Naurattaa välillä mitä ihme höttöjä muodinkin historiaan mahtuu, esim. Von Dutch eli Kenneth Howard, jota ihannoidaan ponnisteluistaan kustomoitujen kaarojen parissa, mutta samalla paheksutaan aiheestakin aika häröistä näkemyksistään ja häröstä persoonastaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Von_Dutch
》Howard oli epäsosiaalinen taiteilijaluonne, jonka rasistisia mielipiteitä ja ihailua Hitleriä ja Natsi-Saksaa kohtaan on paheksuttu. Von Dutchista dokumentin ohjanneen Norm Fiskin mukaan Howard oli häijy juoppo ja "aikamoisen ennakkoluuloinen yksilö", joka "ylensi usein käsitteen siitä mitä Hitler teki juutalaisille mielessään myönteiseksi". Fiskin kertoman mukaan tästä "tuli yhä suurempi teema sitä mukaa kun [Howard] vanheni ja hänen kuntonsa meni vain huonompaan suuntaan - [Howard] kärsi melko paljon elämänsä viimeisen vuoden aikana". Howardin tyttärien ja vaimon kertoman mukaan he eivät edes yrittäneet puhua Howardille puoli neljän jälkeen iltapäivällä. Howard oli julkisissa paikoissa vainoharhainen eikä luottanut ihmisiin. Jopa taiteilija Robert Williams, joka ystävystyi Howardin kanssa ja kuvaili häntä mahtavaksi juttukaveriksi hyvällä tuulella, on kuvaillut, että Howardilla "olisi aika ajoin näitä kovaäänisiä, väkivaltaisia jaksoja, jotka olivat ihan hirveitä". Taidekeräilijä James Bruckerin mukaan, jolle Howard teki töitä Californian Buena Parkissa Movie World Cars of the Stars -museossa, Howard oli "suunnattoman lahjakas", mutta ryypättyään kävi läpi persoonallisuuden muutoksen "kuin tohtori Jekyll ja herra Hyde. Aamulla hän olisi kiva tyyppi ja iltapäivällä hän ryyppäisi ja se oli kuin jonkinlainen kaksoispersoonallisuus tai sen tapaista". Williams on muistellut erään välikohtauksen Cars of the Stars -museon ulkopuolella, kun he juttelivat Howardin kanssa niitä näitä kunnes Howard eksyi johonkin sivujuonteeseen ja kysyi kärkkäästi Williamsilta kuinka kauan tämän mielestä Howard pystyisi pitämään vihaista väkijoukkoa aisoissa, jos Howard seisoisi rakennuksen katolla konekiväärin kanssa.《
Herra Howard itse nukkui pois ja hänen nimellään tehtiin vaatelinjastoa, joka ei edes liittynyt hänen kaarankustomointityöhönsä.
》Taiteenkeräilijä Ed Boswell on kertonut nähneensä 16-vuotiaana sanomalehdessä artikkelin Von Dutchista ja kokeneensa Von Dutchin kiehtovana, mutta "Se johtui itse asiassa vain siitä, koska [Von Dutch] poltti pilveä... [nautti] olutta ruuan sijasta eikä koskaan omannut mitään sosiaaliturvatunnusta". Kaikki tämä kuulosti Boswellista "siistiltä". 1990-luvulla Boswell hankki oikeudet Von Dutch -nimeen Howardin tyttäriltä ja alkoi myydä Von Dutch -tilkkuja Los Angelesin taidenäyttelyissä. Hän tapasi entisen huumekauppiaan Michael Casselin ja kilpasurffari Bobby Vaughnin messuilla. He päättivät aloittaa yhteisen bisneksen ja päättivät aluksi luoda vaatesarjan autotalliteemaisista farkuista ja työvaatteista. Cassel ja Vaughn ostivat lopulta Boswellin ulos yrityksestä ja toivat yrittäjä Tonny Sørensenin toimitusjohtajaksi ja sijoittajaksi. Sørensen palkkasi Christian Audigierin vuonna 2002 tekemään tuotemerkille suunnittelutyötä. Audigier keksi rekkamieslippiksen, inspiraationa klassiset Americana-tavarat kuten Marlon Brandon moottoripyörälippis elokuvassa The Wild One.
》Boswellilla oli närää Casselia ja Vaughnia kohtaan siitä, että he olivat ostaneet Boswellin ulos yrityksestä juuri ennen kuin siitä tuli menestys. Tämän takia toukokuussa 2004 Boswell vuoti lehdistölle Howardin kirjeen vuodelta 1992 täynnä taiteilijan runsaita rasistisia ja juutalaisvihaa huokuvia kommentteja sekä ihailua Natsi-Saksaa kohtaan.Vaikka Boswellilla ei ollut mitään tekemistä Von Dutch-vaatelinjan kanssa, hänen vuotamansa Howardin rasistinen, antisemiittinen kirje tuhosi sen vähäisen suosion, joka Von Dutch-yritykselle oli jäänyt. Vuoteen 2004 mennessä muotilehdistö viittasi brändiin pilkkanimellä "Von Douche". Audigier lähti firman palveluksesta vuonna 2007. Vuonna 2009 Sorenson myi tuotemerkin ranskalaiselle jalkineyhtiölle, Groupe Royerille.
...
》Howardin tunteneet ihmiset ovat todenneet, että "Jos Von Dutch vain tietäisi" mihin hänen nimeään on käytetty, saati, "että venäjänjuutalainen varasti nimen hänen tyttäreltään, hän flippaisi. Juuri niin, täysin".《
Silti tämänkin jälkeen koko äijän nimestä yritetään vieläkin tehdä salonkikelpoista!
》WSG Brands on hankkinut oikeudet Von Dutch -brändiin ja pyrkii herättämään sitä henkiin sekä houkuttelemaan kansainvälisiä mielipidevaikuttajia ulkomaisilla markkinoilla. 《
Rakastan kapitalismin tuomia kivoja asioita ja vaihtoehtoja yhtä paljon kuin viereinenkin äijä, mutta välillä pitää ihmetellä mitä ihmettä jotkut suurfirmatkin ovat ajatelleet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Von_Dutch
》Howard oli epäsosiaalinen taiteilijaluonne, jonka rasistisia mielipiteitä ja ihailua Hitleriä ja Natsi-Saksaa kohtaan on paheksuttu. Von Dutchista dokumentin ohjanneen Norm Fiskin mukaan Howard oli häijy juoppo ja "aikamoisen ennakkoluuloinen yksilö", joka "ylensi usein käsitteen siitä mitä Hitler teki juutalaisille mielessään myönteiseksi". Fiskin kertoman mukaan tästä "tuli yhä suurempi teema sitä mukaa kun [Howard] vanheni ja hänen kuntonsa meni vain huonompaan suuntaan - [Howard] kärsi melko paljon elämänsä viimeisen vuoden aikana". Howardin tyttärien ja vaimon kertoman mukaan he eivät edes yrittäneet puhua Howardille puoli neljän jälkeen iltapäivällä. Howard oli julkisissa paikoissa vainoharhainen eikä luottanut ihmisiin. Jopa taiteilija Robert Williams, joka ystävystyi Howardin kanssa ja kuvaili häntä mahtavaksi juttukaveriksi hyvällä tuulella, on kuvaillut, että Howardilla "olisi aika ajoin näitä kovaäänisiä, väkivaltaisia jaksoja, jotka olivat ihan hirveitä". Taidekeräilijä James Bruckerin mukaan, jolle Howard teki töitä Californian Buena Parkissa Movie World Cars of the Stars -museossa, Howard oli "suunnattoman lahjakas", mutta ryypättyään kävi läpi persoonallisuuden muutoksen "kuin tohtori Jekyll ja herra Hyde. Aamulla hän olisi kiva tyyppi ja iltapäivällä hän ryyppäisi ja se oli kuin jonkinlainen kaksoispersoonallisuus tai sen tapaista". Williams on muistellut erään välikohtauksen Cars of the Stars -museon ulkopuolella, kun he juttelivat Howardin kanssa niitä näitä kunnes Howard eksyi johonkin sivujuonteeseen ja kysyi kärkkäästi Williamsilta kuinka kauan tämän mielestä Howard pystyisi pitämään vihaista väkijoukkoa aisoissa, jos Howard seisoisi rakennuksen katolla konekiväärin kanssa.《
Herra Howard itse nukkui pois ja hänen nimellään tehtiin vaatelinjastoa, joka ei edes liittynyt hänen kaarankustomointityöhönsä.
》Taiteenkeräilijä Ed Boswell on kertonut nähneensä 16-vuotiaana sanomalehdessä artikkelin Von Dutchista ja kokeneensa Von Dutchin kiehtovana, mutta "Se johtui itse asiassa vain siitä, koska [Von Dutch] poltti pilveä... [nautti] olutta ruuan sijasta eikä koskaan omannut mitään sosiaaliturvatunnusta". Kaikki tämä kuulosti Boswellista "siistiltä". 1990-luvulla Boswell hankki oikeudet Von Dutch -nimeen Howardin tyttäriltä ja alkoi myydä Von Dutch -tilkkuja Los Angelesin taidenäyttelyissä. Hän tapasi entisen huumekauppiaan Michael Casselin ja kilpasurffari Bobby Vaughnin messuilla. He päättivät aloittaa yhteisen bisneksen ja päättivät aluksi luoda vaatesarjan autotalliteemaisista farkuista ja työvaatteista. Cassel ja Vaughn ostivat lopulta Boswellin ulos yrityksestä ja toivat yrittäjä Tonny Sørensenin toimitusjohtajaksi ja sijoittajaksi. Sørensen palkkasi Christian Audigierin vuonna 2002 tekemään tuotemerkille suunnittelutyötä. Audigier keksi rekkamieslippiksen, inspiraationa klassiset Americana-tavarat kuten Marlon Brandon moottoripyörälippis elokuvassa The Wild One.
》Boswellilla oli närää Casselia ja Vaughnia kohtaan siitä, että he olivat ostaneet Boswellin ulos yrityksestä juuri ennen kuin siitä tuli menestys. Tämän takia toukokuussa 2004 Boswell vuoti lehdistölle Howardin kirjeen vuodelta 1992 täynnä taiteilijan runsaita rasistisia ja juutalaisvihaa huokuvia kommentteja sekä ihailua Natsi-Saksaa kohtaan.Vaikka Boswellilla ei ollut mitään tekemistä Von Dutch-vaatelinjan kanssa, hänen vuotamansa Howardin rasistinen, antisemiittinen kirje tuhosi sen vähäisen suosion, joka Von Dutch-yritykselle oli jäänyt. Vuoteen 2004 mennessä muotilehdistö viittasi brändiin pilkkanimellä "Von Douche". Audigier lähti firman palveluksesta vuonna 2007. Vuonna 2009 Sorenson myi tuotemerkin ranskalaiselle jalkineyhtiölle, Groupe Royerille.
...
》Howardin tunteneet ihmiset ovat todenneet, että "Jos Von Dutch vain tietäisi" mihin hänen nimeään on käytetty, saati, "että venäjänjuutalainen varasti nimen hänen tyttäreltään, hän flippaisi. Juuri niin, täysin".《
Silti tämänkin jälkeen koko äijän nimestä yritetään vieläkin tehdä salonkikelpoista!
》WSG Brands on hankkinut oikeudet Von Dutch -brändiin ja pyrkii herättämään sitä henkiin sekä houkuttelemaan kansainvälisiä mielipidevaikuttajia ulkomaisilla markkinoilla. 《
Rakastan kapitalismin tuomia kivoja asioita ja vaihtoehtoja yhtä paljon kuin viereinenkin äijä, mutta välillä pitää ihmetellä mitä ihmettä jotkut suurfirmatkin ovat ajatelleet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikähän tää logiikka mahtaa olla? Miksi tuollaisen äijän nimellä ratsastavasta brändistä, joka ei edes liity äijän elämäntyöhön mitenkään, yritetään tehdä salonkikelpoista? Ei mitään järkeä.