Kun toimittaja valitsee puolensa, journalismin uskottavuus kärsii

Suomessa media on usein huolissaan jos jossain päin maailmaa yritetään rajoittaa tiedotusvälineiden toimintaa. Suomessa vasemmiston käsiin ajautunutta ja vasemmistolaista agendaa levittävää mediaa ei tietenkään nähdä ongelmana.

Toimittajat kirjoittaa nykyään omia olettamuksiaan joita joku vielläpä pitää totuuksina.

Susanna Päivärinta on kokkare jolla on kokkareen jutut. Ei ole puolueeton ollut toimittajana.

Historia ei opeta milloinkaan ihmistä. Uutta neukkua pukkaa jatkuvasti.

"Tuo pitäisi jättää yleisön arvioitavaksi tarjoamalla heille mahdollisimman objektiivista ja riippumatonta tiedonvälitystä. "

Tuossa Susanne on aivan oikeassa. Kokoomuslaista en kuitenkaan aio äänestää.

Melkoisia aktivisteja ovat myös Timo Haapala ja Juha Ristamäki, suuntautuminen vain on vähän toinen.

Puolueettomia tiedotusvälineitä tai toimittajia ei ole olemassa, Turhaa hurskastelu väittää muuta.

Tuo on nykypäivänä jotenkin tullut läpinäkyväksi, toimittajien juttujen suodattaminen omien ideologien ja toivomusten läpi, jättäen objektiivisuuden ja laajemmat taustoitukset vähemmälle.

Ainahan sellaista on sanottu olevan, jostain syystä esim. yhtenäiskulttuurin aikana sitä ei yleisellä kansan tasolla ole koettu ongelmaksi, koska ei vielä ollut somea ym. tiedotuskanavia, joiden avulla olisi voinut altistua laajemmalle näkemykselle.

Nythän sen huomaa, että nekin tahot, tiedostusvälineet, jotka ovat pitäneet meteliä sananvapaudesta, tiedonvälityksen vapaudesta, kolmantena mahtina olemisesta ikäänkuin vastapainona tasapainottamaan poliittis/uskonnollisia ideologisia kampanjoita, ovat jääneet kiinni itsetarkoituksellisesta sensuurista, juttuja ei kerrota, tuoda julki, painotetaan vain yhtä puolta asioista, koska ei haluta sen todellisen pinnan näkymistä, mikä vaikeuttaisi heidän oman agendan ja toivomusten ajamista.

Jopa amerikassa media, joka arvostellut ankarasti Trump tiimiä, niiden uutiskanavia väritetyistä jutuista, pyysi toimittajaa lopettamaan tapahtuman tallentamisen, siitä kertomisen, koska se ei sopinut agendaan.

Niinpä sen johdosta kansalaiset ovat entistä enemmän polarisoituneita, koska enää (jos koskaan on ollutkaan) asioita ei tuoda nähtäväksi sellaisina kuin ne tapahtuvat, koska niitä ei edes kerrota, näytetä, jotta se ei sotkisi sitä sisäistä tahtotilaa, miten maailman halutaan järjestäytyvän. Mikä on johtanut siihen, että ihmiset puhuvat ja käsittelevät eri todellisuustasoja, niitä joista toiset eivät ole kuulletkaan, eivät ole halunneetkaan kuulla ja niitä missä toiset elävät, näkevät niitä ja painottavat niiden olemassaoloa.

Hämmentävää seurata sitä tietämättömyyden tasoa, kun eri osapuolia seuraa kannanotoissaan, kuvitelmissaan, siinä mihin heidät on ajettu kun on otettu tiedostuskampanjoissa ns ilo irti ja hyödynnetty ihmisiä ja heidän taipumuksiaan tekemään ja toimimaan halutusti agendan mukaisesti. Eikä esim. vain Trumpin kannattajien osalta.

Netflixissä oli dokumentti, mikä käsitteli yhtiötä, joka hyödynsi mm. facebookin dataa ja kohdensi ihmisille sellaisia kampanjoita, millä saivat sitten ajattelemaan asioita tietyiltä kannoilta ja äänestämään sitten siltä pohjalta.

Arveluttavaa oli tuossa datan hyödyntäminen siten, etteivät ihmiset sitä käsittäneet, dokumentti jotenkin sivuutti sen tosiasian, että jokaisessa vaalissa on kampanjapäälliköt jotka tekevät mainokset, kohdennukset, dokumentista paistoi omituisesti se läpi, että ikäänkuin muuten he olisivat hyväksyneet asian, mutta kun se tietynlainen etu meni Trumpin hyväksi, kääntyivät he vastaan.

Ihmiset ovat manipulaatioiden kohteina, dataa, algoritmejä käytetään hyväksi syötämällä heille oman kuplansa todellisuutta, eivätkä ihmiset enää pysty näkemään asioita sellaisina kuin ne tapahtuvat, kaikki on väritettyä, kohdennettua, käännetään omien ideologien hyväksi.

Totuus ei pysy perässä. Ihmisiltä viedään todellinen tiedonsaanti oikeus, oikeus valita hyvän tiedon pohjalta. Kun eivät sitä tietoa saa ensinnäkään, muuta kuin etsimällä itse, altistumalla monien tulkintojen kautta hahmottamaan asiaa kaivautuen syvemmälle, luottamatta ensikuvaan. Työlästä mutta tietysti kannattavaa, jos haluaa olla kiihkoilematta, altistumatta tarkoituksellisille vaikuttamisille ja omata oman riippumattomamman näkemyksen.

Tuo kertoo, miksi mediassa aina pidetään tiettyjen asioiden puolta. Kuten EU, Nato, maahanmuutto, LGBT...

Akka valehtelee. Susanne Päivärinta on itse on fasisti ja äärioikeistolainen. Hirveä muija. Toimittajana jo Ylessä oli semmonen räyhääjä ja päällekäyvä, itsekäs röyhkimys. Kuka nyt tollasta viitsii ja kehtaa edes äänestää.

Vasemmistolaiset tekee mitä vasemmistolaisuus tekee, eli painostaa, ohjailee, maalittaa.