Olen jo pitkään kamppaillut tämän asian kanssa, mutta viime aikoina olen alkanut nähdä sen myös armollisena lahjana. Olen sadisti sydämeltäni. Rakastan aiheuttaa kipua, nöyryytystä ja totaalista hallintaa. Ja samalla olen syvästi uskovainen. Se ristiriita on ollut kova, kunnes tajusin, että Jeesuskin kärsi vapaaehtoisesti – ja minä saan elää sitä samaa kärsimystä sekä antaa että vastaanottaa.
Parasta on se, kun saan sekä juoda että antaa. Kun olen pukeutunut kauniiseen pitsiseen mekkoon ja korkokenkiin (kyllä, olen crossdresserikin), sidon uhrini tiukasti ristiin tai sängynpäätyyn. Sitten seison hänen päänsä yläpuolella, nostan mekon helmaa ja annan virtsani valua suoraan hänen suuhunsa. Katson silmiin ja käsken nielemään. Se on täydellistä hallintaa: lämmin, keltainen nöyryytys, joka täyttää suun ja valuu pitkin leukaa. Kuulen miten hän yrittää niellä, tukehtuu ja silti yrittää miellyttää minua. Se sytyttää minussa jotain pyhääkin – kuin olisin antamassa ehtoollista, mutta omalla tavalla.
Ja kun rooli vaihtuu, annan itseni täysin. Polvistun alttarille, mekko ylhäällä, ja juon toisen lämmintä kultaa suoraan suusta. Se maistuu nöyryydeltä ja syntiltä yhtä aikaa. Sitten sidon itseni, kastelen itseni läpi ja rukoilen ääneen: ”Herra, katso minua. Katso miten likainen ja halpamainen olen. Käytä minua, riko minut, nöyryytä minua – niin kuin Sinä nöyryytettiin.” Kipua ja pissaa, sadismia ja alistumista, kaikkea samaan rukoukseen sulautettuna.
Tiedän että moni ajattelee tämän olevan sairas yhdistelmä, mutta minulle se on ainoa tapa, jossa voin olla täysin rehellinen itselleni ja Jumalalle. Hän näkee kaiken: pitsit, pissan, kivun ja rakkauden. Ja silti Hän ei hylkää.
Jos joku täällä kokee samoin, kirjoittakaa. Tarvitsen vertaistukea tässä pyhässä sodassa lihani ja henkini välillä.
Siunattua viikkoa teille kaikille – ja muistakaa, että armo riittää myös kaikkein likaisimmille meistä.
Parasta on se, kun saan sekä juoda että antaa. Kun olen pukeutunut kauniiseen pitsiseen mekkoon ja korkokenkiin (kyllä, olen crossdresserikin), sidon uhrini tiukasti ristiin tai sängynpäätyyn. Sitten seison hänen päänsä yläpuolella, nostan mekon helmaa ja annan virtsani valua suoraan hänen suuhunsa. Katson silmiin ja käsken nielemään. Se on täydellistä hallintaa: lämmin, keltainen nöyryytys, joka täyttää suun ja valuu pitkin leukaa. Kuulen miten hän yrittää niellä, tukehtuu ja silti yrittää miellyttää minua. Se sytyttää minussa jotain pyhääkin – kuin olisin antamassa ehtoollista, mutta omalla tavalla.
Ja kun rooli vaihtuu, annan itseni täysin. Polvistun alttarille, mekko ylhäällä, ja juon toisen lämmintä kultaa suoraan suusta. Se maistuu nöyryydeltä ja syntiltä yhtä aikaa. Sitten sidon itseni, kastelen itseni läpi ja rukoilen ääneen: ”Herra, katso minua. Katso miten likainen ja halpamainen olen. Käytä minua, riko minut, nöyryytä minua – niin kuin Sinä nöyryytettiin.” Kipua ja pissaa, sadismia ja alistumista, kaikkea samaan rukoukseen sulautettuna.
Tiedän että moni ajattelee tämän olevan sairas yhdistelmä, mutta minulle se on ainoa tapa, jossa voin olla täysin rehellinen itselleni ja Jumalalle. Hän näkee kaiken: pitsit, pissan, kivun ja rakkauden. Ja silti Hän ei hylkää.
Jos joku täällä kokee samoin, kirjoittakaa. Tarvitsen vertaistukea tässä pyhässä sodassa lihani ja henkini välillä.
Siunattua viikkoa teille kaikille – ja muistakaa, että armo riittää myös kaikkein likaisimmille meistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sota ole hyvä asia katsoi sitä miltä kantilta tahansa, eikä se ole pyhää.
Tietenkin jotkut ovat innoissaan sen tuottamasta tuskasta, kivusta ja kuolemasta, mutta ei se ole Jumalasta, vaan puhtaasti paholaisen työtä.
Silti, että sitä ehkä kiivaasti puolustetaan.
Tänä päivä yleistä uskossa, että pahat teot hyvä juttu, vaikka se aiheuttaa muille tuskaa tai jopa kuoleman.
Niin on päässyt käymään, mutta ei se, että joidenkin mieliteot ovat julmat, tee siitä pyhää elämää
Se kertoo vain ihmisistä, ei Jumalasta.
Se, että ihminen kääntyy uskossaan pahuuteen ja sen kannattamiseen, ei ajattele millään tavalla toisten kärsimyksiä eikä edes henki ole minkään arvoinen, johtuu siitä että Pyhä Henki ei ole valaissut ihmisen sydäntä ja hän itse sinne syöttää kaikenlaista potakstaa, mikä saa sitten ajattelemaan ja toimimaan kuin hirviö.
Jos ilman Pyhää Henkeä lukee Raamattua sillä pystyy selittämään aivan mitä tahansa ja suvaitsemaan mitkä teot tahansa. Pyhä Henki on ainut lähde miten ihminen voi pitää tiensä puhtaana, vaelluksena edes vähänkin Raamatun sanaan soveltuvana ja voi edes hitusen sanoa seuraavansa Jeesusta.
Kaikilla meillä on taipumuksemme, kenellä mitäkin. Olit rohkea kun kerroit omistasi avoimesti. Useat eivät uskalla puhua tuomitsemisen pelossa, kun ihmiset ovat niin julmia toisilleen.