Muistelen, että vielä 60-luvulla menin jonnekin torppaan hevoskyydillä, kun ei ollut vielä tietä sinne.
Onko kenellä tietoa, milloin tuli viimeinen tie ja minne?
Onko kenellä tietoa, milloin tuli viimeinen tie ja minne?
Milloin viimeinen tie Pohjois-Karjalassa ja minne?
Anonyymi-ap
17310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se on jo vaikeampi asia tietää sillä "viimeistä tietä" on vaikea määritellä. Vielä 1960-luvulla oli tavallista, että itäisessä ja pohjoisessa Suomessa oli kyliä, joihin pääsi vain vesitse tai polkuja pitkin. Moni syrjäinen torppa tai metsäpirtti sai ensimmäisen "autoväylänsä" metsäteiden rakentamisen yhteydessä jossa vanha polku tai kärrytie korvattiin soratiellä.
Mummolaan oli aikoinaan tehty tie vanhan lehmipolun pohjalle rinteen alle suomaan rajaan. Kelirikon ja tulvan aikaan tie oli ajokelvoton ja auto piti jättää ison tien varteen ja kävellä tavaroineen n. 2 km perille mummolaan.
Lopulta joku tajusi raivata tien kuivan ylärinteen kautta ja siitä lähtien on autolla päässyt perille asti.
Tämä oli 1960-luvulla.
Olisiko osa ongelmaa juurikin suomen lehmäpolkujen mukaan tehty tieverkosto?
Monessa paikassa ainakin siltä näyttää...
Olispa hieno osoite. "Viimeinen tie 3".
Koko ajan tulee uusia teitä. kun rannoille rakennetaan uusia mökkejä. Vielä
60-luvulla oli paljon asumuksia polkujen tai kivikkoisten kärryteiden takana. Joka mökissä ei ollut hevostakaan, silloin talvella oli mahdollista liikkua vain suksella. Lapsuudessani 50- ja 60-luvulla kotikylälläni oli suuri osa mökeistä tiettömän taipaleen takana. Aurattuna oli talvella vain päätiet. Ei ollut autojakaan kuin kirkonkylissä. Kenelläkään ei ollut mitään hätää, vaikka joka mökissä oli lapsia, vanhuksia ja eläimiä. Ei ollut puhelimiakaan. Ihmiset syntyivät ja kuolivat kotona. Jos ei ollut omaa hevosta, lainattiin naapurin hevosta esim. vainajan kuljettamiseen tai lääkärissä käyntiin. 60-luvun puolivälin jälkeen tilanne muuttui nopeasti.
Kerro lisää!
Olisipa kivaa kuulla juttujasi.
Millä kylällä asuit?
En laske noita kesämökille tehtyjä teitä samaan kuin, että koko kylään ei ollut tietä.
Aika syrjässä ja kaukana olette sitten asustelleet! Voi että!😱
Minäpäs kerron aika jännän jutun, mikä saattaa jäädä Joensuun historiaan.
Olin silloin nuoruudessa soittamassa eräässä yhtyeessä, saatte arvata mikä yhtye...
Ismo Alangon isä Voitto Alanko lauloi siinä ja minä säestin.
Mentiin keikalle talvisaikaan 60-luvulla yhteen torppaan, minne ei ollut tietä. Hevosreellä.
Eikös ole jännä juttu, pitäis kertoa Ismo Alangolle.
Kerro toki! Onhan tuo omalla tavallaan historiallinen tapahtuma. Harvemmin niitä nykyisin enää tuollaisia sattuu!😆
Olin myös lapsenlikkana Ismo Alangolle ja hänen veljelleen,
Villejä pikkukavereita olivat!
Ilmankos se on sitten syntynyt laulu "Levottomat jalat"
"Ei asu sisälläni rauha, eikä maistu mulle vesi
Kuulun veden alle
On kiire jo löytää paikka uus'
Ja joka hetkessä lepää ikuisuus"
Mull' on levottomat jalat (levottomat jalat)
Levottomat jalat (levottomat jalat)
"Ismo Alangon isä oli Voitto Alanko, joka työskenteli pankinjohtajana ja oli tenori Canzonetta-kuorossa"
Kuoro ei ole yhtye, mutta tähän hätään en muunlaista tietoa löyttäny.
Etsipä tarkemmin!
Ei ole ollut puhe "kuorosta".
Kaivele Joensuun musiikkihistoriaa.
Tuo syrjäisyys on suhteellinen käsite. Minusta taas esim. Helsinki on syrjässä.
Ihan uuno tuo sinun emoiji.
Teini-ikäiset käyttävät sellaisia.
Järkkyä, että aikuisen tarttee, ja että ei osaa pysyä itse aiheessa.
Emoji?