Miten Neuvostoliiton historian valkopesu etenee?

Paremmin on pesty kuin mitä tavan venäläinen pyykinpesukone jyystää.

Objektiivisesti ottaen,kyseessä olivat historialliset välttämättömyydet,dialektisen materialismin vääjäämättömät seuraamukset!
Kapitalismi tekee edelleenkin voimakasta vastarintaa,johtuen sen luokkaluonteesta!
Kuitenkin,jo nähtävissä olevassa tulevaisuudessa,tulee proletariaatti voittamaan!

Nykyhallinto poimii symboliikkaansa rusinat pullasta, vähän jokaiselle jotain. Keisarin Venäjästä oikeauskoisuuden puolustamisen, Neuvostoliitosta sen laajuuden. Kulkueissa sitten onkin vuoronperään ikoneita ja punalippuja, Z-hakaristillä täydennettynä. Wagner-porukan avoin natsimielisyyskään ei haitannut.

Vaikka kommunismi onkin jo heitetty yli laidan, nyky-Venäjällä toteutuu paljon siitä, mistä Marx ja Lenin aikoinaan varoittivat: suurkapitalistien (lue: petrokratian oligarkkien) yläluokka sortaa työtätekevää luokkaa (lue: Venäjän kansaa, köyhiä ja vähemmistökansallisuuksien edustajia) ja aiheuttaa sotia johtavan asemansa säilyttämiseksi. Sotia käydään väitettyjä ulkoisia uhkia vastaan, jotta piilotettaisiin tosiasia, että kansan todelliset viholliset ovat tuotantovälineet (aseteollisuus ja luonnonvarat, öljy ja kaasu) omistavassa yläluokassa.

Venäjän propagandassa Mannerheim oli voitokas ja hetero venäläinen kenraali, vaikka todellisuudessa oli homppeli ja hävisi kaikki sotansa Venäjän armeijassa.

Suomen historia ei ole puhdas pulmunen.☠️

Suomettuminen

Tämä on aihe, joka herättää edelleen kiivasta keskustelua, sillä se kietoutuu syvälle Suomen selviytymistarinaan ja kansalliseen identiteettiin. Termillä "valkopesu" viitataan usein siihen, miten Neuvostoliiton historian synkkiä puolia – kuten sortoa, vankileirejä tai aggressiivista ulkopolitiikkaa – on Suomessa peiteltiin tai katsottiin sormien läpi kylmän sodan aikana.

Tässä on tiivistetty katsaus siihen, miksi näin tapahtui ja miten se näkyi:

1. Suomettuminen (Finlandisierung)

Keskeisin syy historian säästeliääseen käsittelyyn oli suomettuminen. Se ei ollut vain ulkopolitiikkaa, vaan se ulottui yhteiskunnan kaikille tasoille.

• Itse-sensuuri: Toimittajat, poliitikot ja tutkijat välttivät kritisoimasta Neuvostoliittoa, jotta maiden väliset suhteet (ja oma ura) eivät vaarantuisi.

• YYA-sopimus: Vuoden 1948 sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta loi raamit, joissa Neuvostoliitto esitettiin virallisesti "suurena rauhanvaltiona".

2. Koulukirjat ja opetus

Monet 1970- ja 1980-luvuilla koulunsa käyneet muistavat historiankirjat, joissa Neuvostoliiton perustaminen ja kehitys kuvattiin hyvin positiivisessa valossa.

• Miehitykset: Baltian maiden miehityksestä käytettiin usein kiertoilmauksia, kuten "liittyminen Neuvostoliittoon".

• Stalinin vainot: Gulag-vankileirijärjestelmä ja miljoonat uhrit sivuutettiin usein lyhyillä maininnoilla tai jätettiin kokonaan pois, jotta naapuria ei ärsytettäisi.

3. Talvisodan ja jatkosodan tulkinnat

Vaikka Suomessa kunnioitettiin veteraaneja, poliittisessa puheessa varottiin leimaamasta Neuvostoliittoa hyökkääjäksi tavalla, joka voisi rikkoa "hyvät naapurisuhteet".

• Esimerkiksi Mainilan laukauksia ei välttämättä aina suoraan sanottu Neuvostoliiton lavastukseksi virallisissa yhteyksissä, vaikka totuus tiedettiinkin.

4. Miksi näin tehtiin?

On tärkeää ymmärtää, ettei kyse ollut pelkästään ihailusta (vaikka äärivasemmisto sitäkin harrasti), vaan kyseessä oli realipolitiikka:

• Selviytymisstrategia: Pienen maan oli pakko tulla toimeen suurvallan kanssa pysyäkseen itsenäisenä.

• Kauppasuhteet: Idänkauppa toi Suomelle vaurautta, jota ei haluttu vaarantaa "liian rehellisellä" historiankirjoituksella.

Nykypäivän tilanne

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1990-luvulla patoutunut keskustelu ryöpsähti valloilleen. Arkistot avautuivat (hetkeksi) ja historian uudelleenarviointi alkoi. Nykyään puhutaan avoimesti "suomettumisen ajan synneistä", mutta keskustelu käy edelleen kuumana siitä, kuinka syvälle tuo vaikutus ehti imeytyä suomalaiseen mentaliteettiin.

Huomio: On hyvä erottaa toisistaan valtiollinen hienotunteisuus ja tahallinen valehtelu. Suomessa monet tiesivät totuuden, mutta siitä vaikeneminen katsottiin isänmaan edun mukaiseksi.