Jeesuksen käärinliinoiksi epäilyn kuvan henkilöä ei tunnistettu.

Käärinliinan näytteen mittaustulokset sopivat yhteen Kuolleenmeren rannalla sijaitsevasta Masadan linnoituksesta peräisin olevan noin vuosien 55 ja 75 jaa. välille ajoitetun pellavanäytteen kanssa.

”Käärinliinassa näkyy kylkihaava, naulanjäljet, orjantappuran pistot sekä ruoskimisen jäljet, mitä kuvataan evankeliumeissa.”

”Hautaliinalla nähtävät traumat vastaavat täysin sitä, mitä tiedetään antiikin ajan ristiinnaulitsemiskäytännöistä. Liinalta on löydetty iso määrä voiteluaineita ja yrttejä, joita on käytetty 2000 vuotta sitten Lähi-idässä. Myös liinalta löydetyt siitepölyt ovat pääosin peräisin Palestiinan alueelta. Lisäksi liinasta on löydetty siihen ajan kuluessa kertynyttä kasvien ja ihmisten DNA:ta. Eniten siitä löytyi palestiinalaisten ja intialaisten DNA:ta.”

Intialaisten DNA:lle on Hiltusen mukaan looginen selitys. Intia oli yksi Rooman kaupankäyntipaikoista. Käärinliinan pellavat on todennäköisesti kerätty Intiassa, jolloin kasveihin on kerääntynyt intialaisten DNA:ta, ja jotka on tuotu sitten laivalla Roomaan.

Pyhäinjäännös ryöstösaaliina?

Osa käärinliinan vaiheista tunnetaan hyvin, osa huomattavasti huonommin. Jos Jeesuksen läheiset ottivat käärinliinan talteen, heillä oli hyvät syyt piilotella sitä varkailta ja vastustajilta.

Myöhemmin käärinliina vaikuttaa päätyneen Jerusalemista pohjoiseen päin: Syyrian Antiokiaan ja sen jälkeen Edessaan. Molemmat kaupungit olivat aikansa merkittäviä metropoleja ja sijaitsevat nykyisen Turkin alueella.

Bysantin keisarikunnan kansallisaarre oli kankainen Mandylion, "käsittä tehty" Kristuksen kuva ja Kristus-ikonien esikuva. Se siirrettiin Konstantinopoliin vuonna 944 Edessasta, jossa sitä oli säilytetty satoja vuosia.

Konstantinopolin ryöstössä vuonna 1204 Mandylion katosi jäljettömiin. Yksi arvelu on, että se olisi päätynyt Venetsian dogen laivaan, joka sittemmin upposi.

Hiltunen kertoo kirjassaan, että viime aikoina useat käärinliinan vaiheita tutkineet historioitsijat ovat päätyneet sille kannalle, että Mandylion on sama kangas, joka nykyään tunnetaan Torinon käärinliinana.

Vuonna 1355 ritari Geoffrey de Charny toi käärinliinan pyhiinvaeltajien nähtäväksi pienessä kirkossa, jonka hän oli rakennuttanut Lireyn kylään. Hänen puolisonsa oli Jeanne de Vergy. Tämän esi-isä Othon de la Roche osallistui Konstantinopolin ryöstöön ja on vahvin epäilty Mandylionin haltuunottajaksi.

Myöhemmin käärinliina päätyi Savoijin ruhtinassuvulle, joka vuonna 1578 sijoitti sen Torinon tuomiokirkkoon. Suvun jälkeläisiin kuului yhdistyneen Italian viimeinen kuningas Umberto II, joka joutui maanpakoon vuonna 1946 ja kuoli vuonna 1983. Hän määräsi testamentissaan, että käärinliinan omistaa Vatikaani ja sitä on säilytettävä Torinossa.

Oliko käärinliinaa olemassa ennen 1300-lukua?

Käärinliinan vaiheista ennen vuotta 1357 ei ole varmoja todisteita. Erään tunnetuimmista teorioista on laatinut historioitsija Ian Wilson. Ohessa on teorian hyvin pelkistetty esitys.

Varsinkin idän kirkon parista on löytynyt useita viittauksia Jeesuksen kasvokuvaan eli Mandylioniin. Maininnat Mandylionista loppuvat Konstantinopolin hävityksen yhteydessä vuonna 1204. Mandylionin on nähty toimineen varhaisten Jeesusta esittävien muotokuvien mallina.

Useissa vanhoissa maalauksissa sekä mosaiikeissa onkin yllättävän paljon samankaltaisuutta käärinliinan kasvokuvan kanssa aina pieniä yksityiskohtia myöten.

Wilson on päätellyt, että käärinliina on ollut taiteltuna kehyksien sisään siten, että vain kasvot ovat näkyneet. Näin on muodostunut Mandylion, eli Jeesuksen kasvokuva. Käärinliina on taiteltuna kuljetettu Jerusalemista Edessaan
Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Myöhemmin käärinliina on kuljetettu Konstantinopoliin n. vuonna 944. Sieltä se on kulkeutunut temppeliherrojen mukana länteen ja temppeliherrojen vainojen yhteydessä edelleen de Charnyn
suvulle ollen edelleen taiteltuna kehysten sisään. 1300-luvun alussa käärinliina on purettu kehyksistä.