Juha Hyrkäs:
”Kyllä, luit oikein. Tätä ei tietenkään sanota ääneen Pride-lavalla, Seta-seminaarissa tai järjestöjen rahoitushakemuksissa, mutta ilmiö näkyy jo niin selvästi, ettei sitä enää peitä edes sateenkaarilipulla: yhä useampi homomies kokee poliittisesti enemmän vetoa Kokoomukseen ja Perussuomalaisiin kuin nykyiseen sateenkaari-instituutioon.
Miksi? Koska moni homomies ei enää tunnista itseään siitä maailmasta, jonka piti muka ajaa hänen asiaansa.
Vuosituhannen alussa homomiehistä puhuttiin termillä DINK – Double Income, No Kids. Kahden aikuisen talous, ei lapsia, hyvä maku, hyvä tulotaso, vähän liian hyvä elämäntyyli, jotta sitä olisi voinut ääneen ihailla ilman kateutta. Homopari oli urbaani statussymboli: kulttuuria, viiniä, designia, järkeä ja ehkä jopa se kuuluisa toimiva parisuhde. Jokainen muotitietoinen nainen halusi vähintään yhden homomiehen lähipiiriinsä, ja järjestöt saivat rahaa kuin ehtoollisviiniä seurakuntasaliin.
Mutta mitä sillä rahalla rakennettiin?
Ei homoseksuaalien asemaa.
Ei miesten välistä rakkautta näkyväksi.
Ei oikeutta olla tavallinen mies, joka rakastaa toista miestä.
Sen sijaan ympärille rakennettiin sukupuoliuskonto.
Ja kyllä, käytän sanaa aivan tarkoituksella. Tässä kohtaa olen ironisesti samaa mieltä jopa Päivi Räsänen kanssa: sukupuolen moninaisuudesta on monin paikoin tullut dogma, jota ei saa kyseenalaistaa ilman, että sinut julistetaan harhaoppiseksi. Ei tarvitse edes olla konservatiivi. Riittää, että olet homoseksuaali mies, joka sanoo ääneen: olen mies, pidän miehistä, enkä tarvitse tähän performanssia, diagnoosia tai sanastopoliisia.
Siinä kohtaa alkaa inkvisitio.
Nykyinen Pride-liike on onnistunut siinä, mikä olisi vielä 1990-luvulla tuntunut mahdottomalta: se on saanut monet homomiehet tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi omassa liikkeessään. Miesten asia on kadonnut taustalle kuin vanha nahkatakki siivouspäivänä. Tilalle on tullut loputon identiteettien katalogi, jossa jokaiselle pitää keksiä uusi kirjain, uusi lippu, uusi termi ja uusi haava.
Ja juuri haava on tässä keskeinen. Nykykulttuurissa arvostetuin valuutta ei enää ole rohkeus, äly tai omanarvontunto. Se on haavoittuvuusperformanssi. Pitää kertoa, kuinka rikki on, kuinka traumatisoitunut on, kuinka mielenterveys on identiteetin ytimessä. Tämä on täysin nurinkurista.
Homoseksuaalit ovat taistelleet vuosikymmeniä – käytännössä vuosisatoja – siitä, että meitä ei pidettäisi sairaina. Nyt meille opetetaan, että kelvataksemme yhteisöön meidän pitäisi taas puhua itsestämme ongelmana. Anteeksi nyt vain, mutta hullumpaa kehitystä saa hakea.
Ja sitten nämä järjestöt vielä puhuvat homoseksuaaleista kuin jostain kroonisesti syrjäytyneestä riskiryhmästä, jota pitää tarkastella lähinnä hoiva-, kriisi- ja mielenterveyspalveluiden kautta. Tämä on jo lähes koomista. Historiallisesti homomiesten keskuudessa on kukoistanut juuri se, mitä Suomessa yleensä väitetään arvostettavan: sivistys, tiede, taide, politiikka, kunnianhimo, tyyli ja yhteiskunnallinen nousu. On ollut herrakerhoja, kulttuuripiirejä, verkostoja, osaamista ja menestystä.
Mutta nykyisessä sateenkaarihallinnossa homoseksuaali mies on lähinnä ongelma, ellei hän suostu olemaan tarpeeksi pehmeä, tarpeeksi rikkinäinen tai tarpeeksi ideologisesti oikeaoppinen.
Yksi erityisen typerä ilmiö on tämä pakkomielle luokitella miehet uudelleen. Puhutaan cis-miehistä, aivan kuin tavallinen mies ei enää saisi olla mies ilman ideologista etuliitettä. Inhoan koko sanaa. Minä en ole “cis” yhtään sen enempää kuin olen “entisen Neuvostoliiton jäsenvaltio (Commonwealth of Independent States CIS)”. Olen mies. Olen aina ollut mies. Ja homoseksuaalisuuteni tarkoittaa vain sitä, että pidän miehistä.
Miksi tästä on tehty niin vaikeaa?
Ehkä juuri siksi niin moni homomies katsoo nykyään poliittisesti oikealle. Ei siksi, että kaikki olisivat konservatiiveja. Eivät ole. Vaan siksi, että oikeistopuolueet näyttävät monen silmissä nykyään hyväksyvän homomiehen helpommin miehenä kuin sateenkaari-instituutio itse. Se on tämän ajan ironisin vitsi.
Kokoomus ja Perussuomalaiset eivät ehkä puhu täydellisesti, eivätkä aina kauniisti, mutta moni homomies kokee, että niissä sentään saa olla mies, kunnianhimoinen, koulutettu, työssäkäyvä, menestyvä, veronmaksaja, puoliso – ilman että pitää ensin tehdä identiteetistään opinnäytetyö.
Ja juuri siksi tämä liike on menettänyt paljon. Ei vain uskottavuuttaan, vaan myös oman perustansa.
Sillä jos tavallinen homomies ei enää tunne olevansa tervetullut homoseksuaalien omiin järjestöihin, ongelma ei ole homomiehessä.
Ongelma on liikkeessä.”
”Kyllä, luit oikein. Tätä ei tietenkään sanota ääneen Pride-lavalla, Seta-seminaarissa tai järjestöjen rahoitushakemuksissa, mutta ilmiö näkyy jo niin selvästi, ettei sitä enää peitä edes sateenkaarilipulla: yhä useampi homomies kokee poliittisesti enemmän vetoa Kokoomukseen ja Perussuomalaisiin kuin nykyiseen sateenkaari-instituutioon.
Miksi? Koska moni homomies ei enää tunnista itseään siitä maailmasta, jonka piti muka ajaa hänen asiaansa.
Vuosituhannen alussa homomiehistä puhuttiin termillä DINK – Double Income, No Kids. Kahden aikuisen talous, ei lapsia, hyvä maku, hyvä tulotaso, vähän liian hyvä elämäntyyli, jotta sitä olisi voinut ääneen ihailla ilman kateutta. Homopari oli urbaani statussymboli: kulttuuria, viiniä, designia, järkeä ja ehkä jopa se kuuluisa toimiva parisuhde. Jokainen muotitietoinen nainen halusi vähintään yhden homomiehen lähipiiriinsä, ja järjestöt saivat rahaa kuin ehtoollisviiniä seurakuntasaliin.
Mutta mitä sillä rahalla rakennettiin?
Ei homoseksuaalien asemaa.
Ei miesten välistä rakkautta näkyväksi.
Ei oikeutta olla tavallinen mies, joka rakastaa toista miestä.
Sen sijaan ympärille rakennettiin sukupuoliuskonto.
Ja kyllä, käytän sanaa aivan tarkoituksella. Tässä kohtaa olen ironisesti samaa mieltä jopa Päivi Räsänen kanssa: sukupuolen moninaisuudesta on monin paikoin tullut dogma, jota ei saa kyseenalaistaa ilman, että sinut julistetaan harhaoppiseksi. Ei tarvitse edes olla konservatiivi. Riittää, että olet homoseksuaali mies, joka sanoo ääneen: olen mies, pidän miehistä, enkä tarvitse tähän performanssia, diagnoosia tai sanastopoliisia.
Siinä kohtaa alkaa inkvisitio.
Nykyinen Pride-liike on onnistunut siinä, mikä olisi vielä 1990-luvulla tuntunut mahdottomalta: se on saanut monet homomiehet tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi omassa liikkeessään. Miesten asia on kadonnut taustalle kuin vanha nahkatakki siivouspäivänä. Tilalle on tullut loputon identiteettien katalogi, jossa jokaiselle pitää keksiä uusi kirjain, uusi lippu, uusi termi ja uusi haava.
Ja juuri haava on tässä keskeinen. Nykykulttuurissa arvostetuin valuutta ei enää ole rohkeus, äly tai omanarvontunto. Se on haavoittuvuusperformanssi. Pitää kertoa, kuinka rikki on, kuinka traumatisoitunut on, kuinka mielenterveys on identiteetin ytimessä. Tämä on täysin nurinkurista.
Homoseksuaalit ovat taistelleet vuosikymmeniä – käytännössä vuosisatoja – siitä, että meitä ei pidettäisi sairaina. Nyt meille opetetaan, että kelvataksemme yhteisöön meidän pitäisi taas puhua itsestämme ongelmana. Anteeksi nyt vain, mutta hullumpaa kehitystä saa hakea.
Ja sitten nämä järjestöt vielä puhuvat homoseksuaaleista kuin jostain kroonisesti syrjäytyneestä riskiryhmästä, jota pitää tarkastella lähinnä hoiva-, kriisi- ja mielenterveyspalveluiden kautta. Tämä on jo lähes koomista. Historiallisesti homomiesten keskuudessa on kukoistanut juuri se, mitä Suomessa yleensä väitetään arvostettavan: sivistys, tiede, taide, politiikka, kunnianhimo, tyyli ja yhteiskunnallinen nousu. On ollut herrakerhoja, kulttuuripiirejä, verkostoja, osaamista ja menestystä.
Mutta nykyisessä sateenkaarihallinnossa homoseksuaali mies on lähinnä ongelma, ellei hän suostu olemaan tarpeeksi pehmeä, tarpeeksi rikkinäinen tai tarpeeksi ideologisesti oikeaoppinen.
Yksi erityisen typerä ilmiö on tämä pakkomielle luokitella miehet uudelleen. Puhutaan cis-miehistä, aivan kuin tavallinen mies ei enää saisi olla mies ilman ideologista etuliitettä. Inhoan koko sanaa. Minä en ole “cis” yhtään sen enempää kuin olen “entisen Neuvostoliiton jäsenvaltio (Commonwealth of Independent States CIS)”. Olen mies. Olen aina ollut mies. Ja homoseksuaalisuuteni tarkoittaa vain sitä, että pidän miehistä.
Miksi tästä on tehty niin vaikeaa?
Ehkä juuri siksi niin moni homomies katsoo nykyään poliittisesti oikealle. Ei siksi, että kaikki olisivat konservatiiveja. Eivät ole. Vaan siksi, että oikeistopuolueet näyttävät monen silmissä nykyään hyväksyvän homomiehen helpommin miehenä kuin sateenkaari-instituutio itse. Se on tämän ajan ironisin vitsi.
Kokoomus ja Perussuomalaiset eivät ehkä puhu täydellisesti, eivätkä aina kauniisti, mutta moni homomies kokee, että niissä sentään saa olla mies, kunnianhimoinen, koulutettu, työssäkäyvä, menestyvä, veronmaksaja, puoliso – ilman että pitää ensin tehdä identiteetistään opinnäytetyö.
Ja juuri siksi tämä liike on menettänyt paljon. Ei vain uskottavuuttaan, vaan myös oman perustansa.
Sillä jos tavallinen homomies ei enää tunne olevansa tervetullut homoseksuaalien omiin järjestöihin, ongelma ei ole homomiehessä.
Ongelma on liikkeessä.”
Vastaukset 37
Vanhimmat
Hyvä ja rehellinen kirjoitus.,
Aika halvalla pannaa oikeistopuolueita. Ihan kuin niissä ei olisi muuta olennaista vetovoimaa kuin olla korvike jollekin seksuaaliliikkeelle.
Seta ja ylipäänsä woke-liike ei tietenkään aja seksuaalivähemmistön parasta, ei koko vähemmistön. Koko liike on todellisuudessa isompien radikaalien voimien sätkynukke, hyödyllinen hölmö.
Pikkanen kappeli.🏳️🌈
Pese se!
No mutta ei tuolla kuitenkaan ole mitään tekemistä nyt tapetilla olevassa Päivi Räsäsen jutussa. Eivät nuo miehet varmasti halua myöskään tulla "tuomituiksi" mielisairaina.
Ihmisten pitää antaa elää rauhassa niin heidän kuin muiden.
Homot ei anna heteroiden elää rauhassa!
Karut vaihtoehdot: Joko elämöit pride-ilmestyksenä (vihervasemmisto) tai hyväksyt olevasi psykososiaaliselta kehitykseltäsi häiriintynyt (kristillinen oikeisto).
Joo, kyttäävät kaikkien sanomiset, että pääsisivät syyttämään.
Miten homot häiritsevät heteroita?
Mitä minä olen seuraillut esimerkiksi suomi24:ää, niin fakta on se täällää heterot syyttelevät homoja paljon enemmän kuin homot heteroita.
Elä ihan rauhassa.
Itse olen käynyt Setassa yhden kerran aikoinaan. Mutta viime vaaleissa vaalikone pani minulla viimeiseksi Perussuoalaiset ja Kokoomuksen sekä KD:n.
Ketä homoja täällä sitten on?
Et vääristelisi Räsästä. Räsänen ei ole nimennyt mielisairaiksi, päinvastoin: torjui sen käsityksen pamfletissaankin. Myöskään autisminkirjon häiriön omaavat eivät ole mielisairaita. Lääketieteellisiä termejä ei ole tarkoitettu loukkaaviksi. Osa on yhä sitä mieltä, että homoseksuaalisuutta itsessään voi tutkimustiedon pohjalta nimetä kyseisellä termillä.
Esim. PS:n Vigelius ja Tynkkynen puolustavat Räsäsen oikeuksia ilmaista näkemyksensä, eivätkä niistä erityisemmin loukkaannu. He saavat elää rauhassa, enemmän kuin Räsänen, joka joutui vuosien oikeusprosesseihin mitättömän syyn vuoksi.
Näkemystensä ilmaiseminen ei tietenkään estä muita elämästä rauhassa. Sen sijaan esim. Räsästä ja perhettään on uhkailtu ja hänen kotiinsa on hyökätty. Myös Tynkkysen kimppuun on käyty fyysisesti vasemmistolaisten toimesta. Se ei osoita halua antaa muiden elää rauhassa.
” He saavat elää rauhassa, enemmän kuin Räsänen, joka joutui vuosien oikeusprosesseihin mitättömän syyn vuoksi.”
Myös Tynkkynen on joutunut kohtuuttomin perustein syytetyksi oikeudessa.
Oikeudessa todettiin mm. että hänen olisi pitänyt sanoa itsestäänselvyys ettei tarkoita kaikkia maahanmuuttajia. Tynkkynen ei missään kohtaa valehdellut puhuen kaikista maahanmuuttajista, vaan puhui niistä, jotka olivat syyllistyneitä rikoksiin.
Hienoa, että nuoret miehet aktivoituvat.
Mahtavaa!
Siinä punikkimimmeille vastusta!
Hyvä, että mimmit saavat edes jostain vasutsta, kun Tynkkysestä ei sellaiseksi ollut.
Itki vain mediassa, kun oli päässyt karkuun mimmin kynsistä.
Mainio kannanotto.
Hyvä kirjoitus ja ennenkaikkea asia!
Taisi olla yhden ihmisen juttu. En osannut samaistua.
Hyvä kehitys!
Tämä on erinomainen asia
Ihana
Orpon 'tunnin junan' todellinen merkitys paljastuu.
En usko oikeistopuoleiden homousasteen nousevan yhtään merkittävästi siksi, etteivät monet homomiehet koe satenkaariliikettä jutukseen. Toisaalta pelkästään kuvitelma oman puolueen homostumisesta saattaa häiritä monia konservatiivikristittyjä..
En ole mitään joukkovaellusta huomannut.
Herransa voi valita hienon sään ajalla silti. Valinta on mahdollinen jokaiselle. -- Eroademokratioista. fi
Sateenkaari sanana ja tunnuksena on käytössä monen eri puolueen sisällä. Priden alkuperäinen ajatus oli nimenomaan tehdä sukupuolivähemmistöistä näkyviä.
Eiköhän se ole ihan selvä asia, että sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei ratkaise yksittäisen kansalaisen poliittista mielipidettä ja järjestäytymistä.
Priden vika onkin juuri siinä näkyvyydessä. Jos seksuaalivähemmistöt ymmärtäisivät kuinka paljon heidän ideologiansa aiheuttaa mielipahaa normaalijärkevissä ihmisissä, he jäisivät kotiin makuuhuoneisiinsa tekemään sitä mikä on väärin Jumalan silmissä. Jumala voisi tuomita heidät, mutta jäisi pois kokonaan tämä julkinen keskustelu, jossa liberaalit rappioittavat kansan moraalia.
Priden historiallinen tehtävä on nimenomaan tehdä homot näkyviksi.
Seksuaalivähemmistöillä ei ole mitään mielipahaa aiheuttavaa ideologiaa.
Normaalijärkevä ihminen käsittää oikein hyvin, että ihmiset ovat erilaisia.
Homoseksuaalisuus ei ole moraaliin liittyvä kysymys, syrjintä on.
Trump on suosittu valkoisten homomiesten eskuudessa.
Seta väittää tukevansa monimuotoisuutta, mutta se ei pidä paikkaansa. Seksuaalivähemmistöissä ja paljon muutakin ajattelua kuin pelkkää homottamista ja wokea. Moni homo haluaa kovasti eheytyä, mutta ei uskalla koska pelkää saavansa paljon kuraa niskaansa, vaikka homoseksuaalisuuden ei pitäisi olla mitenkään vakavasti otettava asia edes.
Monet homot haluavat elää mahdollisimman normaalisti tavallaan, ei heilutella sateenkaarilippuja ja karnevalisoida eri seksuaalisuuksia. Haluavat ajatella normaalisti, järkevästi asioista, ei väittää sukupuolia olevan yhtäkkiä lukuisia ja ettei olisi mitään ongelmaa että sukupuolensa voi vaihtaa noin vain ja että kehittyville lapsillekin syötetään noita oppeja ja sen mukaisia rikkovia ”hoitoja”.
Kuvitteleeko joku yhä edelleen, että homo voisi jotenkin muuttua heteroksi?
Kannattaa tutustua homoihin, jotta pääsee selville siitä, miten asiat oikeasti ovat.
Eheytyminen harvemmin tarkoittaa homon kohdalla heteroksi muuttumista,