Aikuisen peili katselee usein arvostelevasti, syyttävästi, ristiriitaisesti, torjuvasti, ehdollisesti, välinpitämättömästi, kriittisesti - JOS olisin sellainen ja tällainen, olisin paljon parempi ja hyväksyttävämpi.
Hyväksyntää haetaan miellyttämällä, muuttumalla näkymättömäksi tai olemalla kameleontti, joka seuran ja tilanteen mukaan vaihtelee käyttäytymistään.
Voishan sitä olla vaikka hiljaa, ettei kukaan tunnistais minussa masennusta, tyhmyyttä tai huonoo itsetuntooni. Häpeä ja syytökset olkapäillä. masentuneena. arkana ja ahdistuneena.
SEn sijaan että asettuisimme muiden alapuolelle, voisimme kokeilla seistä rinnalla tai olla vain omia itsejämme, hyväksyivät toiset sitten meidät eli eivät. Silti olisin itseni. sellaisena kuin olen:)
Hyväksyntää haetaan miellyttämällä, muuttumalla näkymättömäksi tai olemalla kameleontti, joka seuran ja tilanteen mukaan vaihtelee käyttäytymistään.
Voishan sitä olla vaikka hiljaa, ettei kukaan tunnistais minussa masennusta, tyhmyyttä tai huonoo itsetuntooni. Häpeä ja syytökset olkapäillä. masentuneena. arkana ja ahdistuneena.
SEn sijaan että asettuisimme muiden alapuolelle, voisimme kokeilla seistä rinnalla tai olla vain omia itsejämme, hyväksyivät toiset sitten meidät eli eivät. Silti olisin itseni. sellaisena kuin olen:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ylilihava hakee hyväksyntää mielistelemälllä muita
niin... mielisteleminen on yks hyvä keino saada hyväksyntää? keinolla millä hyvänsä?
Parempi hakea muiden paheksuntaa?
🍻🍻🍻
Hyväksyntää / Paheksuntaa hakeva olettaa tosi paljon, luulee tietävänsä mitä muut häneltä odottavat. aiheuttaa sitten mitä tahansa. negaa tai posiii. Kannattaako hakea toisilta yhtään mitään? Kehuja risuja kiitosta tai moitetta? Kannattaisko olla vaan ihan oma itsensä ja tehdä niitä asioita joista nauttii, välittämättä siitä mitä muut sanovat tekevät tai tuomitsevat?
Ilta sanoo albumissaan Jokaisen hymyn takana .... Mielestäni ihminen yrittää näyttää usein olevansa jotain- ja syy on just jossain miellyttämisen halussa, tai sitten ärsyttämisen halussa, tai sitten on vain täyspelle joka viihdyttää itseään muiden sirkuslaisten kera yhtenä tivolina.
Kaikki tunteet on sallittuja, niistä on lupa puhua, niitä on hyvä kelata ja miettiä - toisia tunteita joutuu säätelee ja toisia ihmisiä välttelee. Näin se elämä vaan menee, Oma persoona on kuitenkin se koti, jossa asutaan koko elämän ajan, sen kanssa tehdään töitä, Hyväksyntä on kuitenkin meidän primitiivinen tarve, kuulua jhkin, olla osa jotakin. Ihan normitunne. Ei mitään erikoista tai sairaalloista. Onhan se paljon kivempaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ja saada hyväksyntää toisilta, juuri sellaisena kuin on =) muuttamatta muuttumatta mitenkään toisten odotuksien (tai niiksi luulemien) mukaiseksi.
Miten voi ajatella, että muut odottavat ihmiseltä jotain tiettyä, käytöstä, tms. ?
Onko se varmaa, odottavatko ne muut mitään erityistä, vai onko se vain oma luulo, että muut odottavat ihmisen olevan jonkun tietyn lainen ?
Silloin, kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, niin huomaa, että kyllä muutkin hyväksyvät.
Eikä ikimaailmassa kaikki hyväksy kaikkia, tai ei kaikki tykkää kaikista, sekin kuuluu elämään.