Miten ajattelette nykypäivänä pettämistä? itsensä tai toisen? fyysistä tai henkistä?
tai ihan seksuaalista pettämistä parisuhteessa? Valheellisuutta ja sanomattomuutta, asioiden jättämistä epätietoisuuteen tai ihan unohtamista - "sowhat" - Miten ajattelette ihmisten suhtautuvan nykyajan sallimissa avoimissa suhteissa pettämisen tunteita, toiseksi jäämistä ja epäluottamusta, loukkaamista?
Onko pettäminen rikos toista kohtaan ? Entäs onko rikosta olemassa ellei toinen osapuoli saa tietääkään siitä =) Sallitaanko sen tilalle - sijaan- sitten valheellisuus =/
tai ihan seksuaalista pettämistä parisuhteessa? Valheellisuutta ja sanomattomuutta, asioiden jättämistä epätietoisuuteen tai ihan unohtamista - "sowhat" - Miten ajattelette ihmisten suhtautuvan nykyajan sallimissa avoimissa suhteissa pettämisen tunteita, toiseksi jäämistä ja epäluottamusta, loukkaamista?
Onko pettäminen rikos toista kohtaan ? Entäs onko rikosta olemassa ellei toinen osapuoli saa tietääkään siitä =) Sallitaanko sen tilalle - sijaan- sitten valheellisuus =/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko uskollisuus vain naurettavaa shittishontiaista =)
No jos ei kykene uskollisuuteen niin voisi edes peitellä jälkensä.
Hyvä huomio ja kiitokseksi voi antaa sen kuuluisan potkun perseelle.
Voiko sellaisen peitellä, onks se vähän luonnekysymys? Tai joku yhteinen sopimus, että uskollisuus on vain turhasana.
Päättäjillä on suunnat sekaisin, tasapainottomia ihmisiä. Jättäkää heti, ei ne muutu.
Avoimuus ja rehellisyys kuuluu symbioosiin nimeltä parisuhde. Kaikki jaetaan. Jos on jotain omia virityksiä suhteen ulkopuolella, niin siinä tavallaan häviää koko se tiimin pointti. Silloinhan ei olla enää tasa-arvoisessa asemassa, jos toinen ottaa jotain omaa lisää itselleen mitä toisella ei ole. Itse näen ainakin tasa-arvon aika ehdottomana asiana, etenkin parisuhteessa.
Avoimet suhteet on käsitteenä jo paradoksi. Onnea vaan heille jotka leikkivät niitä leikkejä. Vaikea nähdä miten toimii pitkällä tähtäimellä, kun molemmat säätävät omiaan. Parisuhteet on tarpeeksi vaikea saada toimimaan pitkällä tähtäimelle ihan ilmankin että sotkee soppaan lisämausteita.
Mä olen aina ollut onneton kun on ollut liikaa säätöjä puoleen tai toiseen. Ei ne sivu/lisäsuhteet mitään onnea oo tuoneet, eivätkä ees vaatineet. Lähinnä hävettäneet.
Onkohan siinä jotain narsistista tai hedonismist mukana, omaa mielihyvää ja oman tyytyväisyyden hakemista olemassa olevan suhteen ulkopuolelta - vähän niinku kaikki mahdollinen mulle, nyt ja aina - mä niin tahdon haluan ja mullon oikeus?
Jos on jotain tollasia taipumuksia, niin siitä kannattaa sitten puhua parisuhteessa. Tehkää siitä vaikka joku yhteinen leikki makuukammarissa. Tai jotain. Kaikki salaiset touhut yksin tuhoaa parisuhteen lopulta.
Totta puhut. Ei ole sellainen parisuhde jossa on enemmän kuin pari.
Sanoisin, että kohtele toista, niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan. Jos tunnet piston sydämessä ajatellessasi toisen tekevän samoin sinulle, niin eikö se silloin ole väärin. Se on sen lisäksi, että se on väärin toista kohtaan, se on myös itseä kohtaan väärin. Keho tietää sen ja myös muistaa.
Jos se tuntuu salattavalta tai väärältä, niin se on sitä. Riippumatta siitä, miten asian voisi selittää parhain päin tai "ettei kuulu kenellekään".
Suhteessa tai suhdetta luodessa kaiken perusta pitää olla luottamus ja mitä parempi se on, sitä paremmin kumpikin voi ja on kykenevä antamaan itsestään parastaan. Myöhemmin, kun se pohja on hyvin rakennettu, moni asia mikä huonolla pohjalla voisi aiheuttaa kaikenlaista riitaa ja epäilystä, ei sitä teekään, koska se keskinäinen luottamus on hyvä. Mutta koitappa rakentaa luottavaista ja rakastavaa suhdetta rikotun luottamuksen päälle!
Ei varmaan ole sattumaa, että parisuhteen alussa eletään aika symbioosissa.
No, nämä ovat minun ajatuksia.
Just näin, hienoa kiitos.
Jokainen vetää tietty omat rajansa. Itse ajattelen, että minulle fyysinen läheisyys (muutoin kuin halaus, ja joku ohimenevä kosketus) kuuluu parisuhteeseen, tai vapaille. Ei piilossa. Tuntuu oikealta niin.