Motivaatiosta uskontoihin

Terve!

Olisi kiva kuulla jos jollakin on rakentavaa kommentoitavaa allaolevaan pohdiskeluun. Eli jääkö siitä puuttumaan jotain olennaista mikä motivoi ihmisiä uskontoon tai onko siinä jotain mistä olette perustellusti eri mieltä?

--
Uskomisen tarve

Eli mistä tekijöistä muodostuu tarve luokitella itsensä jonkin uskontokunnan edustajaksi ja pitää uskonnon auktoriteettia perusteluna dogmien uskomiseen. Tässä ei yritetä selittää sitä, miksi ihmiset pitävät sellaisia uskontojen väittämiä/opetuksia hyvinä/tosina, joita ne pitäisi tieteellisesti perustellusti hyvinä/tosina vaikka eivät kuuluisi ko. uskontoon, eli sellaisia väittämiä/opetuksia, jotka osaa perustella itselleen ilman uskonnon auktoriteettia.

Uskominen niinkuin yleensäkin valinnat ovat trade-offeja saadun hyödyn ja haitan välillä. Ihminen valitsee sellaisen vaihtoehdon jossa kokonaishyödyn ja haitan summa on positiivinen, eli jos hyöty on suurempi kuin haitta, päättää ihminen uskoa uskontoon, ja jos haitta on suurempi kuin hyöty, päättää ihminen olla uskomatta. Uskomista siis myötävaikuttaa sekä uskonnosta saadut hyödyt että uskonnon haittoja vähentävät tekijät.

1   Hyödyt
Alla on yritetty selittää millä tavalla uskominen tyydyttää ihmisen perustarpeita Maslowin tarvehierarkian mukaisessa jaottelussa, ks: http://www.ship.edu/~cgboeree/maslow.html

1.1   The physiological needs
Uskonto ei olennaisesti tyydytä fysiologisia tarpeita, vaikkakin joitain poikkeuksia voi ajatella olevan.*

1.2   The safety and security needs
1.2.1   Uskonto tuo turvallisuudentunnetta
Uskominen antaa hyvältä tuntuvia vastauksia filosofisiin kysymyksiin ja vähentää tietämättömyyden ahdinkoa antamalla autoritäärisiä vastauksia niiltä osin kun omia vastauksia ei ole. Tiedetään esim. mistä me ollaan tultu, saadaan elämälle missio, visio ja strategiset suuntaviivat, merkitystä/tarkoitus elämään ja selityksiä sellaisille kokemuksille joita ei muuten osaa selittää.

Uskonto ei tyydytä yhtä paljon turvallisuudentarvetta sellaisille, jotka edellyttävät että tiedon on ensisijaisesti oltava mahdollisimman objektiivisesti perusteltavissa, vaan sellaisille, joille tiedon luotettavuus on toissijainen asia jos ko. uskomuksen kanssa eläminen on helpompaa, esim. sellaisille jotka mielellään lakaisevat totuutta maton alle sivuuttamalla ikäviä negatiivisia asianhaaroja.
Uskonto vähentää myös pelkoa. Monille on opetettu, että jumala rankaisee syntisiä helvetin tulella ja pistää hyvät taivaaseen. Tämän takia ihmisten kannattaa kuulua uskontoon ja uskoa sen oppeihin, ettei olisi pelkoa kärsiä uskonnon lupaamia rangaistuksia. Uskonto tuo lohtua kuolemanpelkoon ja siihen että kaikki loppuu, lupaamalla entistä onnellisempaa elämää itselle ja läheisille kuoleman jälkeen.

1.2.2   Uskonto vähentää epätoivoa
Moni tulee uskoon vaikeassa elämäntilanteessa. ”En kestä elämän todellisuutta, joten alan uskomaan johonkin asiaan riippumatta siitä vastaako se todellisuutta ja onko se tiedollisesti perusteltavissa, koska muussa tapauksessa elämälläni ei ole merkitystä tai se on onnetonta.” Uskominen tuo toivon-, voiman- ja lohdutuksentunnetta hankalaan elämäntilanteeseen. Mitä huonommin elämässä menee, sitä suurempi hyöty uskonnosta on, koska sitä enemmän uskonto parantaa tilannetta.

Otollisia tilanteita tälle tekijälle voisi olla esim. lapsena/aikuisena sosiaalisesti syrjäytyneellä yksilöllä tai henkisessä kriisitilanteessa (esim. pitkä symbioottinen ihmissuhde päättynyt) tai huonoilla tulevaisuudennäkymillä oleva ihminen (vankilassa, itsemurhan partaalla, onneton elämä edessä). Persoonalliseen jumalaan uskomista voi selittää se, että ihmisellä voi olla tarve tuntea olevansa symbioosissa jonkun kanssa.

1.3   The love and belonging needs
1.3.1   Uskonto tuo ryhmään kuulumisen etuja
Kuuluminen uskovaisten ihmisten ryhmään jossa kaikilla on jotakin yhteistä ja jossa on turvallisuudentunnetta, välittämistä, auttamista jne. Tämän ryhmän ajatellaan olevan jumalan suojeluksessa.

Ryhmä voi tilanteen mukaan olla jonkin tietyn uskonlahkon ryhmä (esim. jehovantodistajat) tai yleensä uskovaisten ryhmä. Ryhmän ulkopuolisia voidaan halveksia tms. esim. islaminuskoisissa kulttuurissa ei-Muslimi voidaan syrjäyttää sosiaalisesta ryhmästä ja Muslimeja suositaan.

1.4   The esteem needs
1.4.1   Uskonto saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi
Paremmuuden tunne saadaan osoittamalla omaa erilaisuutta, omaa yhteyttään jumalaan/johonkin korkeampaan, johon muut ei ole yhteydessä yhtä paljon, omaa pääsemistä taivaaseen muita todennäköisemmin, omaa absoluuttisen oikean tiedon ja viisauden määrää tai omaa eettisyyttä ja itsekuria. Esim. naismarkkinoilla ujo tai muusta syystä menestymätön mies voi selittää menestymättömyyttään sillä ettei ole naisista kiinnostunut uskonnollisen vakaumuksen takia ja sitä kautta nostaa imagoaan muiden silmissä.

Vastaava ilmiö ei-uskovaisilla voisi olla esim. kalliin auton/kännykän/asunnon tms. pitäminen tai esim. tutkinnolla/tittelillä/tiedolla rehvastelu.

1.5   Self-actualisation
1.5.1   Uskonnot tarjoaa helpon tien henkiseen kehitykseen
Jos omaksuu uskonnon dogmeja ja noudattaa sen rituaaleja (meditointi, paasto, rukous jne.) uskonnon auktoriteetin takia voi se auttaa ihmistä henkisessä kehityksessä. Se voi myös edistää epäsuorasti henk. kehitystä täyttämällä alempien tarpeiden vajeet ja vapauttamalla resursseja itsensä toteuttamiseen, tai tuomalla henk. kehitykseen orientoituneita ihmisiä ympärillesi enemmän.

Uskonnon dogmeihin uskomalla ei voi etukäteen tietää nouseeko vai laskeeko henkisen kehityksen taso, koska toiminta ei perustu itse ymmärrettyyn tietoon vaan auktoriteettiin. Henkisen kehityksen taso voi esimerkiksi laskea jos uskonnossa on virheellisiä tai onnettomaan elämään johtavia opetuksia tai jos niitä tulkitaan mustavalkoisesti. Koska uskonnossa henkisen kehityksen periaatteita ei tarvitse analysoida itse toteuttaakseen niitä, kuluu resursseja henkiseen kehitykseen vähemmän kuin ilman uskontoa.


2   Koettu haitta
Haittoja on monenlaisia, mutta suurin uskomisen haitta on dogmaattisen maailmankuvan ja tieteellisen/filosofisen ajattelun välinen ristiriitaisuuden kanssa eläminen. Alla on tekijöitä, jotka voi pienentää olennaisesti tämän haitan suuruutta.

2.1   Uskonnollinen kasvatus
Uskonnollisessa perheessä kasvaneilla ihmisillä vanhemmilta saadun lapsuuden tottumuksen takia jokin asia "tuntuu" oikealta, turvalliselta ja hyvältä, mistä päätellään että sen täytyy olla universaalisti oikein. Joillakin lapsuudenkokemukset voi taas aiheuttaa vastareaktion uskontoa kohtaan ja joillain uskovaisilla taas ei ole ollut uskonnollista kasvatusta.

2.2   Luonne
Joitain ihmisiä ristiriitaisuuden tunne perustelemattomista asioista haittaa enemmän ja toisia vähemmän, joten asiaan vaikuttaa luonne. Sellaisten ihmisten, joille on luonteenomaista kerätä mahdollisimman objektiivista tietoa, on uskontojen dogmien hyväksyminen vaikeampaa kuin esimerkiksi tunnevaltaisille ihmisille.

2.3   Tiedon määrä
Jos ihmisen tiedon määrä on pieni, on koettu haitta pienempi ja on todennäköisempää uskoa asioihin, esim. koulutetut ihmiset uskovat harvemmin kuin kouluttamattomat.

2.4   Virhepäätelmät
Uskontoihin ja asioihin yleensäkin voi uskoa sen takia että asia vaikuttaa vastaavan todellisuutta virheellisen tiedon tai virheellisten johtopäätösten takia. Esim. koska uskonnossa A nämä yhdeksän asiaa vastaa todellisuutta perustellusti, on kymmenennenkin asian vastattava todellisuutta vaikkei sille olisi perusteluja. Jos vesimelonista tai luontokuvasta on luettavissa jumalan nimi tai jos tähtikartassa näkyy Jeesuksen kasvot, tarkoittaa se että jumalan on oltava olemassa. Tähän kuuluu sekin että perustellaan uskonnon totuutta sillä että siihen uskoo niin moni, joten sen on oltava totta.

Jos tarve uskontoon on riittävän suuri, voi ihminen tiedostamattaan tuottaa itselleen näkyjä jeesuksesta, jumalan ääntä tai muistikuvia aiemmista elämistä todistaakseen itselleen ja muille uskonnon paikkansapitävyyden ja sitä kautta saavuttaakseen uskonnon tuomia hyötyjä.


--


*Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi se, että uskovaiset jakavat ruokaa nälänhädässä oleville uskovaisille. Maslow laskee tähän luokkaan myös seksuaaliset tarpeet, joita voisi edistää esimerkiksi se että tietynlaisissa uskonnollisissa piireissä mies voi saada helpommin naismarkkinoilla ”arvokkaamman” naisen kuin mitä saisi uskontopiirien ulkopuolella. Esim. muslimeilla uskonnollisuus on usein tärkeä miehenvalintakriteeri tyttärelle.