollossa nähdään "kaiken oireilun syynä potilaan kantama perussairaus". Jos potilas on esim. itsetuhoinen, syynä on hänen diagnoosinsa. Siellä mennään ns. helpoimman kautta. Reilua, eikö totta. Ja niin hel*etin helppoa. Koskaan siellä ei mietitä, että voiko syynä olla myös potilaan käyttämä lääkitys.
Mistäkö tiedän? Koska minulle kävi niin. Kun jotkut tällä palstalla niin kovasti ihailevat psykiatriaa, ja kehuvat sen toimivuutta, tai uskovat diagnostiikan aina toimivan oikein ja erehtymättömästi, niin voin sanoa, että niin ei ole aina todellakaan ollut viimeisten vuosikymmenten aikana.
Toki voi sinne mt-puolelle mennä. Mutta kannattaa muistaa pari asiaa. Ottakaa ensin selvää mihin psykiatria perustuu, ja minkälaiseen ajatteluun siellä pohjataan toimintaperiaatteet. Kyllä sieltä diagnooseja ja lääkkeitä saa, ja jos uskoo niiden voimaan ja tehoon, niin kyllähän se plasebokin auttaa aikansa. Mutta älkää ihmeessä käyttäkö koskaan lääkkeitä useita vuosikymmeniä. Lääkkeiden haitat tulevat ilmeisiksi ja vieroittuminen niistä on pirun vaikeaa. Eikä niillä ratkaista ja selvitetä oireita aiheuttavia asioita ja syitä.
- Anonyymi00012
Aloittajalle ja monille muille, joilla on elämässä vastaavanlainen tilanne ja ongelmia, riittävän laajan tukiverkoston hankkiminen on suotavaa ja toivottavaa. Jos tarvitsee apua, ja tukea elämässä.
Mutta meillä jokaisella on potentiaalisia voimavaroja, joista emme ole aina edes tietoisia. Omalla ajattelulla ja valinnoilla ja positiviisilla muutoksilla saa aikaan ihmeitä.
Uskokaa itseenne! Koskaan ei pidä luovuttaa. Elämä on liian kallisarvoinen tuhlattavaksi, tai hukkaan heitettäväksi.
Muistakaa levätä tarpeeksi.
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.- Anonyymi00013
Korjaus edelliseen tekstiin: omalla positiivisella ajattelulla, valinnoilla ja muutoksilla voi saada omassa elämässä aikaan ihmeitä.
- Anonyymi00014
Anonyymi00013 kirjoitti:
Korjaus edelliseen tekstiin: omalla positiivisella ajattelulla, valinnoilla ja muutoksilla voi saada omassa elämässä aikaan ihmeitä.
Totta turiset. Ihmeitäkin voi tapahtua. En olisi itsekään omalla kohdallani uskonut, mutta toisin kävi kuitenkin. Hyvä niin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1413928Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3573048Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt141978Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa101685Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41129- 71974
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar42889Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat23831- 70818
- 44794