Löysin täläisen lehtileikkeen, en ole ihan varma mistä se on mutta sisältö on täyttä asiaa:
USA:n Wisconsinin senaattori Joseph McCarthy (1908-57) voi olla maailman aiheettomimmin mustamaalattu mies. Hänen vastustajiensa taktiikka loi pohjan nykyisillekkin poliitikoille, jotka kiinni jäätyään puhuvat ajojahdista.
"McCarthyismi" yhdistetään yhä kaikkialla, kulttuurielämässäkin, termeihin noitavaino, vihanlietsonta tai mielipideterrori. Sana on väkevä ja valheellinen sympoli.
Todellinen vainon kohde on ollut McCarthy itse ja hänen perintönsä.
Joe McCarthyn mielestä Neuvostoliiton Stalinin apureita ei pitänyt olla USA:n hallinnossa. McCarthy nousi julkisuuteen kertomalla FBI:n ulkoministeriöstä tekemästä listasta, jonka nimet olivat turvariskejä. Vaatimuksista huolimatta lakimies McCarthy ei julkistanut nimiä.
Asevoimia myöten Yhdysvallat vilisi kommunisteja sodan jälkeen. Se ei ollut vainoharhaa, vaan maailmaamme muokannut tosiasia.
Venäläiset itse ja Venona-salatiedostot ovat todistaneet, miten sata miljoonaa ihmistä murhannut järjestelmä oli saada otteen lännestä. USA:n vakoojat antoivat Neuvostoliitolle ydinaseenkin, jonka vuoksi maailma eli vuosikymmeniä pelossa.
Joe McCarthyn mielestä demokraatit tekivät maanpetoksen lepsuilemalla. Kiina menetettiin. Roosevelt vakooja-avustajineen antoi Itä-Euroopan Neuvostoliitolle Jaltalla.
McCarthysta ei juuri toden sanaa liiku. Senaattorina hän >>ei edes voinnut>> olla edustajainhuoneen kuuluisassa epäamerikkalaista toimintaa tutkineessa komiteassa. Hän jahtasi vain hallinnon riskejä - myrskyisästi. Punaista Hollywoodia hän >ei> tutkinut >eikä> tehnyt mustia listoja.
Vuosina 1950-53 senaattori McCarthy nosti esiin 24 henkilöä, joista jokainen oli kommunisti. Hänen ihailtu ja vihattu komiteansa 1953-54 tutki vain valtion palkollisia.
Useimmimmat heistä kieltäytyivät vastaamasta kuulemisissa. Viattomia kuultavien joukoissa ei ollut.
Robert Kennedy Joe McCarthyn kanssa ja pyysi hänet esikoisensa kummisedäksi. John F. Kennedy taas puolusti 1954 McCarthya "suureksi patriootiksi".
Jostain syystä lännessä kommunisteja ei niin tuomita, mutta anti-kommunisteja media pitää outoina. Ex- ja uusvasemmistolaiset saavat olla marttyyreita, vaikka heidän ihannejärjestelmänsä ovat tappaneet vapaudet ja valittajat.
Maineen palauttajia on ollut mm. konservatiivi-julkkis Ann Coulter Treason-kirjallaan. Sen mukaan McCarthy mustattiin raivokampanjalla - jollaisesta häntä itseään syytettiin. Käytiin epämieluisan viestin tuojan kimppuun. Vakoiltiin, vääristeltiin, raha-asiat pengottiin, murhaajaksi ja homoksi nimiteltiin. Lopulta omatkin tuomitsivat.
McCarthy oli kovasuinen, huonosti käyttäytyvä ja viinaan menevä jätkä -helppo kohde siis. Kansa rakasti häntä. 50-luvulla miehen kannatusprosentti oli 63.
Joe McCarthy oli päättänyt olla välittämättä ryöpytyksestä ja antaa kaikkensa. Kolme vuotta komiteansa jälkeen hän kuoli murrettuna miehenä maksatulehdukseen 48 vuoden iässä. Hautajaisissa oli 30 000 kansalaista.
USA:n Wisconsinin senaattori Joseph McCarthy (1908-57) voi olla maailman aiheettomimmin mustamaalattu mies. Hänen vastustajiensa taktiikka loi pohjan nykyisillekkin poliitikoille, jotka kiinni jäätyään puhuvat ajojahdista.
"McCarthyismi" yhdistetään yhä kaikkialla, kulttuurielämässäkin, termeihin noitavaino, vihanlietsonta tai mielipideterrori. Sana on väkevä ja valheellinen sympoli.
Todellinen vainon kohde on ollut McCarthy itse ja hänen perintönsä.
Joe McCarthyn mielestä Neuvostoliiton Stalinin apureita ei pitänyt olla USA:n hallinnossa. McCarthy nousi julkisuuteen kertomalla FBI:n ulkoministeriöstä tekemästä listasta, jonka nimet olivat turvariskejä. Vaatimuksista huolimatta lakimies McCarthy ei julkistanut nimiä.
Asevoimia myöten Yhdysvallat vilisi kommunisteja sodan jälkeen. Se ei ollut vainoharhaa, vaan maailmaamme muokannut tosiasia.
Venäläiset itse ja Venona-salatiedostot ovat todistaneet, miten sata miljoonaa ihmistä murhannut järjestelmä oli saada otteen lännestä. USA:n vakoojat antoivat Neuvostoliitolle ydinaseenkin, jonka vuoksi maailma eli vuosikymmeniä pelossa.
Joe McCarthyn mielestä demokraatit tekivät maanpetoksen lepsuilemalla. Kiina menetettiin. Roosevelt vakooja-avustajineen antoi Itä-Euroopan Neuvostoliitolle Jaltalla.
McCarthysta ei juuri toden sanaa liiku. Senaattorina hän >>ei edes voinnut>> olla edustajainhuoneen kuuluisassa epäamerikkalaista toimintaa tutkineessa komiteassa. Hän jahtasi vain hallinnon riskejä - myrskyisästi. Punaista Hollywoodia hän >ei> tutkinut >eikä> tehnyt mustia listoja.
Vuosina 1950-53 senaattori McCarthy nosti esiin 24 henkilöä, joista jokainen oli kommunisti. Hänen ihailtu ja vihattu komiteansa 1953-54 tutki vain valtion palkollisia.
Useimmimmat heistä kieltäytyivät vastaamasta kuulemisissa. Viattomia kuultavien joukoissa ei ollut.
Robert Kennedy Joe McCarthyn kanssa ja pyysi hänet esikoisensa kummisedäksi. John F. Kennedy taas puolusti 1954 McCarthya "suureksi patriootiksi".
Jostain syystä lännessä kommunisteja ei niin tuomita, mutta anti-kommunisteja media pitää outoina. Ex- ja uusvasemmistolaiset saavat olla marttyyreita, vaikka heidän ihannejärjestelmänsä ovat tappaneet vapaudet ja valittajat.
Maineen palauttajia on ollut mm. konservatiivi-julkkis Ann Coulter Treason-kirjallaan. Sen mukaan McCarthy mustattiin raivokampanjalla - jollaisesta häntä itseään syytettiin. Käytiin epämieluisan viestin tuojan kimppuun. Vakoiltiin, vääristeltiin, raha-asiat pengottiin, murhaajaksi ja homoksi nimiteltiin. Lopulta omatkin tuomitsivat.
McCarthy oli kovasuinen, huonosti käyttäytyvä ja viinaan menevä jätkä -helppo kohde siis. Kansa rakasti häntä. 50-luvulla miehen kannatusprosentti oli 63.
Joe McCarthy oli päättänyt olla välittämättä ryöpytyksestä ja antaa kaikkensa. Kolme vuotta komiteansa jälkeen hän kuoli murrettuna miehenä maksatulehdukseen 48 vuoden iässä. Hautajaisissa oli 30 000 kansalaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se maksatulehdus tulla?
http://www.fredautley.com/malmedy.htm
Oh Yeah!
Samansisältöisen kirjoituksen kirjoittaisi varmaan joku Isä Aurinkoisesta, jos hän olisi joskus valloittanut Amerikan.
McCarthyn vainoharhoista kärsivät monet amerikkalaiset, tunnetuimmasta päästä H.Bogart, C.Chaplin ja M.L.King. Sähkötuoliin istutettiin vakoilusta syyttöminä tuomittu Rosenbergien pariskunta.
McCarthylaisuuden ihannointi on siis kuin stalinismin ihannointia.
Todellisuudessa Amerikan kommunistisen liikkeen (jonka muuten perustivat suomalaiset siirtolaiset) tuhosi Stalin. Ensin liittoutumalla vihollisensa kanssa ja lopullisesti Nliiton 20. puoluekokouksen jälkeen, kun Hrutsev paljasti koko maailmalle Stalinin terrorin.